Mörrimöykky

Pelottavan voimakkaasti tuo aurinko ja auringottomuus alkaa vaikuttaa mieleen. Eilen sato koko päivän ja oli synkkää ja samaa shittiä oli kyllä mielikin. Olin niinku perseeseen ammuttu karhu koko päivän. Tänään taas...ihan eri juttu, kun aurinko paisto jo heti, kun heräsin. OMG! Rakastan valoa, TARVITSEN valoa! Ilman sitä musta tulee sellanen mörrimöykky, joka vaan sähisee jostain pimeestä kolosta muille ihmisille ja sitähän ei kestä kukaan.

vähän utuisesti pilkisti aurinko sielä aamutuimaan

Ihana fiilis kyllä muutenkin, kun sain itteeni niskasta kiinni ja saleilut on luistanu paremmin, ku hyvin! Jaksaa taas suorittaa ja tuntuu maaliskuun jälkeen vihdoin siltä, että haluukin vaan asuu sielä crossin ja prässin välissä! Ja erityisen mahtavaa ja motivoivaa sielä on olla nyt, kun ihan oikeesti näen itsestäni, että 1,5 vuoden aikana on todella tapahtunu hurja muutos kropassa. Kaikki ne alueet, jotka luulin olevan perinnöllisiä ja näin ollen häivyttämättömissä (kiitos äiti näistä paskoista reisipuheista..:D),  onki yht'äkkiä hävinnyt, ku oon keskittyny asiaani. Esim. nimenomaan reidet, jotka on tehny mun 25 vuotisesta elämästä helvettiä (jenkkiläistä dramatisointia peliin dyyds) ja pakottanu mut verhoutumaan kaikenmaailman ylimääräsiin vaateparsiin tai vähintäänkin kantamaan sohvatyynyä mukana voidakseni asetella sen reisieni suojaksi, jos tulee tarve istuutua hamonen tai shortsit päällä jossain julkisella paikalla. Mutta nyt, saatuani saliohjelmaani kunnon persettä repiviä kyykkyjä ja jumalallisen määrän putkeen tehtäviä sisäreisisarjoja...alan vähä jopa tykätä mun reisistä..mitä en TODELLAKAAN uskonut neverever tapahtuvan! 

Vähä pitäis ruokavaliota vielä fiksailla sen verran, että tarttis hankkia joku treenin jälkeinen juoma varmastikin ja sit haluaisin kokeilla sitä proteiini vanukasta. Myös lueskelin vihreätee kapseleista, jotka auttais rasvanpolttoon ja ne oliski varmaan fastin dietmix jauheen kanssa hankintalistalla, kunhan muutto hässäkät on pois alta jne. Ja siis siksikin lisäksi noita ravinteita, kun tuntuu, ettei tuo ruoka yksinään treenin ohella pidä mua jotenki tarpeeks kylläisenä. 

Muuten ruokavalio on GFG:n jälkeen pysyny melko samana. Mätän 5x päivässä sapuskaa naamaan ja työkaverit kateellisena kuolaa vierestä TÄYSINÄISTEN lautasten mättämistä. 

salaattia, hmp, pinjansiemen, kananrinta, 40g nuudelia, raejuusto

Ja sitten muutto huminoihin. N. viikon päästä olis muutto hommat edessä enkä oo vielä laittanu rikkaa ristiin pakkaamisen eteen + että oon tietenki hamstrannu töitä itelleni ihan viimeseen asti, koska siis mähän kerkeen kyllä pakata. (voi luoja, että mulle tulee kiire!!) Sisäinen pikku sisutajanikin on jälleen herännyt henkiin ja pisti mut tilaamaan Jotexilta kaikkea hyödyllistä (kuten pikku sydän naulakoita, uuden suihkuverhon yms tarpeellista -.-) uuteen asuntoon. JA eilen etsiessäni Robinhoodista vanhan asunnon wc:n oveen uutta kahvaa ja ruuveja, jolla saan sen takaisin saranoilleen (älkää kysykö mitä sille tapahtu) poistuinkin sieltä mukanani tuikitarpeellinen valokuvakehys (joka sopii täydellisesti tulevaan sisustukseen!!!) hiusväri ja lakka. Tarviin henkilökohtaisen avustajan, joka hoitaa mun kaupassa käynnit niin, että sieltä tulee mukaan vain se mitä pitää!!

On se kuitenkin hieno eikä maksanut, ku 3€!!

Kohtahan se olis sitten duuniin painuttava ja sen jälkeen iltasella vetämään 30-45min cardiot ja jos vaikka infrapunasaunat päälle sinetöimään tän viikon treenit. JA huomenna hierojalle, koska yläselkähän on ollu jumalattomassa jumissa jo viikko tolkulla eikä nuo yläselkä treenaukset varmastikaan ainakaan helpota tilannetta, mutta kun on niin itsepäinen, että treenejä ei välistä jätetä ainakaa minkää pikku kivun tai jumin takia. Stna! 

Hälläväliä maaliskuu meni..

Huhhuh. Tiukka paluu kuriin ja nuhteeseen maaliskuun hillittömän sekoilun jäljiltä. Jotenki tuo ero ja kaikki veti ihan nupin sekasin ja riipasin sellasen melkein maaliskuun kestävän kunnon jurrin ja biletysvaihteen silmään. Pääsiäinenkin meni niin kertakaikkisessa sumussa, että heräsin maanantaina, luullen ihan vakavissani sen olevan sunnuntai, koska 3 päivän totaalinen syömättömyys ja ennen kaikkea nukkumattomuus veti vissiin kurssin vähä vinoon ja multa meni koko sunnuntai ihan ohi.
Ja sitä psyykkeen pirstaleiden keräilyn määrääääääää pari päivää! Ei luoja..en muista millon olisin ollu henkisesti niin palasina! Noh..se on ohi nyt ja rakas saleilu ja ruokavalion noudattaminen ovat täällä taas!

Kuinka mahtava tunne oli viime keskiviikkona palata salille. Pelotti ihan hitosti, että kuolen sinne aivan varmana, mutta vaikka se soija lensi ja vaikka todella tein kuolemaa niin muistin kyllä taas, että miten paljo rakastankaaaaan sitä homma ja kunnon treeni pelastaa päivän, ku päivän..siitä ei pääse mihinkään.

Maaliskuussa en myöskään tullut uhranneeksi ajatustakaan Trans Mongolia reissulle. Ei vaan kiinnostanu mikään muu, ku se pään totaalinen sekottaminen, mutta nyt taas ku mieli on virkeä, aurinko paistaa ja eilen Katjan kanssa suunniteltiin ja mehusteltiin niin voi ETTÄ OON INNOISSANI!!!
Pitänee alkaa tutkailla tätä rinkka tilannetta, kun tuo mun ikiaikanen partiorinkka on vähä mimmonen on, että pystyykö sitä kanniskella ja miten kätevä se on pakata VAI pitääkö purra hammasta ja ostaa uusi. Mikä ei kyllä nappailisi yhtään, kun rahan menoa tulee olemaan muutenkin.
Ja voi sitä tavaran paljoutta ja tuskastelua siitä mitä kannattaa syyskuussa ottaa mukaan ja mitä ei. Osassa paikoista kun matkan aikana ollaan alle +10 asteessa ja osassa paikoista saattaa olla yli +26 astetta. Yritä siinä sitten pakata sopivasti. Alkuperäisen suunnitelman kariutuminen on kylläkin osottautunu mitä loistavimmaksi asiaksi, koska syyskuussa matkustaminen, heinäkuun sijaan, alkaa vaikuttaa koko ajan järkevämmältä. Lämpötilojen ja ruuhkien ja hintojen suhteen. Heinäkuussahan olis ollu ensinnäkin hiton kuuma kaikkialla ja junailua koskien ainakin sesonkiaika käsillä.

Visojen hankinta on tuottanut jo tässä vaiheessa hieman päänvaivaa, mutta bongattiin tuossa sivu minkä kautta hoitunee Kiinan ja Venäjän viisumit kohtuullista korvausta vastaan postitse ja jäljelle jää enää Mongolia minkä kai PITÄISI olla noista halvin ja helpoin saada.  Päänvaivaa siis siksi, että mietittiin, että pitääkö meidän henk.koht. sutkutella Helsinkiin konsulaatteihin monta eri kertaa ja raahata ite niitä passeja hakemuksineen eteenpäin vai onnistutaanko jollain ilveellä postitse. Jos onnistutaan postitsen junalipunhinnan suuruista korvausta vastaan saamaan ne niin käy mulle.

Ja..sanoisinkohan nyt sanasen vielä itse järjestetystä keskiviikkopaskasta. 
Kävin eilen kirjottelemassa vuokrasopimuksen ja kattilat menee jakoon tämän kuun viimenen viikonloppu. Suurimmaksi osaksi oon tosi onnellinen, että pääsen alottelemaan omaa elämää ja tekemään omia juttuja ilman sellasta "vastuuta" toisen hyvin voinnista, koska musta tuntuu, vaikka ei pitäisi, että oon vastuussa siitä, että tuolla toisella on kaikki hyvin. Ja niinku tuolla oon kirjotellu nii se on sellanen tavallaan vika mussa, että otan liikaa omaksi hommakseni huolehtia toisesta, vaikka aikuisiahan tässä ollaan ja jokaisen pitäis kai osata huolehtia ensi sijaisesti itsestään, jos ei ole lapsia hankkinut ja minä en tietääkseni ole. 

Jotenki vaan....kaikki nää kuukaudet ja mitä niiden aikana on tapahtunu tai on jääny tapahtumatta on tehny musta jotenki..ajoittain kylmän ämmän. Välis on sellasia hetkiä, että en tunne mitään, että mikään tähän asiaan liittyvä ei tunnu yhtään miltään. Ja välis taas mietin, et kaduttaako mua joku kaunispäivä niin, että tukka lähtee?  Mutta näitä nyt lienee turha miettiä etukäteen. Sitte, ku asiat tulee eteen niin ratkotaan niitä sen mukaan. Nyt oon ainakin edelleen ihan sinut näiden päätösten kanssa ja sisäistänyt sen, ettei oo olemassa toisenlaista ratkaisua.