Yöllinen visahakemusten puuduttava täyttö suoritettu kera matkaystäväni Katjan. Melko ripeetä ja älykästä toimintaa saadaan aikaseksi, kun kaks työllä itsensä tappanutta, viimeks joulukuussa loman nähnyttä ämmää pistää keskellä yötä viisaat päänsä yhteen ja alkaa täytellä, matkan kannalta, melko oleellisia papereita.
Nooh...vajaa 2 tuntia siinä vierähti ja ihan täysin valmista ei tullut vieläkään. Mutta kaikista hakemuksista ei taida puuttua enää, kuin kohde maasta joku osoite minne ollaan nk. menossa. JA vakuutustodistus englanniksi ja suomeksi. Jospa siis ensi viikolla paperit postin kyytiin ja sitte kaikki raajat solmuun, että ne ei tuu bumena takasi! Vastoinkäymiset tämän reissun osalta minusta jo riittää, että olis vähintäänki reilua, että hakemukset menis heittämällä läpi.
Olemme siis jälleen askelen lähempänä matkan toteutumista! Ja kutakuinkin tasan kahden viikon päästä saadaan tilata junaliput!!
Asiasta vielä hieman varusteisiin niin mähän ryssin mun QuikDry kalsarit, jotka innoissani tilasin. Samaan aikaan oli tulossa postissa jotexin paketti ja jotenki jotexilta ja Campadrelta tuli viestit yht'aikaa eikä mun aivot rekisteröiny sitä toista, joten ne oli lähetetty takaisin. -.- MUTTA hätä ei ole tämän näköinen, vaikka en QuikDry pöksyjäni saanutkaan. Tilailin sitten Scandinavian out door storesta merinovillaset kalsarit, jotka oli jopa jossain 25% alessa..eikä näin ollen maksanu, ku pari kymppiä enemmän, ku ne mun alkuperäset.
Mutta näihin tunnelmiin näin heti aamusta. Pitänee alkaa valmistautua, koska tiedossa on vakuutustodistuksen kovistelua vakuutusyhtiöltä.
Niin eli vihdoin Trans Mongolian päätepisteen lennot, Katjan toimesta, buukattu..eli Tokio - Hong Kong!! Sinällään hauskaa, kun ei ole vielä hyppysissä mitään konkreettista siitä, että ollaan poistumassa koko Suomen maalta, mutta onneksi sentään jotain edes mikä antaa jo aavistuksen makua siitä, että reissu, VIHDOIN JA VIIMEIN, on toteutumassa! Jiiihaaa!!! \o/
Jännä miten mun alunperin yksinäisestä, huhtikuun kestävästä, junamatkasta on kehkeytyny kahden naisen, melkein 2kk kestävä , Aasian valloitus ja n. vuosi sitten päätin reissustani ja tässä sitä ollaan. Muutama hassu viikko matkan alkuun ja jumalauta.. ME ollaan todella menossa!!!!! (vaikka välillä se on näyttäny kyllä siltä, että ei tule mitään. Sen verran paljo on myös paskaa mutusteltu. )
Enää 10 viikkoa avioliittoa duunin kanssa, enää 10 viikkoa elämäntila stressiä ja sitten voin ottaa hetkellisen asumuseron duunista, pään tyhjäyksen ja KIRMATA ANSAITULLE vapaalle!! Pakko paidassa tai ilman, mutta en paskannakkaan työmaan tai ihmissuhde sotkujen suuntaan muutamaan viikkoon. Ihanaa!
Tämän kuun viimenen viikko matkaan jälleen Tampereelle viikon työkeikalle, joten saadaan Katjan kanssa varmaan viisumitkin vetämään ja ehkä suunniteltua jotain majotuksien varailuja ja muita hienosäätöjä alkutaipaleelle.
On kyllä stressattu ja tehty uhrauksia, että pääsen toteuttamaan tämän reissun. Oon luopunu kesän vietosta ihan kokonaan (mikä nyt ei näillä sateilla edes harmita) tehdäkseni kaikki ne työt mitä kukaan muu ei halua, omieni lisäksi eli kaiken. Ja ottaen huomioon työni olevan henkisellä rankkuustasolla jotain kympin luokkaa, on sekoaminen ennen reissua enemmän, kuin todennäköistä.
Kämppä lähtee, sienikasvuston vuoksi, alta joten kerään nöyrästi kimpsuni ja kampsuni ja palaan entisen avokin nurkkiin hänen antaessaan, tilannettani ajatellen, melko vastustamattoman tarjouksen kämppä asian suhteen ts. asumiskulut 0€. Isot pojot siitä kyllä jälleen hänelle, ettei ikinä jätä mua pulaan, jos oikeasti tarviin jotain ja vaikka meidän tilanne olis mikä. Mutta tällä päätökselläni myös satutin erästä mulle tärkeäksi ja läheiseksi tullutta ihmistä melko verisesti. Mitä en olisi kuollaksenikaan halunnut.
Mutta se on nyt näin. Elän nyt vain ja ainoastaan matkaani varten ja sen jälkeen katson mikä täälä taas on meininki, jos selviän takaisin. Hah!!
Pakkohan niitä painoja oli lisäillä ohjelmaan jo toissa viikolla, alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen ja jälleen kerran lähes kivuttomaksi muodostuneesta salitreenailusta saatiin sopivan tuskallista ja märkää(ja todellakin MÄRKÄÄ) puuhaa. Ja kunnon sykkeellä, kun painaa ohjelmaa läpi kunnon vastuksella, tuntee antavansa joka kerta itestään 110%!! Ja niin sen pitää ollakin!
 |
| Ohan sitä vielä hommia |
Jonkun pitäis joskus ottaa videolle mun salitoimitus alusta loppuun. Miten nollataululta näytän, kun suljen ihan kokonaan ympäröivän maailman ulkopuolelle ja siellä on vain minä, suoritus ja se fiilis, MAHTAVAA!! Kun poistun pukuhuoneeseen, treenin jälkeen, tavallaan havahdun takas maanpinnalle ja ikään kuin aivotoiminta palautuu. (hahhah. Se vähäinen mikä mulla on..). Jännää. ( Ehkäpä ehkäpä..salainen haaveeni fitness tai bikinifitness kisoihin treenaamisesta toteutuu lähi vuosina. Sen verran intohimoiseksi menny tää harrastus.. :) )
Mutta kyllä se veri valuu, treeni hommissa, joskus perseen ja reisien sijaan sielustakin. Kun itelle on välillä niin vaikee luopua asioista ja mun sosiaalinen elämä on yks sellanen minkä oon heittäny romukoppaan jo aikoja sitten. Eihän sen tarvis olla niin, mutta en vaan jaksa enää töiden ja salin päälle heilua missään ja viikonloputkin on alkanu mennä siihen, että välis vituttaa ihan, jos on luvannu lähtee ulos. Sitähän vois tietenkin koittaa hellittää tässäkin asiassa. Eikä olla aina niin kirjaimellisesti "kaikki tai ei mitään" -ihminen.
Vaan niinhän se on, että vain antamalla kaiken voit saada kaiken!!
(Ensimmäistä kertaa elämässäni voin muuten väittää olevani, siinä kuuluisassa, rantakunnossa!)
Mutta nyt, aamu supanderit<3 naamariin ja duuniin valmistautumista!
