Miun lemppari paikka; Fraser Island!

Olin sangen oikeassa arvellessani, että orastavan flunssan kanssa ilmastoituun bussiin 14h linnoittautuminen on lähempänä hitaan itsemurhan suorittamista, kuin niinkään jännittävää ja mieltä vavisuttavaa seikkailua. Niistin varmaan muidenkin matkustajien riesaksi asti ja nenäni verelle ja nukuin bussin penkillä ladymaisesti paperitollot sieraimissa. Tiedättekö sen flunssavaiheen, kun makuuasennossa nenä on tukossa, mutta silti heräät siihen, kun sieltä valuu hallitsemattomasti räkää. Olen keksinyt tämän tupot sieraimissa nukkumisen. Nenän kautta ei voi hengittää joka tapauksessa niin ainakaan se perkele ei herätä maagisella rään erityksellään..(siis mistä se tulee??)

Aina kun oli tauko huoltoasemalla, kipitin anelemaan pahvimukiin kuumaa vettä, että sain vetää finrexinin tapaisia inkivääri-parasetamoli nuhajuomia. Suositus oli 4 vuorokaudessa. Vedin 10. Just in case. Silti olo vain paheni ja saapuessamme aamulla 7.45 Rainbow beachille...en ollut iloinen. En ollenkaan. Se kolmimetrinen kyrpä otsassa riitti varmasti puhdistamaan valtaosan hämähäkin seiteistä hostellin katonrajasta. Täytyi odottaa 12.30 saakka, että voi sisäänkirjautua ja klo 17 oli luvassa seuraavana päivänä alkavan Frasier Island campingin turvallisuus priiffi. Sillä hetkellä vakavissani mietin, että saatan jopa mieluummin hukata 500$, kuin lähteä koko saatanan telttaretkelle. Olin niin pirun kuollut ja edelleen yksinäisyyden kaipuinen Whitsundaysin jälkeen.

Illan priiffissä meidät jaettiin 12 auton ryhmiin 6-8 hlöä per ryhmä ja mun ryhmässä yks mimmi kysyikin innokkaana "hei ootko innoissas huomisesta???!!" Hahhah...voi jösses. Olisittepa nähny mun punasen nenän ja kuullu vastauksen.  As u can see...can't be more happier.

Aluksi mut laitettiin ryhmään 4, mutta jotkut kaverukset joutu erilleen ja mua pyydettiin vaihtamaan ryhmään 1 ja suostuin. Tästä hyvityksenä sain hostellista ilmaisen illallisen, vaikka olin enempi ku tyytyväinen. Ensimmäinen vaihtoehto olisi ollut pelkkiä mimmejä ja tunsin jo heti, että ei saatana....mutta onni potkaisi.

Noh...kaikesta tästä negailusta huolimatta, vaikka kyrvästä otsassa oli vielä puolisen metriä jäljellä myös lähtöaamuna, päätin lähteä reissuun ja etsiä vaikka käärmeen syömään mut, jos oleminen käy ylivoimaiseksi. Ideana se oli pommin varma, koska Fraserillahan asuu top. Kympissä olevat maailman vaarallisimmat luikerot lisäksi fraserin rannat ovat yksiä maailman vaarallisimpia, joten uimista ei suositeltu meressä lainkaan. Eli jos ahdistaa eikä kärmestä löydy niin aina voi loikata hain huikopalaksi. 

Kuitenkin päästyäni nelivedon kyytiin(enkä puhu nyt Suomalaisesta nelivedosta joka aamuneljältä mönkii baarilta yleensä kotiinpäin) ja kun päästiin painamaan saaren rantaviivaa musiikin pauhatessa ja tuulen hulmuttaessa avoimesta ikkunasta ihokarvoja, tulin siihen tulokseen, että reissu ei välttämättä oo fiasko ensinkään. 

Eikä se ollut. Fraser oli kokemukseltaan jonkun 100 kertaa parempi, kuin whitsundays. Vanhana partiolaisena camping meininki uppos meikäläiseen, kuin puukko mummoon ja sain lisäksi yksin kokonaisen teltan niin mikäs sen parempaa. Aamukahvin valmistus ja nauttiminen ulkosalla muiden vielä nukkuessa hiveli niin ikään tätä eräjormailijaa.

Fraser reissu sisälsi lähinnä upeiden maisemien tillistelyä ja saaren sisällä olevilla biitseillä ja järvissä pulikointia. Meininki oli kertakaikkiaan chilliä. Osansa kokemukselle antoi varmasti myös se, että olin 3 päivää täysin ilman kenttää luurissa, joten ei somea eikä yhteyttä ulkomaailmaan, vaikka tämä toki äitiparan olikin huolestuttanut kovasti, koska en osannut varoittaa ennen singnaalin totaalista hiipumista, kun en niin tiennyt käyvän...siis että olisin aivan täysin tavoittamattomissa. Mutta hyvää se teki piruvie. Ja mamman huolenkin pääsin pyyhkimään heti kun tavoitin signaalin saarelta palatessa.

Tuli nähtyä Lake McKenzie, lazy River, Champagne poolit ja joku toinen järvi keskellä saarta jonne oli parin kilometrin kävelymatka, josta niin ikään olin innoissani. Tällä reissulla oli paljon autossa istumista ja rannalla makaamista ja olin oikeasti fiiliksissä, kun pääsi vähän käppäilemään pidemmän matkan. Koko viikolla en meinaan muuten harrastanut palaakaan liikuntaa ja ilman liikuntaa olo on puolitehoinen.

Maheno

Champagne Pools

Lake MacKenzie

Blackbutts

Ruoka reissulla oli kohtalaisen ok. Toki täälä tuntuu hiilarit olevan suosiossa.  Isompaa porukkaa, kun on halvempi ravita hiluilla. Aamiaiseksi, yllätys, paahtista, maapähkinä voita, suklaalevitettä, hilloa ja margariinia + hedelmiä. Lounaaksi joka päivä wrappeja lihalla ja kasviksilla ja erilaisia kastikkeita oli. Sitten oli välipalapussit per auto. Keksejä jne. Ja illalliseksi ekana päivänä friednoodles ja kanaa ja tokana iltana saatiin ihan piffit ja perunaa. 

Nukuin molemmat telttayöt paremmin, kuin yhtäkään hostelliyötä tähän mennessä. Lämpötila oli aivan pöööfekt eikä bailaavat kanssa retkeilijät haitannu juurikaan. Tokaa yötä ehkä hiukan pidensi viereisen teltan yritelmät jonkinlaisesta erittäin humalaisesta aktista aamuyöstä, joka sanan vaihdon perusteella päättyi lopulta miehen osalta luovuttamiseen. Miltä osin kunto päättyi? Sitä ei tarina kerro. Se toinen teltta oli mun teltassa kiinni ja rukoilin, että se homma hoituisi äkkiä. Mutta niinkuin kaikki jotka tätä ovat kännissä yrittäneet tietävät...se ei ole pikatoimitus ei. Ja niinkuin tämäkin...päättyi 1-0 humalan viedessä voittopotin. Viimeinen turhautunut naisen kuiskaus kuului pimeydessä "fucking Irish". 

Niin huippua kun tuo leirielämä olikin, olin jo erittäin valmis kolmantena päivänä palailemaan sivistyksen ja etenkin urheilun pariin. Ja uskomatonta kyllä pyyhälsin suoraa jalkatreenille päästyäni takaisin Rainbowlle, koska olin jo aiemmin äkännyt hostellin vieressä mukavan näköisen pikku Gymin, jota syyhysin päästä testaamaan nyt, kun olin viimein telttailun aikana myös parantunut.

Mutta jos jotain itä-rannikon reissulla voin suositella niin tätä Camping kokemusta! Omani järjestettiin Peter Pan matkatoimiston kautta ja lähtö ja yöpymiset ennen ja jälkeen reissun olivat Dingos hostellilla.

Meidän autolline porukkaa.

Airlie Beach - Whitsunday Island

Nimensä mukaisesti hitsin valkoista hiekkaa ja hienoa sellaista.

Kuvat puhukoot puolestaan. Se oli niitä nowords needed kokemuksia. Harmittaa jälleen, kun kuvat ei mitenkään anna oikeutta kokemukselle, mutta koittakaa ryystää itseenne edes palanen siitä.

Tällä reissulla snorklasin myös jättimäisen kilpikonnan kanssa sekä näin haita ja delfiinejä.

Bookattuna oli kolmen päivän reissu New Horizon nimisellä paatilla tuonne saaristoon. Yöt uinuttiin botskissa mukavassa sukan ja pierun hajussa sulloutuneena kannen alle yli 30 ihmisen voimin. Siinä läheisyys lämmittää ja naapuri sängyn suolikaasut.

Tuo 3 päivää ns. Sillit suolassa kokemus oli mulle ehkä vähän liikaa, vaikka mukavaa porukkaa matkassa olikin ja miehistönkin ulkoinen habitus hiveli varmaan yhden jos toisen silmää. Jotenkin kuitenkin jäi tuntumaan, etten ihan ehkä saanut mun lähes 500$ vastinetta, mutta toki maailmassa on ihmisiä jotka tuhlaa joka päivä tuon verran eikä ne silti oo vielä ikinä uinu kilpikonnan kanssa, joten en mä nyt täs osaa hirveen pettynytkään olla. 

Meillä oli myös afterpartyt Airlie beachilla samana iltana, kun rantauduttiin takaisin. Aluksi meinasin etten mene, mutta tutustuin botskilla Maresa nimiseen saksalaiseen ja Sabrina nimiseen hollantilaiseen mimmiin ja päätettiin mennä yhdessä ja tintata puteli votkulia etkoiksi. Tuli tanssittua ja todellakin juotua sitä vodkaa, mutta oltiin puolenyön maissa jo kiltisti peiton alla joten krapulaa ei aamulla juurikaan ollut. Mulla oli edessä vielä iltapäivällä 14h bussimatka Rainbow beachille. Maresa oli toki lähtenyt matkaan jo aamukympiltä kohti Townsvilleä...ei käynyt kateeksi.

Sain paatilta vaihteeksi flunssan ilmastoinnista, joka ei afterpartyjen votkulin killityksestä ainakaan tykännyt, joten edessä oli mitä hirvein yli 900km bussissa....

Townsville - Magnetic Island

Long time no see...On ollu nettiyhteydet vähän perseestä niin on tämä kirjottelu jäänyt. Tai ei jäänyt, mutta en ole voinut julkaista mitään tekstiä vaan tekstit ovat maanneet puhelimen muistiinpanoissa...mutta lähdin tosiaan Cairnsista 1.3 bussilla kohti Sydneyta ja matkaa on kohta taitettu 3 viikkoa...ensimmäinen stoppi Townsville saavutettiin heti silloin 1.3....

Saavuin Townsvilleen bussilla yhden jälkeen päivällä. Matka Cairnsista ei kestänyt kuin 6h ja sekin sisälsi puolen tunnin stopin matkalla. 

Sääolosuhteet tarjosivat jännitystä matkalle, kun jännitettiin onko valtatie Townsvilleen sateen vuoksi suljettu, päästäisiinkö kaupunkiin koko päivänä sittenkään. No meidän Townsvilleen jäävien onneksi päästiin, mutta eteenpäin jatkavien harmiksi päivän loput bussivuorot olivat tämän sään vuoksi peruttu ja heitä odotti yöpyminen Townsvillessä myös. Eräs tyttö itki bussissa puhelimeen ja varmasti se oli harmillinen takaisku jokaiselle jolla oli muunlaiset suunnitelmat.

Townsville itsessään oli pieni ja rauhallinen kaupunki, joka heräsi eloon lähinnä ilta-aikaan...no niinku mikä tahansa kaupunki ainakin täällä päin. Yövyin Rambutan nimisessä hostellissa dormissa jakaen sen seitsemän muun kanssa. (Saksalaisten ja ruotsalaisten YLLÄRII..täälei muita ookkaan..haha..yhden skotin ja yhden ranskalaisen) Townsvillestä pääsee nopeasti ja edullisesti paatilla Magnetic Islandille, jonne päätinkin tehdä ainoastaan päiväretken itsekseni.

Saavuin Townsvilleen torstaina ja Magneticille lähdin perjantai aamuna. Olin bookannut hieman pidempikestoisen matkan autolautalla, joka kesti 40min, kun speedboatilla ois päässy 20min, mutta 40 min isomman veneen kattoterassilla maisemia katsellen oli ehdottomasti kokemisen arvoista. Kyseessä oli Fantasea Cruise ja edestakaista hintaa saarelle tuli 28$.

Päikkärit paatissa koivet ylhäällä.

Onnistun aina jotenkin tekemään kaiken toisin, kuin kukaan muu. Mun bookaama paatti oli täysin toisella puolella satama-allasta, kuin mikään muu paatti ja sinne oli näin ollen tietysti paljon pidempi matkakin. Aamun fressi suihkun jälkeinen olo ja meikit jotka länttäsin naamaan olivat puolessa välin kävelymatkaa jo tipotiessään ja täällä olen pari kertaa tehnyt sen virheen, että olen napannut matkaan paikallisten kiehuvaan veteen väsätyn mustan kahvin ja kanna sitä sitten mukana 30 asteen helteessä, kun sitä ei voi juoda kun se on niin pirun kuumaa ja se ainoastaan läikkyy sormille kävellessä. Tein siis tämän raivostuttavan virheen(toivottavasti viimeisen kerran) kävellessäni lautalle. Hiki valuu, sormet palaa, silmään menee aurinkorasvaa joka kirvelee, unohdat että on meikkiä ja hierot silmää, paita liimautuu ihoon ja reppu liimautuu selkään...niitä pikku vittumaisuuksia jotka kasaantuneena turhauttaa näinkin onnellisessa asemassa olevaa matkaajaa.

Pääsin kuitenkin lopulta botskiin ja moiset pikku ärsyttävyydet unohtu sen siliäntien, kun pääsi tillistelemään merelle. Veden lähellä oleminen on kyllä ihan parasta.

Magnetic Islandilla on kansallispuisto, jossa seikkaillessa pääset vierailemaan saaren lukuisilla ja suojaisilla rannoilla, joissa ei juuri muuta porukkaa näy...ainakaan tähän aikaan vuodesta, kun uiminen vaatii meduusan kestävää pukua. Tällaisena kortittomana joka paikkaan pikakävelijänä  ajattelin 1.3 km matkan Balding baylle olevan pikainen piipahdus ja päätin tämän pikaisen piipahduksen suorittaa. Noh...ehkei lopulta niin pikainen...reitti kulki suoraa siis kansallispuistoon eli metsään eli vuorelle ja naaman edessä nököttikin hetimiten kivistä rakennettu portaikko ja 900m pelkkää nousua. Kuvittelin kipitteleväni Balding baylle ja pääseväni sieltä kätevästi suoraa tielle jossa linja-auto kulkee, vaan ei...ainut vaihtoehto oli palata takaisin samaa reittiä, kuin tulin. Takaisin mennessä polku haarautui ja se lupasi Radical baylle olevan 700m. Päätinkin täysin takaisin menon sijasta mennä sinne, koska muistelin, että sieltä ainakin pääsisi tielle. Haha...ei päässyt. Eli taas takaisin ja tällä kertaa täysin sinne mistä lähdin. Vesi oli loppunut jo alkumatkasta, koska ajattelin tosiaan vaan nopeasti piipahtaa. Loppujen lopuksi kiipeilin vuorta ylös ja alas 2h ja n 4km. Vettä riitti ensimmäiselle kilometrille. 

900m portaita ylöspäin ja +30 ja rapiat lämpöä

Kun viimein pääsin ulos metsästä, kävelin suoraa Horseshoebayn (josta alunperin lähdin) rantaan ja tiputin vaatteet mennessäni ja suorinta tietä mereen. Niin kuumissani ja loppu olin. Kansallispuisto oli kyllä kaunis ja samoin nuo rannat..antaa kuvien puhua puolestaan. Mutta mun reissut vaan tuppaa olemaan aina jonkin asteista säätämistä. Eipähän tuu tylsää edes yksinään.

Australiassa aina hyvä idea vetää metikössä tälläset turvakengät jalassa. Ei pure kärmes varpakseen,

Magnetic Island on ehdottomasti käymisen arvoinen paikka ja siellä saanee kulumaan vuorokauden jos toisenkin, jos haluaa tutustua esim. Eläinpuistoon ja harrastaa monen moista vesiaktiviteettia. Itselleni riitti vallan hyvin päiväkäynti ja kerkesin 6h aikana jopa hieman pitkästyä. Magnetic Island oli muutenkin sellainen ylimääränen saarivaellus, kun bookattuna oli kuitenkin jo Whitsundays ja Frasier, jotka oli ne meikäläisen pääkohteet.