torstai 31. heinäkuuta 2014

Kropan toimivuus ja pään sisältö


Aamupeikko täällä terve. Ah..ompa ihana nähdä kehitys noissa olkapäissä heti aamusta!! Siis nehän todellakin alkaa osottaa viitteitä jo siitä mitä salaa oon muilla ihastellu. \o/ Kiva muutenkin, että nyt hiilareiden lisäämisen myötä kroppa muuttuu kohisten ja suunta on suureneva, mutta mitään kauheeta pöhöä ei oo vielä ollu havaittavissa..paitsi tietty iltaisin maha pullottaa kovasta syömisestä, mutta ei oo sellasta turpeista ja löllöä oloa ollenkaan.

Ja verraten marraskuusta tähän päivään, asennekin hommaan on huomattavasti rentoutuneempi. Hermo ei mee enää niin helposti ja osaan käyttää enempi omia aivoja. En siis saa paniikki raivaria, jos tasan klo 12.07 ei ole pilkulleen 120g lohta nenän edessä. Vaan, vaikka ruokaraivarit on edelleen ehdottomasti totta..pystyn ehkä hiukka pidempään purra hammasta ja jos sitä vaakaa ei olekaan saatavilla niin pystyn elää sen asian kanssa, että ehkä sitä lohta saattaa olla siinä 123g. JA oon voinu suoda itelleni myös sen jäätelön silloin tällöin ilman itseni sättimistä ja kaksi juhlailtaakin on kesään mahtunut.

Valmennusta on nyt takana 8kk ja rapiat ja tässä matkalla on tapahtunu päässä kaikenlaista. Sosiaalinen elämä ja ihmissuhteet ei oo ehkä ollu optimaalisessa, tavoitetta tukevassa, balanssissa koko tänä aikana. Ja nyt vasta tajuan, että on todellinen ihme, etten oo nakanu rukkasia tiskiin ja syöny itseäni hengiltä pelkästä ahdistuksesta ja meiningin mahdottomuudesta johtuen. Koska mähän oon tunnesyöppö ja huomaan kaipaavani suklaata heti, kun joku asia ahdistaa. Onneksi...maailmassa on proteinipatukat ja mulle ilmaantunu edes joku puolittainen kohtuusnappula aivoihin.

Ja saan olla todella onnellinen siitä miten mahtavasti mun kroppa toimii, miten herkkä se on. Tiedän tasan tarkkaan mitä voin laittaa suuhuni ja miten paljon ja mikä suora seuraus sillä on mihinkin. Tunnen jokaisen muutoksen ja osaan sanoa mistä ne johtuu. Liha tarttuu hyvin ja painoa on helppo pudottaa ja myös nostaa. Kaikilla ei näin hienosti ole asiat oman kehon kanssa ja toivonkin, että omani pysyy näin loistavassa toiminnassa koko ajan. 

Ja tänään hellinkin sitä hieman taas käymällä fyssarilla. Tosin nyt oon kyllä uppiniskanen ja vedän reisitreenit ensin, koska muuten ei tässä viikossa piisaa päivät eikä tunnit.

Huomenna tosiaan viimein pääsen poistumaan Savosta ja äidin patojen kautta kurvaan kohti omaa kotia ja omaa elämää ja on sangen suuri helpotus saada asiat omaan järjestykseen ja pyyhkiä kaikki ylimääränen säätäminen elämästä. Ihanaa keskittyä vaan näihin omiin touhuihin ja omassa kotona. Puuh!

Ja uskon, että blogia jaksan päivitellä vasta ens viikolla taas, kun oon turvallisesti kotona. Ajatus ei tahdo nyt kulkea enkä saa mitään järkevää rustattua.

Mikon kanssa btw sovittu yhteistreenit 14.8!! Jee!! Kaipaanki kunnon myllytystä perseelle, vaikka uus tuttavuus boxkyykky onkin osottautunu tehokkaaksi kaveriksi näin yksin suoritettuna, mutta kyllä kunnon potkiminen on aina kunnon potkimista..siitähän me ei päästä mihkään!

Torstain jatkoja toverit!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti