Valmista kauraa.

Vihaan sanaa "aikuistuminen", koska se haisee jakkupuvulle ja totaaliselle ihmismielen pirskahtelevuuden katoamiselle. Harmaalle. Joten miettiessäni tässä muutamien viikkojen ajan, että mitä mulle on tapahtumassa niin käytän lausetta "elämän arvojen uudelleen järjestäytyminen" enkä ehkä niinkään aikuistuminen, koska sellaista mulle tuskin koskaan tapahtuu, jos se tarkoittaa em. asioita.

Jotenki sitä välillä osaa olla toisia ihmisiä kohtaan melko raskas pala purtavaksi. Etenki niitä läheisimpiä. Oonki yrittäny nyt löytää jonku sellasen seesteisen tilan itsestäni, että en ottais asioita niin vakavasti. Osaisin hyväksyä sen, että mun valinnat on mun valintoja ja täytyy itse seistä niiden takana, koska kukaan muu siellä ei seiso.

Ja valintoihinhan liittyy ainaki tämän hetkinen sisälläni asuva epäsosiaalinen mörrimöykky, joka on päättäny kääriytyä omiin puuhiinsa ylhäisessä yksinäisyydessä ilman yhteyttä ulkomaailmaan. Ja se kai jurpii eniten, että mies mennä viipottaa yöt läpeensä kaupungilla niinku iteki tein sen ikäsenä(ihan, ku olisin joku ikäloppu) ja ite vaan meen töihin, salille, kotiin, töihin, salille, kotiin......ja tässä just tullaan siihen, että itehän oon valinnu sen meiningin. Voisin heittää hanskat tiskiin ja kääntää ryypyn päälle, MUTTA siinä taas tullaan siihen arvojärjestyksen muuttumiseen...kun ei vaan enää pysty. Jollain on oltava jonkinlaiset langat käsissä tässä normaalissakin arjessa, että pakolliset asiat tulee hoidettua. Tiedän miten paskaksi elämän voi saada vetämällä sen ryypyn päälle ja jättämällä kaikki levälleen. Hauskaahan se toki on..aikansa. Harmi vaan, että se jälkipuinti ei ole niin mukavaa, koska kyllä mulla on välillä ikävä kunnon viikon sairaita sekoilu putkia ja totaalista "hälläväliä" -meininkiä. Mutta toisaalta taas en yhtään ikävöi sitä ikuista riesaa rahasta ja miettimistä käytänkö ainoat 4 euroani tupakka askiin vai johonkin syötävään.

Se on nyt siis se asia mihin haluaisin joogata, mietiskellä..tai mitä vaan shaibaa, että voisin käsittää sen, että ei mun elämän laatu oo yhtään sen paskempaa, vaikka en joka paikassa ja tapahtumassa ookkaan enää mukana. 

Ilmeisesti tää kuukauden projekti on samalla ollu jonkinlainen matka oman pään sisälle, ku on ollu aikaa ja energiaa miettiä millanen ihminen sitä onkaan. Kaikki löydökset ei ehkä oo niin miellyttäviä, mutta onko ne kellään? Ja toisaalta taas, vois kai sitä synkempiäkin piirteitä ihmisestä löytyä. 

Näillä pohdinnoilla tänään. Seuraavaksi päivitän tänne projektin loppu huipennuksen, joka tapahtuu huomenna kehonkoostumusmittauksen merkeissä, että onko se rasva palanu vai eikö se ole?!? 

-RV

*GFG ja mökkihöperyys

(*GoFatGo dieetti)

Viimenen viikko tätä hulluutta käynnistyy keskiviikkona. Onnistuneesti 3 selvää ja TÄYSIN ORJALLISESTI dieettiä noudatettua viikkoa siis kohta takana. Ja mä alan olla ihan totaalisen kypsyny näihin neljään seinään mitä oon tuijotellut tämän ajan. 

Viikonloppuna kyllä herkuttelin (sarcasm). Vaihdoin kello kolmen välipala rahkan lauantaina ja sunnuntaina profx so lo carb caramel proteiini patukkaan. Hahhah. Sen lähemmäksi stnan suklaata en pääse ja vaikka toi on v*tun kaukana siitä niin ainaki se tuntuu kädessä ja näyttää silmällä suklaalta ja joku pieni sivuvivahdekin sielä paskan seassa on jostain toffeesta...ensimmäisellä puraisulla. HAHHAH: -.-

Mutta siis, jos nyt ihan rehellisiä ollaan niin ei tää nyt NIIIIIN kamalaa ole ollu. Ainut, mikä vähä syö ihmistä, on tää totaalisen epäsosiaalisuuden harjoittaminen. Koska en vaan pysty näillä mun kuntokuureilla istua missään baarissa tuijottamassa ihmisiä, jotka iloisena vetää bissee...eikä huvita edes kauheemmin mitkään kahvilat suklaakakkuineen. Mieluummin homehdun tälläsinä aikoina himaan ja annan muiden ihmisten kuvitella, että oon itseäni täynnä oleva kusipää, jolle ei heidän seura kelpaa. Vaikka asia ei niin ole. 

Yks asia mikä tässä on melko huvittavaa (ja pidemmän päälle koettelee jopa kärsivällisyyttä) on se, että monelta taholta tulee jotain kommenttia tyyliin "Eihän sun tarvii laihduttaa." "Toi sun flunssakin johtuu varmaan siitä, ku laihdutat koko ajan." "Joko on paino hyvin tippunu??". Oon selittäny 100 kertaa..EN LAIHDUTA! Tiedän, että en ole ylipainoinen, mun ei tarvitse laihduttaa, MUTTA normaalipainoisessakin ihmisessä voi olla liikaa rasvaa, laihassakin ihmisessä voi olla liikaa rasvaa. Mua ei kiinnosta puntarin lukema juuri ollenkaan, koska tiedän, että rasvan sulaessa ja lihasten kasvaessa paino ei välttämättä koe suurtakaan muutosta. Oon onnistunu takomaan sen sisällä asuvalleni painoneurootikollekin tajuntaan. Ja tän projektin aikana oon käyny puntarilla muistaakseni kaksi kertaa.

Tässä projektissa on kyllä suurena motivaattorina ollu myös tuo tulevan reissun suunnittelu ja mehustelu sillä. Hurjasti jää rahaa säästöön, kun ei vedä kaikkea kurkusta alas...tavalla tai toisella. Vähä kiirettä kyllä meinaa pistää säästötoimien kanssa, mutta ei se auta, kun luopua suuresta osasta mielihaluja ja kaikki ylimääränen sivuun.

Mutta nyt kiireesti töihin. Jään aina koneeseen jumiin ja myöhästyn, vaikka herään 3 tuntia ennen töiden alkua. Olé! \o/

 

Hieman alkuperäisen aiheen sivusta.

Kyllä se vaan taas on niin nähty, että mitä terveellisemmin ja urheilullisemmin yrität elää, sitä kipeempi ja sairaampi olet. 

Uuden vuoden jälkeen en ole vetäny pisaraakaan mitään alkoholipitoista enkä syönyt karkin karkkia. Jutan GoFatGo dietin raamatullista noudattamista takana siis 2 viikkoa + 4krt/vko salitreenit. Ja kaikki tämä on ihan loistava suoritus ihmiseltä, joka vielä 1,5 vuotta sitten VIHAS salilla käyntiä, poltti tupakkaa, piti 7 päivän dokaus putkia ja niiden päälle piti mielellään parin päivän irtokarkkijäätelösipsidippiroskaruoka peijaiset joka viikko. 

Ja miten universumi minut tästä ryhdistäytymisestä palkitsee? Antamalla keuhkoja repivän, päätä paisuttavan ja hermoja nakuttavan v*tun flunssan!! Juuri silloin, kun EI ole varaa olla töistä pois ja salitreenit olis ERITTÄIN tärkeässä osassa tässä rasvanpoltto operaatiossa!! Ja tästä flunssasta en voi edes syyttää itseäni. Pukeudun aina lämpimästi(ts. talvisin kelillä, kun kelillä..toppahousut, villasukat..yms), koska vihaan kylmää! Ja jos tunnen flunssan hiipivän, vedän muki tolkulla 1g C-poretta naamaan ja varmuuden vuoksi buranoita ettei se salakavala "pikku" sänkyyn kellistäjä yllätä. Noh..nyt en ehtinyt häätötoimissani. Stna!

Siispä nöyrryn ja jätän tänään salit ja espanjan tunnit väliin ja kaivaudun luolaan tuonne peiton alle. Heittäydyn yhtä säälittäväksi ja surkeaksi, kuin miehet yleensä flunssan kourissa ja esitän dramaattisesti, että teen kuolemaa. Ja kauanko luulette, että kestän sielä peiton alla? Joo. N. 10min. Koska siis maailmahan ei pyöri, jos MINÄ en käy pankissa, kaupassa, apteekissa, tee ruokaa, vie roskia, tiskaa...................................

Jumalauta mä osaan olla myös marttyyri.

No jotain kivaa, jos tästä päivästä etsii niin on se, että saan viedä tupakka säästöt tänään pankkitilille odottamaan kesän reissua. Ja 6kk:n ja 2 viikon tupakoimattomuus on tuonut n.480€:n säästöt. Ja otetaan huomioon, että viimeiset 1,5kk on menny silleen, etten ole niin paljo saanu heiteltyä kolikkoja kippoon, kun sillon aluksi, kun toi kippo oli välttämätön osa lopetusprosessia. Mutta ihan kiva summa, kun ajattelee, että normaalisti se olis menny savuna ilmaan.

-RV

Trans Mongolia meeting

Reissun siirtymisestä, huhtikuulta kesäkuun loppuun, huolimatta aika on mennyt, kuin siivillä ja eilen lähdin viimein tapaamaan tulevaa matkaseuraani ensimmäistä kertaa.

Bongasin yhden näistä tytöistä (tai hän bongasi minut) netistä reppureissu foorumilta kuuluttaessani matkaseuralaisen puutteestani joskus jo syyskuun tienoilla ja sieltä asti ollaan pidetty enemmän tai vähemmän yhteyttä ja suunniteltu matkan mahdollista ajankohtaa. 

Ja nyt viimein tämän kuun alkupuolella saatiin sovittua tämä viikonloppu mahdolliseksi miittailuksi, vaikka sekin meinas haukata paskaa ihmisten ajan ja rahan puutteen vuoksi ja yksi matkailijoistahan sairastu juuri sopivasti, joten häntä en tavannut ollenkaan vielä.

Kahden hengen matkaseurueestahan on siis tällä välin tullut 4 hengen matkaseurue ja perjantaisesta pikku jännäämisestä huolimatta ensitapaaminen lauantaina oli rento ja miellyttävä. Ei kiusallisia hiljaisuuksia, ei tunnetta, että et kuulu kyseisten ihmisten kanssa samalle aaltopituudelle tmv. Harvan juuri tapaamasi tyypin kanssa voit keskustella ensi tapaamisella parisuhteesta paskalla käyntiin, mutta tässä se onnistu ja mikä sairainta...se kaikki tuntui aivan luonnolliselta. Hahhah!

Ja toinen asia mitä arvostin suuresti heti kättelyssä ja mitä yleensä toivonkin ihmisiltä, on suorapuheisuus. Kun kertoo suoraan millainen ihminen on niin säästytään pitkiltä mökötyksiltä ja mieliphalta. Tullaan kuitenkin viettämään kesällä melko tiiviisti 5 viikkoa yhdessä, joten kaikki salattu kyllä tulee paljastumaan ihmisluonteesta varmasti sinä aikana. Mutta ite en ainakaan kokenut tällä tapaamisella, että kyse olis mitenkään vaikeista ihmisistä, joiden kanssa olis mahdoton tulla toimeen, päinvastoin. Tänä aamuna hypätessäni kotiin paluu junaan oli fiilis siis hyvä ja odottava. 


Mitä meetingissä sitten saatiin aikaan?  Vähän budjetin laskentaa, mitä kuluu suunnilleen matkalippuihin viisumeineen, Hieman pohdintoja kunkin maan vierailujen kestosta, etäisyyksien tarkastuksia, hieman pakkauslistan tuumailua ja mahdollisia hankintoja, joita täytyy vielä tehdä ennen matkaa. Mitään kovin valmista ei vielä voitu tehdä, koska viisumitkin on haettavissa vasta vajaa 3kk etukäteen ja junaliput reipasta kuukautta, mutta paljon sellaista tietoa tuli itsellekin, mitä en yksin olisi osannut ottaa huomioon edes.

Hitaasti, mutta varmasti reissu siis lähestyy. Vielä, kun päästään siihen pisteeseen, että kaikki on 100% varmaa niin hyvä.  Lisää kuulumisia suunnitelmien etenemisestä lähempänä. Ei uskalla liikaa mehustella, ettei kaikki leviä käsiin, kun intoilee liikaa..niinku mulle tuppaa käymään. Hah! 

-retkivanukas