This is THE DAY!!

Välillä tuntuu, että mun elämä on yhtä draamaa ja tapahtumia ja välillä taas se seisoo niin paikallaan, että meinaan homehtua kasaan. Nyt kuitenkin ollaan kohdassa numero yksi, ehdottomasti.

Päätin siis viime sunnuntaina irtisanoutua työstäni (tai firmani päätti lakata myymästä palveluitaan) yhtä huolellisesti ja tyylikkäästi, kuin "pomoni" päätti evätä tämän viikkoiset työvuoroni eli päivän varoitusajalla. Itsehän tosin hoidin asiani vesiselvänä. 

Siispä tänään, viikko päätökseni jälkeen, kipitin duunipaikalle omilla avaimillani, pakkasin kaikki tavarani reppuun, jätin avaimen, lainatun kirjan ja erokirjeen tiskille ja poistuin kotiin ilmoittamaan vielä puhelimitse palveluideni ostajalle päätöksestäni...aika täsmälleen samaan kellon lyömään, kuin hän ilmoitti mun vuorojen perumisesta viime viikolla. (Muista hoitaa kaikki aina huolellisesti niin, kuin on opetettu ja esimerkillä näytetty.)

Erokirje.

Kysymyshän kuului langan toisesta päästä, että miksi ilmoitan asiasta näin myöhään? Hmmmmmm...yeah..WHY? Ja totuttuun tapaan yritimme myös etsiä syitä pöyristyttävään käytökseeni jostain muualta, kuin kys. ihmisestä. Esim. MUN yksityiselämänihän on yksi mahdollinen syyllinen moiseen yhtäkkiseen päätökseen tai kuukautiset tai se, että toinenkin työntekijä irtisanoutui juuri tai se että myyn palveluitani muillekin yrityksille tai ihan mikä tahansa muu syy, kuin se, että hän yksinkertaisesti olisi niin raskas ja raastava ihminen, että yritykseni ei halua enää uhrata yhtään tehokasta työaikaa hänen firmansa kassan kartuttamiseen. 

Tämä kaikkihan sattu ihan mielettömän hyvään aikaan, niinku jo aiemmin mainitsin, koska reissubudjetti nojasi melkoisella voimalla heinäkuun palkkioihin. Noh...se asia järjestynee tavalla taikka toisella ennen matkaa kuitenkin ja koska suurin osa matkadokumenteista on hankittu...ei hätä ole suuren suuri, joskin hieman stressaava sattuessaan näin lyhyen matkan päähän lähtöpäivästä.

Ja onneksi kalenteriin on varattuna muutama baarikeikka ja muutama päivä Tampereen duunipaikassa, joten ei tässä IHAN tyhjän päällä olla. Ja..tyhjyys allani sen kuin hupenee jahka muutama asia ensi viikon aikana selviää. Kaikki kynnelle kykenevät pitää yhtä peukaloa pystyssä!!

1 Month 1 day until Trans Mongolia train!! \o/

Niin se aika rientää. Vuosi sitten aloitin yksinäiset matkasuunnitelmani ja tässä sitä ollaan. Ihan viittä vaille lähdössä enkä suinkaan edes yksin! 

Siinä missä n. 1kk sitten ei ollut vielä mitään konkreettista kädessä matkaan liittyen, on tässä nopealla tahdilla jo laitettukin haisemaan ihan huolellisesti ja lähestulkoon kaikki matkustusdokumentit on kasassa.

Vähän listaa tähän mennessä kuluneesta varallisuudesta itse matkan taittamiseen:

Junaliput:

-Lahti - Moskova
4 hengen naishytti 100,44€/hlö

-Moskova - Irkutsk
Platskarny 149,22€/hlö

-JapanRail Pass
7 päivän sisällä oikeus reissata Japania junalla 
250€/hlö

Majoitukset:

-Olkhonilla (Baikal järvi)
3 vrk GuestHouse majoitus
varausmaksu 23,78€/hlö 

-HongKong
5 vrk asunto majoitus suoraa ytimessä
137€/hlö

-Taiwan, Taipei
7 vrk asunto majoitus ytimessä 
167,33€/hlö

Lennot:

-Tokio - HongKong
1 vaihto (shanghai)
188€/hlö

-HongKong - Taipei - Bangkok
Taipei - Bkk välillä yksi vaihto (Macao)
333,50€/hlö

-Bangkok - Tukholma
matkatavara 20kg
286€

Viisumit:

-Mongolia
single entry 30 pv
55€ (+ postikulut..meillä kahteen pekkaan 7€/hlö)

yht: 1697,27€

(ja vielä uupuu Kiinan ja Venäjän visat oikeastaan siitä mitä voi ennen matkaa enää maksaa. Tietenkin matkat Irkutsk - Ulan Bator - Peking ja majotukset Mongiksessa ja Pekingissä, mutta majotuksia buukkaillaan matkalla ja lippuja luultavasti Moskovasta.)

Hyvin saatu pätäkkää sileeksi ennen eviemme liikutelua. KUITENKIN suhteellisen halpaa (jos niin voi sanoa) lystiä ottaen huomioon, että reissu kestää 2kk eikä 2vko. Saa tuon rahan palamaan jo kahden viikon hotellilomaan Kanariallakin, jos tahtoo.

Majoitus Honkkarissa

Majoitus Taiwanissa

Jesh. Näillä tähän asti! 

Paskamyrskyssä

Sitä, kun kuvittelee, että kaikki alkaa sujua pääpiirteittäin ihan mallikkaasti niin tottahan jostain löytyy vielä joku ylimääräinen paskaläjä mikä väijyy oikeaa hetkeä läsähtääkseen pahaa aavistamattoman ämmän niskaan.

Eihän tässä voi kyllä muuta väittää, kuin että itse aiheutettua kaikki tyynni. Siinä missä Kauniita ja rohkeita katsoessa, kiljuu aina sohvalta, että miksei ne voi kertoa asioita suoraa niinku ne on niin ne säästyis miljoonilta pikku ongelmilta. Kuitenkaan sitä stnan asiaa ei muista noudattaa omassa elämässään silloin, kun pitäis ja sitten sitä on samassa "yksi kyynel vierii poskella, koska hyvästä tarkoituksestani tuli kuitenkin paha" -saippistilanteessa.

Tuntuu, että seison vaan keskellä ja nämä muutamat ihmiset ympärillä, huutaa vaatimuksiaan, vaati vastauksia enkä kuule enää omia ajatuksiani, koska haluan vaan, että kaikilla on hyvä olla ja haluaisin niin, että musta riittäis kaikille, mutta ei riitä!! Ja se, että oon edes yrittäny riittää jokaiselle, on johtanut siihen, että todellisuudessa kukaan ei oo saanu yhtään mitään.

Oon jättäny asioita kertomatta, oon nyökytelly sillon, ku olis pitäny huutaa, että "EI KÄY!!". Ja ainut mitä tällä kaikella olen saanut aikaan on se, että ihminen, jolla tällä hetkellä on mulle ENITEN merkitystä on myös taholtani kaikista loukatuin. Ja oon ite ihan viittä vaille tulossa mielenvikaseksi. 

Tähän päälle vielä se, että asiakas (ts. työnantaja/palveluideni tilaaja (olen y-tunnuksella oleva itsenäinen ammatinharjoittaja) ) perui päivän varotusajalla ensi viikon työvuorot, ihan vain itsekkyyttään (vittumaisuudeksikin sitä hänen kohdallaan voinemme kutsua), vaikka olen hänen firmansa eteen viimeaikoina raatanut perseeni ruvelle, perunut keikkoja muista paikoista yms yms ja hän kyllä tiesi, että minulle on tulossa tuo pitkä reissu ja jokainen työvuoro on myös minulle kullan arvoinen. Että siinä näemme hänen arvostuksensa ja kiitoksensa. 

Mutta ei siinä mitään. Tämäkin otetaan vastaan tälläsenä ryöppynä, kun se tulee, pidetään suu kiinni ja koitetaan olla tukehtumatta. Kyllä se töppönen vielä tässä myrskyssä nousee, että ei sitä takaisin olla kääntymässä.

Aamuaerobiset

Rasvanpolton kannalta melko tehokasta ja oleellista hommaa, mutta niiiiin vastenmielistä...tai niin, aiempien kokemusten pohjalta, kuvittelin....

Päätin jo juhannuksen tienoilla, että heinäkuu tulee olemaan tipaton ja aion suorittaa ainakin 3 aamuaerobista viikossa, joka multa on paljon luvattu, koska sängystä ylös nouseminen ja tyhjin vatsoin, ILMAN AAMUKAHVIA, ovesta ulos ryntääminen ei vaan mitenkäänpäin voi sisältyä mun loivaliikkeisiin aamuihin, joita normaalisti siivittää koneen ääressä matoilu ja silmien hidas aukominen kera 3 kahvikupillisen. Mikään tässä maailmassa ei voisi pilata mun päivää yhtä tehokkaasti, kuin se, että joutuisin näistä mun aamumatoiluista luopumaan.

Siispä, pitkin hampain, kello soimaan aamu 8 sijaan 6.30, sängystä HETI ylös, vesilasillisen kautta lenkki tamineet niskaan, musiikki korville ja ovesta pihalle, kellon soimisesta ehti kulua 5 minuuttia. Hyvä minä! 

Niin pirteänä ja skarppina lähdössä -.-

Reipastahtinen, välillä hölkän värittämä kevyen hikinen 45min aamuaerobinen saatiin suoritettua ja tähän päivään mennessä niitä on suoritettu kaikkiaan neljänä aamuna. (ekalta viikolta jäi ensimmäinen(heti maanantaina) suorittamatta, koska perustelin itselleni paskan tekosyyn miksi mun ei tarvitse tai en "ehdi".. ) JA nyt, kun olen päässyt makuun niin ei kai se niin kamalaa olekaan. Jotenkin, kun asennoitu jo niin ajoissa niihin aamuheräämisiin ja kertakaikkiaan oli päättänyt, että nyt ne suoritetaan niin sitä vaan lähtee..silmät sirrissä ja järki jäässä ja havahtuu jossain puolessa välissä lenkkiä siihen, että ylipäätään on lenkillä.

Ja tämä on jälleen niitä itsensä ylittämisiä(ja uskokaa tai älkää..aamuaerobisen suorittaminen ON itsensä ylittämistä!!! -.-) mihin sitä koittaa aina tähdätä ja joista loppujen lopuksi koostuu se hyvä fiilis. Mikään ei oo parempaa, kun antaa itelleen haasteita, joilla taas kerran voi osottaa sen, että ei oo olemassa sellasta lausetta, kuin "En minä pysty.". Kaikkeen pystyy, kun tarpeeksi haluaa. :)

Tapahtuu niin, että tukka lähtee

Varkaus

Siis ihan ensimmäisenähän voin kertoa, että matkalle hankkimani mini Asus lähti jonkun röyhkeän varkaan matkaan matkustaessani junalla kummityttöäni tapaamasta takaisin kotikulmille.

Ummistin silmäni pieneksi hetkeksi ennen Tamperetta ja unosteni jälkeen poiketessani junan inva vessaan, oli järkytykseni ja hämmästykseni melko suuri, kun matkalaukkuni oli sielä, räjäytettynä ympäri huussia. Sitä tunnetta ei voi sanoin kuvailla...ku en tajunnu yhtään mistä on kysymys, kunnes hiljalleen alko raksuttaa, että mun tietokonehan on sielä...tai siis OLI. Netti tikut, virtapiuhat...kaikki viety!  Onneks siinä koneella ei sinällään mitään elintärkeetä ollu eikä se mikään monien satojen eurojen konekaan ole, mutta olo lienee etäisesti niinku raiskatulla.

Joku röyhkeä ihmisperse on ottanu oikeudekseen tonkia MUN henkilökohtasia tavaroita ja kohdella niitä, ku mitäki roskaa ja sen jälkeen vielä ottanut oikeudekseen VIEDÄ MUN OMAISUUTTA!! Saattaisin antaa napakan yläfemman jakkaralla keskelle naamaa, jos tavottaisin. 

Noooh... voinki kiinnittää rinkkaan reissuun lähtiessä lapun "Turhaa kaivelet. Kaikki varastamisen arvoinen meni jo Helsingissä." -.-

(Ai niin ja kiitos VR:lle hyvästä palvelusta asian tiimoilta. Se meni kutakuinkin näin: Konnari saapuu vaunuun ja minä selitän mitä on tapahtunu muut matkustajat apunani. Konnari kertoo, että parin vaunun päässä istuu poliisi ja jatkaa matkaa. Kukaan ei opasta mua poliisin luo tai käy pyytämässä sitä mun luo. Kukaan ei edes myöhemmin tule kysymään mikä asiani kanssa on tilanne vaan pari ystävällistä matkustajaa samasta vaunusta laukkaavat puolestani koko junan läpi ja etsivät laukkuni lähellä pyörinyttä epäilyttävää naista ja kyselemässä silminnäkijä havaintoja..tosin tuloksetta, mutta heitä kuitenkin vilpittömästi kiinnosti, vaikka ei olisi tarvinnut..kiitos heille siitä!)

Työ

Työ kuviot ovat saaneet uutta suuntaa. Siitä tullee hiukkasen näkyvämpää tulevaisuudessa. En alunperin ajatellut, että ihan näin nopealla tahdilla, mutta muutos on enemmän, kuin tervetullutta!! Alan olla melkoisen kypsä vanhoihin kuvioihin. JA kunhan ensimmäinen komennus on kunnialla suoritettu niin availen tätä osastoa hiukan enemmän. Täytyy sanoa, että oon aika innoissani!! 

Mutta vanhat kuviot jatkuu pääasiallisena lähtöön saakka ja oonki hienosti buukannu joka ikisen viikon täyteen. Rahan kuvat silmissä painetaan eteenpäin, vaikka välillä oon ihan varma, että tuun hulluksi.

Piti ottaa heinäkuuksikin tiukka treeni ja absolutismi linja, että kestän järjissäni. Ei mun pää vaan kestä, jos kaikki viikonloput menee dokatessa ja arkipäivät töissä ja salilla. Ku ryypätty viikonloppu ei vaan oo lepo viikonloppu enkä kestä sitä, että oon koko ajan ihan poikki, joten viikonloput selvillä vesillä, puntilla ja sohvan kulmassa maaten tekemättä kertakaikkiaan yhtään mitään mitä ei ole pakko! Tervetuloa epäsosiaalinen mörrimöykky minä jälleen!!

Trans Mongolia ja Aasian valloitus

Mongolian visa ilmeisesti postissa menossa. Tokio-Hong Kong, Hong Kong-Taipei, Taipei-Bangkok ja Bangkok-Tukholma lentoliput buukattu!!  Ensi viikolla on junalippujen aika ja elokuun puolessa välissä saa varata Sanghai-Osaka laivaliput! Tässähän alkaa pikkuhiljaa materiaalia olla kasassa..silti tuntuu, että vielä on vaikka mitä mitä pitää tehdä ja aikaa niin vähän. Laittelen tänne ehtiessäni hinta infoa yms...niin saa vähän jotain käsitystä näistä järjestelyistä, VAIKKA matkaystäväni Katjahan tässä on suurinta työtä näiden asioiden kanssa tehnyt. 

Ja kamathan on iloisesti raahattu takaisin entisen avokin nurkkiin. Hän kunniakkaasti suoritti muuttofirman apuna muuton mun ollessa Tampereella töissä. Sanoin kyllä, että sen kun availee vaan ovet, mutta koska olin jättänyt puolet tavaroista pakkaamatta (hmm..jätin koko kämpän paketoinnin juhannuksen jälkeiseen sunnuntaihin..loistava ajatus.. -.-) hän hoiteli homman loppuun puolestani. Jälleen ISON kiitoksen paikka. Vältyn ylimääräseltä vaivalta ja rahan menolta mikä on tällä hetkellä ihan korvaamaton juttu!