No niin..sanoinhan, että se tapahtuu äkkiä, koska kärsimättömyys. Vaikka oli se koetuksella tässä copy, paste touhussakin! Kyllä manuaalinen vanhojen päivitysten siirto. Koska halusin säästää rakkaimpia tekstejä. No niin...kuitenkin.
Blogin uusi osoite on siis tässä...-->
http://retkivanukas.m-nation.fi
Mannisella kirjoitellaan siis tästä lähtien!! Tervetuloa!!
Kaikki ei sillä puolella ole vielä ihan täysin priima kunnossa, mutta pääasiallisesti siinä järjestyksessä, että kehtaa julkistaa meiningin.
tiistai 7. lokakuuta 2014
maanantai 6. lokakuuta 2014
Aika aikaansa kutakin. Blogi muuttaa!
Hello karvajalat!
On tullut aika uusien tuulien ja tämän fitness pimpulan pakata blogger pakettiin ja siirtyä uusille vesille.
Kunhan ensin opin käyttämään uutta portaalia ja saan katsottua onnistunko edes osan vanhoista jutuista siirtelemään sinne. Täälä on arkistoissa kuitenkin kahden vuoden takaa tekstejä ja paljon muistoja mm. Aasian reissulta jne, joten olisi sääli menettää ne.
Ainakin toistaiseksi takkuan vielä sen verran, että haluan, että ulkoasu on kaikinpuolin siisti ennenkä julkaisen uuden osoitteen, jotenka vielä täällä siihen saakka. Tosin mun kärsimättömyys on sitä luokkaa, että tässä operaatiossa ei nokka montaa päivää tuhise, koska kaikki mulle heti nyt!
Pikaiset viikonloppu kuulumiset myös tähän väliin.
PartyLitet oli ja meni ja kahviherkut näytti uppoovan porukkaan hyvin, vaikka gluteenittomina ne leivoinkin.
Listalla oli siis gluteeniton banaani kakku ja Quich Lorraine (ts. kinkkupiirakka). Molemmat oli vaivattomia tehdä ja onnistuivat mitä mainioimmin. Laittelen uudelle blogisivustolle ohjeita sitten...joskaan ne ei ole mitään fitness ohjeita vaan ihan täyttä tavaraa. (Ja kyllä..todellakaan en voinut pitää näppejäni erossa noista. Nyyh)
Siinä olikin varsinainen viikonloppu täynnä rahan menoa. Tuli tietenkin tilattua kynttiläsomiste, jota suorastaan lack hyllyni television yläpuolella huusi, kuin myös ehdottoman tähdellisiä omenastruudelin, piparmintun ja limemacaronsien tuoksuisia tuikkuja. Ja emännän lahjana sain vielä himoitsemani valkoisen vauvapöllö somisteen, jota en olisi raaskinut ostaa, joten sattu sopivasti, että sain sen tienattua emännöinnillä.
Sen lisäksi päätettiin mutsin kanssa ilahduttaa mummoa ja haettiin sille Gigantista tuliterä töllö. Edellisen kerran, kun käytiin mummolla muistan sen mananneen, että kun se 25 vuotta vanha putkinäyttö töllö pitää laittaa puolituntia ennen ohjelman alkua lämpenemään, jotta kuvan saa näkyviin ja kiva nyt, jos se hajoaa juuri joulun pyhinä.
Ja hän aina vähistään syytää rahaa meille lapsen lapsille eikä kyse oo ikinä mistään parista kympistä, joten oli ihanaa voida välillä ite antaa jotain oikeesti hyödyllistä. Ja kun tiedän, ettei se olisi sitä ikinä ite saanu hankittua juuri siitä syystä, että se laittaa meidät aina eusijalle, vaikka ollaan aikuisia ihmisiä jo kaikki. Mummo <3.
Eilen olinkin Seinäjoella, jonne mutsin kyydillä pölähdin ja kävin sielä hoitamassa sunnuntain porras/mäki treenin Jouppiskalla.
Näyttää loivalta ja mitättömältä, mutta neljä settiä vedin (juoksu, pakarapotku, askelkyykkykävely, sjmv) x 4) ja voin kertoa, että koville otti. Yhdessä kohtaa tuo mitättömän näköinen mäki jyrkkeni niin paljon, että juoksuaskelet oli enemmänkin ylöspäin hyppyjä, kun vauhti loppu täysin ja se oli ainut keino millä edetä. Muutama vastaan kävelevä ihminenkin voivotteli sitä mun menoa. haha. Mutta tein sen hitto vie! Ja joo..siis en todellakaan vetäny tuota ihan huipulle asti.
Ja tänään aamusta kävin moikkaamassa ihanaista ystävääni ja kummityttöäni ennen kotiin tulemista. Nyt lepuuttelen tovin ja suuntaankin jälleen kera Marian treenailemaan pakaroita ja takareisiä!
Tapahtuman täyteinen viikonloppu taasen..nyt joutaakin ottaa jälleen lungisti. Ensi sunnuntaina sitten Expoillaan...siihen asti homehdun kiltisti kotona.
Blogin muutosta ilmoitan täälä hetin miten, kun se on ajankohtaista, joten pysykäähän hereillä sen asian suhteen toverit!! <3
On tullut aika uusien tuulien ja tämän fitness pimpulan pakata blogger pakettiin ja siirtyä uusille vesille.
Kunhan ensin opin käyttämään uutta portaalia ja saan katsottua onnistunko edes osan vanhoista jutuista siirtelemään sinne. Täälä on arkistoissa kuitenkin kahden vuoden takaa tekstejä ja paljon muistoja mm. Aasian reissulta jne, joten olisi sääli menettää ne.
Ainakin toistaiseksi takkuan vielä sen verran, että haluan, että ulkoasu on kaikinpuolin siisti ennenkä julkaisen uuden osoitteen, jotenka vielä täällä siihen saakka. Tosin mun kärsimättömyys on sitä luokkaa, että tässä operaatiossa ei nokka montaa päivää tuhise, koska kaikki mulle heti nyt!
Pikaiset viikonloppu kuulumiset myös tähän väliin.
PartyLitet oli ja meni ja kahviherkut näytti uppoovan porukkaan hyvin, vaikka gluteenittomina ne leivoinkin.
Listalla oli siis gluteeniton banaani kakku ja Quich Lorraine (ts. kinkkupiirakka). Molemmat oli vaivattomia tehdä ja onnistuivat mitä mainioimmin. Laittelen uudelle blogisivustolle ohjeita sitten...joskaan ne ei ole mitään fitness ohjeita vaan ihan täyttä tavaraa. (Ja kyllä..todellakaan en voinut pitää näppejäni erossa noista. Nyyh)
Siinä olikin varsinainen viikonloppu täynnä rahan menoa. Tuli tietenkin tilattua kynttiläsomiste, jota suorastaan lack hyllyni television yläpuolella huusi, kuin myös ehdottoman tähdellisiä omenastruudelin, piparmintun ja limemacaronsien tuoksuisia tuikkuja. Ja emännän lahjana sain vielä himoitsemani valkoisen vauvapöllö somisteen, jota en olisi raaskinut ostaa, joten sattu sopivasti, että sain sen tienattua emännöinnillä.
Sen lisäksi päätettiin mutsin kanssa ilahduttaa mummoa ja haettiin sille Gigantista tuliterä töllö. Edellisen kerran, kun käytiin mummolla muistan sen mananneen, että kun se 25 vuotta vanha putkinäyttö töllö pitää laittaa puolituntia ennen ohjelman alkua lämpenemään, jotta kuvan saa näkyviin ja kiva nyt, jos se hajoaa juuri joulun pyhinä.
Ja hän aina vähistään syytää rahaa meille lapsen lapsille eikä kyse oo ikinä mistään parista kympistä, joten oli ihanaa voida välillä ite antaa jotain oikeesti hyödyllistä. Ja kun tiedän, ettei se olisi sitä ikinä ite saanu hankittua juuri siitä syystä, että se laittaa meidät aina eusijalle, vaikka ollaan aikuisia ihmisiä jo kaikki. Mummo <3.
Eilen olinkin Seinäjoella, jonne mutsin kyydillä pölähdin ja kävin sielä hoitamassa sunnuntain porras/mäki treenin Jouppiskalla.
Näyttää loivalta ja mitättömältä, mutta neljä settiä vedin (juoksu, pakarapotku, askelkyykkykävely, sjmv) x 4) ja voin kertoa, että koville otti. Yhdessä kohtaa tuo mitättömän näköinen mäki jyrkkeni niin paljon, että juoksuaskelet oli enemmänkin ylöspäin hyppyjä, kun vauhti loppu täysin ja se oli ainut keino millä edetä. Muutama vastaan kävelevä ihminenkin voivotteli sitä mun menoa. haha. Mutta tein sen hitto vie! Ja joo..siis en todellakaan vetäny tuota ihan huipulle asti.
Ja tänään aamusta kävin moikkaamassa ihanaista ystävääni ja kummityttöäni ennen kotiin tulemista. Nyt lepuuttelen tovin ja suuntaankin jälleen kera Marian treenailemaan pakaroita ja takareisiä!
Tapahtuman täyteinen viikonloppu taasen..nyt joutaakin ottaa jälleen lungisti. Ensi sunnuntaina sitten Expoillaan...siihen asti homehdun kiltisti kotona.
Blogin muutosta ilmoitan täälä hetin miten, kun se on ajankohtaista, joten pysykäähän hereillä sen asian suhteen toverit!! <3
perjantai 3. lokakuuta 2014
Erikoisruokavalio kokeiluja.
Joo. Minä ikuinen "V*ttu mitä humpuukia!" -ihminen, jonka mielestä kaikki toimii samalla periaatteella, kun on satoja vuosia toiminut ja on hyvä pysyä perus ruoissa ja raaka-aineissa kerta niin on vuosisatoja tehty. Hv luomu, gluteenittomat ja kasvis ruokavaliot, jos niille ei terveydellisistä syistä ole pakollista tarvetta. PLÖÖÖH! Halvinta ja perinteistä!
Niin, että kun tässä on ollut aikaa ajatella oman elämän erikoisuuksia, suhtautumista kanssa ihmisiin ja yleistä onnellisuutta niin olempa alkanut kiinnittää enemmän huomiota kaikenlaiseen ruokailuunkin yhtäkkiä, sen vaikutuksista kehooni ja mieleeni. Enkä ole enää yhtään niin keskaripystyssä kaikenlaiselle "hihhuloinnille" oon alkanu hihhuloida näemmä itsekin. (pahoittelen hihhuli sanan käyttöä...se on minusta hauska..)
Siispä joku pari kk takaperin aloin vähentää gluteenia ruokavaliosta. Ensin ostin gluteenittomat pastat..ihan vain kokeiluun, että jos ne maistuu ihan skeidalle niin saapi jäädä, mutta ne olikin hyviä. Itseasiassa miellyttävämmän makuisia, kuin tavallinen pasta. Toki paljon kalliimpia, joka hiukan kirvelee, mutta koitan kestää. Ja siihen kylkeen tulikin mukaan gluteeniton kaurapuuro, josta minut sai innostumaan ystäväni ja kisaemoni alunperin. Sekään ei maistu yhtään sen pahemmalle, kuin tavallinen. Joskin sekin ihan reippaasti kalliimpaa.
Ja syy miksi tähän kokeiluun lähdin on ensinnäkin huono vointinen vatsani, joka jumittaa ja kärsii joka ikisestä elämän asiasta ja vääränlaisesta ruoan murusta. Toisinaan ollaan viikkokin pyöritty tuskissaan, kun on erehdytty nappaamaan suuhun joku väärän mallinen elintarvike tai kylässä on väärän näköisiä yövieraita. Ja toinen syy on kasvojen iho-ongelmat. Esim. oluen juonti, aikanaan, sai ne ihan räjähtämään käsiin. Yks ilta ja muutamia mallasjuomia niin koko naama oli seuraavana päivänä ihan täynnä kipeitä paiseita. Syy voi toki löytyä epäpuhtauksien poistumisestakin, mutta sillä perusteella ajattelin, että gluteeniton vois toimia kasvojakin ajatellen.
Ja kyllä vain. Kroppa tuntuu ainakin paljon vähemmän turpeiselta. Se voi toki johtua muutenkin siististä ruokavaliosta, mutta vatsan temppuilu on minusta vähentynyt reilusti ja etenkin nyt, kun ruokavaliossa on paljon hiilihydraatteja ja paino on noussut niiden lisäämisen jälkeen aika varmasti ja tasaisesti niin olo ei kuitenkaan ole turvonnut ja tuskainen vaan tosi hyvä ja uskon, että tällä gluteenittomalla on juuri se vaikutus mun kehoon. Kasvoista en osaa sanoa oikein juuta enkä jaata. Välillä on parempaan päin ja välillä taas tuntuu, että huononee. Paljon riippuu myös rasvaamisesta jne, kun iho on niin tuhottoman kuiva ja etenkin salilla hikoilu vaikuttaa myös heti kasvojen ihon kuntoon.
Ja pastan ja kaurahiutaleiden lisäksi on tullu nyt sitten seurattua muitakin tuotteita, ettei olis sitä gluteenia, jotta tästä ois vastaavaa hyötyä eikä rahat menisi ihan hukkaan.
Viikonloppuna katotaan miten hoituu kinkkupiirakka ja parit muffinsit gluteenittomina + tälläsen fitness mimmin protsku versioina..siis ainaki ne muffinsit, jotta voisin itekin napostella jotain PartyLite kutsuilla. Nyt kun laitoin kaikki Skyrit ja patukat boikottiin.
Lisäksi kokeilin sokeroimatonta Alpron mantelimaitoa, joka toimi yllättävän hyvin, vaikka missä, jopa siinä kahvissa. Tosin nyt näytti tulleen GoGreeniltä sokeroimaton cashew maito, joten ottanen senkin kokeiluun tässä, kun sopinee tarkoituksiini paremmin. Siitä olis pidemmässä juoksussa enempi terveyshyötyjäkin, kuin tuosta rasvattomasta putkien huuhtelu maidosta.
Joku vuosi sitte olisin lyöny itseäni naamaan, jos olisin väittäny, että kirjotan tällästä tekstiä vielä joskus.
No niin. Hyvää viikonloppua kaikille. <3
Saattaa mennä seuraavat postailut ens viikon puolelle ja toivotaan, että viikonlopun leipomuksista ois jotain ohjeita ja kuvia jaella sitten.
Niin, että kun tässä on ollut aikaa ajatella oman elämän erikoisuuksia, suhtautumista kanssa ihmisiin ja yleistä onnellisuutta niin olempa alkanut kiinnittää enemmän huomiota kaikenlaiseen ruokailuunkin yhtäkkiä, sen vaikutuksista kehooni ja mieleeni. Enkä ole enää yhtään niin keskaripystyssä kaikenlaiselle "hihhuloinnille" oon alkanu hihhuloida näemmä itsekin. (pahoittelen hihhuli sanan käyttöä...se on minusta hauska..)
Siispä joku pari kk takaperin aloin vähentää gluteenia ruokavaliosta. Ensin ostin gluteenittomat pastat..ihan vain kokeiluun, että jos ne maistuu ihan skeidalle niin saapi jäädä, mutta ne olikin hyviä. Itseasiassa miellyttävämmän makuisia, kuin tavallinen pasta. Toki paljon kalliimpia, joka hiukan kirvelee, mutta koitan kestää. Ja siihen kylkeen tulikin mukaan gluteeniton kaurapuuro, josta minut sai innostumaan ystäväni ja kisaemoni alunperin. Sekään ei maistu yhtään sen pahemmalle, kuin tavallinen. Joskin sekin ihan reippaasti kalliimpaa.
Ja syy miksi tähän kokeiluun lähdin on ensinnäkin huono vointinen vatsani, joka jumittaa ja kärsii joka ikisestä elämän asiasta ja vääränlaisesta ruoan murusta. Toisinaan ollaan viikkokin pyöritty tuskissaan, kun on erehdytty nappaamaan suuhun joku väärän mallinen elintarvike tai kylässä on väärän näköisiä yövieraita. Ja toinen syy on kasvojen iho-ongelmat. Esim. oluen juonti, aikanaan, sai ne ihan räjähtämään käsiin. Yks ilta ja muutamia mallasjuomia niin koko naama oli seuraavana päivänä ihan täynnä kipeitä paiseita. Syy voi toki löytyä epäpuhtauksien poistumisestakin, mutta sillä perusteella ajattelin, että gluteeniton vois toimia kasvojakin ajatellen.
Ja kyllä vain. Kroppa tuntuu ainakin paljon vähemmän turpeiselta. Se voi toki johtua muutenkin siististä ruokavaliosta, mutta vatsan temppuilu on minusta vähentynyt reilusti ja etenkin nyt, kun ruokavaliossa on paljon hiilihydraatteja ja paino on noussut niiden lisäämisen jälkeen aika varmasti ja tasaisesti niin olo ei kuitenkaan ole turvonnut ja tuskainen vaan tosi hyvä ja uskon, että tällä gluteenittomalla on juuri se vaikutus mun kehoon. Kasvoista en osaa sanoa oikein juuta enkä jaata. Välillä on parempaan päin ja välillä taas tuntuu, että huononee. Paljon riippuu myös rasvaamisesta jne, kun iho on niin tuhottoman kuiva ja etenkin salilla hikoilu vaikuttaa myös heti kasvojen ihon kuntoon.
Ja pastan ja kaurahiutaleiden lisäksi on tullu nyt sitten seurattua muitakin tuotteita, ettei olis sitä gluteenia, jotta tästä ois vastaavaa hyötyä eikä rahat menisi ihan hukkaan.
Viikonloppuna katotaan miten hoituu kinkkupiirakka ja parit muffinsit gluteenittomina + tälläsen fitness mimmin protsku versioina..siis ainaki ne muffinsit, jotta voisin itekin napostella jotain PartyLite kutsuilla. Nyt kun laitoin kaikki Skyrit ja patukat boikottiin.
Lisäksi kokeilin sokeroimatonta Alpron mantelimaitoa, joka toimi yllättävän hyvin, vaikka missä, jopa siinä kahvissa. Tosin nyt näytti tulleen GoGreeniltä sokeroimaton cashew maito, joten ottanen senkin kokeiluun tässä, kun sopinee tarkoituksiini paremmin. Siitä olis pidemmässä juoksussa enempi terveyshyötyjäkin, kuin tuosta rasvattomasta putkien huuhtelu maidosta.
 |
| gogreen.se |
Joku vuosi sitte olisin lyöny itseäni naamaan, jos olisin väittäny, että kirjotan tällästä tekstiä vielä joskus.
No niin. Hyvää viikonloppua kaikille. <3
Saattaa mennä seuraavat postailut ens viikon puolelle ja toivotaan, että viikonlopun leipomuksista ois jotain ohjeita ja kuvia jaella sitten.
torstai 2. lokakuuta 2014
Ne iänikuiset aamu perkeleet!
Ne aamut, kun heräät varta vasten ajoissa, jotta ehdit treenata, syystä taikka toisesta, ennen sian pieremää ja kun ne samat aamut vastustaa niin helkkaristi, että tekis mieli heittää kahvin keitin ikkunasta, paskantaa naapurin mummon postiluukkuun ja kaivautua takasi peiton alle heiluttelemaan keskaria koko maailmalle.
Juuri sellainen aamuhan minulla oli tänään. 5:45 pärähti herätyskello ja ammuin silmät sirrissä puntarille, koska huomasin eilen, että PT raportti on melkein viikon myöhässä ja Mikko ilmotti, että sen aika on sitten tänään. Puoli unessa sähläsin mitat paperille ja ei, kun aamarin valmistukseen.
Asiat voi tuntua suurilta, kun ne tapahtuu putkeen klo 6.00. Kahvinkeitin ei ala tiputtaa kahvia, vaikka se on päällä, pannari taikina onkin liian löysää ja pannukakun kääntäminen on yhtä helvettiä, keittiövaaka alkaa näyttää ihan omiaan ja edes nyrkillä mättäminen ei oikaise sen lukuja eikä kahvia tipu ei lirise, vaikka ravistelet masiinaa, kuin huutavaa vauvaa.
Niinä hetkinä olet onnellinen, että asut yksin. Ettei keittiö vaa'an paikalla ole kenenkään naama eikä kahvin keittimen tilalla oikeasti se vauva.
Niin kaikki meni siis aivan putkeen. Aikamoisen tuskastelun jälkeen sain kaiken kuitenkin pelittämään, aamarit kitusiin ja 7.30 olin jo selkä - haukkari treenin kimpussa wolffilla. Se aika vaan ei ole luonnollinen mulle treenata, joten rusetti ylätaljassa jäi toistoja vajaaksi, kun ei vaan ollut voimia..ei vaikka miten yritin. Ja Mikon kehotuksesta otin myös vatsoihin voimapyörä harjoittelun mukaan keskivartalon tuen parantamiseksi ja sillekin perkeleelle olisin voinut näyttää ylimmässä kuvassa olevaa käsimerkkiä...sille voimapyörälle siis. No..kyllä me vielä ystävystytään...mekin.
Voittajana selvisin kuitenkin kaikesta, treenaaminen oli, heikoista voimavaroista huolimatta, tosi jees niinkuin aina ja oli mukava käppäillä kirpeässä syysilmassa Tampereen heräillessä ja tietoisena siitä, että omat treeni velvollisuudet on tältä päivää hoidettu. Ehkäpä iltasella käyn vielä jossain teputtelemassa jos jaksan.
Ja jottei tässä nyt ihan liian mukavalta ala tuntua niin iltapäiväksi on vielä sovittu fyssarikäynti niin katellaan mitä noille etureisille, yläselälle ja forkuille kuuluu. Tämän aamun haukkari treeni ampu forkut taas niin pumppiin, että en osannu sanoa, jotta mitä niille pitäis tehdä. Venyttäminen sattu, paikallaan pitäminen sattu, painelu sattu...ja ne turpos varmaan paksummaksi, ku mun hauis. Nyyh.
Noh..se oli sellanen aamu tänään. Herääminen ei oo mulle ongelma, päin vastoin. Mutta mitenhän musta sais vielä sellasen aamusosiaalisen, jonka hermojen aamukiihtyvyys, ennen puolta päivää, ei ois nollasta sataan alta 0.3s. Huoh.
Raportoinnista PT:lle sen verran, että paino oli tosiaan heilahtanu 64kiloon, joka on 5,6kg enemmän, kuin helmikuun lopulla. En edes muista millon oisin painanu näin "paljon"!! (ja sillon, kun niin on ollut, olin pelkkää rasvaa). Yläkropassa ei ollut juuri kasvua tapahtunut 4 viikon takaisesta, mutta lantio oli levennyt taas 3cm viime kertaisesta ja reisi 0,5cm. Edelleen peukut pystyyn, ettei sielä oo pelkkää läskiä tuon vertaa! Ilmankos ne mun ainoat pillifarkutkin ratkes eilen perseestä. On ne pitkään jo natisseetkin siihen malliin.
Kalliiksi tulee tämä "harrastus"! Siirrynkin tästä legginseihin suosiolla. On varaa paisua joka suuntaan. Hahah.
Juuri sellainen aamuhan minulla oli tänään. 5:45 pärähti herätyskello ja ammuin silmät sirrissä puntarille, koska huomasin eilen, että PT raportti on melkein viikon myöhässä ja Mikko ilmotti, että sen aika on sitten tänään. Puoli unessa sähläsin mitat paperille ja ei, kun aamarin valmistukseen.
Asiat voi tuntua suurilta, kun ne tapahtuu putkeen klo 6.00. Kahvinkeitin ei ala tiputtaa kahvia, vaikka se on päällä, pannari taikina onkin liian löysää ja pannukakun kääntäminen on yhtä helvettiä, keittiövaaka alkaa näyttää ihan omiaan ja edes nyrkillä mättäminen ei oikaise sen lukuja eikä kahvia tipu ei lirise, vaikka ravistelet masiinaa, kuin huutavaa vauvaa.
Niinä hetkinä olet onnellinen, että asut yksin. Ettei keittiö vaa'an paikalla ole kenenkään naama eikä kahvin keittimen tilalla oikeasti se vauva.
 |
| Tämän aamun punnituksen perusteella siinä on tasan 64kg(ilman vaatteita) lähdössä aamutreenille. |
Voittajana selvisin kuitenkin kaikesta, treenaaminen oli, heikoista voimavaroista huolimatta, tosi jees niinkuin aina ja oli mukava käppäillä kirpeässä syysilmassa Tampereen heräillessä ja tietoisena siitä, että omat treeni velvollisuudet on tältä päivää hoidettu. Ehkäpä iltasella käyn vielä jossain teputtelemassa jos jaksan.
Ja jottei tässä nyt ihan liian mukavalta ala tuntua niin iltapäiväksi on vielä sovittu fyssarikäynti niin katellaan mitä noille etureisille, yläselälle ja forkuille kuuluu. Tämän aamun haukkari treeni ampu forkut taas niin pumppiin, että en osannu sanoa, jotta mitä niille pitäis tehdä. Venyttäminen sattu, paikallaan pitäminen sattu, painelu sattu...ja ne turpos varmaan paksummaksi, ku mun hauis. Nyyh.
Noh..se oli sellanen aamu tänään. Herääminen ei oo mulle ongelma, päin vastoin. Mutta mitenhän musta sais vielä sellasen aamusosiaalisen, jonka hermojen aamukiihtyvyys, ennen puolta päivää, ei ois nollasta sataan alta 0.3s. Huoh.
Raportoinnista PT:lle sen verran, että paino oli tosiaan heilahtanu 64kiloon, joka on 5,6kg enemmän, kuin helmikuun lopulla. En edes muista millon oisin painanu näin "paljon"!! (ja sillon, kun niin on ollut, olin pelkkää rasvaa). Yläkropassa ei ollut juuri kasvua tapahtunut 4 viikon takaisesta, mutta lantio oli levennyt taas 3cm viime kertaisesta ja reisi 0,5cm. Edelleen peukut pystyyn, ettei sielä oo pelkkää läskiä tuon vertaa! Ilmankos ne mun ainoat pillifarkutkin ratkes eilen perseestä. On ne pitkään jo natisseetkin siihen malliin.
Kalliiksi tulee tämä "harrastus"! Siirrynkin tästä legginseihin suosiolla. On varaa paisua joka suuntaan. Hahah.
Loistavaa Lokakuun alkua!
Ompas mukava aamu. Tämäkin. Oon koittanu ottaa käyttöön somettoman aamutunnin ja syönkin nykyään aamupalani rauhaksiin Huomenta Suomen äärellä, käyn ehkä jopa suihkussa ja pötköttelen sohvalla ennen koneen avaamista. Siitä on tullut ihan mukava ja rauhallinen uusi rutiini.
Ehtii keräillä rauhassa omia ajatuksia ja tulee keskityttyä syömiseen eri tavalla, kun ei ole toisessa kädessä tietokonetta ja päätä täytä heti kaikenmaailman facebookit ja instagramit. Niille on kyllä koko päivä aikaa. Ja koenkin tuntevani helpotusta saadessani jotain muuta tekemistä siitä jatkuvasta kyttäilystä, joka on välillä ihan oikeasti tosi sairasta. Mulla saattaa olla illalla face auki koneella nenän edessä, mutta makaankin sohvan toisessa kulmassa puhelin kainalossa jossa siinäkin on facebook auki, koska en jaksa nousta ylös ja sohvan toiseen päätyyn koneelle vastaamaan, jos joku laittaa viestin. Ihan kipeetä. Hyi!
Eilen kävin poikkeuksellisesti treenailemassa jo heti päivällä ja Maria jälleen seuranani puuhasteltiin yläkroppaa..tarkemmin olkapäitä ja ojentajia. Aikamoinen polte jäi ja hyvin meni perille! Oli mahtavaa hakea iltasella postipaketti automaatilta mun 2,5kg hiilaripönikkä ja siihen päälle kantaa tokmannilta keräämäni rojupussi kotiin. Kädet oli NIIIIIN puhki!
Alkaa sielä räpylöissä jotain näkymään ja vaikka lajiini ei kummosia räpylöitä vaaditakkaan niin kyllähän mä nyt tykkään, että niissäkin on jotain tekemisen meininkiä.
Ja siitä Tokmannin krääsäpussista löyty mm. ylläolevat erittäin tärkeät, tarpeelliset ja sisustuksen kannalta oleelliset tyynyt. Kämpän tunnelma ja Fengshui koki ihan jäätävän muutoksen samantien. Hahhah. Oon parantumaton sipistelijä, joka on toisinaan tuottanut ongelmia jopa menneissä parisuhteissa. Kuulemma turhaa krääsää. Höpöhöpö!
Ai, että. Tämä kuukausi tuleekin olemaan täynnä kaikenlaista mukavaa! Pääsen puolen kuun tienoilla promo hommiin! Mukavaa vaihtelua tälle lööbailulle. Expot on reilun viikon päästä, sitten on posetreenit varattuna..pääsen näyttelemään harjotteluni tuloksia ja voin kertoa, että olen nimittäin harjoitellut! Missään tapauksessa vähäisimpänä menona ei ole Bullin Training Camp, jota odotan kauhun sekaisin fiiliksin. Neljä treeniä kahteen päivään ja luentoja. Ohhoij! Saattaa olla neito paskana!
Ja huomiseksi sain peruutusajan meidän fyssarille. Yläselän jumia on ollut, kuin myös forkut nasahtaa yläkroppa päivänä aina NIIIIN kovaan pumppiin, että tuntuu niinku ne räjähtäis niin en tiedä onko nekin jotenkin tukossa. Saapi nähdä. Aina jotain pientä ärsyttävää. Voi venyttelyn tärkeys.
*Niin ja tuosta The Butikista vielä sen verran, että vuoden loppuun viikonlopputilaukset postikuluitta! Joten kipin kapin viikonloppuna viimeistään tilailemaan! Etu voimassa la-su koodilla WEEKEND
Ehtii keräillä rauhassa omia ajatuksia ja tulee keskityttyä syömiseen eri tavalla, kun ei ole toisessa kädessä tietokonetta ja päätä täytä heti kaikenmaailman facebookit ja instagramit. Niille on kyllä koko päivä aikaa. Ja koenkin tuntevani helpotusta saadessani jotain muuta tekemistä siitä jatkuvasta kyttäilystä, joka on välillä ihan oikeasti tosi sairasta. Mulla saattaa olla illalla face auki koneella nenän edessä, mutta makaankin sohvan toisessa kulmassa puhelin kainalossa jossa siinäkin on facebook auki, koska en jaksa nousta ylös ja sohvan toiseen päätyyn koneelle vastaamaan, jos joku laittaa viestin. Ihan kipeetä. Hyi!
Eilen kävin poikkeuksellisesti treenailemassa jo heti päivällä ja Maria jälleen seuranani puuhasteltiin yläkroppaa..tarkemmin olkapäitä ja ojentajia. Aikamoinen polte jäi ja hyvin meni perille! Oli mahtavaa hakea iltasella postipaketti automaatilta mun 2,5kg hiilaripönikkä ja siihen päälle kantaa tokmannilta keräämäni rojupussi kotiin. Kädet oli NIIIIIN puhki!
Alkaa sielä räpylöissä jotain näkymään ja vaikka lajiini ei kummosia räpylöitä vaaditakkaan niin kyllähän mä nyt tykkään, että niissäkin on jotain tekemisen meininkiä.
Ja siitä Tokmannin krääsäpussista löyty mm. ylläolevat erittäin tärkeät, tarpeelliset ja sisustuksen kannalta oleelliset tyynyt. Kämpän tunnelma ja Fengshui koki ihan jäätävän muutoksen samantien. Hahhah. Oon parantumaton sipistelijä, joka on toisinaan tuottanut ongelmia jopa menneissä parisuhteissa. Kuulemma turhaa krääsää. Höpöhöpö!
Ai, että. Tämä kuukausi tuleekin olemaan täynnä kaikenlaista mukavaa! Pääsen puolen kuun tienoilla promo hommiin! Mukavaa vaihtelua tälle lööbailulle. Expot on reilun viikon päästä, sitten on posetreenit varattuna..pääsen näyttelemään harjotteluni tuloksia ja voin kertoa, että olen nimittäin harjoitellut! Missään tapauksessa vähäisimpänä menona ei ole Bullin Training Camp, jota odotan kauhun sekaisin fiiliksin. Neljä treeniä kahteen päivään ja luentoja. Ohhoij! Saattaa olla neito paskana!
Ja huomiseksi sain peruutusajan meidän fyssarille. Yläselän jumia on ollut, kuin myös forkut nasahtaa yläkroppa päivänä aina NIIIIN kovaan pumppiin, että tuntuu niinku ne räjähtäis niin en tiedä onko nekin jotenkin tukossa. Saapi nähdä. Aina jotain pientä ärsyttävää. Voi venyttelyn tärkeys.
*Niin ja tuosta The Butikista vielä sen verran, että vuoden loppuun viikonlopputilaukset postikuluitta! Joten kipin kapin viikonloppuna viimeistään tilailemaan! Etu voimassa la-su koodilla WEEKEND
maanantai 29. syyskuuta 2014
Aamuaerobisten kaipuu / PartyLite
Aah. Pitkästaikaa aamupalaksi pannaria enkä käyttänyt makeuttamiseen edes steviaa. Nokare hunajaa ja nokare kaloritonta suklaa sörsseliä hoiti sen homman mainiosti ja olikin ihanat pannarit. Namnamnam!
Eilen kävin huitelemassa Pyynikillä porrasrallin ja vaihtelun vuoksi tein sen tällä kertaa näkötornilta lähtevissä portaissa, jotka on pidemmät, kuin ne missä normaalisti teen, mutta näissä on niitä tasanteita joiden oletin helpottavan matkan tekoa, joten mielessäni uhosin vetäväni ainakin, vaaditun neljän sijaan, viis rundia. No ei helpottanut. Meinasin kuolla! Ei todellakaan tarvinnu miettiäkään viidettä kiekkaa. Neljännellä jo kutakuinkin ryömin viimeiset harppaukset ylimmälle tasanteelle. Mun jaksamisen kannalta alkais nyt olla tärkeetä, että ne aerobiset tulis taas mukaan kuvioihin. Kunto on huonontunut ihan järjettömästi!
Menin portaisiin sen verran myöhään, että lähtiessäni oli jo pilkkopimeää. Kiersin kuitenki kotiin pidemmän kaavan kautta, jotta sain siihen päälle vielä kevyen iltakäppäilyn.
Kaipaan aerobisia oman pääkopankin takia. Aamuiset lenkkeilyt oli mainiota hiljaista pohdiskeluaikaa ja eilinen iltakäppäily palautti mieleen taas sen mukavuuden. Pois tietokoneiden ja puhelinten ääreltä, raikkaassa säässä, hiljaisuudessa. Se on aika jees. Niinä hetkinä onkin tehty paljon siitä itsetutkiskelusta mitä viimeinen vuosi on pitänyt sisällään.
Noh..kyllähän ne palailevat kuvioihin varmaan siinä määrin, että ehdin vielä kyllästyäkin niihin monta kertaa.
Tällä viikolla saan sen mun rytmin kuntoon ja on siis luvassa takareidet, pakarat jumppaa illalla. En ookkaan aikoihin tehny sitä yksin ja jalat tuntuu tosi loppuun ajetuilta, joten ajattelin tehdä sen kovaa kyllä, mutta en ihan loppuun asti jokaista sarjaa. Vaihtelu virkistää mieltä ja lihaksia. Nyt on kohta 2kk vedetty jokainen takareisi ja pakara treeni pakkotoistoilla ja ihan loppuun asti niin en usko, että sekään pidemmässä juoksussa kehittää, jos ei välillä tee jotain toisin. Kokeillaan ja katsotaan. Keskiviikkona pidän levon ja mietin josko pyyhältäisin venyttelytunnille. On niin jäykkänä taas joka paikka, kun tottakai mä oon venytelly joka treenin jälkeen. Noooot! En edes muista milloin viimeksi. Hitto!
Fyssari aikaakin lienee taas tarpeellista tiedustella.
Ihanaa!! Tällä viikolla saan kaivaa taas mun kondiittorin taidot esille. Lauantaina entinen työkaveri tulee pitämään PartyLite kutsut mun luo, joten jotain tarjottavaa olis taiottava. Hahhah. Ainut paikalle tuleva on tällä hetkellä oma mamma, joten jos sielä ruudun takana sattuu jotain kiinnostamaan tuoksukynttilät ja kaikki ihanat pienet sisustus elementit ja siihen kylkeen kaffit ja pikku purtava niin pistäkää koodia..kutsuille mahtuu vielä. Ja ne on siis tulevana lauantaina (4.10) klo 18.
Ja The Butik luonnon kosmetiikan verkkokaupassa nyt syyskuun ajan ihoa ja hiuksia hellivät öljyt -10%! Käykäähän kurkkimassa!
Nyt...hyvää alkavaa viikkoa tyypit!
Eilen kävin huitelemassa Pyynikillä porrasrallin ja vaihtelun vuoksi tein sen tällä kertaa näkötornilta lähtevissä portaissa, jotka on pidemmät, kuin ne missä normaalisti teen, mutta näissä on niitä tasanteita joiden oletin helpottavan matkan tekoa, joten mielessäni uhosin vetäväni ainakin, vaaditun neljän sijaan, viis rundia. No ei helpottanut. Meinasin kuolla! Ei todellakaan tarvinnu miettiäkään viidettä kiekkaa. Neljännellä jo kutakuinkin ryömin viimeiset harppaukset ylimmälle tasanteelle. Mun jaksamisen kannalta alkais nyt olla tärkeetä, että ne aerobiset tulis taas mukaan kuvioihin. Kunto on huonontunut ihan järjettömästi!
Menin portaisiin sen verran myöhään, että lähtiessäni oli jo pilkkopimeää. Kiersin kuitenki kotiin pidemmän kaavan kautta, jotta sain siihen päälle vielä kevyen iltakäppäilyn.
Kaipaan aerobisia oman pääkopankin takia. Aamuiset lenkkeilyt oli mainiota hiljaista pohdiskeluaikaa ja eilinen iltakäppäily palautti mieleen taas sen mukavuuden. Pois tietokoneiden ja puhelinten ääreltä, raikkaassa säässä, hiljaisuudessa. Se on aika jees. Niinä hetkinä onkin tehty paljon siitä itsetutkiskelusta mitä viimeinen vuosi on pitänyt sisällään.
Noh..kyllähän ne palailevat kuvioihin varmaan siinä määrin, että ehdin vielä kyllästyäkin niihin monta kertaa.
Tällä viikolla saan sen mun rytmin kuntoon ja on siis luvassa takareidet, pakarat jumppaa illalla. En ookkaan aikoihin tehny sitä yksin ja jalat tuntuu tosi loppuun ajetuilta, joten ajattelin tehdä sen kovaa kyllä, mutta en ihan loppuun asti jokaista sarjaa. Vaihtelu virkistää mieltä ja lihaksia. Nyt on kohta 2kk vedetty jokainen takareisi ja pakara treeni pakkotoistoilla ja ihan loppuun asti niin en usko, että sekään pidemmässä juoksussa kehittää, jos ei välillä tee jotain toisin. Kokeillaan ja katsotaan. Keskiviikkona pidän levon ja mietin josko pyyhältäisin venyttelytunnille. On niin jäykkänä taas joka paikka, kun tottakai mä oon venytelly joka treenin jälkeen. Noooot! En edes muista milloin viimeksi. Hitto!
Fyssari aikaakin lienee taas tarpeellista tiedustella.
Ihanaa!! Tällä viikolla saan kaivaa taas mun kondiittorin taidot esille. Lauantaina entinen työkaveri tulee pitämään PartyLite kutsut mun luo, joten jotain tarjottavaa olis taiottava. Hahhah. Ainut paikalle tuleva on tällä hetkellä oma mamma, joten jos sielä ruudun takana sattuu jotain kiinnostamaan tuoksukynttilät ja kaikki ihanat pienet sisustus elementit ja siihen kylkeen kaffit ja pikku purtava niin pistäkää koodia..kutsuille mahtuu vielä. Ja ne on siis tulevana lauantaina (4.10) klo 18.
 |
| http://www.thebutik.fi |
Ja The Butik luonnon kosmetiikan verkkokaupassa nyt syyskuun ajan ihoa ja hiuksia hellivät öljyt -10%! Käykäähän kurkkimassa!
Nyt...hyvää alkavaa viikkoa tyypit!
lauantai 27. syyskuuta 2014
Kun on aika jäädä(yrittää!!) kotiin
Sepä olis viikonloppu. Hmm..viikonloppu, joka tyhjentyi suunnitelmista. Niin...savoon piti lähteä, mutta viime viikonloppu iski niin raakasti takaraivoon, jotta päätin perua moiset hommat ja jäädä vain kotiin. Ihanaan kotiin. Treenaamaan ja pitämään huolta ruokailun sujumisesta vaivatta. Ja ei se rahan säästäminenkään yhtään haittaa.
Torstaina treenailtiin Mikon kanssa pakaroita. Nyt koskee. Kovasti koskee. Onneksi on lepopäivä. Eilen tein vielä selän ja hauikset.
Tälläkään viikolla en päässyt siihen treeni-treeni-lepo-treeni-treeni-lepo -rytmiin. Vaan taas on sykitty kaikki putkeen. Ensi viikolla lupaan pitää putkeni järjestyksessä. Kuin myös nyt laitan proteini patukat ja skyrit boikottiin! Miten proteini patukoihin voi muodostua himo?? Ei mun enää edes tee mieli snickersiä tai mitään tavallista suklaata vaan vitun proteini patukoita!! Enkä syö niitä sokerilla kyllästettyjä feikki patukoita vaan nimenomaan niitä missä on ravintoarvot kohdallaan. Miten niitä voi himoita?? Voi Leaderin minttusuklaa ja Teho Sportin vähäsokerinen suklaa! Ja toinen himo.. FitFarmin Protein Mix jauhe!! Voi hitto! Ripottelen sitä vähä joka paikkaan. Rahkaan, maitoon, banaaniin! Miten marraskuusta toukokuuhun meni niin hyvin? En koskenut mihkään ylimääräiseen ja rahkanikin vedin mukisematta raakana.
Äkkiä hain eilen kalorittomia kastikkeita fitnesstukusta! Nyt loppuu proteinin kanssa ylimääräinen vehtaaminen! Eihän sekään hyväksi ole..vetää proteini övereitä. Makkarana ne on nekin kohta vyötäröllä ja saan unohtaa edes astetta helpomman dietin. Pyyyyh! On muuten aika herkkua se kaloriton BBQ kastike. Ei juma! Melkoset juhlat vietin bataattiranujen ja jauhelihapihvini kanssa. Ja sen suklaakastikkeen kanssa vasta olenkin juhlinut. Aiaiai.
Hankala maata paikallaan. Oli mulla täällä eilisestä tähän päivään vieras, mutta se lähti ja nyt pitäis vaan osata maata tässä sohvankulmassa ja syödä. MasterChef maraton meni jo, kuin myös Britannian paras leipomo. Nyt alan töllöttää Hengenpelastajia ja tapan samalla loputkin aivosolut. Vedän iltarahkan naamaan ja ummistan silmät. Niin meinaan tehdä. Huomenna pääsen porrasjumpalle. Kuinka helkkarin hankalaa pelkkä makaaminen voi olla??
On överi hankalaa, mutta jatkan sitä nyt silti! Hyvää viikonlopun loppua!
Torstaina treenailtiin Mikon kanssa pakaroita. Nyt koskee. Kovasti koskee. Onneksi on lepopäivä. Eilen tein vielä selän ja hauikset.
Tälläkään viikolla en päässyt siihen treeni-treeni-lepo-treeni-treeni-lepo -rytmiin. Vaan taas on sykitty kaikki putkeen. Ensi viikolla lupaan pitää putkeni järjestyksessä. Kuin myös nyt laitan proteini patukat ja skyrit boikottiin! Miten proteini patukoihin voi muodostua himo?? Ei mun enää edes tee mieli snickersiä tai mitään tavallista suklaata vaan vitun proteini patukoita!! Enkä syö niitä sokerilla kyllästettyjä feikki patukoita vaan nimenomaan niitä missä on ravintoarvot kohdallaan. Miten niitä voi himoita?? Voi Leaderin minttusuklaa ja Teho Sportin vähäsokerinen suklaa! Ja toinen himo.. FitFarmin Protein Mix jauhe!! Voi hitto! Ripottelen sitä vähä joka paikkaan. Rahkaan, maitoon, banaaniin! Miten marraskuusta toukokuuhun meni niin hyvin? En koskenut mihkään ylimääräiseen ja rahkanikin vedin mukisematta raakana.
Äkkiä hain eilen kalorittomia kastikkeita fitnesstukusta! Nyt loppuu proteinin kanssa ylimääräinen vehtaaminen! Eihän sekään hyväksi ole..vetää proteini övereitä. Makkarana ne on nekin kohta vyötäröllä ja saan unohtaa edes astetta helpomman dietin. Pyyyyh! On muuten aika herkkua se kaloriton BBQ kastike. Ei juma! Melkoset juhlat vietin bataattiranujen ja jauhelihapihvini kanssa. Ja sen suklaakastikkeen kanssa vasta olenkin juhlinut. Aiaiai.
Hankala maata paikallaan. Oli mulla täällä eilisestä tähän päivään vieras, mutta se lähti ja nyt pitäis vaan osata maata tässä sohvankulmassa ja syödä. MasterChef maraton meni jo, kuin myös Britannian paras leipomo. Nyt alan töllöttää Hengenpelastajia ja tapan samalla loputkin aivosolut. Vedän iltarahkan naamaan ja ummistan silmät. Niin meinaan tehdä. Huomenna pääsen porrasjumpalle. Kuinka helkkarin hankalaa pelkkä makaaminen voi olla??
On överi hankalaa, mutta jatkan sitä nyt silti! Hyvää viikonlopun loppua!
keskiviikko 24. syyskuuta 2014
#TÄÄONMUNJUTTU
Facebookiin perustettu ryhmä rohkaisuna kaikille aloitteleville urheilijoille ja kiusaamista vastaan. Kaikki me ollaan joskus alotettu jostain ja fakta vaan on se, että harvan alotus käsittää 150kg penkkaamisen kylmiltään.
Naisena sitä kuulee varmaan melkosen paljon vähemmän vi*tuilua tällä saralla tai ainakin aiheet on hiukan erilaiset. Kukaan ei odota, että penkkaat tankoa enempää, joten paineitakaan sen suhteen ei ole. Minäpä muuten tuskin saisin sitäkään ylös. hahah.
Salilla oon käyny ripotellen koko elämäni varrella aina pieniä jaksoja. Kuudennella luokalla jo meillä oli kaverin kanssa uimahalliin ja kuntosalille sarjaliput ja käytiin ensin salilla ja sitten uimassa. Eihän me tiedetty siitä hommasta hölkkäsen pöläystä, mutta pääasia, että jotain yritettiin. Vaikka ainut aikaan saannos tais olla kanssatreenajien hermojen kiristys sillä epämääräsellä tsombaamisella.
Yläasteella oli jotain luokan kanssa salilla käyntejä ja ammattikoulussa löysinkin pumpit, spinningit ja muut ryhmätempoilut. Noihin aikoihin itse salilla laukkaaminen ei kiinnostanut, koska laihduttaminen oli pop. Siihen aikaan kehonmuokkaus meinas mulle ainoastaan naaman rei'ittämistä, korvien venytystä ja haaveita suspensiosta. Pääasia, että vatsa on litteä ja vaate koko s.
Kolme vuotta sitten, kun tapahtui se viimeinen salijäsenyyden hankkiminen ikään, kuin vahingossa oli hurahtamiseni touhuun melkoinen shokki monelle muullekin, kuin vain itselleni. Joukon suurin viinasieni alkokin hiljalleen kuivahtaa. Tupakan poltonkin se perkele lopetti.
Ensimmäisen vuoden treenasin yhdellä ja samalla, kaksijakoisella, ohjelmalla. Ei siitä enää viimeiseen puoleen vuoteen varmaan ollut, kuin ylläpitävää hyötyä, mutta itselleni pääasia oli se, että kävin. Viikosta toiseen jaksoin käydä. Välillä saattoi olla kahden viikon tauko, joka on koko aikana ollut muuten pisin tauko..kaks viikoa, mutta aina palasin takaisin. Prässissä taisi alotuspainot olla 40kg, jolla jaksoin tehdä NIPPANAPPA 3x20. Ja Romanialainen maastaveto aiheutti, pelkällä 20kg tangolla tehtynä, ärsytyksen hikikarpaloita, kun en hittosoikoon jaksanut!! Tekniikka oli paska ja painoa ihan liikaa!
Mutta en luovuttanut. Hankin uuden saliohjelman ja siinä myös omaohjaajani vaihtui, jonka kanssa muutettiin hiukka tavoitteita. Siinä vaiheessa olin alkanut ymmärtää takaliston muokkauksen päälle ja sitä tähtäävä ohjelmakin väsättiin. Ja keskittymiseni asiaan parani ja treenaamisesta tuli entistäkin tärkeämpää. Samalla juominen ja juhliminen väheni entisestään ja kuluttamani aika treenin parissa lisääntyi.
Sitten tuli marraskuu 2013, jolloin löin lukkoon kisatavoitteet. Kas siinä vasta shokkihoitoa! "Hyi. Ne on niin rumia ne kisakropat!!" "Meinasitko oikeesti olla kaks vuotta juomatta??" Kaikenlaisia ihme kommentteja sain osakseni. Ilmoitin aika napakasti, että mun takana voi joko seistä tai olla seisomatta, mutta tämä on nyt mun juttu ja painelen sitä kohti, vaikka yksinäni, jos se on ainut vaihtoehto.
Mutta pääasia, että mun selän takana on seissyt ne ihmiset, jotka sinne tarvitsen. Ja ensi shokin jälkeen ne tärkeimmät on tullu sanomaan miten ylpeitä ne on musta jo nyt. Ja sellaset asiat ja ihmiset pyyhkii pois sen kourallisen mätää ja sontaa, jota väkisinkin mahtuu tälläselle matkalle. Kaikkia ei vaan voi miellyttää eikä pidä edes yrittää. Napit korville, laput silmille ja tekemään tasan sitä omaa juttua, joka tuntuu hyvältä!
Alotin ehkä prässäämällä 40kg ja maastavetämällä pelkkää tankoa! Mutta jatkoin, koska #TÄÄONMUNJUTTU. Ja nykyään prässissäkin liikkuu hippasen enempi ja pelkän tangon maastavetäminenkin on jo helpottunut. Hahhah.
Itsensä nostaminen muita lyttäämällä on niitä asioita, joita en yksinkertaisesti voi sietää. Koitetaampa nousta omilla vahvuuksilla eikä toisten heikkouksilla.
Naisena sitä kuulee varmaan melkosen paljon vähemmän vi*tuilua tällä saralla tai ainakin aiheet on hiukan erilaiset. Kukaan ei odota, että penkkaat tankoa enempää, joten paineitakaan sen suhteen ei ole. Minäpä muuten tuskin saisin sitäkään ylös. hahah.
Salilla oon käyny ripotellen koko elämäni varrella aina pieniä jaksoja. Kuudennella luokalla jo meillä oli kaverin kanssa uimahalliin ja kuntosalille sarjaliput ja käytiin ensin salilla ja sitten uimassa. Eihän me tiedetty siitä hommasta hölkkäsen pöläystä, mutta pääasia, että jotain yritettiin. Vaikka ainut aikaan saannos tais olla kanssatreenajien hermojen kiristys sillä epämääräsellä tsombaamisella.
Yläasteella oli jotain luokan kanssa salilla käyntejä ja ammattikoulussa löysinkin pumpit, spinningit ja muut ryhmätempoilut. Noihin aikoihin itse salilla laukkaaminen ei kiinnostanut, koska laihduttaminen oli pop. Siihen aikaan kehonmuokkaus meinas mulle ainoastaan naaman rei'ittämistä, korvien venytystä ja haaveita suspensiosta. Pääasia, että vatsa on litteä ja vaate koko s.
 |
| Suspensio..riiputusta. Kaikkee sitä ihminen haikailee.. |
Kolme vuotta sitten, kun tapahtui se viimeinen salijäsenyyden hankkiminen ikään, kuin vahingossa oli hurahtamiseni touhuun melkoinen shokki monelle muullekin, kuin vain itselleni. Joukon suurin viinasieni alkokin hiljalleen kuivahtaa. Tupakan poltonkin se perkele lopetti.
Ensimmäisen vuoden treenasin yhdellä ja samalla, kaksijakoisella, ohjelmalla. Ei siitä enää viimeiseen puoleen vuoteen varmaan ollut, kuin ylläpitävää hyötyä, mutta itselleni pääasia oli se, että kävin. Viikosta toiseen jaksoin käydä. Välillä saattoi olla kahden viikon tauko, joka on koko aikana ollut muuten pisin tauko..kaks viikoa, mutta aina palasin takaisin. Prässissä taisi alotuspainot olla 40kg, jolla jaksoin tehdä NIPPANAPPA 3x20. Ja Romanialainen maastaveto aiheutti, pelkällä 20kg tangolla tehtynä, ärsytyksen hikikarpaloita, kun en hittosoikoon jaksanut!! Tekniikka oli paska ja painoa ihan liikaa!
Mutta en luovuttanut. Hankin uuden saliohjelman ja siinä myös omaohjaajani vaihtui, jonka kanssa muutettiin hiukka tavoitteita. Siinä vaiheessa olin alkanut ymmärtää takaliston muokkauksen päälle ja sitä tähtäävä ohjelmakin väsättiin. Ja keskittymiseni asiaan parani ja treenaamisesta tuli entistäkin tärkeämpää. Samalla juominen ja juhliminen väheni entisestään ja kuluttamani aika treenin parissa lisääntyi.
Sitten tuli marraskuu 2013, jolloin löin lukkoon kisatavoitteet. Kas siinä vasta shokkihoitoa! "Hyi. Ne on niin rumia ne kisakropat!!" "Meinasitko oikeesti olla kaks vuotta juomatta??" Kaikenlaisia ihme kommentteja sain osakseni. Ilmoitin aika napakasti, että mun takana voi joko seistä tai olla seisomatta, mutta tämä on nyt mun juttu ja painelen sitä kohti, vaikka yksinäni, jos se on ainut vaihtoehto.
Mutta pääasia, että mun selän takana on seissyt ne ihmiset, jotka sinne tarvitsen. Ja ensi shokin jälkeen ne tärkeimmät on tullu sanomaan miten ylpeitä ne on musta jo nyt. Ja sellaset asiat ja ihmiset pyyhkii pois sen kourallisen mätää ja sontaa, jota väkisinkin mahtuu tälläselle matkalle. Kaikkia ei vaan voi miellyttää eikä pidä edes yrittää. Napit korville, laput silmille ja tekemään tasan sitä omaa juttua, joka tuntuu hyvältä!
Alotin ehkä prässäämällä 40kg ja maastavetämällä pelkkää tankoa! Mutta jatkoin, koska #TÄÄONMUNJUTTU. Ja nykyään prässissäkin liikkuu hippasen enempi ja pelkän tangon maastavetäminenkin on jo helpottunut. Hahhah.
Itsensä nostaminen muita lyttäämällä on niitä asioita, joita en yksinkertaisesti voi sietää. Koitetaampa nousta omilla vahvuuksilla eikä toisten heikkouksilla.
Karsinta pohdintoja ja yleistä liirumlaarumia
Elävien kirjoissa, koti siivottu, viikon ekat treenit vedetty ja sitä rataa. Ah. Hyvä fiilis.
Lauantaina tuli tosiaan oltua Tampereen NFE karsintoja katselemassa ja kyllähän sieltä taas melko makoista motivaatiopläjäystä tuli ammennettua.
Henriikka Klemettihän oli jälleen omassa sarjassaan ihan selkeästi ykköspaikan pitäjä ja olisin kyllä loksauttanu leukojani, jos ei olisi sille pallille yltänyt. Ihan huikee kunto ja se lava esiintyminen. En tiedä miten paljon saan sahata tuot laminaattia, että pääsen edes lähelle tuota esiintymistaitoa. Ja tälleen, ensikertalaisena, saanen tuosta kuntopuolestakin varmaan vaan haaveilla. Nyyh.
Pauliina Teittinen oli toinen neitokainen, jonka lavalle tsippailua odotin. Ja ihan vain siksi, koska ensinnäkin olen seuraillut hänen blogiaan(<-linkki) jo tovin ja toisekseen, koska hän oli päättänyt peittää massiiviset tatuointinsa Tampereen karsintoihin ja sattuneesta syystä se asia kiinnostaa mua melkolailla. Ja ihan jokainen kuva oli saatu peitettyä ja siihen samaan syssyyn nainen nappasi paikan SM-kisoista! Huippua! Tosin myös aika järkyttävää miten raa'asti ihan pelkät tatuoinnit vaikuttavat sijoittumiseen, vaikka kunto olisi mikä. Noh...lajini vaatimukset ovat käyneet erittäin selviksi, joten niillä mennään.
Aikalailla samaa mieltä olin kaikista finalisteista ja edelleen oon tosi tyytyväinen, että sielä kärjessä on keikkunut ne omaa silmää miellyttävät fysiikat. Ei ole enää niin epäselvää se mitä kohti on itse menossa. Veikkaan, että tässä en ainakaan liikaa lihaa ehdi tahkota, joten täys höyry päälle vaan, että on lavalla sitten jotain mitä esitellä. Ja rehellisesti..mieluummin näyttäisin sielä lajini vaatimuksiin liikaa, kuin liian vähän.
Tuo oma tiimihän oli jälleen niin hienosti edustettuna ja kärkisijoilla, että hurjasti onnea vaan kaikille, jotka pääsi jatkamaan ja tottakai jätti suuri käsi myös niille, jotka ylipäätään oli lavalla! Se alkaa musta tuntua koko ajan pelottavammalta ja pelottavammalta ajatukselta ja takaraivoon hiipii hiljalleen se tosiasia, että sielä lavalla tulee olemaan pari muutakin muijaa ja että sinne päästäkseen...mulla on edessä vielä melekosesti hommia ja aika vähän aikaa. Puuh. Haluaisin jo sen kuntotsekin, että tietäisin yhtään missä olen menossa. Toisina päivinä on niin mitätön olo ja toisina taas tuntuu, että viime kuukausina on tapahtunut hirveästi.
Oon löytäny myös itsestäni ihan uuden tyypin. Kilpailija tyypin. Yhtäkkiä ei riitäkään, että teen sen mitä on vaadittu vaan haluan tehdä vielä enemmän, koska pystyn! Tuntuu, että joka kerta, kun joku odottaa jotain haluan ylittää sen odotuksen. Pistää paremmaksi! Se on tavallaan sitä kisailua itseni kanssa..jäädäänkö vänisemään vai näytetäänkö tuolle, että tässä pystytään parempaankin. Se lienee se ominaisuus joka pitää mut mukana ja kiinnostuneena. Mikään asia ei junnaa paikallaan. Joka päivä on jotain uutta voitettavaa ja koko ajan voin olla parempi. Se on aika siistiä.
Huomenna ois yhteistreenit pitkästaikaa Mikon kanssa ja tietysti keskittyminen on suunnattu jälleen takajalkoihin ja hanuriin. Viimesen pt käynnin voisinkin ensi kuussa uhrata etureiskoille ja sitten saankin siirtyä pikkuhiljaa kisavalmennukseen. Kääk! Minne se vuosi hävisi??
Lauantaina tuli tosiaan oltua Tampereen NFE karsintoja katselemassa ja kyllähän sieltä taas melko makoista motivaatiopläjäystä tuli ammennettua.
 |
| Kuvat Bodylehti |
Henriikka Klemettihän oli jälleen omassa sarjassaan ihan selkeästi ykköspaikan pitäjä ja olisin kyllä loksauttanu leukojani, jos ei olisi sille pallille yltänyt. Ihan huikee kunto ja se lava esiintyminen. En tiedä miten paljon saan sahata tuot laminaattia, että pääsen edes lähelle tuota esiintymistaitoa. Ja tälleen, ensikertalaisena, saanen tuosta kuntopuolestakin varmaan vaan haaveilla. Nyyh.
Pauliina Teittinen oli toinen neitokainen, jonka lavalle tsippailua odotin. Ja ihan vain siksi, koska ensinnäkin olen seuraillut hänen blogiaan(<-linkki) jo tovin ja toisekseen, koska hän oli päättänyt peittää massiiviset tatuointinsa Tampereen karsintoihin ja sattuneesta syystä se asia kiinnostaa mua melkolailla. Ja ihan jokainen kuva oli saatu peitettyä ja siihen samaan syssyyn nainen nappasi paikan SM-kisoista! Huippua! Tosin myös aika järkyttävää miten raa'asti ihan pelkät tatuoinnit vaikuttavat sijoittumiseen, vaikka kunto olisi mikä. Noh...lajini vaatimukset ovat käyneet erittäin selviksi, joten niillä mennään.
Aikalailla samaa mieltä olin kaikista finalisteista ja edelleen oon tosi tyytyväinen, että sielä kärjessä on keikkunut ne omaa silmää miellyttävät fysiikat. Ei ole enää niin epäselvää se mitä kohti on itse menossa. Veikkaan, että tässä en ainakaan liikaa lihaa ehdi tahkota, joten täys höyry päälle vaan, että on lavalla sitten jotain mitä esitellä. Ja rehellisesti..mieluummin näyttäisin sielä lajini vaatimuksiin liikaa, kuin liian vähän.
Tuo oma tiimihän oli jälleen niin hienosti edustettuna ja kärkisijoilla, että hurjasti onnea vaan kaikille, jotka pääsi jatkamaan ja tottakai jätti suuri käsi myös niille, jotka ylipäätään oli lavalla! Se alkaa musta tuntua koko ajan pelottavammalta ja pelottavammalta ajatukselta ja takaraivoon hiipii hiljalleen se tosiasia, että sielä lavalla tulee olemaan pari muutakin muijaa ja että sinne päästäkseen...mulla on edessä vielä melekosesti hommia ja aika vähän aikaa. Puuh. Haluaisin jo sen kuntotsekin, että tietäisin yhtään missä olen menossa. Toisina päivinä on niin mitätön olo ja toisina taas tuntuu, että viime kuukausina on tapahtunut hirveästi.
Oon löytäny myös itsestäni ihan uuden tyypin. Kilpailija tyypin. Yhtäkkiä ei riitäkään, että teen sen mitä on vaadittu vaan haluan tehdä vielä enemmän, koska pystyn! Tuntuu, että joka kerta, kun joku odottaa jotain haluan ylittää sen odotuksen. Pistää paremmaksi! Se on tavallaan sitä kisailua itseni kanssa..jäädäänkö vänisemään vai näytetäänkö tuolle, että tässä pystytään parempaankin. Se lienee se ominaisuus joka pitää mut mukana ja kiinnostuneena. Mikään asia ei junnaa paikallaan. Joka päivä on jotain uutta voitettavaa ja koko ajan voin olla parempi. Se on aika siistiä.
Huomenna ois yhteistreenit pitkästaikaa Mikon kanssa ja tietysti keskittyminen on suunnattu jälleen takajalkoihin ja hanuriin. Viimesen pt käynnin voisinkin ensi kuussa uhrata etureiskoille ja sitten saankin siirtyä pikkuhiljaa kisavalmennukseen. Kääk! Minne se vuosi hävisi??
maanantai 22. syyskuuta 2014
Ompa levännyt olo
Tulipa juhlistettua sitten torstaina niitä ystävän synttäreitä Järvenpäässä ja minut tuntien, tietenkin palasin perjantai aamuna pirteänä kotiin ja lauantaina olin reippaana Tampereen karsinnoissa. Jep. Minustakin kuulostaa aika paksulta.
Synttärit meni kaiken kaikkiaan hienosti. Kaksi light sideriä, 7 KAHVIA ja 3 litraa vettä. Mmm..olipa jännä homma, että unet olivat tipotiessään. Hyvä meininki ja ihan huikeita ihmisiä!! Perjantaina oli pakko ottaa suunnaksi vielä Helsinki, koska toista ystävää oli ihan välttämätön pakko nähdä ja siihen päälle Milliklubilla heiluminen varsin mainio ratkaisu. Jälleen saldona n. 5 litraa vettä, krooninen vessahätä, hitosti hauskaa ja isosit väsyä! Kuudelta lauantai aamuna loikkasin bussista Tampereella ja kiireellä hursuutin taksilla kotiin, että ehtisin nukkua edes parituntia ennen Tampereen karsintoihin lähtöä. Oltiin Marian kanssa sovittu tapaaminen klo 13 tuohon pihamaalle.
Syömisetkin meni perjantain osalta ihan kiville, koska tietenkään en ollut varannut eväitä mukaan, kuin aamupalan ja välipalan verran, koska mun piti tulla kotiin! Joten ei..en syönyt mitään sontaa vaan nimenomaan en sitten syönyt, kuin kaksi proteini patukkaa, aamupuuron ja välipalana toimivan protein mix juoman. Lauantaina herätessäni, vähän ennen kymmentä, oli olo, kuin kassakuitilla ja siltä näytinkin. Ohut ja lepattava. Vatsapalat näky ensimmäistä kertaa viikkoihin ja vaatteet lupsutti joka paikasta. Ei mun kropalla mikään nopea reagointi kyky näemmä ole ruuan puutteeseen. Hahhah. Mutta älyttömän suurta hölmöyttä tuo syömisten väliin jättäminen, koska lauantainahan mua vaivas ihan jatkuva nälkä ja oli tehtävä aterioille pikku lisäyksiä sen päivän osalta.
To-la saldo nukkumisen suhteen oli siis n 5h yhteensä ja oon yllättynyt, että la jaksoin karsinnat ja jopa jatkot siitä huolimatta. Mutta sen jälkeen nukuinkin 11h yhtä soittoa, kuin myös viime yönä 11h. Ja mun unentarve normaalisti on n. 6h.
Sunnuntaina raahauduin porrasjumpalle, vaikka voin kertoa, että ei olisi juuri napannut, mutta koska nappaamattomuus oli täysin omaa syytä niin piiskasin itseni laukkaamaan yhden ylimääräisen setin siihen päälle. Kerta jaksetaan bilettää niin jaksetaan myös treenata!
Kyllä nyt saa taas tämä riekkuminen vähentyä. Kohta on joku ylirasitustila vaivana, kun ei ymmärrä levätä silloin, kuin pitäisi. Ei ole kropalle mitään lepoa se, että laukkaan ylikierroksilla menemään, jos jonkunlaisissa kissanristiäisissä ja unohdan nukkua ja syödä.
Tänään treeni vp..luvassa vähä siivoamista ja rennosti ottamista..sitä LEPÄÄMISTÄ! Huomenna starttaillaan treenit jalkaosastosta kera tiimi kaverin.
Onneksi lokakuussa on joka viikonlopulle jotain Fitness menoja niin olen pelastettu!
Hyvää alkavaa viikkoa!
Synttärit meni kaiken kaikkiaan hienosti. Kaksi light sideriä, 7 KAHVIA ja 3 litraa vettä. Mmm..olipa jännä homma, että unet olivat tipotiessään. Hyvä meininki ja ihan huikeita ihmisiä!! Perjantaina oli pakko ottaa suunnaksi vielä Helsinki, koska toista ystävää oli ihan välttämätön pakko nähdä ja siihen päälle Milliklubilla heiluminen varsin mainio ratkaisu. Jälleen saldona n. 5 litraa vettä, krooninen vessahätä, hitosti hauskaa ja isosit väsyä! Kuudelta lauantai aamuna loikkasin bussista Tampereella ja kiireellä hursuutin taksilla kotiin, että ehtisin nukkua edes parituntia ennen Tampereen karsintoihin lähtöä. Oltiin Marian kanssa sovittu tapaaminen klo 13 tuohon pihamaalle.
 |
 |
 |
To-la saldo nukkumisen suhteen oli siis n 5h yhteensä ja oon yllättynyt, että la jaksoin karsinnat ja jopa jatkot siitä huolimatta. Mutta sen jälkeen nukuinkin 11h yhtä soittoa, kuin myös viime yönä 11h. Ja mun unentarve normaalisti on n. 6h.
Sunnuntaina raahauduin porrasjumpalle, vaikka voin kertoa, että ei olisi juuri napannut, mutta koska nappaamattomuus oli täysin omaa syytä niin piiskasin itseni laukkaamaan yhden ylimääräisen setin siihen päälle. Kerta jaksetaan bilettää niin jaksetaan myös treenata!
 |
| Sunnuntaina vähän laiskotti |
Tänään treeni vp..luvassa vähä siivoamista ja rennosti ottamista..sitä LEPÄÄMISTÄ! Huomenna starttaillaan treenit jalkaosastosta kera tiimi kaverin.
Onneksi lokakuussa on joka viikonlopulle jotain Fitness menoja niin olen pelastettu!
Hyvää alkavaa viikkoa!
keskiviikko 17. syyskuuta 2014
Parisuhde paniikki?
*teksti voi sisältää spimattomia vertauksia ja täysin fitness kuplan ulkopuolelta
Silipastaampa hiukka aiheen vierestä, kun omaan elämään on liittynyt viimeaikoina vahvasti sinkkuelämä ja parisuhdeasioiden pohtiminen.
Oon kirjottanu ja pohtinu tätä aihetta koko eilisen päivän ja siinä välillä sattui soittamaan ystäväkin, jonka kanssa oltiin samojen asioiden äärellä joku tunti.
Onhan tässä jo tätä ikää, ei ehkä henkisesti niinkään paljon, mutta numerollisesti sen verran, että iso osa oman ikäisistä tutuista on naimisissa, kintussa räpistelee vähintäänkin pari etäisesti ihmiseltä näyttävää nilkkakuulaa, tallissa nököttää farmariauto ja takapihalla haukkuu kultainen noutaja. Eikä siinä kai ole mitään vikaa.
Mutta pitäisikö tästä tällaisen, mummon mielestä, vanhan piian saada paniikki kohtaus? Kolmekymmentä kolkuttelee ovella!! Biologinen kello ei tikitä, ei raksuta!! Pesänrakennus vietti loistaa poissaolollaan. Kaikilla muilla on vuosia kestänyt kestotilaus ja tilauslahjat päälle ja itseä kiinnostaa lähinnä irtonumerot ilman oheiskrääsää. Voi jumalan pyssyt. Mutta kun ei ole edes sitä paniikkia, jota olen havainnut ympärilläni, muilla samassa jamassa, olevilla.
"Pakko löytää joku, koska niin vaan kuuluu olla! Parisuhde normaalilla ihmisellä ja perheen suunnittelu käynnissä!!" -paniikki! Sinkoillaan tuskissaan pitkin seiniä ja etsimällä etsitään sitä pesän rakennus kaveria, koska niin vaan kuuluu tehdä!
Allekirjoittaneesta väkisin etsiminen tuntuu niin...no väkisin etsimiseltä. Tavataan jotain tuikituntemattomia jonkun kahvin äärellä ja koitetaan pitää nk. työhaastattelu. Onko ajokorttia, entä työpaikka, jos ei niin miksei. Tykkääkö lapsista, vihaako koiria ja onko laktoosintoleranssia? Lempi elokuva ja paras jääkiekkojoukkue? Onko rikosrekisteriä, entä luottotiedot kunnossa? Jätä cv tuohon pinoon ja sperma näyte tuohon tai munasolut tuohon.Koska ei kai tässä nyt kukaan lisääntymis kelvotonta tai työtöntä ala treffailemaan..eihän? Rakkaudesta viis kunhan parisuhde täyttää elämälle asetetut tavoitteet? Ne, että tehdään 2 lasta ennenkä täytetään 30 ja ostetaan talo. Koska kaikki muutkin ja on muuten hiton tyhmää käydä juhlissa, jos on ainut sinkku, kun olis niin hiton kiva osallistua jonkun kanssa tappeluun toissapäiväisestä tiskivuorosta tai 4 viikon päänsärystä johtuvasta seksittömyydestä.
Ei. Tälle romantikolle(en ole kyynistynyt, vaikka siltä kuulostaa), uskokaa tai älkää oon oikeesti aika vaahtokarkki, on ihan sama mitä vaatimuksia kukakin yrittää tuputtaa niin en todellakaan jaksa repiä pelihousujani sen takia, että PITÄISI muka jotakin. Näihin asioihin ei vaan mikään järkeily minusta sovi, ja edelleen, oon ihan toivoton tunne ihminen ja sen takia aina pulassa. Ihmissuhteissa ja kaikessa. Hahhah.
Ja tämän sekavan sepustuksen pointti oli se, että en ymmärrä sitä järjetöntä paniikkia. Ei kait se unelmien prinssi/prinsessa sillä löydy. Paniikki ei edesauta, ku helvetin pahoja ylilyöntejä ja kohta on käsissä paska kestotilaus, jonka peruuttaminen maksaa mansikoita.
Näillä pohdinnoilla tänään.
Silipastaampa hiukka aiheen vierestä, kun omaan elämään on liittynyt viimeaikoina vahvasti sinkkuelämä ja parisuhdeasioiden pohtiminen.
Oon kirjottanu ja pohtinu tätä aihetta koko eilisen päivän ja siinä välillä sattui soittamaan ystäväkin, jonka kanssa oltiin samojen asioiden äärellä joku tunti.
Onhan tässä jo tätä ikää, ei ehkä henkisesti niinkään paljon, mutta numerollisesti sen verran, että iso osa oman ikäisistä tutuista on naimisissa, kintussa räpistelee vähintäänkin pari etäisesti ihmiseltä näyttävää nilkkakuulaa, tallissa nököttää farmariauto ja takapihalla haukkuu kultainen noutaja. Eikä siinä kai ole mitään vikaa.
 |
| Kuva täältä |
Mutta pitäisikö tästä tällaisen, mummon mielestä, vanhan piian saada paniikki kohtaus? Kolmekymmentä kolkuttelee ovella!! Biologinen kello ei tikitä, ei raksuta!! Pesänrakennus vietti loistaa poissaolollaan. Kaikilla muilla on vuosia kestänyt kestotilaus ja tilauslahjat päälle ja itseä kiinnostaa lähinnä irtonumerot ilman oheiskrääsää. Voi jumalan pyssyt. Mutta kun ei ole edes sitä paniikkia, jota olen havainnut ympärilläni, muilla samassa jamassa, olevilla.
"Pakko löytää joku, koska niin vaan kuuluu olla! Parisuhde normaalilla ihmisellä ja perheen suunnittelu käynnissä!!" -paniikki! Sinkoillaan tuskissaan pitkin seiniä ja etsimällä etsitään sitä pesän rakennus kaveria, koska niin vaan kuuluu tehdä!
Allekirjoittaneesta väkisin etsiminen tuntuu niin...no väkisin etsimiseltä. Tavataan jotain tuikituntemattomia jonkun kahvin äärellä ja koitetaan pitää nk. työhaastattelu. Onko ajokorttia, entä työpaikka, jos ei niin miksei. Tykkääkö lapsista, vihaako koiria ja onko laktoosintoleranssia? Lempi elokuva ja paras jääkiekkojoukkue? Onko rikosrekisteriä, entä luottotiedot kunnossa? Jätä cv tuohon pinoon ja sperma näyte tuohon tai munasolut tuohon.Koska ei kai tässä nyt kukaan lisääntymis kelvotonta tai työtöntä ala treffailemaan..eihän? Rakkaudesta viis kunhan parisuhde täyttää elämälle asetetut tavoitteet? Ne, että tehdään 2 lasta ennenkä täytetään 30 ja ostetaan talo. Koska kaikki muutkin ja on muuten hiton tyhmää käydä juhlissa, jos on ainut sinkku, kun olis niin hiton kiva osallistua jonkun kanssa tappeluun toissapäiväisestä tiskivuorosta tai 4 viikon päänsärystä johtuvasta seksittömyydestä.
Ei. Tälle romantikolle(en ole kyynistynyt, vaikka siltä kuulostaa), uskokaa tai älkää oon oikeesti aika vaahtokarkki, on ihan sama mitä vaatimuksia kukakin yrittää tuputtaa niin en todellakaan jaksa repiä pelihousujani sen takia, että PITÄISI muka jotakin. Näihin asioihin ei vaan mikään järkeily minusta sovi, ja edelleen, oon ihan toivoton tunne ihminen ja sen takia aina pulassa. Ihmissuhteissa ja kaikessa. Hahhah.
Ja tämän sekavan sepustuksen pointti oli se, että en ymmärrä sitä järjetöntä paniikkia. Ei kait se unelmien prinssi/prinsessa sillä löydy. Paniikki ei edesauta, ku helvetin pahoja ylilyöntejä ja kohta on käsissä paska kestotilaus, jonka peruuttaminen maksaa mansikoita.
Näillä pohdinnoilla tänään.
maanantai 15. syyskuuta 2014
Mainio Maanantai, voiko olla?
Moosestelin jonkun blogin viestikenttään jo tästä fitness friikahtamisesta, kun ihmiset nyt sekos tuon Jyväskylän seurauksena, joten jäävään sen tämän pidemmittä puheitta nyt tästä. Minun syömishäiriöinen mielipiteeni lienee selvä, kun noihin kevään kisoihin olen matkalla.
No niin. Täälä ollaankin sitten ajoissa asialla. Kerrankin! Kopsuttimet nasahti postiluukkuun, kuin myös bikini versiot, joita halusin värin vuoksi kokeilla ja tilasin kenkien kanssa, kun eivät maksaneet juuri mitään. Hihiih. Ja aika nappi valinta, mutta katsotaan vielä. Niistä aidoista oikeista kisabikineistä varausmaksu maksettu. Ensin ajattelin, että vertailen ja tongin tekijöitä, mutta mun tuurilla sillä menolla jää bikinit saamatta, joten helpoimmalla ja varmimmalla pääsen, kun liityin Biancaneven asiakaskuntaan ja kerta olen kyseisen puljun kanssa samassa kaupungissakin niin helpottaa sovituksia ja muita meininkejä. Mulla on kuitenkin ihan s*atanasti tekemistä sen hammashymyn ja kävelyn kanssa niin haluan, että sielä lavalla edes ne bikinit on varma asia!
Mikolle lähettelin mittoja viime viikolla ja tuomio tuli tänään, että hyvin alkaa massaa kertymään ja niillä jatketaan. Joo on tosiaan massaa kyllä kerääntynyt omastakin mielestä. Huomaa, että olkapäät ovat selkeästi kasvusuunnassa ja saaneet hiukan muotoa, kuin myös selkä on levinnyt ja jopa takareittä alkanut tulemaan. Mukavaa! Vatsapalat toki on muisto vain, mutta onneksi tiedän, että ne on siellä, vaikkei näkyvissä. hahah!
Samalla puhuttiin, että lokakuussa voisi olla kuntotsekkailun paikka ja eiköhän niillä main ala sitten dietin alottelu ajankohtakin selviämään, vaikka jotenkin tuntuu, että omasta dietistä ei välttämättä tulisi niin kamalan pitkä tai ainakaan tuskin kovin tiukalla lähdetään liikenteeseen. Tämä kroppa, kun on tähän asti toiminut niin loistavasti ja reagoi kaikkiin mahdollisiin muutoksiin. Ja ei tässä ole myöskään mitään järjetöntä rasvavuorta ehditty rakentaa, joten en jaksa uskoa, että alkuun olen kovinkaan tiukilla, mutta jää nähtäväksi. Ja mähän toivon, että armas kroppani pelittää yhtä hienosti alusta loppuun niinkuin tähänkin asti.
Eilen kipasin pyynikillä vetämässä porrastreenit ja kyllä taas soijaa pukkas aika huolellisesti ja kintuissa säkenöi. Oli pakko tehdä yks ylimääräinen kierros, kun tuntu kerta, että jaksaa. Tänään käyn vääntämässä omassa seurassani olkapäät ja huomenna on Marian kanssa luvassa kinttutreeniä ja keskiviikkona selkää. Saadaan taas pari ekstra tehokasta treenipäivää viikkoon, vaikka vannon, että teen kyllä yksinänikin parhaani, mutta yksin pakkotoistot vaan ei ole mahdollisia tai terveellisiä ainakaan. Pitää tyytyvä pudotussarjoihin, jos haluaa erikoistekniikoilla itsekseen pelata.
Taas vedellään treenit putkeen tällä viikolla, kun loppu viikosta on menoja. Torstaihin asti putkeen, pe-la vp ja su portaat. Jos seuraavalla viikolla päästäis takas siihen treeni-treeni-vp-treeni-treeni-vp-treeni systeemiin. Monta viikkoa tehty nyt näitä putkeen sykkimisiä ja vapaat tulee aina kulutettua johonkin sovittuihin menoihin niin ei sitä varsinaista laakereillaan makaamista ihan täälä kotioloissa juurikaan ole, joka olis kyllä myös tarpeellista välillä.
Tänään on ollu hassu päivä. Maanantai ja oon ollu ihan jossain ihme hepuleissa. Aamupäivä meni hirnuessa ihan yksinään tässä sohvan kulmassa ihan kaikelle ja ei niin yhtään millekään.
Tyytyväisyys ja elämän luistaminen sujuvasti kulkee ilmeisesti hyvinkin paljon käsikädessä. Huomaan, että nyt kun oon koko ajan hyvällä tuulella, hymyilen ja nauran paljon..on tässä mun elämässä aika mitätön määrä murheita. Silloin, kun olin koko ajan pahan tuulinen, ei hymyilyttänyt saati naurattanut ikinä..tuntu, että samaan aikaan tapahtu koko ajan jotain vastoinkäymisiä ja kaikki romahti niskaan yht'aikaa.
Tasan kuukausi sitten taisin kirjoittaa täälä blogissa, että päätän jatkaa elämistäni eteenpäin ja jättää kaiken sonnan taakseni. Ja totta hitossa...niin oon tehny ja niin on käyny. Viikossa on paljon enempi niitä päiviä, kun havahdun siihen, että menneet asiat käväsee mielessä vasta illalla, kuin niitä, että miettisin ja hautoisin niitä aamusta iltaan. Sellasia kokonaisia hautomispäiviä ei enää ole. On jopa hetkiä, jolloin nauran ääneen sen kaiken takia mitä ihan itse pistin itseni käymään läpi.
^^ Pakko jakaa tuo täälläkin. Se on niiiiiin hyvä! Liitymättä millään tavalla ylläolevaan tekstiin!
Mainiota viikon alkua!
<3 K
No niin. Täälä ollaankin sitten ajoissa asialla. Kerrankin! Kopsuttimet nasahti postiluukkuun, kuin myös bikini versiot, joita halusin värin vuoksi kokeilla ja tilasin kenkien kanssa, kun eivät maksaneet juuri mitään. Hihiih. Ja aika nappi valinta, mutta katsotaan vielä. Niistä aidoista oikeista kisabikineistä varausmaksu maksettu. Ensin ajattelin, että vertailen ja tongin tekijöitä, mutta mun tuurilla sillä menolla jää bikinit saamatta, joten helpoimmalla ja varmimmalla pääsen, kun liityin Biancaneven asiakaskuntaan ja kerta olen kyseisen puljun kanssa samassa kaupungissakin niin helpottaa sovituksia ja muita meininkejä. Mulla on kuitenkin ihan s*atanasti tekemistä sen hammashymyn ja kävelyn kanssa niin haluan, että sielä lavalla edes ne bikinit on varma asia!
Mikolle lähettelin mittoja viime viikolla ja tuomio tuli tänään, että hyvin alkaa massaa kertymään ja niillä jatketaan. Joo on tosiaan massaa kyllä kerääntynyt omastakin mielestä. Huomaa, että olkapäät ovat selkeästi kasvusuunnassa ja saaneet hiukan muotoa, kuin myös selkä on levinnyt ja jopa takareittä alkanut tulemaan. Mukavaa! Vatsapalat toki on muisto vain, mutta onneksi tiedän, että ne on siellä, vaikkei näkyvissä. hahah!
Samalla puhuttiin, että lokakuussa voisi olla kuntotsekkailun paikka ja eiköhän niillä main ala sitten dietin alottelu ajankohtakin selviämään, vaikka jotenkin tuntuu, että omasta dietistä ei välttämättä tulisi niin kamalan pitkä tai ainakaan tuskin kovin tiukalla lähdetään liikenteeseen. Tämä kroppa, kun on tähän asti toiminut niin loistavasti ja reagoi kaikkiin mahdollisiin muutoksiin. Ja ei tässä ole myöskään mitään järjetöntä rasvavuorta ehditty rakentaa, joten en jaksa uskoa, että alkuun olen kovinkaan tiukilla, mutta jää nähtäväksi. Ja mähän toivon, että armas kroppani pelittää yhtä hienosti alusta loppuun niinkuin tähänkin asti.
Eilen kipasin pyynikillä vetämässä porrastreenit ja kyllä taas soijaa pukkas aika huolellisesti ja kintuissa säkenöi. Oli pakko tehdä yks ylimääräinen kierros, kun tuntu kerta, että jaksaa. Tänään käyn vääntämässä omassa seurassani olkapäät ja huomenna on Marian kanssa luvassa kinttutreeniä ja keskiviikkona selkää. Saadaan taas pari ekstra tehokasta treenipäivää viikkoon, vaikka vannon, että teen kyllä yksinänikin parhaani, mutta yksin pakkotoistot vaan ei ole mahdollisia tai terveellisiä ainakaan. Pitää tyytyvä pudotussarjoihin, jos haluaa erikoistekniikoilla itsekseen pelata.
Taas vedellään treenit putkeen tällä viikolla, kun loppu viikosta on menoja. Torstaihin asti putkeen, pe-la vp ja su portaat. Jos seuraavalla viikolla päästäis takas siihen treeni-treeni-vp-treeni-treeni-vp-treeni systeemiin. Monta viikkoa tehty nyt näitä putkeen sykkimisiä ja vapaat tulee aina kulutettua johonkin sovittuihin menoihin niin ei sitä varsinaista laakereillaan makaamista ihan täälä kotioloissa juurikaan ole, joka olis kyllä myös tarpeellista välillä.
Tänään on ollu hassu päivä. Maanantai ja oon ollu ihan jossain ihme hepuleissa. Aamupäivä meni hirnuessa ihan yksinään tässä sohvan kulmassa ihan kaikelle ja ei niin yhtään millekään.
Tyytyväisyys ja elämän luistaminen sujuvasti kulkee ilmeisesti hyvinkin paljon käsikädessä. Huomaan, että nyt kun oon koko ajan hyvällä tuulella, hymyilen ja nauran paljon..on tässä mun elämässä aika mitätön määrä murheita. Silloin, kun olin koko ajan pahan tuulinen, ei hymyilyttänyt saati naurattanut ikinä..tuntu, että samaan aikaan tapahtu koko ajan jotain vastoinkäymisiä ja kaikki romahti niskaan yht'aikaa.
Tasan kuukausi sitten taisin kirjoittaa täälä blogissa, että päätän jatkaa elämistäni eteenpäin ja jättää kaiken sonnan taakseni. Ja totta hitossa...niin oon tehny ja niin on käyny. Viikossa on paljon enempi niitä päiviä, kun havahdun siihen, että menneet asiat käväsee mielessä vasta illalla, kuin niitä, että miettisin ja hautoisin niitä aamusta iltaan. Sellasia kokonaisia hautomispäiviä ei enää ole. On jopa hetkiä, jolloin nauran ääneen sen kaiken takia mitä ihan itse pistin itseni käymään läpi.
^^ Pakko jakaa tuo täälläkin. Se on niiiiiin hyvä! Liitymättä millään tavalla ylläolevaan tekstiin!
Mainiota viikon alkua!
<3 K
sunnuntai 14. syyskuuta 2014
Fitness kuumetta 39,4 astetta!
Siinä meni Jyväskylän karsinnat hyvin aktiivisesti täältä äitin sohvalta BODY -lehden sivuilta, instagramista ja facebookista seuraten!
Oma tiimini oli mahtavasti edustettuna ja sielä oltiin komiasti kärkikahinoissa melkein joka lajissa. Että onnea vaan jokaiselle!! Ihan huikeeta työtä ootte tehneet ihmiset! Pojat ja tytöt!
Ihan kauhee kisakuume nousi itsellekin ja olisin niin liekeissä jo kipittelemään lavalle, tuntemaan sen fiiliksen ja etenkin olemaan siinä kunnossa ja valmis esittelemään ylpeänä aikaan saannoksia!
Eniten kiinnosti tietysti Bikini ja -166cm sarja, koska se tulee olemaan omani. Ja olin ihan huippu tyytyväinen, että omaa silmää eniten miellyttävät fysiikat todellakin oli sielä kärjessä. Sarjan voittajan, Niina Laukkasen, fysiikka on ehdottomasti aika pilkulleen sellainen, joka miellyttää omaa silmää eniten ja johon haluan itse tähdätä. Saa olla reittä ja saa näyttää siltä, että on oikeasti tehnyt jotain! Tarakka on täydellisesti paikallaan ja missään ei roiku mitään!
Viime kevään kisoista jäi nimittäin vähän kumma fiilis ja olen tähän päivään saakka ollut hiukan epävarma siitä, miltä pitää näyttää, minkä verran lihasta on liikaa ja mikä liian vähän. Tiedän, että valmennustiimi pitää huolta niistä asioista, mutta en kuitenkaan halua olla mikään pakkasen raiskaama kuivan kesän orava saati sellupaakutloistava hyllypylly, vaikka sellaset ominaisuudet seisois itse Bikini sarjan sääntöpaperissa! Pakko sen kunnon on miellyttää myös omaa silmää eikä olo saa olla sellainen, että menen täysin itselleni epämieluisassa kunnossa lavalle.
Josta päästäänkin siihen, että aiemmin mietin, että nyt kun Fitness, etenkin Bikini, on noussut hurjaa kyytiä suureen suosioon ja osallistujamäärät ovat räjähtäneet käsiin, olisi tasokin todella kovassa nousussa. Mutta empä tiedä. Muutamia todellisia yllätyksiä pisti silmään, jotka sai miettimään, että miksi kyseinen ihminen on siellä lavalla?
Tosi vaikea ymmärtää, että riittääkö jollekin oikeasti se, että pääsee vaan sinne lavalle? Saa hehkuttaa kaikille, että on kilpaillut Bikini Fitneksessä? Pelkästään se heiluminen lavalla blingbling biksuissa ja tekokynsissä on jotain meriittiä, vaikka näkee, että juuri muun, kun niiden bikinien eteen ei ole tehty paljoakaan?
Toki se lienee jokaisen oma asia, jos omatunto sallii sen tepastelun sinne lavalle kahta kättä heittäen, mutta tämä maa olisi kyllä myös täynnä niitä missi kilpailujakin. Vaikka on kai se nimen edessä oleva IFBB Bikini Fitness Athlete hienompi lisä, kuin Miss Näkkileipä.
No niin se siitä marinasta. Kunhan oma perse ei hylly eikä sellu lätise keväällä kopsutellessani kultsalla niin pidetäämpä huoli siitä.
Ensi viikonloppuna jännätäänkin ihan paikan päällä Tampereen karsinnoissa. Mitenhän kestän nahoissani!
Viikonloppu onkin menny tollasena hemaisevana peikkona täälä mutsin patojen äärellä. Ihanaa miten se mamma jaksaa aina panostaa muhun, kun tuun kylään. Perjantainakin se raahas mut tuonne uuden kauppakeskuksen lihatiskille ja käski valitsemaan mieleiseni lihat ja niin se on puuhannu keittiössä taas puntarin ja kattiloiden ja tiskaamisen äärellä koko viikonlopun. Ja eilen se kysy, että "Rina. Haittaako, jos lähden baariin, vaikka sä oot täällä?" No voi mamma rakas. Ei haittaa! Hahhah. Minun äiti <3
Ja on mahtunu myös viikonloppuun koiran hajua ja kävi tuo velipalleroinenkin tässä pyörimässä ja toki perinteinen visiitti mummolaan tuli myös tehtyä. Ensimmäinen kerta, kun mummokaan ei tuputtanu pullaa. Se alkaa kanssa hyväksyä meiningit. Tosin ehkä se oli vielä niin shokissa mun kesäisestä darra käynnistä, kun söinkin, vastoin kaikkia odotuksia, melkein pellillisen mustikkapiirakkaa ja siihen päälle puoli litraa jäätelöä. Hups! Off season, off season!!!
Tänään onkin aika heräillä koomasta ja suunnata takaisin kotiin ja porrastreenien kimppuun! Eilinen lepo tuli kyllä taas tarpeeseen. Sen verran näppäriä yhteistreenejä ollu taas viikko pullollaan. Tasan yhden treenin tein yksinäni ja senki sain jotenki uppoamaan ihan älyttömän kovaa suoraa selkään ja hauiksiin, että olin ihan itekin yllättyny miten meni niin lujaa perille!
Mukavaa sunnuntain jatkoa!
Oma tiimini oli mahtavasti edustettuna ja sielä oltiin komiasti kärkikahinoissa melkein joka lajissa. Että onnea vaan jokaiselle!! Ihan huikeeta työtä ootte tehneet ihmiset! Pojat ja tytöt!
Ihan kauhee kisakuume nousi itsellekin ja olisin niin liekeissä jo kipittelemään lavalle, tuntemaan sen fiiliksen ja etenkin olemaan siinä kunnossa ja valmis esittelemään ylpeänä aikaan saannoksia!
Eniten kiinnosti tietysti Bikini ja -166cm sarja, koska se tulee olemaan omani. Ja olin ihan huippu tyytyväinen, että omaa silmää eniten miellyttävät fysiikat todellakin oli sielä kärjessä. Sarjan voittajan, Niina Laukkasen, fysiikka on ehdottomasti aika pilkulleen sellainen, joka miellyttää omaa silmää eniten ja johon haluan itse tähdätä. Saa olla reittä ja saa näyttää siltä, että on oikeasti tehnyt jotain! Tarakka on täydellisesti paikallaan ja missään ei roiku mitään!
 |
| Bikini Fitness -166cm kuva: http://www.bodylehti.fi |
Viime kevään kisoista jäi nimittäin vähän kumma fiilis ja olen tähän päivään saakka ollut hiukan epävarma siitä, miltä pitää näyttää, minkä verran lihasta on liikaa ja mikä liian vähän. Tiedän, että valmennustiimi pitää huolta niistä asioista, mutta en kuitenkaan halua olla mikään pakkasen raiskaama kuivan kesän orava saati sellupaakutloistava hyllypylly, vaikka sellaset ominaisuudet seisois itse Bikini sarjan sääntöpaperissa! Pakko sen kunnon on miellyttää myös omaa silmää eikä olo saa olla sellainen, että menen täysin itselleni epämieluisassa kunnossa lavalle.
Josta päästäänkin siihen, että aiemmin mietin, että nyt kun Fitness, etenkin Bikini, on noussut hurjaa kyytiä suureen suosioon ja osallistujamäärät ovat räjähtäneet käsiin, olisi tasokin todella kovassa nousussa. Mutta empä tiedä. Muutamia todellisia yllätyksiä pisti silmään, jotka sai miettimään, että miksi kyseinen ihminen on siellä lavalla?
Tosi vaikea ymmärtää, että riittääkö jollekin oikeasti se, että pääsee vaan sinne lavalle? Saa hehkuttaa kaikille, että on kilpaillut Bikini Fitneksessä? Pelkästään se heiluminen lavalla blingbling biksuissa ja tekokynsissä on jotain meriittiä, vaikka näkee, että juuri muun, kun niiden bikinien eteen ei ole tehty paljoakaan?
Toki se lienee jokaisen oma asia, jos omatunto sallii sen tepastelun sinne lavalle kahta kättä heittäen, mutta tämä maa olisi kyllä myös täynnä niitä missi kilpailujakin. Vaikka on kai se nimen edessä oleva IFBB Bikini Fitness Athlete hienompi lisä, kuin Miss Näkkileipä.
No niin se siitä marinasta. Kunhan oma perse ei hylly eikä sellu lätise keväällä kopsutellessani kultsalla niin pidetäämpä huoli siitä.
Ensi viikonloppuna jännätäänkin ihan paikan päällä Tampereen karsinnoissa. Mitenhän kestän nahoissani!
Viikonloppu onkin menny tollasena hemaisevana peikkona täälä mutsin patojen äärellä. Ihanaa miten se mamma jaksaa aina panostaa muhun, kun tuun kylään. Perjantainakin se raahas mut tuonne uuden kauppakeskuksen lihatiskille ja käski valitsemaan mieleiseni lihat ja niin se on puuhannu keittiössä taas puntarin ja kattiloiden ja tiskaamisen äärellä koko viikonlopun. Ja eilen se kysy, että "Rina. Haittaako, jos lähden baariin, vaikka sä oot täällä?" No voi mamma rakas. Ei haittaa! Hahhah. Minun äiti <3
Ja on mahtunu myös viikonloppuun koiran hajua ja kävi tuo velipalleroinenkin tässä pyörimässä ja toki perinteinen visiitti mummolaan tuli myös tehtyä. Ensimmäinen kerta, kun mummokaan ei tuputtanu pullaa. Se alkaa kanssa hyväksyä meiningit. Tosin ehkä se oli vielä niin shokissa mun kesäisestä darra käynnistä, kun söinkin, vastoin kaikkia odotuksia, melkein pellillisen mustikkapiirakkaa ja siihen päälle puoli litraa jäätelöä. Hups! Off season, off season!!!
 |
| Velimies ja Eetu reporanka! |
Tänään onkin aika heräillä koomasta ja suunnata takaisin kotiin ja porrastreenien kimppuun! Eilinen lepo tuli kyllä taas tarpeeseen. Sen verran näppäriä yhteistreenejä ollu taas viikko pullollaan. Tasan yhden treenin tein yksinäni ja senki sain jotenki uppoamaan ihan älyttömän kovaa suoraa selkään ja hauiksiin, että olin ihan itekin yllättyny miten meni niin lujaa perille!
Mukavaa sunnuntain jatkoa!
perjantai 12. syyskuuta 2014
Fitness, sopivasti itsekästä?
Itsekkyys tuo ruma sana, ainakin allekirjoittaneelle ja varmaan aika monelle muullekin. Siihen on hankala liittää mitään positiivista, vaikka nimenomaan sitähän sen pitäisi olla, jos se on tervettä. Itsekkyys ei ole paha asia.
Kotona opittu "uhrautuminen", muiden tarpeiden edelle laittaminen ja ajatus "Minun hyvinvointini koostuu muiden onnesta" on tuonut elämääni melkoista omantunnon kanssa piehtarointia.
Jos en auta, uhraudu ja tee myönnytyksiä olen paha ihminen ja vihaamiseni on oikeutettua. Ja karman kosto suloinen sen kerran, jos erehdyn asettamaan jonkin oman tarpeeni listaykköseksi.
Näin oli vielä jokin aika sitten...pääni sisällä ajatukset.
Fitness tuo kirosana, joka on liitetty vähintäänkin narsismin tiukkaan kasvuun ja syömishäiriöiden lisääntymiseen, on omalla kohdallani ainakin se avain sana tasapainoiseen elämään ja terveeseen itsekkyyteen, jota jokainen meistä tarvitsee. Fitness se sama asia, joka laittoi stopin kummalliselle ruoka venkoilulle, itsensä näännyttämiselle ja muistutti, kuka on elämäni tärkein ihminen..nimittäin minä.
Kisatavoite, ruoka, päivittäiset treenit ja kaikki niihin liittyvät rutiinit levosta lähtien ovat ensimmäisiä asioita elämässäni, joista en ole suostunut tinkimään piiruakaan en minkään enkä kenenkään takia, joka on omalla kohdallani aikamoinen harppaus eteenpäin. Uskokaa tai älkää olen meinannut ja luopunutkin aika monista, minulle tärkeistä, asioista toisten ihmisten vuoksi, koska aiemmin muiden hyvin vointi oli omaani tärkeämpää. " Ei haittaa." "Joo. Siirretään vaan. Ei se ollu mulle niin tärkeää." "Joo. Voin mä jättää menemättä, jos se on sulle silleen helpompi." "Joo ei, ku ota vaan emmä niin paljo sitä tarvii." Kuulostaako tutulta?
Välillä todella kirvelee olla näkemättä ystäviä, olla menemättä sinne, olla järjestämättä tätä ja olla antamatta tuota. Ja sanoa aina syyksi, treenit, ruoka, lepo tai että en vain yksinkertaisesti jaksa. Eikä se asia kirpaise siksi, että tämän hetkinen elämäntyylini estäisi tekemästä jotain. Ei..ei, se kirpaisee nimenomaan siksi, että HALUAN panostaa niin paljon tähän tekemiseeni, että olen joutunut opettelemaan itseni laittamisen ensimmäiselle sijalle tässä asiassa ja näin ollen sanavarastooni on löytynyt sana EI. Ja sen sanominen on toisinaan aika vaikeaa. Välillä on huono omatunto siitä, että haluan tätä niin kovasti. Onko se kuitenkin joltain toiselta pois?
Tärkeää itsensä kuuntelussa, omien tavoitteidensa etusijalle laittamisessa ja terveessä itsekkyydessä lieneekin se, että samalla olen löytänyt ne ihmiset ketkä kuuluvat ja keitä tarvitsen rinnalleni. Tuon mahtavan joukon joka ymmärtää, tukee ja kannustaa siitä huolimatta, että en aina olekaan käytettävissä, etten aina jaksa tai kerkeä. Tällaiset isot elämän muutokset todellakin erottelee jyvät akanoista ja näyttävät ketkä ovat niitä todellisia ihmisiä elämässä. Ja olen kiitollinen, että heitä on siinä juuri ne keiden kuuluu. He keille ei tarvitse selittää.
Ja varmasti Fitness kisaaminen ja kaikki siihen liittyvä onkin, ulkopuolisen silmiin, todella itsekästä ja itserakasta touhua. Vaikka itse olen näissä touhuissa törmännyt ainoastaan joukkoon ihmisiä, joita sydämellisempiä, lämmin henkisempiä ja tasapainosempia saa hakea. En tiedä onko päässäni jotkut pinkit lasit, olenko sokea vai mitä, mutta minä näen ympärilläni vain terveellä itsekkyydellä varustettuja, oman paikkansa tietäviä ihmisiä, joilla on järki päässä ja jalat maassa. (vaikka jokaiseen korilliseen varmasti mahtuu muutama mätäkin omena..sitä en kiellä) Vaikka sinne peiliin tuijotetaankin, siitä omasta ruokakiposta pidetään kynsin hampain kiinni ja viisarin hakatessa kolmatta tuntia laukataan ruokakaukalolle, kuin mielipuoli niin silti jokaisella tapaamallani ihmisellä on ollut niin lämmin ja huolehtiva suhtautuminen ympäristöönsä, elämäänsä ja kanssa ihmisiinsä, että välillä olen ollut ihan halolla päähän lyöty. Missä ne kaikki hehkutetut pinnalliset kusipäät on? Ei ole paljo näkynyt.
Onko se täällä suomessa vaan tosiaan niin, että jos kävelet pää pystyssä tyytyväisenä itseesi. Tietoisena siitä mitä haluat ja valmiina pistämään kaiken peliin sen takia. Olet itserakas kusipää ja sillä sipuli? Ei omaa tyytyväisyyttä saa näyttää, pitää tuijotella kengän kärkiä ja anteeksipyydellä olemassa oloaan, ettei vaan kukaan pidä minään?
Minusta sopiva itsekkyys, itsetietous ja tyytyväisyys on enemmän, kuin ok. Meidän pitäis kaikkien Suomalaisten muistaa, ettei se tee kenestäkään itserakasta tai itsekästä, jos välillä panostaa ihan vain itselle tärkeisiin asioihin ja uskaltaa jopa joskus sanoa, että "Hitto, mä oon hyvä tässä.".
Sadannen kerran. Vain rakastamalla itseäsi ja olemalla sopivan itsekäs, voit antaa rakkautta muille ja olla epäitsekäs....ehdoitta.
Kotona opittu "uhrautuminen", muiden tarpeiden edelle laittaminen ja ajatus "Minun hyvinvointini koostuu muiden onnesta" on tuonut elämääni melkoista omantunnon kanssa piehtarointia.
Jos en auta, uhraudu ja tee myönnytyksiä olen paha ihminen ja vihaamiseni on oikeutettua. Ja karman kosto suloinen sen kerran, jos erehdyn asettamaan jonkin oman tarpeeni listaykköseksi.
Näin oli vielä jokin aika sitten...pääni sisällä ajatukset.
Fitness tuo kirosana, joka on liitetty vähintäänkin narsismin tiukkaan kasvuun ja syömishäiriöiden lisääntymiseen, on omalla kohdallani ainakin se avain sana tasapainoiseen elämään ja terveeseen itsekkyyteen, jota jokainen meistä tarvitsee. Fitness se sama asia, joka laittoi stopin kummalliselle ruoka venkoilulle, itsensä näännyttämiselle ja muistutti, kuka on elämäni tärkein ihminen..nimittäin minä.
Kisatavoite, ruoka, päivittäiset treenit ja kaikki niihin liittyvät rutiinit levosta lähtien ovat ensimmäisiä asioita elämässäni, joista en ole suostunut tinkimään piiruakaan en minkään enkä kenenkään takia, joka on omalla kohdallani aikamoinen harppaus eteenpäin. Uskokaa tai älkää olen meinannut ja luopunutkin aika monista, minulle tärkeistä, asioista toisten ihmisten vuoksi, koska aiemmin muiden hyvin vointi oli omaani tärkeämpää. " Ei haittaa." "Joo. Siirretään vaan. Ei se ollu mulle niin tärkeää." "Joo. Voin mä jättää menemättä, jos se on sulle silleen helpompi." "Joo ei, ku ota vaan emmä niin paljo sitä tarvii." Kuulostaako tutulta?
Välillä todella kirvelee olla näkemättä ystäviä, olla menemättä sinne, olla järjestämättä tätä ja olla antamatta tuota. Ja sanoa aina syyksi, treenit, ruoka, lepo tai että en vain yksinkertaisesti jaksa. Eikä se asia kirpaise siksi, että tämän hetkinen elämäntyylini estäisi tekemästä jotain. Ei..ei, se kirpaisee nimenomaan siksi, että HALUAN panostaa niin paljon tähän tekemiseeni, että olen joutunut opettelemaan itseni laittamisen ensimmäiselle sijalle tässä asiassa ja näin ollen sanavarastooni on löytynyt sana EI. Ja sen sanominen on toisinaan aika vaikeaa. Välillä on huono omatunto siitä, että haluan tätä niin kovasti. Onko se kuitenkin joltain toiselta pois?
Tärkeää itsensä kuuntelussa, omien tavoitteidensa etusijalle laittamisessa ja terveessä itsekkyydessä lieneekin se, että samalla olen löytänyt ne ihmiset ketkä kuuluvat ja keitä tarvitsen rinnalleni. Tuon mahtavan joukon joka ymmärtää, tukee ja kannustaa siitä huolimatta, että en aina olekaan käytettävissä, etten aina jaksa tai kerkeä. Tällaiset isot elämän muutokset todellakin erottelee jyvät akanoista ja näyttävät ketkä ovat niitä todellisia ihmisiä elämässä. Ja olen kiitollinen, että heitä on siinä juuri ne keiden kuuluu. He keille ei tarvitse selittää.
Ja varmasti Fitness kisaaminen ja kaikki siihen liittyvä onkin, ulkopuolisen silmiin, todella itsekästä ja itserakasta touhua. Vaikka itse olen näissä touhuissa törmännyt ainoastaan joukkoon ihmisiä, joita sydämellisempiä, lämmin henkisempiä ja tasapainosempia saa hakea. En tiedä onko päässäni jotkut pinkit lasit, olenko sokea vai mitä, mutta minä näen ympärilläni vain terveellä itsekkyydellä varustettuja, oman paikkansa tietäviä ihmisiä, joilla on järki päässä ja jalat maassa. (vaikka jokaiseen korilliseen varmasti mahtuu muutama mätäkin omena..sitä en kiellä) Vaikka sinne peiliin tuijotetaankin, siitä omasta ruokakiposta pidetään kynsin hampain kiinni ja viisarin hakatessa kolmatta tuntia laukataan ruokakaukalolle, kuin mielipuoli niin silti jokaisella tapaamallani ihmisellä on ollut niin lämmin ja huolehtiva suhtautuminen ympäristöönsä, elämäänsä ja kanssa ihmisiinsä, että välillä olen ollut ihan halolla päähän lyöty. Missä ne kaikki hehkutetut pinnalliset kusipäät on? Ei ole paljo näkynyt.
Onko se täällä suomessa vaan tosiaan niin, että jos kävelet pää pystyssä tyytyväisenä itseesi. Tietoisena siitä mitä haluat ja valmiina pistämään kaiken peliin sen takia. Olet itserakas kusipää ja sillä sipuli? Ei omaa tyytyväisyyttä saa näyttää, pitää tuijotella kengän kärkiä ja anteeksipyydellä olemassa oloaan, ettei vaan kukaan pidä minään?
Minusta sopiva itsekkyys, itsetietous ja tyytyväisyys on enemmän, kuin ok. Meidän pitäis kaikkien Suomalaisten muistaa, ettei se tee kenestäkään itserakasta tai itsekästä, jos välillä panostaa ihan vain itselle tärkeisiin asioihin ja uskaltaa jopa joskus sanoa, että "Hitto, mä oon hyvä tässä.".
Sadannen kerran. Vain rakastamalla itseäsi ja olemalla sopivan itsekäs, voit antaa rakkautta muille ja olla epäitsekäs....ehdoitta.
keskiviikko 10. syyskuuta 2014
Kuvia ja mittoja matkan varrelta.
Olipa taas takareisitreeni poikineen! On kumma juttu, jos ei ala se osasto kehittyä kohinalla. Kunnolla pakotettuja reisikoukistuksia ja loppuun näppärät kyykyt boxille smithissä puhumattakaan lantion nostoista ja muista pikku oheispuuhista jälleen tiimikaverini kanssa toisiamme auttaen! Ja olokin alkaa viikonlopun jäljiltä normalisoitua. Aivoissa kiertää taas veri!
On kyllä älytöntä miten voimatasot on noussu. Muistan, kun väänsin reidenkoukistajassa 20kg 15 toistoa ja meinasin kuolla. En meinnanu saada vikoja toistoja ollenkaan tehtyä. Eilen Marian avittamana 55kg 10 toistoa ite ja 5 pakotettua. Sama prässissä..alottelin sillon aikanaan 40kg:lla ja nyt saa laittaa ainakin satasen lisää (riippuen prässistä). Vaikka tässä mun lajissa ei voimatasoilla ole niinkään merkitystä niin silti oma kehitys on ilo huomata. Oishan se sääli, jos edelleen, 3 vuoden treenaamisen jälkeen, prässäisin 40kg:lla. Hah.
Sitten vähän mittoja. Laitetaas tähän viime marraskuussa otetut, maaliskuussa ja viime perjantaina. On tässä naisessa jotain tapahtunut 10kk:n aikana.
mitat 24.11.2013
paino: 61,5kg
vyötärö: 70,5cm
lantio: 95cm
hauis: 29cm
reisi: 56cm
rinnanymp.:92,5cm
mitat 09.03.2014
paino: 58,8kg
vyötärö: 66cm
lantio: 90cm
hauis: 28,5cm
reisi: 51,5cm
rinnanymp.:90cm
mitat 04.09.2014
paino: 62,4kg
vyötärö: 71cm
lantio: 90cm
hauis: 28,5cm
reisi: 55,5cm
rinnanymp.:80cm
Sitä ollaan siis palattu marrasuun lukemiin ja osittain jopa yli, mutta aika täydellisesti eri koostumuksella. Maaliskuusta paino on noussut tasaisesti 3,6kg ja nousu suunnassa ollaan edelleen. Ensimmäistä kertaa elämässäni tämä kyseinen painoluokka ei ahdista ja tunnen olon jopa kotoisaksi nahoissani, vaikka on myös niitä päiviä kun olen maailman suurin läski....(hei, minussa virtaa naisen hormonitoiminta). Mutta pääasiassa ihan kiva näin.
On tuosta maaliskuusta näemmä jotain lihaa tuonne kinttuihinkin ilmaantunu ja pyöreyttä persauksiin. Hyvin huomaakin tuon muutoksen, kun vertailee kuvia. Sitä tulee matkan taittuessa niin sokeaksi omalle peilikuvalleen. Joten kuvaaminen on ehdottomasti hyvästä.
Ruokailuista sen verran, että laskeskelin tuossa vihdoin ja viimein kaloreita päivänä eräänä ja treenipäivän kalorit juomineen päivineen huitelee tuolla 2600kcal tienoilla vähän päälle ja lepopäivinä jonkun verran yli 2000kcal. Että kyllähän tässä syödä saa sopivasti.
Nyt on, uskokaa tai älkää..minulla ikuisella "ei mitään hömpötyksiä" -ihmisellä, kokeilussa gluteenin vähentäminen ja oon mässytäny gluteenitonta pastaa ja kaurapuuroa jokusen tovin. Lähinnä siksi, koska mun mahalla on aina ollu ongelmia..se reagoi ihan kaikkeen ja leivän lopettamisen myötä aika moni asia helpottu, mutta ei kokonaan poistunut ja toinen juttu on mun naaman iho, joka on ihan järkyttävän huono! Kasvojen pesuaineet, rasvat yms.pitää olla mahdollisimman mietoja, kuivalle iholle tehtyjä ja silti tuo lärvi saattaa ärtyä ihan mistä vaan ja ihan yht'äkkiä ja kasvattaa sinne tänne kipeitä paiseita. Sinkki on helpottanu jonkin verran, kuin myös kasvojen puhdistusaineidein vaihtelu tasaisin väliajoin. Mutta nyt ajattelin kokeila tuota gluteenitonta myös, jos se auttaisi asiaan.
Ja en tiedä onko se auttanut vai uusi puhdtistusaine vai mikä, mutta ainakin naama näyttää omaan silmään kirkkaammalta ja ei niin näppyiseltä. Mutta katsotaan. Ainakin nuo gluteenittomat tuotteet maistuu ihan hyvälle, joten ei sinällään ole ongelmia.
Tänään käyn jumppaamassa selkää ja hauiksia ja huomenna olisi Marian kanssa luvassa pakotettuja olkapäitä. Jeij!
On kyllä älytöntä miten voimatasot on noussu. Muistan, kun väänsin reidenkoukistajassa 20kg 15 toistoa ja meinasin kuolla. En meinnanu saada vikoja toistoja ollenkaan tehtyä. Eilen Marian avittamana 55kg 10 toistoa ite ja 5 pakotettua. Sama prässissä..alottelin sillon aikanaan 40kg:lla ja nyt saa laittaa ainakin satasen lisää (riippuen prässistä). Vaikka tässä mun lajissa ei voimatasoilla ole niinkään merkitystä niin silti oma kehitys on ilo huomata. Oishan se sääli, jos edelleen, 3 vuoden treenaamisen jälkeen, prässäisin 40kg:lla. Hah.
Sitten vähän mittoja. Laitetaas tähän viime marraskuussa otetut, maaliskuussa ja viime perjantaina. On tässä naisessa jotain tapahtunut 10kk:n aikana.
mitat 24.11.2013
paino: 61,5kg
vyötärö: 70,5cm
lantio: 95cm
hauis: 29cm
reisi: 56cm
rinnanymp.:92,5cm
mitat 09.03.2014
paino: 58,8kg
vyötärö: 66cm
lantio: 90cm
hauis: 28,5cm
reisi: 51,5cm
rinnanymp.:90cm
mitat 04.09.2014
paino: 62,4kg
vyötärö: 71cm
lantio: 90cm
hauis: 28,5cm
reisi: 55,5cm
rinnanymp.:80cm
 |
| Lokakuu 2013 |
 |
| Huhtikuu 2014 |
 |
| Syyskuu 2014 |
 |
| Maaliskuu 2014 |
Sitä ollaan siis palattu marrasuun lukemiin ja osittain jopa yli, mutta aika täydellisesti eri koostumuksella. Maaliskuusta paino on noussut tasaisesti 3,6kg ja nousu suunnassa ollaan edelleen. Ensimmäistä kertaa elämässäni tämä kyseinen painoluokka ei ahdista ja tunnen olon jopa kotoisaksi nahoissani, vaikka on myös niitä päiviä kun olen maailman suurin läski....(hei, minussa virtaa naisen hormonitoiminta). Mutta pääasiassa ihan kiva näin.
On tuosta maaliskuusta näemmä jotain lihaa tuonne kinttuihinkin ilmaantunu ja pyöreyttä persauksiin. Hyvin huomaakin tuon muutoksen, kun vertailee kuvia. Sitä tulee matkan taittuessa niin sokeaksi omalle peilikuvalleen. Joten kuvaaminen on ehdottomasti hyvästä.
Ruokailuista sen verran, että laskeskelin tuossa vihdoin ja viimein kaloreita päivänä eräänä ja treenipäivän kalorit juomineen päivineen huitelee tuolla 2600kcal tienoilla vähän päälle ja lepopäivinä jonkun verran yli 2000kcal. Että kyllähän tässä syödä saa sopivasti.
Nyt on, uskokaa tai älkää..minulla ikuisella "ei mitään hömpötyksiä" -ihmisellä, kokeilussa gluteenin vähentäminen ja oon mässytäny gluteenitonta pastaa ja kaurapuuroa jokusen tovin. Lähinnä siksi, koska mun mahalla on aina ollu ongelmia..se reagoi ihan kaikkeen ja leivän lopettamisen myötä aika moni asia helpottu, mutta ei kokonaan poistunut ja toinen juttu on mun naaman iho, joka on ihan järkyttävän huono! Kasvojen pesuaineet, rasvat yms.pitää olla mahdollisimman mietoja, kuivalle iholle tehtyjä ja silti tuo lärvi saattaa ärtyä ihan mistä vaan ja ihan yht'äkkiä ja kasvattaa sinne tänne kipeitä paiseita. Sinkki on helpottanu jonkin verran, kuin myös kasvojen puhdistusaineidein vaihtelu tasaisin väliajoin. Mutta nyt ajattelin kokeila tuota gluteenitonta myös, jos se auttaisi asiaan.
Ja en tiedä onko se auttanut vai uusi puhdtistusaine vai mikä, mutta ainakin naama näyttää omaan silmään kirkkaammalta ja ei niin näppyiseltä. Mutta katsotaan. Ainakin nuo gluteenittomat tuotteet maistuu ihan hyvälle, joten ei sinällään ole ongelmia.
Tänään käyn jumppaamassa selkää ja hauiksia ja huomenna olisi Marian kanssa luvassa pakotettuja olkapäitä. Jeij!
tiistai 9. syyskuuta 2014
Himos ja sananen mielipiteistä
Aivokuollu viikonloppu ameeba täällä hei! Näköjään on ihan sama, että juotko pari hassua light siideriä vai 3 litraa koskenkorvaa, kun liskodisco on näköjään joka tapauskessa se suora seuraus. Teit mitä tahansa.
Takana siis ihan huippu viikonloppu mun parhaiden ihmisten kanssa!
Vuokrattiin mökki Himokselta viime viikonlopulle ulkoporealtaineen päivineen ja perinteisellä porukalla sitten vallottamaan Jämsän hoodeja. Seitsemän päinen sekalainen seurakunta meitä oli. Yks vakiojäsen puuttu porukasta, mutta saatiin edustettua kivasti siitä huolimatta.
Tuli kylvettyä, saunottua, käytyä vähän baarissa tanssimassa ja valvottua. Vaikka ehdottomasti sai rentotua, kun ketään ei pipo kiristä ja ollaan niin yhtä suurta perhettä, että saa olla just sellanen, kun on..niin untahan sitä ei viikonlopun aikana sitten älyttömiä tullut, kun juttua piisas ja poreallashan täytyi hyödyntää ihan kellonympäri kerta siitä oli maksettua. Hah.
Omat eväät pakkasin mukaan niinkuin menoon kuuluu ja outoa kyllä..syöminen oli mulle tällä kertaa enemmänkin rasite, kun nautinto. Ärsytti keskeyttä joku asia/juttu siksi, että kello näytti ruoka-aikaa. Onneks olin tehny lähes kaiken siihen malliin, ettei tarvinnu, ku kumota lautaselle ja heitellä pöperöt huiviin, ettei kokkaamaan tarvinnu alkaa.
Ruokailut siis meni niinkuin kuului, mutta tosiaan 6 light siideriä tissuttelin viikonlopun aikana siihen kylkeen ja naurettavaksi sen tekee se, että viime yönä koin ihan jäätävän liskodiscon!! Kai se oli rangaistus sitte noinkin mitättömästä leväperäisyydestä. Kunnon unihalvaukset, hikoilu, heräily yms..olivat osana viime yön seikkailuja, jonka seurauksena jouduin nukkua wc:n valot päällä. Taas niitä hetkiä, kun poikaystävälle olis ollu käyttöä. Huh!
Mutta muuten. Ihan huippu viikonloppu jälleen kerran! Tällästen jälkeen jaksaa taas erakoitua siihen omaan fitness kuplaansa. JA näistä täytyy nyt ottaa ilo irti, koska dieetillähän tollaset saan unohtaa kokonaan.
Sitten pari sanasta tästä mun blogista. En muista oonko jo joskus puhunut samasta aiheesta..Ainakin on ollut aikomus.
Minähän en ole mikään totuuden torvi. Kenenkään ei tarvitse ajatella asioista niinkuin minä ajattelen. Tapani elää, uskokaa tai älkää, ei ole maailman ainut tapa. Se on oikeastaan toisinaan jopa ärsyttävä tapa, joten en edes haluaisi, että kaikki maailman ihmiset eläisivät samalla tavalla.
Toiset ihmiset tuntuvat lukevan tätä blogia, kuin pirut raamattua. Ei ole mitään väliä miten pitkä teksti on ja miten monesta asiasta siellä puhutaan niin esiin saattaa nousta ehkä yksi lause koko tekstistä ja millään muulla, mitä on kirjoitettu, ei ole väliä, kun takerrutaan siihen yhteen asiaan tai tapahtumaan.
Toiset takertuvat ihan kaikkeen ja sanovat, etten voi kirjoittaa niin tai näin, koska en voi todistaa jotain asiaa.
Faktahan on se, että tämä on MINUN blogi, MINUN päiväkirja ja henkisen oksennuksen persereikä. Ja tämä sisältää MINUN mieipiteitä ja MINUN tapaani tuntea ja käsitellä asioita. EI tämä ole mikään yleisen totuuden jako kanava. Ei kaikki ihmiset ole näin avoimia eivätkä kaikki ihmiset ajattele, että se on ok. Jos MINUN mielestä olemalla avoin ei voi ikinä hävitä. Niin ei se tarkoita, että kaikkien ihmisten tulisi olla avoimia ja asettaa itsensä alttiiksi kaikelle. Se tarkoittaa sitä, että minä olen tullut omalla kohdallani siihen tulokseen. Jokainen elää elämäänsä niinkuin itselleen parhaaksi katsoo. Minä toteutan ja elän sitä näin eikä se tapa välttämättä sovi kaikille.
On ok sanoa mielipiteensä..niistähän sitä tässä maailmassa saadaan niitä kehittäviä ja ei niin kehittäviä keskusteuja aikaan. Ja minusta on mukava saada monia näkökulmia asioihin ja toisinaan käykin niin, että koen jonkun ahaa elämyksen, jota en ole ajatellut ennenkä kuulin toisenlaisen mielipiteen johonkin asiaan.
Mutta en oikeastaan kaipaa mielipidettä siitä miten suhtaudun ihmisiin, miten avoin olen tai miten ajattelen asioista, joita kohtaan elämässäni, kun ne kuitenkin ovat asioita, jotka määrittävät oman elämän laatuni, joten miten kukaan voi tulla sanomaan etten saisi olla sitä enkä tätä tai suhtautua asioihin tavallani. Että pitäisi pelätä tai olla varovaisempi, koska maailma on oikeasti epäreilu ja paska paikka. Kiva, jos joku elää mieluummin se ajatus päässään, mutta valitettavasti niin negatiivinen ajatusmalli ei sovi minun aivokuoreeni.
Niin kauan, kun kukaan toinen ihminen ei kärsi minun tavastani elellä niin sen pitäisi olla ok, jos minä olen onnellinen tällä tavalla.
Näihin ajatuksiin ja tunnelmiin. Illalla käynnistellään tämän viikon treenit taas takaosasto jumpalla feat. team buddy Maria! Saapa nähdä kuinka näppärästi ottaa takaosasto treenin vastaan eilisen fyssarikäynnin jälkeen. Hiukan oli kireyttä takareisissä, joskaan ei niin paljoa, että olis tarvinnu kauheesti valittaa tällä kertaa.
Nyt siivous puuhiin taaaaas! Yksiön siistinä pitäminen on jotenki hankalaa..etenkin, jos täälä käy mun lisäksi yhtään ketään niin paikka on, kuin kaatopaikka. Ei siksi, että vieraat sotkis vaan siksi, että musta on näköjään jotenki enempi ok levitellä oma vaatekaappi pitkin lattioita silloin, vaikka nimenomaan pitäis kai edes esittää siistiä ihmistä. Logiikka.
Mukavaa tiistaita! <3
Takana siis ihan huippu viikonloppu mun parhaiden ihmisten kanssa!
Vuokrattiin mökki Himokselta viime viikonlopulle ulkoporealtaineen päivineen ja perinteisellä porukalla sitten vallottamaan Jämsän hoodeja. Seitsemän päinen sekalainen seurakunta meitä oli. Yks vakiojäsen puuttu porukasta, mutta saatiin edustettua kivasti siitä huolimatta.
Tuli kylvettyä, saunottua, käytyä vähän baarissa tanssimassa ja valvottua. Vaikka ehdottomasti sai rentotua, kun ketään ei pipo kiristä ja ollaan niin yhtä suurta perhettä, että saa olla just sellanen, kun on..niin untahan sitä ei viikonlopun aikana sitten älyttömiä tullut, kun juttua piisas ja poreallashan täytyi hyödyntää ihan kellonympäri kerta siitä oli maksettua. Hah.
Omat eväät pakkasin mukaan niinkuin menoon kuuluu ja outoa kyllä..syöminen oli mulle tällä kertaa enemmänkin rasite, kun nautinto. Ärsytti keskeyttä joku asia/juttu siksi, että kello näytti ruoka-aikaa. Onneks olin tehny lähes kaiken siihen malliin, ettei tarvinnu, ku kumota lautaselle ja heitellä pöperöt huiviin, ettei kokkaamaan tarvinnu alkaa.
Ruokailut siis meni niinkuin kuului, mutta tosiaan 6 light siideriä tissuttelin viikonlopun aikana siihen kylkeen ja naurettavaksi sen tekee se, että viime yönä koin ihan jäätävän liskodiscon!! Kai se oli rangaistus sitte noinkin mitättömästä leväperäisyydestä. Kunnon unihalvaukset, hikoilu, heräily yms..olivat osana viime yön seikkailuja, jonka seurauksena jouduin nukkua wc:n valot päällä. Taas niitä hetkiä, kun poikaystävälle olis ollu käyttöä. Huh!
Mutta muuten. Ihan huippu viikonloppu jälleen kerran! Tällästen jälkeen jaksaa taas erakoitua siihen omaan fitness kuplaansa. JA näistä täytyy nyt ottaa ilo irti, koska dieetillähän tollaset saan unohtaa kokonaan.
Sitten pari sanasta tästä mun blogista. En muista oonko jo joskus puhunut samasta aiheesta..Ainakin on ollut aikomus.
Minähän en ole mikään totuuden torvi. Kenenkään ei tarvitse ajatella asioista niinkuin minä ajattelen. Tapani elää, uskokaa tai älkää, ei ole maailman ainut tapa. Se on oikeastaan toisinaan jopa ärsyttävä tapa, joten en edes haluaisi, että kaikki maailman ihmiset eläisivät samalla tavalla.
Toiset ihmiset tuntuvat lukevan tätä blogia, kuin pirut raamattua. Ei ole mitään väliä miten pitkä teksti on ja miten monesta asiasta siellä puhutaan niin esiin saattaa nousta ehkä yksi lause koko tekstistä ja millään muulla, mitä on kirjoitettu, ei ole väliä, kun takerrutaan siihen yhteen asiaan tai tapahtumaan.
Toiset takertuvat ihan kaikkeen ja sanovat, etten voi kirjoittaa niin tai näin, koska en voi todistaa jotain asiaa.
Faktahan on se, että tämä on MINUN blogi, MINUN päiväkirja ja henkisen oksennuksen persereikä. Ja tämä sisältää MINUN mieipiteitä ja MINUN tapaani tuntea ja käsitellä asioita. EI tämä ole mikään yleisen totuuden jako kanava. Ei kaikki ihmiset ole näin avoimia eivätkä kaikki ihmiset ajattele, että se on ok. Jos MINUN mielestä olemalla avoin ei voi ikinä hävitä. Niin ei se tarkoita, että kaikkien ihmisten tulisi olla avoimia ja asettaa itsensä alttiiksi kaikelle. Se tarkoittaa sitä, että minä olen tullut omalla kohdallani siihen tulokseen. Jokainen elää elämäänsä niinkuin itselleen parhaaksi katsoo. Minä toteutan ja elän sitä näin eikä se tapa välttämättä sovi kaikille.
On ok sanoa mielipiteensä..niistähän sitä tässä maailmassa saadaan niitä kehittäviä ja ei niin kehittäviä keskusteuja aikaan. Ja minusta on mukava saada monia näkökulmia asioihin ja toisinaan käykin niin, että koen jonkun ahaa elämyksen, jota en ole ajatellut ennenkä kuulin toisenlaisen mielipiteen johonkin asiaan.
Mutta en oikeastaan kaipaa mielipidettä siitä miten suhtaudun ihmisiin, miten avoin olen tai miten ajattelen asioista, joita kohtaan elämässäni, kun ne kuitenkin ovat asioita, jotka määrittävät oman elämän laatuni, joten miten kukaan voi tulla sanomaan etten saisi olla sitä enkä tätä tai suhtautua asioihin tavallani. Että pitäisi pelätä tai olla varovaisempi, koska maailma on oikeasti epäreilu ja paska paikka. Kiva, jos joku elää mieluummin se ajatus päässään, mutta valitettavasti niin negatiivinen ajatusmalli ei sovi minun aivokuoreeni.
Niin kauan, kun kukaan toinen ihminen ei kärsi minun tavastani elellä niin sen pitäisi olla ok, jos minä olen onnellinen tällä tavalla.
Näihin ajatuksiin ja tunnelmiin. Illalla käynnistellään tämän viikon treenit taas takaosasto jumpalla feat. team buddy Maria! Saapa nähdä kuinka näppärästi ottaa takaosasto treenin vastaan eilisen fyssarikäynnin jälkeen. Hiukan oli kireyttä takareisissä, joskaan ei niin paljoa, että olis tarvinnu kauheesti valittaa tällä kertaa.
Nyt siivous puuhiin taaaaas! Yksiön siistinä pitäminen on jotenki hankalaa..etenkin, jos täälä käy mun lisäksi yhtään ketään niin paikka on, kuin kaatopaikka. Ei siksi, että vieraat sotkis vaan siksi, että musta on näköjään jotenki enempi ok levitellä oma vaatekaappi pitkin lattioita silloin, vaikka nimenomaan pitäis kai edes esittää siistiä ihmistä. Logiikka.
Mukavaa tiistaita! <3
torstai 4. syyskuuta 2014
Haaveile isosti, jos uskallat.
Mä oon varsinainen unelmoija, innostuja, haaveilija, suunnittelija...siitä tämä blogin nimikin. Innostun täysillä asioista ja heittäydyn täysillä ihan kaikkeen, joskin yleensä innostus lopahtaa ihan yhtä täysiä, kuin se alkaa.
On kai aikaista haaveilla. Itseni tuntien tosi aikaista suunnitella nyt. Yritän kerrankin elämässäni pidellä itsestäni kiinni ja rauhoitella. Koittaa saada itseni katsomaan päivän kerrallaan. Tunnen kyllä ailahtelevan luonteeni ja siksi on välillä tosi turhauttavaakin innostua mistään, hehkuttaa jotain asiaa, koska yks kaks ylihuomenna se asia, jota juuri tänään hehkutin sata lasissa kaikille jotka vaan jakso kuunnella, onkin unohtunu ihan tyystin ja tilalle on kirinyt seuraava super hieno juttu!
Siksi mietin välillä, että entä jos kyllästyn tähän nykyiseen elämäntyyliin..Fitnekseen. Pelkään, että vien sen iteltäni. Outoa. Etenkin nyt, kun hiljaa mieleni sopukoihin on alkanut hiipiä ajatus siitä, että ehkä...ehkäpä..kevään kisat eivät sittenkään olisi ensimmäiset ja viimeiset. Ja sinne sopukoihin, kun ei ole hiipinyt mitään ihan mitättömiä ja vaatimattomia haaveita kisauraa ajatellen vaan aikalailla en haaveile enempää enkä vähempää, kuin ihan kaiken mahdollisen saavuttamisesta mitä vaan tällä tiellä pystyy. Ihan kaikki.
Silti en pysty sanoa vieläkään mitä odotan edes tulevalta, elämäni ensimmäiseltä, dietiltä. Pystynkö siihen? Sekoanko? Ratkeanko kesken kaiken ryyppäämään ja mässyttämään suklaata? Alanko inhota koko touhua ja viskaan hanskat tiskiin? Vai entä jos se tuleekin olemaan mulle pala kakkua? Onnistun täydellisesti ensimmäisellä kerralla? Rakastankin myös diettiä niinkuin rakastan tämän hetkistä toimintaa? Jospa mikään ei olekaan vaikeaa? Tai jos joku on vaan vähän vaikeaa?
Tiedän, että vastaukset näihin kysymyksiin saan keväällä. Mutta haluaisin niin kovasti haluta silloin vielä näitä samoja asioita. Ajatus siitä, että en haluaisi, tuntuu tosi surulliselta. Voisiko siinä jo itsessään piillä vastauksen siemen tai pieni käry siitä mitä tuleman pitää. Jaa-a.
Ärsyttävin sana ikinä: "Katsotaan.". Vitut me mitään katota! Kaikki mulle heti nyt..mielellään eilen. Kiitos. Hahah!
Tiistaina ja tänään kävin vääntämässä tiimi kaverini kanssa taas jalkahommia ja kyllähän siinä meidän tyttöjen touhussa on sitä tekemisen meininkiä! Tolla tavalla, kun toisiamme piestään sen lisäksi, että valmentajat pieksee, niin ei oo epäilystäkään siitä keillä on h-hetkellä paketti kasassa. Hah! Tai ainaki peräsin oikealla paikalla. Kyllä hirmuinen onni, että kaivoin pään omasta pyllystä ja lähdin tutustumaan noihin tyttöihin. Mukava treenata yhdessä ja pulista kisahommia!
Huomenna aamusta enää selkä ja hauberit ja sitte onki napakasti sykitty kaikki viikon treenit peräkkäisinä päivinä. Alakroppa tuli vielä kolmena päivänä putkeen. Herranen aika, jotta ihmettelen, jos kävelen viikonloppuna askeltakaan. Tosin onneksi ei ehkä juuri tarvitse, koska ystävät + mökki + ulkoporeallas = superhyperrento viikonloppu kellumisasennossa!
Nyt on btw hankittu lippu Tampereen karsintoihin, kuin myös Expoon sunnuntaille! Suolaset oli tiketit, mutta oon yrittäny muistutella itelleni, että on ne rahat joskus menny hullumpiinkin asioihin ja sen lisäksi, että kisoja on kiva katella ja sielä on se erityinen tunnelma niin nehän on myös ihan loistavia opintoretkiä kevättä ajatellen.
Sellasta tänään. Voipi olla, että seuraavan kerran oon koneen äärellä vasta ens viikon alussa, joten mukavaa viikonloppua ihmiset! <3
 |
| Kuva täältä |
On kai aikaista haaveilla. Itseni tuntien tosi aikaista suunnitella nyt. Yritän kerrankin elämässäni pidellä itsestäni kiinni ja rauhoitella. Koittaa saada itseni katsomaan päivän kerrallaan. Tunnen kyllä ailahtelevan luonteeni ja siksi on välillä tosi turhauttavaakin innostua mistään, hehkuttaa jotain asiaa, koska yks kaks ylihuomenna se asia, jota juuri tänään hehkutin sata lasissa kaikille jotka vaan jakso kuunnella, onkin unohtunu ihan tyystin ja tilalle on kirinyt seuraava super hieno juttu!
Siksi mietin välillä, että entä jos kyllästyn tähän nykyiseen elämäntyyliin..Fitnekseen. Pelkään, että vien sen iteltäni. Outoa. Etenkin nyt, kun hiljaa mieleni sopukoihin on alkanut hiipiä ajatus siitä, että ehkä...ehkäpä..kevään kisat eivät sittenkään olisi ensimmäiset ja viimeiset. Ja sinne sopukoihin, kun ei ole hiipinyt mitään ihan mitättömiä ja vaatimattomia haaveita kisauraa ajatellen vaan aikalailla en haaveile enempää enkä vähempää, kuin ihan kaiken mahdollisen saavuttamisesta mitä vaan tällä tiellä pystyy. Ihan kaikki.
Silti en pysty sanoa vieläkään mitä odotan edes tulevalta, elämäni ensimmäiseltä, dietiltä. Pystynkö siihen? Sekoanko? Ratkeanko kesken kaiken ryyppäämään ja mässyttämään suklaata? Alanko inhota koko touhua ja viskaan hanskat tiskiin? Vai entä jos se tuleekin olemaan mulle pala kakkua? Onnistun täydellisesti ensimmäisellä kerralla? Rakastankin myös diettiä niinkuin rakastan tämän hetkistä toimintaa? Jospa mikään ei olekaan vaikeaa? Tai jos joku on vaan vähän vaikeaa?
Tiedän, että vastaukset näihin kysymyksiin saan keväällä. Mutta haluaisin niin kovasti haluta silloin vielä näitä samoja asioita. Ajatus siitä, että en haluaisi, tuntuu tosi surulliselta. Voisiko siinä jo itsessään piillä vastauksen siemen tai pieni käry siitä mitä tuleman pitää. Jaa-a.
Ärsyttävin sana ikinä: "Katsotaan.". Vitut me mitään katota! Kaikki mulle heti nyt..mielellään eilen. Kiitos. Hahah!
Tiistaina ja tänään kävin vääntämässä tiimi kaverini kanssa taas jalkahommia ja kyllähän siinä meidän tyttöjen touhussa on sitä tekemisen meininkiä! Tolla tavalla, kun toisiamme piestään sen lisäksi, että valmentajat pieksee, niin ei oo epäilystäkään siitä keillä on h-hetkellä paketti kasassa. Hah! Tai ainaki peräsin oikealla paikalla. Kyllä hirmuinen onni, että kaivoin pään omasta pyllystä ja lähdin tutustumaan noihin tyttöihin. Mukava treenata yhdessä ja pulista kisahommia!
Huomenna aamusta enää selkä ja hauberit ja sitte onki napakasti sykitty kaikki viikon treenit peräkkäisinä päivinä. Alakroppa tuli vielä kolmena päivänä putkeen. Herranen aika, jotta ihmettelen, jos kävelen viikonloppuna askeltakaan. Tosin onneksi ei ehkä juuri tarvitse, koska ystävät + mökki + ulkoporeallas = superhyperrento viikonloppu kellumisasennossa!
Nyt on btw hankittu lippu Tampereen karsintoihin, kuin myös Expoon sunnuntaille! Suolaset oli tiketit, mutta oon yrittäny muistutella itelleni, että on ne rahat joskus menny hullumpiinkin asioihin ja sen lisäksi, että kisoja on kiva katella ja sielä on se erityinen tunnelma niin nehän on myös ihan loistavia opintoretkiä kevättä ajatellen.
Sellasta tänään. Voipi olla, että seuraavan kerran oon koneen äärellä vasta ens viikon alussa, joten mukavaa viikonloppua ihmiset! <3
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)