Jollain ihmeen kaupalla olen kaapinut kasaan opintopisteet kaikista ensimmäisen vuoden kursseista, joita on tähän mennessä ollut, ja tusannut kalenteriin pari ylimääräistäkin kurssia sen pelossa, että pisteet ei riitä erillishakuun. (16.5 mennessä täytyy olla koossa 35op ja vähintään 1,5ka, että voi hakea tutkinto-opiskelijaksi...laskujeni mukaan mulla on toukokuussa kasassa 63op..noiden ylimääräisten kurssien kanssa. Saatoin panikoida turhaan...hah.)
Itselleni totutulla keskiverto opiskelijan roolilla ollaan vedetty niinkuin asiaan kuuluu eli kolmosen reunoja hätyytellen. Ruotsista tempaisin kakkosen eka yrittämällä, vaikka edellisistä ruotsin opinnoista oli n. 15 vuotta. Eihän kukaan nyt kakkosella juhli...paitsi minä. Minä juhlin. Rehellisesti..yllätin itseni jo sillä, että läpäisin koko kurssin ilman uusintaa. Itseasiassa olen yllättynyt kokolailla siitä miten smoothisti olen luistellut kurssista toiseen, vaikka välillä olen tuntenut hukkuvani tehtävä määriin ja löytänyt itseni miettimästä enemmän, kuin kerran tai kaksi, että missä ihmeen välissä valmistaudun tenttiin, kun kaikki deadlinet ovat päällekäin.
Lisäksi mun ymmärrystä on koeteltu enemmän, kuin kerran. Niin monia asia opetuksen tasossa ja sen järjestämisessä menee meikäläiseltä yli hilseen. Jaksan ihmetellä miten korkeakoulutasolla opetuksen taso voi olla niin epätasaista ja miten toiset opettajat ovat paljon laiskempia opettamaan, kuin toiset. Toiset vetoaa opetushallituksen uusiin määräyksiin ja toiset kykenee silti opettamaan hyvin niistä ns. määräyksistä huolimatta. Tiedän, että ihmisillä on eri tapoja oppia, mutta jos ei ole koskaan kuullut solun aineenvaihdunnasta niin on aika hankala oppia sitä, jos sulle sanotaan vaan KVG ja tervetuloa tenttiin. Koita siinä sitten selvittää sitruunahappokierto ja mikä vaihe on tumassa ja mikä mitokondriossa, kun tietoa on aikalailla internet pullollaan. Minä kun tarvitsen jonkun tuomaan luokan eteen palan ratakiskoa ja muotoilemaan sen perkeleen solun aineenvaihduntoineen siitä. Noin niinkuin esimerkkinä. Sitten kun vielä hermopäätteet palaa turhaan paskaan todella nopeasti, enkä osaa olla hiljaa niin siinä ollaan sitten.
Mutta kaiken kaikkiaan opiskelu on kyllä ollut pääasiassa mukavaa. Yllättävää kyllä. Kouluun tulee mentyä suhteellisen mielellään ja vaikka kotona opiskeluun itsensä suostuttelu tuottaa vielä hankaluuksia (Esim. alat päivittää melkein kuollutta blogia, kun tarvitsisi tehdä ryhmätöitä. Myös imuri on kädessä useammin, kuin ennen opiskelujen aloittamista.)niin silti olen saanut aina tehtävät palautettua ajallaan.
Opiskelijabailannut olen niin vähän, että hävettää. Keltanokkabileet joskus syyskuussa ja opiskelijaristeily GOOM nyt tammikuussa. Siinä ainoat, joihin olen ottanut osaa. En kyllä tajua miten kukaan, joka juo torstaina (jolloin on opiskelijabileet) pääsee kouluun perjantaina, jos sellaista on. Tai tajuan, mutta täytyisi olla 20v ei 31v. Olin GOOM:ssa yhden päivän ja vaikka bileet osaltani loppuivat maanantaina, olin torstainakin vielä ihan kuollut.
 |
| Täti valmiina GOOM:lle. |
Ja olen siis vieläkin, koska keho ei selvästikään kestänyt viime viikonlopun rypemistä ja iski vielä mukavan lenssun päälle. Pitäähän sitä kerran vuodessa sairastaa.
Sellaista tämä opiskelijaelämä täällä. Kiireistä, mutta ehdottomasti kiinnostavaa. Aijaijai. Ja arvatkaa mitä...heräsin siihen todellisuuteen tuossa muutama päivä sitten, että vaihtoon pääsee 1,5v päästä, jos haluaa, pääsee, pystyy! Täytynee armaan avopuolison kanssa rupatella asiasta tovi, jos toinenkin, mutta yllättääkö, jos sanon, että olen ehdottoman kiinnostunut?
