Pakkaaminen helvetistä! vol. 1

Jätä ihmeessä asiat viime tippaan. Inhoan pakkaamista niin paljon, ettei sitä voi sanoin kuvailla. Mun keskittymiskyky ei vaan riitä järkevään ajatteluun sillä saralla ja siks kai yleensä oonki vaan pakannu koko vaatekaappini mukaan ja mukisematta raahannu n. 15kg ylimäärästä tavaraa mukanani. Noh...nyt en vaan millään viitsisi kantaa Siperian halki mitään viimeksi 15 vuotiaana käyttämiäni paitoja tai pohjairti tennareita vaan siksi, että "Jos jostain syystä nyt haluankin juuri tällä reissulla yht'äkkiä pukeutua niihin." -.-  Toinen ääripää on sitten se, että en ota, tuskastuessani, mitään mukaan ja kärsin, kun palelen ja kastun ja en voi peseytyä yms yms matkalla. Joten olen siis vitkastellut ja vältellyt pakkaamiseni kanssa ihan urakalla ja ystävä, joka mua tällä hetkellä majottaa, katseli tai kuunteli eilen n. 5 tuntia mun tuskastelua rinkan ja tavaroiden kanssa eikä siitä vieläkään tullut valmista.

Ja siis tuulipuvun, adapterit yms. sain ylipäätään ostettuakin vasta torstaina ja eilen kävin vielä viime hetken alusvaatevaraston täydennystä, helosania jne..juoksemassa kaupoista. Hermo pinkeenä, ajatus harhailen ihan, ku jossain sumussa painoin menemään ystävä parka kintereillä. Alkaa ilmeisesti myös jännitys hiipiä salaa sisuksiin, ku oon ollu, omastaki mielestäni, tosi ärsyttävä nää pari viimestä päivää.

Listataampas tähän nyt sitten asiat mitkä lähtee mukaan rinkkaan:

Vaatteet:

• 3 x Pitkähihanen
• 3 x toppi
• tuulipuku 
• 3 x housut + merinovilla kalsarit
• 8 x sukat + 2 x villasukat
• 7 x pikkuhousut
• 3 x rintsikat
• 2 x kengät (lenkkarit + ballerinat)

Retkeily tarvikkeet:

• Rinkka 55l + 15l
• sadeviitta, laavu, makuupussi yhdistelmä
• mikrokuitupyyhe
• fleece makuupussi
• rahavyö
• ruokailusetti

Hygienia ja terveys:

• Desinfiointiaine
• Helosan
• shampoo
• kummitädin antama selviytymispakkaus
• kumihanskoja (ikinä ei tiedä)
• kosteuspyyhkeitä
• naaman pesu
• ibumax

Elektroniikka:

• Galaxy tab. 2.0 10"
• galaxy s III mini
• Nokia joku Navigator (kansainvälinen sim sisällä..mysims2go.com)
• laturit näille
• pistoke adapteri
• 4 x muistikortti (2x4gb 1x8gb ja yks puhelimen sisällä en muista kokoa)
• mp3 soitin
• usb ja muistikortti adapterit tabiin

Ruoka ja muut:

• 4 x nuudelit (mama bigpack)
• 4 x tonnikala
• 2 x myslipatukka
• 4 annosta puurohiutale
• parrots pähkinäsekotus
• kuivattu mango ja banaani
• pikakahvi 200g (n 100 kupillista)
• avomaankurkkuja
• Suolakeksejä
• Salmiakkia
• Kopiot passista ja viisumeista
• Liput

Siinä aika kattava lista kaikesta mukaan otettavasta "sonnasta". Ja varmasti miljoona asiaa on myös unohtunut,  mut ne ei voi olla sellasia mitä ilman en pärjää. Tämän päivän aikana, ennen lähtöä, lisäilen vielä kuvia mun henk.koht. helvetistä täällä. Hahhah.

Sanattomaksi vetää

Sitä on aina pitäny itteensä sellasena piin kovana ämmänä, joka vihaa ja halveksii kaikkee ällösöpöä ja siirappiromanttista. Käytännöllisyys kunniaan ja arjen romantiikka ts. mun eteen on nähty vaivaa esim. imuroimalla tai tiskaamalla, on se mun juttu. Mutta ei. Tykkään sittenkin niistä ruusunterälehdistä. Prkl.

Järjestin mulle ja prinssilleni parin vuorokauden mahdollisuuden viettää laatuaikaa kahdestaan ennen mun pitkää reissua. Kaikenlaista takkua ja pahaa mieltä on taas mahtunu tähän ikävän ja kaiken muun takia niin halusin, että kummallekin jää hyvä ja rauhallinen mieli ja olis mahdollisimman helppo kestää erossa.

Ensinnäkin prinssi kurvas hakemaan, mut töistä keskiviikkona ja tallusteli vastaan kauluspaita päällä ruusu kädessä, ku astuin työpaikan ovesta ulos. Siinä kohtaa olin jo ihan myyty ja otettu. Mahtunee yhteen käteen ne kerrat, kun oon saanu kukkia. (hyvin pitkälle kyllä oma syy, koska toitotan aina miten turhanpäivästä paskaa se on..minä ja suuri suuni...se on ihanaa!! :D)  Tässä ei suinkaan kaikki...päästiin majapaikkaan, jossa prinssini hieman vaikeaksi ja ujoksi muuttuen ilmoitti, että sielä odottaa jotain sellasta mitä hän ei ole ikinä järjestäny kenellekään ja jos mua yhtään naurattaa niin voinko yrittää olla nauramatta. Avasin oven ja ihmiset, jotka mut tuntee tietää, että mulla on aina ja ikuisesti kaikkeen jotain sanottavaa, mutta tähän, sisällä mua odottavaan, ei todellakaan ollu. Kyllä...ruusun terälehtiä oli joka puolella ja muutama joku violetti, mulle tuntematon, kukka.(ja violettia siksi, että se on mun lempiväri...WTF??? mitä täällä tapahtuu??)

Sen lisäksi, että tajusin olevani edelleen, tuon järkähtämättömästä jääräpäisyydestä ja mulle oudoista periaatteistaan huolimatta, ihan korviani myöten rakastunut tajusin myös, etten inhoakaan ruusun terälehtiä. Arjen romantiikkaankin mahtuu ripaus luksusta kohtuullisissa määrin silloin tällöin. Enkä usko, että kovinkaan muija voi olla sulamatta silloin, kun sen eteen nähdään moista vaivaa, lempivärin muistamisesta lähtien. 

eikä ruusussa ja terälehdissä kaikki. <3

Että sellasta prinsessan elämää, vaikka todellaki odotin vaan yhteistä aikaa ja juttelua ja se ois ehdottomasti mulle myös riittäny. Jotenki sitä on huono ottamaan vastaan tälläsiä huomion osotuksia, mutta J on kyllä yllättäny mut ennenki ja saanu, hyvällä tavalla, olon ihan täysin erilaiseksi, ku ennen. Alkaakohan "Haistakaa kaikki vittu pärjään ilman kenenkään apua ja läsnäoloa"- muija vähän kenties sulaa ja hellittää? Ehkä sittenki tarviin jonkun pitämään kädestä...tai lähinnä haluan.

Matkasuunnitelma

Eli nyt, kun on viisumit, liput yms tilattu, maksettu, saatu...voinen jonkunlaista matkasuunnitelmaa rustailla. Alunperinhän oli tarkotus huitasta Trans Mongolia vajaaseen kahteen viikkoon ja kiiruhtaa Shanghaihin, josta lauttailla Japaniin pariksi viikoksi ja lennellä himaan....noh...vuodessa on tapahtunut paljon..muutoksia kaikkeen. Reittiin, aikatauluun, kestoon ja matkaseurueeseen. Ihan kaikki on haukannu paskaa vähintään kerran, useimmat asiat kolmesti.

Lopullinen plääni

Matkaseurue 25.8-2.10

Kata
Katja

25 v ämmän käppyrät.

25.8.2013 klo 19.11

Lahti - Moskova 

26.8. klo 13.05

Moskova - Irkutsk (perillä 30.8)

30.8 klo 10.00

Irkutsk - Olkhon

Olkhonin saarelle haistelemaan Baikal järven tunnelmaa. Mietittiin hetki, että kestääkö meidän perse 8 tunnin bussi matkaa Irkutskista saarelle, mutta jumalauta, kuinka usein sitä pääsee edes sen mahdollisuuden äärelle, joten totta vitussa kestää. Hoidetaan peräpukamat ja ummetus sitten kohteessa.

2.8 klo 9.00

Olkhon - Irkutsk - Ulan Ude 

3.8 klo 7.00?
Ulan Ude - Ulan Bator

Tämä oli hauska. Junalla siis Irkutskista Ulan Udeen ja Ulan Udesta bussilla Ulan Batoriin.
Aikatauluthan on Moskovan aikaa, joten niihin pitää lisätä mitä milloinkin, että päästään paikkalliseen aikaan ja tiedetään millon ollaan ja millon pitää olla missäkin. Tässä tapauksessa siis +5h. Tuskastuneita yritelmiä löytää yhteensopivat bussi ja juna "juna lähtee sitä ja sitä moskovan aikaa, mutta sitä ja sitä paikallista ja bussi lähtee paikallista aikaa sillon, mutta sillon moskovan ajassa ja juna on perillä paikallista aikaa se ja se, ETTÄ MILLON VITUSSA SE BUSSI LÄHTEE????" hahhhahhhaaah. 

Ulan batorissa oliskin tarkotus olla viikon verran. Mahdollisesti lähtee ratsastelemaan ja muutenki eräjormailla ja syödä jotain kauheeta...mitä ihraa ne siel vetää. Ei oo viel mitään tarkkoja päiviä sinne lyöty lukkoon, joten tästä eteenpäin aika rennolla otteella, kunhan Shanghaissa ollaan lautassa 17.9.

Ulan Bator - Peking

Päivä tuntematon. Sitte mennään, ku siltä tuntuu. Ainaki Kiinan muuri on must ja mitä siinä nyt mieleemme juolahtaa.  Joku majotushan meil on sielä varattuna visojen takia, joten tähdätäänkö siihen vai ei onki sit toinen juttu. Ei ressiä.

Peking - Shanghai

Jos ehtis vähä silmäillä Shanghaita ennen lautan lähtöä Osakaan. Ei olla enempää puuhaa sinne suunniteltu, joten fiiliksen ja ajan puitteissa jotain. 

17.9.klo 11.00
Shanghai - Osaka (perillä 19.9)

Hankittuna Japan railpass, joten voidaan ajella Japania ristiin rastiin.Jos kuitenki päästäs käymään siel hello kittyn tapases puistos (puroland tmv..), jos laskevat meitä tatuointeinemme sisään ja mul on jotenki ollu kirkkaana mielessä, et pakko päästä dokaamaan Tokioon!! Edes yhden kerran Tokion yössä!! Hahhah. 

Sen kummempia suunnitelmia ei olla siis lyöty lukkoon Japaniinkaan, joten kunhan ihmetellään tätä nk. Ihmeellistä Japania ja sen ainutlaatuista multaa vai mitä se oli.

2.10. klo 10.55
Tokio - Hong Kong

Tässä kohtaa matkaseurueemme kasvaa yhdellä henkilöllä Katjan Juuson liittyessä riveihin. Niillä vahvuuksilla majaillaan honkkarissa siis viisi yötä ja tarkoituksena heittää visiitti ainakin Macaoon. 

7.10 klo12.05
Hong Kong - Taiwan

Jossa varattuna 7 vrk majotus. Itellä ei mitään hajua koko Taiwanista eikä niin mitään odotuksia. Siinä varmaan alkaa maistua jo pari päivää ihan maatenkin kaiken reissaamisen päälle, joten melko avoimin mielin mennään.

14.10. Klo 14.40
Taiwan - Bangkok

Ja täälähän me ei vietetä tällä erää, kuin kaksi päivää. Mun viimesiä masseja tuhlaten ja tod. näk. koomaten hotellin altaalla JA 16.10 klo 9.00 minä hyvästelen matkaseurueeni ja suuntaan kohti Ruotsia ja siitä edelleen kotiin.

Näin on alustavasti suunniteltu ja lennot ja majotukset buukkailtu. Että hyvää matkaa meille!! Ihan kohta!! \o/

6 days until Trans Mongolia train!!!!

Reissu lähenee enkä vieläkään usko, että oon lähdössä yhtään minnekään, vaikka kaikki on niin valmista, kun etukäteen olla pystyy...kutakuinki.


Tunnen itteni myös kunnon saamattomaksi laiskamadoksi Katjan hoitaessa, kiireidensä keskellä, kaikki reissun vaatimat käytännön asiat. Mä oon vaan nyökytelly, kiitelly, kyselly tyhmiä ja siirtäny kiltisti rahaa. Hahhah. Mutta tuskin olisin ite niitä asioita yhtä hyvin hoitanu, joten hyvä näin. 

Nyt on havaittavissa jo pieniä perhosia vatsassa päivien käydessä vähiin. Vietän viimeiset päivät Tampereella ja suorittanen jonkun pika pakkauksen päivää ennen lähtöä mikä lienee taas ihan vitun typerää, mutta en vaan osaa toimia etukäteen harkiten...en tajua miksi. Tässäkin asiassa tuntuu, että matkaseuralainen on ajatellu ihan kaikkee ja mä en yhtikäs mitään. En yhtään oo ajatellu edes, että mitä vaatteita otan matkaan eikä kaikkee oo vielä edes hankittu. wtf?? Pitänee alkaa nyt väsäämään viime hetken lista ja ottaa itteensä niskasta.

Kummitäti oli koonnu mulle matkaan selviytymispakkauksen kortsuineen kaikkineen. Toivoo kuulemma, etten niihin aasialaisiin poikiin sekaannu, mutta jos kuitenkin tulee se himo niin ei sitte ainakaan sitä HIViä tule. No sitä pelkoa ei ole oman prinssini jäädessä Suomeen odottelemaan ja sanotaanko, vaikka näin, että en muutenkaan oo mustan makkaran perään ellei sitä tarjota cittarin lihatiskistä lämpimänä foliossa.

Noh...sielä oli kuitenkin paljo sellasta myös mitä vaan sairaanhoitaja ymmärtää pakata mukaan, joten ehdottomasti kiitos näistä. Ei pysäytä meitä sitten pikku tapaturmat.

Osan matkavaluutasta tilasin tänään, vaikka en yhtään ollu vielä päättäny paljon alkumatkasta tarviin, mutta hoksasin, että jos mielin saada valuuttani ennen matkaa, on tänään vaan viimenen päivä tehdä se fucking tilaus, joten näillä mennään ja sen on paras riittää siihen asti, että löydetään järkeviä vaihtopisteitä matkalta.

Naamioitu mahdollisuus

Sitähän oltas sitte tasan kahden viikon päästä tähän aikaan Moskovassa odottamassa Irkutskiin lähtevää junaa. Jes!!! Ja visatkin ovat vihdoin saapuneet tai saapuhan ne "jo" viikko sitten. (kannattaa siis ajoissa laittaa hakemukset vetämään...meillä meni yli kk saada kaikki kolme) \o/

Voi ei!! Ja mä oon niiiin ällösöpösiirappiruusuhunaja valuu perseestä rakastunu, että ällötän itteenikin!! hahhah!! Ihminen, jonka face tökkäys tammikuussa käänsi mun koko elämän ihan nurin niskoin, on uskoakseni vihdoin asettunut mun elämään jäädäkseen. Ei varmaan kenenkään suhde oo ikinä alkanu näin vaikeesti. Meillä on tässä 7kk:n aikana ollu 3 vuoden kriisi ja 7 vuoden kriisi. Ollaan erottu jo kerran ja samainen ihminen on sanonu mulle sen jälkeen n. 4 kertaa, ettei meistä voi tulla mitään. Mutta minäpä tiesin, että tulee ja pakko tossa on olla sitä jotain, koska en todellakaan roiku näin sinnikkäästi kenessäkään, joka edes kerran toivottaa mut suoraa sanoen vittuun elämästään.

Tulihan tuossa kyllä perseiltyä ja kylvettyä epävarmuutta ja hämmennystä ja on varmaan ollu tosi raskasta seurata sitä sivusta ja koittaa samalla kelata, että mitähän mä mahdan haluta ja kannattaako musta haluta mitään, jos haluaa samalla säilyttää oman mielenterveytensä. No onneksi asiat järjesty...ja hauskinta tässä on se, että jos en olisi hylännyt työpaikkaani ja joutunut kodittomaksi niin me ei oltais varmaan ikinä vietetty tuota tarpeellista viikkoa yhdessä ja saatu välejämme uudelleen kuntoon, joten paska sade niskaan ei ollutkaan paska sade vaan mahdollisuus.

ihhhih <3

Oliskohan täs nyt tarpeeksi vaaleenpunasia laseja ja ihmissuhde siirappia, jospa seuraavaksi ihan oikeesti päästäis niihin matka asioihin. :)

Itkisinkö vai nauraisinko....

No nyt jo ihan ehdottomasti naurattaa, mutta oli kyllä usko, voimat ja kaikki koetuksella, vaikka asioiden ratkeamisesta mallilleen olinkin aika varma...en kyllä edes tiedä mistä moinen varmuus kumpusi.

Sen lisäksi siis, että ei ole työpaikkaa, ei ole myöskään kotia enää. Armaan eksäni kanssa ei toverillinen yhteiselo onnistunutkaan niin mallikkaasti, kuten naivisti kuvittelin vaan päädyimme kahden viikon vittuilujakson päätteeksi siihen pisteeseen, että minun kehotettiin ystävällisesti palauttamaan avain ja hakemaan tavarat reissun jälkeen. Loistavaa. (Ja olen ehdottomasti osaltani syyllinen asioiden kärjistymiseen. Sanotaanko, vaikka niin, että viestini ja vihjailuni eivät saavuttanut päämäärää asiallisin keinoin, josta olen pahoillani)

Puhumattakaan siitä, että valuutta varannot alkoivat uhkaavasti huveta eikä reissukassan täydennyksestä alkanut olemaan hajuakaan, oletettujen oljenkorsien laotessa yksi toisensa jälkeen ulottumattomiini. Kunnes päätin karistella vähäisetkin ylpeyden rippeeni ja tarttua epätoivoisesti viimeiseen jäljellä olevaan ja pyytää suoraa "isältä" lainaksi. Tämänkin suoritin selkärangattomasti tekstiviestillä, koska mua nolotti niiiiiin paljon ja otti luonnon päälle. Kuitenkin sain mukisemattoman kyllä vastauksen melkein samointein ja 1000kg kivi vierähti sydämeltä. 

Näiden käsittämättömien vaikeuksien keskellä oon taas saanu huomata miten mahtavia tyyppejä mun elämässä on. Ei oo tarvinnu, ku sana sanoa ja tyypit on ollu valmiina auttamaan asiassa, kun asiassa. En voisi enempää olla kiitollinen näistä ihmisistä! Sitä aina kuvittelee, että pärjää ite eikä tarvitse apua ja turhan usein tulee apu myös torjuttua, mutta ihanaa, että jaksavat silti olla paikalla silloin, kun kaivan sen pääni sieltä omasta perseestäni ja ryömin häntä koipien välissä kertomaan, että nyt haukkas paskaa ja pahasti.

Eli lopputulos tässä kaikessa on nyt se, että mulla ei ole kertakaikkiaan mitään enää ja silti tuntuu, että mulla on tasan tarkkaan aivan kaikki mitä tarvitsen. 

(reissu päivitystä luvassa parin päivän sisällä...)