tiistai 26. helmikuuta 2013

Mielihalujensa orja mokas kunnolla....

Jaahas. Mistähän sitä vaan alottaisi. Viime postauksessahan ilmoitin lähteväni keskiviikko bisselle. Tulin sitten todella lähteneeksi ja samalla reissulla rustanneeksi koko elämäni ihan uuteen uskoon.

Kaikista maailman ihmisistä satutin juuri sitä ihmistä, joka on jo vuosia ollu mun elämän tärkeysjärjestyksessä ykkösenä. Moni voi siis varmaan arvata, että kyseessä ei ole enempää eikä vähempää, kuin oma avomieheni.

(Lupasin kyllä hänelle aikanaan, että en hänestä täälä kirjota, mutta koska olen tarinan roisto tällä hetkellä niin se ei haitanne.)

Haluaisin kai tavallaan joka solullani ryömiä ja anella anteeksi antoa ja sitä, että saisin vielä mahdollisuuden...toisaalta taas..toinen puoli musta tietää, että tämä oli vain ja ainoastaan ajan kysymys. Asioiden ollessa ennen tätä sillä tolalla, kuin ne olivat. En tokikaan missään tapauksessa voi puollustella tekoani millään tavalla! Se oli törkeä!! Saanen kuitenkin hieman pohtia syitä ja seurauksia:

Oon vähä sellanen ihminen, että kun tykkään jostain tyypistä niin teen sen eteen kaikkeni. Annan itestäni kaiken ja osoitan kaikilla mahdollisilla tavoilla, että henkilö on mulle tärkeä. Oli kyseessä ystävä tai poikaystävä tai kuka vaan. Uhraan oman mukavuutenikin toisen puolesta, jos sitä vaaditaan. Tämä piirre on kai eräänlainen heikkous myös minussa. Pitäis vaan osata olla itsekkäämpi. (noh..nyt sitten olin itsekäs. Todella itsekäs.)

Nyt siis, jos edessä on kaksi ihmistä. Toisen eteen oot tehny ihan kaikkes! Aina ja vielä enemmän. Silti..mikään ei vuosien jälkeen enää riitäkään. Oot vaan se maailman ärsyttävin nainen, joka nalkuttaa joka asiasta eikä anna tehdä mitään. Oot vaan se nainen, jonka pitää olla kotona hiljaa ja tyytyä siihen mitä saat sitten, ku toista huvittaa se omasta tahdostaan antaa. En tiedä onko kaikki oikeesti ollu näin radikaalia, mutta siltä se on tuntunut. 

Sitten on se toinen ihminen. Joka ratsastaa tälläseen tilanteeseen, kuin prinssi valkealla ratsullaan. Kertoo, että oot maailman viihdyttävintä seuraa, kaunis, rento, hauska. Luo suhun niitä katseita mitä kukaan ei oo luonut pitkään aikaan. Saa sut tuntemaan itsesi kiinnostavaksi ja tärkeäksi. Niin mitä hittoja. Ei oo kauheen vaikeeta olla sulaa vahaa sellasissa käsissä, kun erot asioiden välillä on noin radikaaleja.

Tietenki mun olis pitäny olla se viisas tässä suhteessa, lähteä himaan, selvittää asiat ensin siellä ja miettiä voiko millekään enää tehdä mitään. Mutta empä ollut. huoh. Ja vaikeinta tässä on juuri se, että miten pahasti loukkasin mulle tärkeää ihmistä. Kuulla se pettymys ja suru toisen äänessä. Se epäusko, että todella tein niinku tein. Ja kaiken tämän jälkeen vielä kuulla toisen sanovan, ettei hän ole mulle vihainen. Sitä alkaa ajatella, että oonko ite kuitenkaan koskaan ansainnu tuota ihmistä? Onko se kaikista teoistaan tai tekemättä jättämisistään huolimatta kuitenkin ollu se ihminen, joka on meistä kahdesta rakastanu viisaammin ja enemmän? Ja minä vaan niin saamarin sokea, etten oo nähny sitä tai tyhmä, että se ei riitä? Varmasti on vikaa molemmissa, mutta miten paljon? 

Miljoona kysymystä johon en saa vastausta. Päätin kuitenkin, että koska en tälle asialle juuri nyt mitään voi ja mun täytyy kantaa tekojeni seuraukset niin hyppään siis vaan virtaan, lakkaan stressaamasta ja otan vastaan sen mitä tulee. Toden näköisesti kaikki tuleva on ansaittua, joten tyydyn siihen mitä saan enkä valita. Nyt, kun aurinko paistaa ja räystäätkin tippuu ulkona niin jotenki mieli on vaan rauhallinen ja hyvä. Kyllä kaikki järjestyy...tavalla tai toisella. :)






keskiviikko 20. helmikuuta 2013

Vitutuksen multihuipennus.

Seuraava vuodatus saa mut vaikuttamaan itsekeskeiseltä kusipäältä, joka luulee olevansa maailman täydellisin ihminen muiden mitättömien paskakasojen rinnalla, mutta sitä en suinkaan tarkota. Oon ihan yhtä mitätön paskakasa, kun kaikki muutkin, mutta"vähän" vaan ärsyttää. 

Ja se mikä mua ärsyttää on se, että MIKSI oi MIKSI ihmiset kuvittelee, että niiden tarvitsee selittää mulle omia tekemisiään tai tekemättä jättämisiään. Olen tietoisesti, ainakin vielä, lapseton, joten en kaipaa selityksiä keneltäkään aikuiselta, oman päätäntävallan omaavalta, henkilöltä. (except BF..se on aina selityksen velkaa) Päinvastoin...ne rasittaa mua, koska mun tekis mieli huutaa selittelijöille ja itselleen valehtelijoille...hahhah..paskat..mun tekis mieli lyödä niitä naamaan! 

Ihan oikeasti. Jos kerrot olevasi dieetillä, niin ole! Kannustan ihan täysillä ja mielelläni annan jopa vinkkejä. Mutta älä jumalauta tule selittämään kesken dieetin mulle miksi sinä olet oikeutettu levylliseen suklaata, koska sinä et ole ja minä kerron sen ja sinä loukkaannut, koska asiahan ei MINULLE KUULU!
Jos kerrot lopettaneesi tupakoinnin, niin ihan mahti juttu! Kannustan täysillä!! Mutta ÄLÄ tule selittämään mulle miksi olisit, milloin missäkin tilanteessa, siitä huolimatta, oikeutettu polttamaan yhden tai kaksi. Sinä et ole, minä kerron, että haukkaa paskaa, sinä loukkaannut, koska asiahan ei MINULLE KUULU!

Noi on ehkä kaks yleisintä asiaa missä ihmiset kuvittelee, et kaipaan niiden selittelyjä(ts. antaisin synninpäästön) vain koska omalla kohdallani oon, juuri näissä asioissa, onnistunut tavoitteissani. Ne vaan tuppaa unohtamaan sen, että siinä sivussa oon myös itselleen valehtelun ja selittelyn asiantuntija ja ne ei ikinä saa mua vakuuttumaan oikeutuksistaan johonkin asiaan kuulumattomaan enkä aio milloinkaan nyökytellä ja antaa synninpäästöä vaan kerron kyllä miten se asia oikeasti on, vaikka se mulle onki ihan paskan hailee polttaako joku tupakoinnin  "lopettanu" tai syökö joku laihiksella oleva suklaata, mutta rikoskumppania minusta ette saa ja siitä on turha mököttää!

Ja yleensä myös tämän saman ryhmän ihmiset kysyy neuvoja ja pyytää laatimaan jotain ohjeita itselleen ja yleensä se menee niin, että joka ikinen asia tai fakta mitä ehdotat/sanot, joko teilataan tai "jookylmätiedänmutku". Jos sinä tiedät kaiken etkä ole valmis minkään sortin uhrauksiin niin miksi...miksi sinä pakotat minut kiinnostumaan tästä asiasta??!?

Sellasta taas tällä viikolla. Selityskippo kaatu nurin, ku korvat kuumana kuunnellu kaikenlaista uskomaton paskaa ja olen myös varmaan saanut kusipään leiman otsaani, koska oon todella naistenvaivahormonivitutuksessani lytänny kaikki paskat selitykset ihan suoralta kädeltä.

Hyvää loppu viikkoa ja aion korvata tänään salin bissellä, koska olen  mielihalujeni orja, no excuses!




lauantai 2. helmikuuta 2013

Ohi on!



 Noin. Tammikuun rasvanpoltto olis nyt taputeltu. Kehonkoostumusmittaus suoritettu eilen.  Paino ei ole vuodessa muuttunut miksikään, mutta se MIKÄ minussa painaa ON ja se on hienoa. Ihan alkuperäisestä lähtötilanteesta siis rasvaprosentti -3,9% (nyt siis 26,3%), lihasluustoprosentti +2,1%  ( nyt 32,5%), painoindeksi 22,3 ja sisäelinrasvan osuus 4% (alhainen 1-9). Ja ohjaajan sanojen mukaan oon kuulemma ihanne arvoissa. \o/  Omasta puolesta voisin kyllä nitistää rasvaprosenttia vielä 2-3% (mun ikäisen huippu-urheilija naisen rasvaprosentti on siis alle 21% vertailuna, että mulla ei sinne asti oo jakoja, jos en meinannu todella keskittyä pelkästään treenille ja uskon, et tää kuukaus nyt riitti vähäks aikaa noin totaalista kuritusta).


Viikko projektin alkamisesta
2 viikkoa projektin aloittamisesta


4 viikkoa alotuksesta


Vähä on myös selkälihasta.



viikko 4 + 1 päivä. END!



Ja nyt tulin sitten eilen vetässeeksi muistin virkistykseksi karkkeja ja leipää. Olihan ne karkit ihania..etenkin SUKLAAAAA, mutta empä kyllä mistään kummosesta oo jääny paitsi ja ajattelinki yrittää ihan viikolla noudatella tota leivätöntä linjaa ja jos nyt selkärankaa olis sen verta tämänkin jälkeen, että ei joka viikonloppu tarttis pitää mitään nami mättäjäisiä. 

Jännä miten ihminen tottuu johonkin tiettyyn asiaan ja sen tietyn asian muuttuminen yht´äkkiä jotenki riipaisee mieltä. Esim. eilen olin niin hukassa, aamulla töihin lähtiessä, siitä, että en ollu tehny ja punninnu eväitä valmiiksi, että en saanu ostettua matkalta mitään syötävää mukaan. Ahdisti, kun oli niin paljo valinnan varaa. Loppujen lopuksi tilasin töihin Kreikkalaisen salaatin...(enkä syönyt sitä mukana tulevaa ihanaa, pulleaa ja lämmintä leipää!!!). 
Sama oli illalla karkki ostosten kanssa. Nyt, ku siitä tuli luvallista niin yht´äkkiä mun ei ois ollukaan mikään pakko saada nameja. Että toimii se näköjään vielä tällee "vanhempanakin" se "kaikki kielletty on kivaa" -periaate. 

Mutta vedin siis ihan tajuttomat suklaa överit kaikesta epäilyistäni ja ahdistuksista huolimatta ja nyt se oloki on sen mukainen. Örp! Että voi sitä koittaa jättää vähemmällekin tulevaisuudessa. Vaikka suussa maistuis hyvälle niin ei se korvaa sitä pahaa fyysistä oloa minkä noi paskat saa aikaan. Kun munkaan sanavarastoon ei sana "kohtuus" tuossa asiassa kuulu ollenkaan. 

Mutta. GFG on siis saapunut päätökseensä ja toivotaan, että onnistun siitä huolimatta säilyttämään saavutetun kunnon ja että siitä jäi jotain pysyvää ruokavalioon.








Päivällinen: Täytettyä kesäkurpitsaa, riisiä ja vihanneksia.

Päivällinen 40g pastaa, 100g lihaa, 200g kasviksia
Rahkaa rahkaa rahkaa, raejuustooooo!
Iltapala. 250g rahkaa, 150g sokton mehukeitto, 10g vehnälese

Aamupala, jota opin rakastamaan. <3