keskiviikko 22. marraskuuta 2017

Australia Working Holiday Visa (417) - Kuinka?

Kun aloin suunnitella reissuani Australiaan ja surkeaakin surkeammalla englanninkielen taidollani ottamaan selvää miten tämä reissu olisi mahdollinen, törmäsin noin miljoonaan erilaiseen ohjeeseen viisumin hakemisesta ja jotakuinkin miljoonaan eri ongelmaan mitä se pitäisi sisällään. Lisäksi mielessäni oli kohtalaisen tuoreessa muistissa Aasian reissun viisumiralli, joka tuntui olevan yhtä perkelettä, vaikka niiden eteen vähemmissä määrin itse mitään teinkään silloin. Siispä vuosi takaperin lykkäsin jo papanaa housuun jälleen edessä olevasta viisumihelvetistä, joskin sain huomata, että aivan turhaan. (Kiitokset mieleni huojentamisesta myös parille ystävälle, jotka vastasivat kysymyksiin koskien viisumin hakemisen "vaikeutta" ja kumosivat ennakkoluulot.)

2013 viisumihelvetti

Jotta siis te, joita stressaa samainen case niin tässä teille jotain vinkkejä, ettei tarvitse tuhlata pennosia mihkään välikäsiin vaan voitte hakea viisuminne aivan itse. Viisumille, kun tulee jo mukavasti hintaa muutenkin.

Kyseessä siis Australian Working Holiday viisumi numerolla 417 eli ensimmäisen WH vuoden viisumi. Hintaa 440AUD eli n. 290€ tällä hetkellä. Toimitusmaksua oli joku 4AUD muistaakseni eli meikäläisen tili keveni  292€.

Viisumia hain Australian Governmentin sivuilta ( http://www.border.gov.au/ ).
(Suora linkki kys. viisumiin ja alareunassa oikealla apply: http://www.border.gov.au/Trav/Visa-1/417-)
Kun painat apply sinut ohjataan online.immi.gov.au sivuille, jossa pyydetään joko kirjautumaan sisään tai Create an immiAccount, luot siis sen, jos sinulla ei jo ole. Sen luominen on yksinkertaista. osoitetiedot, sähköposti jne perustiedot ja sähköpostiin saapuu vahvistus linkki, jolla klikkaat accountin luoduksi. Sen jälkeen voit hakea viisumia.

Kokemukseni pohjautuu siis ainoastaan siihen, että olen Suomen kansalainen enkä ole aiemmin käynyt Australiassa. En tiedä muuttuuko hakeminen jotenkin, jos olisin käynyt esim. turistina, mutta käsittääkseni Suomalaisille tuo matkustaminen Australiaan on muutenkin melko yksinkertaista, joten tuskin aiempi turre visiitti muuttaa asiaa.

Sitten itse viisumi hakemus. Ei sisältänyt juurikaan mitään kovin kummoisia kysymyksiä. Liudan kysymyksiä joihin oli syytä vastata kyllä... kuten Olenko ymmärtänyt Australian lait ja aionko kunnioittaa niitä? Olenhan ymmärtänyt mihin hakemani viisumi minut oikeuttaa ja mihin ei?. Onko minulla sen verran rahaa, että pystyn elättämään itseni koko matkani ajan? jne. Sitten liuta kysymyksiä joihin on syytä vastata ei. Tyyliin Olenko tuomittu jostain Suomessa, istunut vankilassa? Onko minulla yhteyksiä johonkin terroristi toimintaan? tmv.

Sielä kysyttiin myös, että mihin maahan olisin valmis tulemaan haastateltavaksi viisumia varten, jos jostain syystä kutsu kävisi. Itse valitsin tähän Singapore, koska sen kautta matkustan. Suomi ei ollut vaihtoehtona. Tuskimpa moista kutsua tulee, jos olet nuhteeton tavan tallaaja, mutta jotain siihen täytyy valita.

Perus siviilisäädyt. Ei mitään liitteitä tarvinnut lähetellä, todistuksia tilin saldosta, lääkärintodistuksia tai mitään muutakaan. Hakemuksen täyttämiseen meni ihan maksimissaan 30min, jonka jälkeen maksoin viisumin heti ihan tavallisella visa electronilla (samalla tavalla, kuin luottokortilla maksettaessa) ja viisumi myönnettiin mulle samana päivänä, vaikka hakemuksen tein lauantaina, jotenkin ajattelis, ettei sitä viikonlopuna myönnetä, kun Suomessa ei ainakaan mitään tapahdu viikonloppuna, mutta niin vaan myönnettiin.



Ja tosiaan WH viisumi on sähköinen. Passia ei lähetetä minnekään eikä kukaan liimaa siihen mitään läpyskää. Saanet leiman astuessasi maahan ja that's it. Itse toki tulostan varmuuden vuoksi mukaan laput myönteisestä päätöksestä.

Kaiken kukkuraksi kerkeän täyttää 30v ennen maahan astumista, joten ikärajoilla hakataan, mutta maahan pääsee, kunhan astuu ennenkä täyttää 31v.

Toivottavasti oli jotain apua sitä tarvitseville ja tarkentavia kysymyksiä saa esittää, jos sellaisia ilmenee. Vastailen mielelläni.








sunnuntai 12. marraskuuta 2017

Isätön isänpäivä

22. Vuosi, kun tämä sunnuntai on samanlainen, kuin viime sunnuntai, yht'normaali kuin viime kuun toinen sunnuntai.



Tarvitaanko meidän kaltaisten vuoksi läheisenpäivää?

Ei minusta. Isäni kuoli vuonna 1995 paria viikkoa ennen isänpäivää, kun korttien askartelu oli koulussa jo aloitettu. Muistan vieläkin sen kravatin muotoisen kortin. Sitten aikanaan se päätyi haudalle niinkuin muutama muukin isänpäiväkortti siitä eteenpäin. En koskaan ajatellut, edes sinä pienenä tokaluokkalaisena, ettei muilla olisi oikeutta viettää isänpäivää sellaisena, kuin se on. Tunsinko haikeutta ja tunnenko vieläkin? Kyllä, mutta ei se minua ole rikkonut eikä riko. Se on elämää, minun elämääni ja se on aina ollut, kaikesta huolimatta, hyvä näin eikä muun maailman tarvitse sen edessä polvistua.

Toivotan äidille hyvää isänpäivää, koska hänhän sen roolin on meillä hoitanut. Hyvin onkin. Mamma on auttanut korjaamaan mopoja ja opettanut ajamaan autolla ennen autokoulua. Mamma opetti laittamaan ruokaa, mutta myös pitämään vasaraa kädessä. Hän on opettanut tarpeen vaatiessa olemaan edustuskelpoinen nainen, mutta niin ikään olemaan myös yhtä valmis käärimään hihat ja työntämään kädet sontaan.

Meillä äiti on myös isi. Olen kiitollinen, että mulla on yhdessä paketissa kumpikin.

Hyvää isänpäivää äiti ja hyvää isänpäivää isi sinne jonnekin. ❤