Luvattoman hyvä fiilis

Kaikki alko perjantaina. Latari oli loppunu, joten en voinu vetää vitargoakaan, ..noh.. koska se maistuu ihan ripulille(niin ja se on muka maustamaton versio.hah!), joten heivasin banaanin naamioon ennen takareino treeniä ja päätin, että nyt tai ei koskaan ne perkeleet kokee elämänsä shokkihoidon...siis sillä tarmolla, johon pystyn yksin.

Ja en tiedä..oliko se se superbanaani vai se, että edellisen päivän kallonkutistaja käynti, tai lähinnä sen jälkeiset tapahtumat, nosti mut taas jostain kurjuuteni syövereistä ja potkas jotain uutta tarmoa persuksiin, koska sain, kuin sainkin takarepoihin poltteen, jopa pientä sivuaskelta aikaiseksi siirtyessäni tehtävästä toiseen. \o/

Alkulämppä corssarilla suju sellasella sykkeellä, että en olisi ihmetelly, vaikka oisin saanu sen härvelin kulkemaan oikeesti eteenpäin. Kyykyt meni syvemmältä, kuin aikaisemmin, prässäsin enemmän ja lantion nostotkin tuntu uppoovan kunnolla takalistoon ja reisille. Siihen täytynee keksiä kyllä joku vaihtoehto tapa suorittaa se. Vaikka en lapsia oo tähän käteen suunnitellutkaan niin, jos mätän vielä yhdenkin lisälimpun nykyiseen 70kg:n vapailla niin mun munasarjat on entiset!

hiki tuli!!

Treeni oli niin mainio, että oisin voinu tanssia kotimatkalla. Kaiken tämän päälle ilmakin oli lämmin ja ilosia ihmisiä joka paikassa.

Lauantaipäivä oli taas pyhitetty koululle ja koulupäivä kulukin kivasti kädet pullataikinassa ja pitkojen letitystä muistellen. Väänsin 2l taikinan yksinäni ja mietin jo, että jos sellasta on jatkossakin edessä ei ylimääränen rannetreeni ois välttämättä pahitteeksi..kyllä siinä säikeitä rullatessa alko ajatella jännetuppitulehduksen mahdollisuutta pidemmässä juoksussa. En muistanutkaan miten rankkaa hommaa se on. Mutta terapeuttista.

Hyvää koitin, mutta ihan priimaa pukkas. Hahha!! :D

Lähtökohta tälle luvattoman hyvälle fiiliksellehän on perjantai aamussa, jolloin heräsin erittäin tutusta kainalosta, josta en rehellisesti sanottuna uskonu enää ikinä herääväni ja se ikuisuus ajatus on pitäny mua aika tiukassa otteessa ja saanu mielen tosi matalaksi pitkäksi aikaa. Tiesin, että ikävöin sitä kainaloa niin, että sattuu, mutta päästessäni siihen tajusin, että ikävöin sitä vieläkin enemmän. Siinä ollessani en vaan pystyny olemaan mistään muusta niin varma, kuin siitä, että siinä mun kuuluu olla, vaikka sen meidän tasapainon saavuttaminen ois minkä työn takana. Ja viimein saavutettiin  yhteisymmärrys siitä, että se työ kannattaa. Ja todellakin uskon siihen, että nyt lähtökohdat on paremmat, kuin aikoihin.

Luvattomaksi hyvän fiiliksen tekee kuitenkin se, että paljon paskaahan on tapahtunut ja on koettu. Kaikkeen liittyy paljon epävarmuutta ja yhtään mitään ei saisi sanoa ennenkä ollaan taas vietetty kunnolla aikaa yhdessä ja todella alettu tehdä töitä meidän eteen. En hetkeäkään usko, että selvitään tästä kaikesta kahdestaan saati helposti. Mutta uskon, että selvitään. Ja se lienee nyt tärkeintä, että vihdoin molemmat uskoo siihen.

Ikuinen optimisti ja tunne ihminen: "Rakkaus voittaa kaiken." Hahhah.

Tämän aamun lenkiltä. Pispalanharju! Uh..love Tampere ja kevät! <3 <3

Tänään saatan jopa saada kainaloni takaisin tänne, viimeistään huomenna, joten se olis ruoka naamaan, rinta-haukkari-ojentaja-vatsa -jumppa, sauna, solkku ja siivous! 

Voi ei. Ihanaa, kun ei ahdista. :)

Vaatteet päälle.

Freelancer tanssija oikealla, esittely kohdassa, tarkottaa mun kohdalla striptease tanssijaa..arvatenkin. Oon työskennellyt erotiikka alalla kohta kolme vuotta ja nyt sen aika alkaa olla ohitse.

Ajauduin alalle ihan vahingossa. En todellakaan ollu ikinä kuvitellutkaan, sillä itsetunnolla ja jätkämäisellä auton/moponasentaja habituksella, itseäni keikistelemään korkkareissa ja pikku pikku hepenissä yhtään minnekään julkiselle paikalle. Baarireissuillakin, kavereiden kanssa, mun über hot bile kuteet! käsitti farkut, hupparin ja skeittikengät.

Kesätyöni Mc Scatterilla mopojen korjaajana joskus (huppari ja lökärit)

huppari ja farkut ja lökärit

huppari ja farkut

Kuitenkin muutamien sattumien kautta päädyin, omien ajatusteni mukaan, kokeilemaan kyseistä hommaa erään henkilökohtaisen avustajan homman mennessä sivusuun.

Ja se saattaa olla parasta mitä mulle on koskaan tapahtunut. Vaikka kokeilu kestikin lähemmäs kolme vuotta.

Se on hommaa, jossa paskempikin itsetunto kokee aikamoisen nousukiidon, vaikka alalla alottaessani olin sellanen treenaamaton laihaläski, joka piti itseään oksettavana ja tytön ruumiiseen ängettynä poikana. Kuitenkin ensimmäisen 3 kk:n aikana löysin mun sisäisen naisen, joka haluaakin panostaa ulkonäköön, käyttää verkkareiden sijasta hametta ja skeittareiden sijasta korkkareita. Sen muijan, joka haluaa käydä salilla, jotta kroppa pysyy kunnossa. Ja sen naisen, joka uskaltaa kotonakin olla alasti.

Ensimmäiset pari vuotta meni siihen, että nautin suunnattomasti saamastani huomiosta. Tarvitsin sitä ja työ oli mulle kaiken kaikkiaan mielekästä. Sain näyttää hyvältä, TIESIN vihdoin näyttäväni hyvältä ja pystyin kulkemaan pää pystyssä, koska töissä olin strippari Kata niille tuntemattomille ihmisille ja näin ollen heidän yläpuolellaan ja kotona taas, parantuneella itsetunnolla varustettu tavallinen tyttö, jolla oli tavallinen parisuhde ja saliharrastus. 

Nyt pikkuhiljaa tämän kevään aikana, kypsyteltyäni lopetus päätöstä ja pikku hiljaa vähentäessäni keikkoja, oon huomannu, että ajatukset tästä huomiosta on muuttuneet ja siksi ala ei enää tarjoa mulle sitä mielekkyyttä, jota se alussa tarjosi.

Mutta nyt koin jonkinlaisen viimeisen ahaa elämyksen, joka sinetöi oikeastaan koko päätöksen lopettamisesta ja olen tyytyväinen siihen. 

En TARVITSE enää mun työtä. Mä en tarvitse mun työtä tunteakseni itseäni kauniiksi, en tarvitse vieraita ihmisiä kertomaan mulle, että näytän hyvältä. Ainut keiden silmissä haluan näyttää hyvältä tai jonka sanoilla on jotain merkitystä, on ihmiset joita rakastan ja joita kiinnostaa mussa muukin, kuin perse ja tissit. 

Ilman tätä kokemusta en olisi se retee ämmä, jota ei pikku asiat hetkauta ja joka tietää oman arvonsa. Joten nyt on tullut se hetki, kun on viimein aika laittaa vaatteet päälle ja suunnata kohti uusia seikkailuja!

Entä, jos en voi treenata?

Joku kaunis päivä vielä saan jonku kunnon slaagin täälä himassani yksinään ja siinä sitä sitten ollaan. Kuka mut täältä löytää ja ei oo kissojakaan syömässä mun mädäntynyttä ruumista aikojen saatossa.

Oon epäilly lauantaista lähtien, että vois haista olo vähän virtsatietulehdukselle, mutta koska oireet oli ihan erilaisia, kun aiemmin niin ajattelin, että höpöhöpö..kyllä se outo poltelu ohi menee, kun nyt vaan juo kunnolla vettä. Ja eilen illalla alkokin jo tuntumaan, että kaikki on ok. Noh...ei aivan ollu...

Viime yö siis hiukan säikäytti, kun heräilin siinä ennen kolmea aika ikävään, munuaisen kohdalla jyskyttävään, kipuun. Yritin käännellä ja väännellä, mutta mikään asento ei helpottanu. Ja pakko se oli vaan kaapia luuri kauniiseen käteen ja alkaa pläräämään jostain päivystyksen numeroa. Aluksi mietin, että odottaisin aamuun, mutta kipu vaan ylty ja ylty, joten en halunnu jäädä odottelemaan mahdollista munuaisvauriota, joten pistelin soitellen.

Sain siunauksen saapua Acutaan, joten ei kun taksi alle ja menoksi. Taksikuskikin ystävällisesti, enkä olisi älynny edes ite pyytää, kiersi hämeenkadun, ettei nupulakivet tee mua hulluksi kipuni kanssa. Kiitos hänelle siitä.

Acutassa vierähti iloisesti kaks tuntia odotellessa ja kipukin laantu aika merkittävästi sinä aikana, jonka jälkeen sain aamu antibiootit ja reseptin. Kuumetta ei ollut ja tulehdusarvotkaan ei koholla, joten tulehdus kyllä oli, ärhäkkänä sellaisena, mutta munuaisiin asti se ei ollut mennyt. Hyvä niin. Huh!!

Hauskoja asioita ihmisen päässä liikkuu, kun tulee joku äkkinäinen "kriisi". Olin oikeesti yöllä vähä peloissani, että mitä tapahtuu ja mitä mä nyt teen, kun oon ihan yksin eikä oo hajuakaan minne voin soittaa tai lähteä. SILTI päällimmäisenä mielessä oli ensinnäkin aamu kympiksi sovitut treeni treffit kaverin kanssa Fressille, että jos ne peruuntuu niin en kyllä sulata sitä ja siihen päälle se, että miten mahdollinen munuaisvaurioi vois vaikuttaa tulevaisuudessa treenaamiseen ja ruokavalioon. Kaikkea tuota kerkesin surra ihan jo ennenkä sain edes päivytyksen numeroa tapailtua puhelimeeni.

Noh..onni onnettomuudessa ja kaikki hyvin siis. Ja bussilla takaisin kotiin matkatessa huomasin myös, etten mä ehkä kuolisikaan yksin kotiini tai ainakaan mun ruumis tuskin ehtis mädäntyä kovinkaan kauaa löytymättä...siis sillä edellytyksellä, että ehdin päivittää Facebook tilan ennen tätä. Hahhah. :D

Tällänen mahtiaamu tänään. Oli jo tiedossa, että tulee raskas päivä niin pitihän se näköjään pohjustaa ihan kunnolla, ettei jää mitään epäselvää. NYT sinne treenille, joka ei todellakaan jää välistä! Olkapäät! \o/

Nautitaan elämästä!

Nyt on nautittu siitä hiton elämästä niin, että oksennus melkein lensi. ÖRP!

Tulin viettelemään pääsiäistä tänne Seinäjoelle ja lupauduin viimein lähtemään treffeille ja pitämään ruokavaliostani pienimuotoisen hölläpäivän omin lupineni.

Koko operaatio oli mulle haasteellinen jo siitäkin puolesta, että treffiseura ei oo nähny mun koskaan syövän ruokavalion ulkopuolista ruokaa ja mun on vaikea syödä, jos en tiedä mitä syön, ihmisen seurassa, jota en vielä läpikotaisin tunne. Se ongelma ei liity mitenkään fitnekseen vaan se on ollu mulla vuosikaudet. 

Päätettiin käydä kiinalaisessa ravintolassa ja ehdittiin paikalle vielä buffetti aikaan. Buffetista selvisin aika kivasti. Söin kyllä ja hain lisääkin, mutta pysyttelin muutamissa susheissa, kanassa ja härässä. Mihkään friteerattuun en koskenut enkä ylimääräisiin kastikkeisiin, soijan lisäksi. Vettä ruokajuomana...niinkuin aina.

Kiinalaisesta lähtiessä oli jo maha aika täynnä. Sen verran täynnä, että omat ruuat ei ikinä saa mua tuntemaan sellasta täyttä oloa. Kuitenkin...päätin, että nyt NYT vedän niitä irtokarkkeja kerta oon niitä himoinnu viikko tolkulla ja käytiinkin sitten ABC:llä kaupassa ja niinkuin arvata saattaa...mun irtokarkkien ostelu ei oo mitään sivistynyttä touhua...805g....KYLLÄ. Sinällään aika aisoissa oleva lukema, kun makuunissa ei ikinä päästä alle 1200g. Ja se on totuus. -.-

Noh...tarviiko tässä enempää mennä yksityiskohtiin. Kiinalainen + 805g irtokarkkia = IHAN VITUN PAHA OLO! (onneks en syöny noita karkkeja yksin, mutta varmasti enimmän osan kuitenkin)

Tästä päästään nyt tähän elämästä nauttimiseen.

Mietin eilen, kun pitelin vatsaani sohvalla ja tunnustelin,  että pitääkö juosta oksentamaan, että onko tämä oikeesti kivaa. Onko ne karkit ja paskan sisäänsä sullominen niin hiton suurta elämisen juhlaa, että ilman sitä ei pärjää. Mun sana varastoon ei kuulu kohtuus. Ei ole olemassa mitään yhtä suklaa palaa tai yhtä nallekarkkia. Se on kilo tai ei mitään.

Ja toiset elää noin joka päivä. On ihan normaalia olla joka päivä noin ähkyssä nukkumaan käydessä. On ihan normaalia, että röyhtäsyn yhteydessä edellisen aterian kananpalat ja riisi nousee takasi suuhun, kun on kirjaimellisesti kurkkuaan myöten täynnä kaikkea! Ja kaikista pahinta...on ihan normaalia, että seuraava päivä ja sitä seuraava ja sitä seuraava jatkuu samalla tavalla!

Eilen nukkumaan käydessä olin tosi onnellinen siitä tiedosta, että aamu alkaa kaurapuurolla ja koko päivä jatkuu, mun omalla, normaalilla ruokavaliolla ja seuraavat päivät tästä eteenpäin!

mmmm..aamupuuro ja mehukeitto! Love it! <3

Kaiken tämän pahan olon lisäksi, nukuin TOSI huonosti, hikoilin niinku ois ollu kunnon darra ja nyt aamulla mun sormet on, ku nippu kyrpiä. Siistiä! Uh! Kylläpä vaan rakastan mun kurinalaista fitness elämää! oh God! SE on mulle elämästä nauttimista!!

Meni se eilinen muuten ihan kivasti. Käytiin treenillä aamupäivästä ja tein olkapäät. Sain tosi hyvän tuntuman ja aika komeen pumpin aikaseksi. Alkaa olkapäät näyttää jo aika kivalta mun mielestä..tai huomaa, että töitä on tehty.

Myös söin kaikki listani vaatimat ruuat noiden karkkieni lisäksi, vaikka voin sanoa, että ois tehny mieli iltarahkat vähän jättää välistä, mutta väkisin tukin ne naamaan, koska niistä vaan on pidettävä kiinni, vaikka mitä shaibaa tunkis lisäksi nassuun. (Tääki on niin tyhmää..ethän sä nyt ala sun terveellisistä ruoista karsimaan kalorien ylityksen pelossa vaan sä karsit siitä paskasta, jos jostain...ihmisten vitun logiikka. "Jos syön tän suklaan niin jätän päivällä parsat syömättä." wtf?)

Loppuun vielä, että treffithän oli onnistuneet seuran puolesta ja kiinalainen ruoka on ihan mun lempparia joten ilta oli kaiken kaikkiaan huippu! Elämästä nauttimiseen ei välttämättä tarvita sitä sokeria, alkoholia tai rasvaa. Siihen riittää moni muukin asia. Ja väitän, että jos oisin jättäny noi hiton irttarit vetämättä, ois tämäki aamu saanu vastaansa jokusen asteen onnellisemman tytön. :)

Mutta tarvitsin noi överit, että pääsin viikkokausia vaivanneista himoista eroon. Kiitos nam! 

Hyvää pääsiäistä kaikille tasapuolisesti. Muistakaa kohtuus..kaikessa! :D

Ihmiset matkassani

Aamu sai pöllähtäneen avauksen, kun puuron keitosta vilkasin sohvalle ja huomasin puhelimen vilkkuvan ja mutsin tavoittelevan. Kerkes jo sydän hypähtää tuuman, kun ei mun puhelin soi nykyään koskaan. Ja jos soikin niin sielä on jotain sellasta mitä en halua kuulla.

Vastasin pahinta odotellen, mutta mutsi avaski suunsa huvittuneen kuulosena ja ilmotti, että sitä on just haastateltu radioon mun fitness jutuista. Olin ihan, että wtf?? Päässä kerkes vilahtaa sata ajatusta, että miksi, kuka, missä milloin??? Mutta mamma oli kuunnellu radiota ja bongannu sieltä Janni Hussin tulevan haastattelun ja syöksyny heti näpyttämään tekstaria, että "Minunkin tytär aikoo kilpailla!!" ja niin mamma oli saanu paluu tekstarin, jossa kysyttiin sopiiko häntä haastatella. Hahhah. Ja mammaahan sopi. 

Mutsi on kyllä ihan paras ja on niin käsittämätöntä kuulla tai seurata vierestä, kun joillain välit ja kannustus perheessä on ihan olematonta...oli kyse mistä vaan. Mä taas en muista, että mamma ois koskaan kyseenalaistanu mitään mun valintoja tai jättäny hehkuttamatta mun tekemisiä kaikille, jotka vaan jaksaa kuunnella, vaikkei mun valinnat aina niitä kannattavimpia oo ollukaan eikä todellakaan edes pysyviä...ja onhan noi ton mamman lompakonki päälle välillä käyneet ihan kivasti. Silti se innostuu, joka kerta uudestaan, kun keksin mitä haluun milloinkin olla..ja uskokaa, ku sanon, että varmaan on ollu hankala välillä pysyy kyydissäkin. Mä, ku saatan haluta tänään olla jonglööri ja huomenna afrikkalainen. Silti..mamma on aina ollu peukut pystyssä ja sanonu, että "Aha! No siitä vaan sitte!".

Meillä mamma hoitaa asennusasiat! Täälä ei miehiä niihin hommiin tarvita!

Leveän hymyn siis sain kyllä huulilleni tästä puhelusta ja taas muistutuksen siitä, että vaikka näennäisesti puuhastelen täällä yksinäni, on mun taustalla kuitenkin pieni hiljainen joukko (farmin lisäksi), joka muistaa tasaisin väliajoin muistuttaa olemassa olostaan ja siitä, että en todellakaan ole matkallani yksin ja se muistutus on tärkeä. 

Nää on niitä hienoja asioita taas mistä pitää muistaa olla kiitollinen joka päivä, koska se ei ole itsestään selvyys sekään. <3

Treenailusta sen verran, ettäh....

Selkäpäivällä mentiin eilen ja treeni oli aika napakymppi. Sain huippu tuntuman selkään ja uskalsin taas koittaa viimesen mave sarjan 80kg selkävammautumisen jälkeen. Vähähän se oli raskaan tuntunen, mutta meni se niukin naukin loppuun asti.

Tänään vetelin etureiskat ja vatsat. Ja kylläpä teki sekin eetvarttia! Huomenna kukon laulun aikaan vielä täsmäisku perseeseen ja päiväseltään Jukan käsittelyyn Farmille jatkamaan kinttukidutusta hieronnan merkeissä. Aijaijai!

Loppu viikolla ei tarviikkaan sitten alaosastoon puuttua ollenkaan, kun maanantaina meni se takareinotreenikin Mikon vetämänä. Tuntuu, että perse ja jalat on ihan puhki, mutta ompa menny kaikki perille ainakin. Hahah!

Nyt nukkumaan, että jaksan tosiaan raahautua sängystä ylös sillon, kun pitää. Miten tää venyykin aina näin myöhään..ihme hommaa.

Fitness Classic 2014

Onhan se munkin kannettava korteni kekoon tässä Fitness Classic 2014 raportoinnissa bloggarina.

Raahauduin siis paikalle sunnuntaina, koska reissu oli itselleni lähinnä oppimisluontoinen ja halusin nähdä Bikinin -168cm sarjan, joka on oma sarjani vuoden kuluttua. Ja en vaan raaskinu hankkia molemmille päiville lippua, vaikka olisin lauantainakin mielelläni ollut paikalla.

Saavuin paikalle heti kymmenen jälkeen. Kulttuuritalolla oli ihan hulluna porukkaa ja fiilis oli aika käsinkosketeltavan loistava. Hyvän tuulisia ihmisiä ja etenkin hyvä kuntoisia...eikä pelkästään kisaajien joukossa vaan myös katsomossa. Niin tiukkaa mimmiä ja kundia vaelsi siellä vastaan, että huhhuh!

Skandaalikin ilmaantu. :D

Itse Bikini -sarja, kokonaisuudessaan, herätti mussa niin paljon WTF?!?!? -fiiliksiä, että en todellakaan tiedä enää miltä mun pitää näyttää ja miten mun pitää treenata, jos tuomarointi on noin mielivaltasta.

alle 163 cm

Alle 163cm

-168cm

-168cm

-168cm

-168cm finaali muijat (yks puuttuu kuvasta)

plus 168cm

plus 168 cm

plus 168cm finaali muijia

plus 168 finaali muijia

Mun lemppari tuossa -168cm sarjassa oli Henriikka (finalisti kuvan oikealaita)...eikä vaan siksi, että hän on Farmilainen vaan siksi, että olihan muija mielettömän hyvissä lihoissa ja mulla suorastaan loksahti leuka auki, kun hänet jätettiin sijalle 4. MITÄ IHMETTÄ!? Mulla loksahti leuka auki muutenkin parissa kohtaa, kun ihmettelin tuomareiden päätöstä siitä, ketkä on soveliaita 6 parhaan joukkoon.

Tietty suurin osa on tehnyt hitosti töitä päästäkseen lavalle ja tämä suurin osa on myös ansainnut sen paikkansa sielä 6 parhaan joukossa, mutta kun minusta sinne 6 parhaan joukkoon kuuluu nimenomaan ne, jotka on tehneet sielä salilla hitokseen töitä eikä pelkästään meikkipussin äärellä tai peilin edessä.

Tiesin kyllä, että Bikinissä fysiikan lisäksi vaikuttaa tämä esiintymiskyky myöskin aikatavalla, mutta musta vaan pari aikamoista rimanalitusta pääsi tapahtumaan, jossa huomasin, että fysiikalla ei ollu mitään tekemistä finaaliin pääsyn kanssa. 
Että onko nyt niin, että mä paiskon summan mutikassa hitokseen töitä ja sitten rukoilen, että tuomaristossa istuu tyyppejä, joita kiinnostaa sillä kertaa enempi se, että oon ollu 20h viikossa treenaamassa, kuin se, että oonko harjotellu oikeanlaista tyyliä flirttailla peilin edessä saman verran.

Ja jotkut muijat mun vieressä vielä naureskeli, että tämä on se helpompi laji treenauksen kannalta. Ja tuntuivatpa naureskelevan vielä sille keikistelyn määrällekin mitä lavalla oli. Niin no! Tervetuloa itse nyt sitten pohtimaan, että teenkö tässä nyt vuoden syvä kyykkyjä vai onko järkevämpää vaan tappaa aivosoluja, jos haluaa sijoittua? 

Mulle tää kuitenkin on ensisijaisesti urheilua ja vaaditun fysiikan hankkimista, kuin sitä blingiä. Lajina Bikini, koska bodyfitness fysiikka ei miellytä mun silmää. Jos mulle riittäis pelkkä keikistely yleisön edessä, mä voisin aina lähtee töihin ja käydä vielä ensin, vaikka pizzalla! Eli siis joo..tiesin, että esiintyminen merkitsee, mutta järkytys siitä, miten se voi syrjäyttää jopa hyvän fysiikan, oli aika kova. Eli heleppoo on, ku heinän teko!

Noh...Sain joka tapauksessa kisoista ihan uutta motivaatiota ja potkua eteenpäin ja päätin, että mä teen ihan hiton hulluna töitä ja viilaan joka kohdan niin viimesen päälle, että jos sijotusta ei tule niin vika ei ainakaan ole minussa! Harjottelen sen "hampaat näkyy" -hevosenhymynki!! Perkele!!

Kaiken kaikkiaan Fitness Classic 2014, vaikka itekseni sinne  lähdinkin ja hieman ehkä kadoksissa olinkin, oli kiva kokemus ja viihdyin yllättävän kivasti. Seuraavaksi sitten syksyllä Nordic Fitness expo Lahti!


Ja tänään alkokin, tähän mun motivaatio buustiin, sopivasti treeni putki ja oli kivaa suoraa treeni vapailta pyyhältää aamuaerojen päälle Mikon käsittelyyn klo 10. Takareinoihin kulutettiin tämänkin kertainen pt tapaaminen, koska muuhun tuhlaaminen ei ole järkevää. Ja katsotaan miten me ylihuomenna taas istuskellaan. 

Fitness Classic tuli siitäkin puolesta sopivaan aikaan, että osittain sen motivoimana peruin myös pääsiäisen osaltani. Olin jo lähdössä torstaina laivalle ja koko viikonloppuhan(loppu viikko) siinä olis vierähtäny kavereiden kanssa touhutessa, mutta tiedän myös sen, että olisin joko joutunut paahtaa kaikki treenit(9!!!) torstaihin mennessä läpi TAI muka yrittää päästä treenille esim. perjantaina laivalla, joka nyt on ihan paska puhetta, että olisin raaskinu/jaksanu treenata enää silloin, JOTEN päätin jättäytyä pois matkasta. Jospa juhannuksena repäisisin seuraavan kerran jossain ja jonkun kanssa. Katsotaan.

Onko aika panostaa niihin kenkiin?

Kiva avautuminen tuo edellinen, mutta elävien kirjoissa ollaan. Aivojen pellolle tussauttaminen oli kuvainnollinen toimenpide, josta on taas selvitty, toistaiseksi.

No niiin ja tässä on tämä treeni vp viikko kulunut mukavasti koulussa käyden ja niin ylellisessä ja hellässä Farmin Fyssarin hoivassa. (haistakaa sarkasmia). 

Voi pojat mä sanon!! Loppuu ne aamuaerobiset vissiin noilla lituska pohja tennareilla. Nimittäin oon ihmetelly, kun pohkeet on ollu niin pirun kipeenä, ihan kosketus arat ja venyttelykään ei oo auttanu tippaakaan, niin...ahhaha...ilimankos, kun fyssari tiesi kertoa, että lihakset, kummassakin, oli jääny supistustilaan ja minä tiedän kertoa nyt teille, että NIIDEN AVAAMINEN SATTU AIVAN S******N V***N KOVASTI!! Ja mehän ei niitä edes yhdellä kertaa saatu auki, että kuulemma tervetuloa uudelleen ASAP!

Voi jumalani, ku musta ei niin rumia ääniä pääse tatskarin penkissäkään. Siis tuo vaan oli niin maaaaaailman hirveintä kidutusta ja jos mä sanon, että joku koskee niin se todellakin koskee. Mutta..aukihan ne on saatava, joten...alkuviikosta kysellään, että miten jatketaan. Nyyh. (ja kuulemma 100€:lla saa jo kunnon lenkkarit. SADALLA EUROLLA?? -.- Nyyh!!)

Mut passitettiin myös kuminauha ostoksille ja lapa jumppaa kotona duunailemaan, koska lavat on irti ja olkapäät kääntyy liiaksi eteen, joka taas voi pidemmässä juoksussa muuttua ongelmaksi, jos ei niitä nyt jumppaa kuntoon.

Jaaaaa lisäksi jalat on muutenkin ihan pitkin vittuja, joten myös kävely ja seisonta harjotuksia ohjeistettiin tekemään, että kroppa saatas takasi balanssiin ja kintut ja selkä pysymään kunnossa. Nice. Kaikenlaista kivaa pikku vikaa löytyykin, ku aletaan tonkimaan. Ei sinällään..asiansa osaava kaveri tuntu tuo Farmin Jukka kyllä olevan. Että ehdottomasti kiitoksia hänelle, vaikka kukaan ei ookkaan koskaan fyysisesti satuttanu mua niin kovasti. Hahhah.

Jumppakummari ja kookosöljy

Päätimpä olla nyt mainostuksen uhri ja lähteä kokeilemaan tuota kookosöljyä, kun kerta tässä on niin vähän mahdollisuuksia uusille asioille ruuan suhteen niin leikitellään kasviksilla(kulutan oikeesti joskus yli puolituntia kasvishyllyllä etsien mulle uusia juttuja..tänäänkin mukaan lähti latva-artisokka), öljyillä ja pastamalleilla(proteini pasta, kaurapasta, tagliatelle, penne, fusilli, täysjyvä, speltti..:D) sitten. Hahhah. Oon aika pro kokki, kun tämä ruokavalioilu joskus aikanaan päättyy tai hellittää.

Tein kouluun evääksi kanarisoton kookosöljyyn ja siis ihan aidon risoton kuullotettuine risottoriiseineen ja hitaasti lisättyine vesineen. Ja tuli ihan täydellinen kevyt kookoksen maku risottoon ja ihanaa tulisuutta sain, kun laitoin chili rouhetta mukaan. Voin kertoa, että yllätyin ihan totaalisesti miten herkkua oli. Omnom!!

Protskupudding pancake

Koulu eväät.

Myös kokeiluun pääsi Fast:n reseptivihkosta pudding pannari ajamaan aamupalan roolia koulussa, koska en halunnut syödä aamupalaa vielä ennen seiskaa eikä ajatus uudelleen lämmitetystä puurostakaan, koulun mikrossa, juuri houkutellut. Proteinia tais pannariaamarissa olla aika paljo enemmän, kun tavallisessa puurosetissä, mutta näillä mentiin nyt tänään.

Pannari oli ihan jees. Vaikka pienensin satsia jo nyt, oli se silti aika tuhti, joten vieläkin vois jotain aineksia vähentää. Iltapalanakin kävis hyvin, vaikka nokareen skyriä kanssa. MUTTA puuro on kuitenki se mun juttu aamulla..tällästä säätämistä vain silloin, kun puuroa ei oo mahdolista saada tuoreena! 

Muuthan teki koulussa itselleen pitsaa välipalaksi ja siinä sitten päivän päätteeksi vähän kahviteltiin ja sai maistella kaikkea mitä halus. Minä maistelin minttusuklaa prodepatukkaa ja cashew pähkinöitä. VAIKKA lupasin itelleni, että saan nyt maistaa pikkupalan Saksalaista valkoviini kakkua, mutta jätin kuitenkin maistamatta. Maistan sitten macaronseja, kun on niiden teon aika.

Tälläselle suklaa addictille välis aika helppoa tuo kurssitus.

Parina päivänä on niin kovat makean himot taas vaivanneet, että oon vetäny light jaffaa. Kai tää limppari meinaa vyöryä mun elämään nyt oikeesti, kun ei oo muita vaihtoehtoja.

Huomenna se olis noustava ennen sian pieremää ja suunnattava Helsinkiin Fitness Classiciin! Jeh! Jännää!!  Nyt kivaa viikonloppua kaikille, jospa ite jatkaisin sen viettämistä pyykkivuoreni parissa. \o/

Olen virallisesti hullu!

Oon ihan hiton pihalla taas. Tai oikeastaan oon ollu ihan pihalla viimesen vuoden ja kolme kuukautta. Jos vaan saisin jonkun hiton aikakoneen, jolla voisin, näillä tiedoilla, palata sinne ja jättää muutaman siirron tekemättä ja koittaa keskittää energia vanhan korjaamiseen, niin olisin ihan saatanan onnellinen!!

Yks asia iski eilen tajuntaan, kuin 7kilon leka voihin. Nimittäin se, että tää on varmaan ollu jotain vittuilua tää vuosi ja tarkotuskin näyttää mulle, että mulla oli käsissä ihminen, joka hyväksy mut just tämmösenä, ku oon. Pikkusen hulluna, impulsiivisena ja temperamenttisena akan nahjuksena. Sain riehua rauhassa ja paiskoa ovia ja ikinä ei tarvinnu pelätä etteikö toinen ois siinä vielä huomennakin...kaikki muu oli tollasen pikku säätämisen yläpuolella ja siinä ei oikeesti ollu MITÄÄN epävarmaa. Ja, minä kusipää,  olin vaan niin tyytymätön sillon kaikkeen epäolennaiseen, etten tajunnu mitä oli käsissä. Karma is a BITCH! Voin kertoa, että mua todellaki vituttaa! 

Miten niin on pitkät piuhat, ku piti yli vuosi hakata päätä väkisin seinään ja kuvitella, että se onni löytyy jostain saatanan paljo kauempaa, vaikka se oli mulla koko ajan.

Mä oon vaan niin tyhmä ämmä, vissiin kuitenkin, että oon kaikenlisäksi ansainnu tämän kaiken paskan, joten pakkohan siitä on nauttia ihan täysin rinnoin.

Ei muuta, ku enjoy!! Taidampa tussauttaa mai breins on thö walllllll!!

Posettelua

Sali vapaa viikko meneillään ja ekat posetreenit taputeltu Sirpan johdolla maanantaina ja sehän oli ihan hauskaa. 

Aluksi ajattelin, että mitä hittoja, että ihan liikaa informaatiota käännöksiin yms, mutta tunnin loppuun mennessähän koko homma alko rullata ihan mukavasti ja käännöksetkin pysy mielessä, kun Sirpa kutsu mua eteen heilumaan uudestaan ja uudestaan. 

Ja rehellisesti sanottuna; luulen, ettei mulle tuu olemaan kovinkaan suuri ongelma handlata sitä keikistelyä niin, että saan sen uppoamaan suoraa kohteisiin. Musta on tullu moisessa, näiden kolmen vuoden aikana, meinaan aika taitava. Hihhih.

Mutta kotioloissahan ei hymyillä ja silmäpusseista päätellen jotain pientä väsymystäkin ilmassa...

Aika jäykkää viellä on, mutta kyllä se siitä. Vuosi aikaa treenata...tätäkin asiaa. 

Tässä 5kk:n aikana omassa kropassa on tapahtunu niiiiiiiin valtava muutos, että välillä olo on niinku ois ostanu uusia vaatteita läjäpäin ja niiden sovittamiseen peilin edessä ei vaan kyllästy.
En tiedä kuulostaako se itserakkaalta vai miltä, mutta monet kerrat peiliin katsoessa mietin ihan tosissaan, että onko se oikeasti minä joka sieltä katsoo. Kuuluuko tuo kaikki oikeasti mulle? Ja onko mulla lupa ajatella, että "Saatana! Ompa mulla vaan hyvä perse!" tai "Ei luoja mikä maha!", kun kuitenki muistan, että tosiaankaan aina ei oo niin ollu enkä halua unohtaa sitä, jotta muistaisin olla kiitollinen siitä, että oon pystyny tähän kaikkeen ja pystyn jatkossakin.

Kun on löytäny sen oman itsevarmuutensa ja nauttii ihan hulluna viimein olemisesta niissä omissa nahoissaan niin sitä yrittää aina muistaa, että itsevarmuuden ja kusipäisyyden raja on hyvin häilyvä. Ja välillä pelkään, että entä jos musta tuleekin kusipää? Tosin luotan siihen, että pelkään sitä niin paljon, ettei se oo mahdollista. Ku minusta kellään ei oo täällä varaa kulkea nenä pystyssä. Ja onhan mulla kyllä sen verran ihanat ystävät, että ne kyllä tiputtaa maanpinnalle, jos yhtään näyttää siltä, että liika tyytyväisyys alkaa paistamaan naamasta. ("Kata! Ole hyvä ja mene meikkaamaan ennenkä tulet tänne!"   awwww <3 :D )

Ja sali vapaasta viikosta huolimatta kävin tekemässä jälleen täsmäiskun perseeseen heti aamusta, klo 06.20 alko treeni ja kehoni on ilmeisemmin sitä mieltä, että tyhjällä vatsalla suoritettu puolen tunnin sykkiminen on ehdottomasti ihan nounou hommaa, koska jälleen istuin treenin jälkeen n.20min keräilemässä itseäni oksennus kurkussa. Enkä meinannu saada painojakaan paikalleen. Teki niin pahaa. TOSIN eikös se treeni oo menny sillon oikeeseen osotteeseen, kun tunteet ovat edellä mainitut!
Viiden liikkeen superi x 3, minuutin tauolla, on loppujen lopuksi aika kovaa hommaa. Saatana. Lämpimät ajatukset lähti aamulla Mikon suuntaan. Mutta tekipä eetvarttia! 

Lantion nostoja on tehty vapailla. Missä kohti tanko on ollu?

Sitten toisenlaiset hommat ja poseeraukset....

Kuvat meidän verisistä teuraskuvauksista kolahti viimein postiluukkuun ja sielä oli kanssa aika mielenkiintosta settiä. Pahoittelen etukäteen mahdollisia traumojen syntymisiä ja K18 materiaalia. Hauskaahan meillä oli kyllä hitto vie! :D

Voin kertoa, että maaliskuun lopulla tuo lämmötön, hylätty tehdas ja kaakeli lattia oli aika lämpöinen + pakaste altaasta haettu sian veri tölkki, jota ennen kuvauksia lämmittelin sen verta haaroissa, että sain sitä sulaksi suullisen verran. 

Näihin kuviin ja tunnelmiin. Buahhah. Sunnuntaina ois Fitness Classiciin meno..vähän kattelemaan miltä se homma näyttää siitä näkökulmasta. Oma debyyttihän on samaisessa tapahtumassa vuoden kuluttua.

Miettikää..VUODEN...just sanoin kavereille, että "Vasta 1,5 vuoden päästä VARMAANKIN kisaan" ja nyt TIEDÄN, että kisaan, kohta ALLE, vuoden kuluttua. OMG! Minne aika valuu!!?!?

Viikonloppu

Siinähän se taas mennä heilahti vauhdilla ja olihan tuossa taas jonkunlaista puuhdetta saatu järjestettyä kalenteriin.

Perjantaina suunnistin pikavisiitille Seinäjoelle, kun jonkunlainen ikävän tapainen rapsutteli takaraivoa, vaikka edelleenkin oon ärsyttävässä pelko moodissa ja tuntuu, että on niin vaikea heittäytyä ajattelematta tämän systeemin kyytiin, kun viimeksi sattui niin kovasti. Noh..hiljaa hyvä tulee, vaikka inhoan tätä vierasta epäilyksen tunnetta itsessäni.

Lauantaiksi oli jo aikoja sitten sovittu, että ystävä tulee Seinäjoelta mun luo Tampereelle loppu viikonlopuksi, joten treffattiin rautatieasemalla ja suunnattiin lauantaiaamuna yhdessä Tamperetta kohden. Juttua oli kertyny kerrottavaksi sen verran, että kahden tunnin junailu meni ihan hujauksessa...joskin vastapäätä istuvalle herralle tais matka olla elämän pisin ja kuumottavin. Siinä ei tainnu nimittäin juuri suurta sensurointia tapahtua tarinan kerronnassa. Hahhah. 

Ohjelmassa oli siis kauppoja, ruokaa ja mun osalta tietty treenaamista. 

Kaupungilla vierähti joku 5 tuntia vaan kierrellen ja kaarrellen ja musta ainaki on tullu niin surkea shoppailija, että en saanu ostetuksi, kuin jotain hyödyllistä ja tarpeellista. Siis missä kaikki heräteostokset??

Kansio koulupapereille, magneetteja, että sain koulupäivät jääkaapin oveen esille ja meikkejä, koska kaikki noi oli loppu. Vaatteita en siis ostanu ollenkaan. Woooot?? 

Koskarissa oli myös joku suoristusrauta promo menos, joten käytiin vähä ilmaisessa tukanlaitossa..TOSIN...mua hävetti tunkee oma pääni sinne, kun tää kauhee värjäämätön haalistunu punanen on niin maailman oksettavin. Hahhah. 

 Illalla käytiin vielä sen verran ulkoilemassa, että käytiin Montussa light colalla. Kotiovelta takas kotiovelle koko reissu kesti ehkä 20min ja ennen puoltayötä oltiin jo päät tyynyssä. Kunnon reivimuijat!! Kokonaisuudessaan siis ihana ja periaatteessa rauhallinen viikonloppu takana hyvässä seurassa.

Huomenna ois sitten edessä ekat posetreenit ja tulee vedeltyä samaa syssyyn varmaan rinta-haukkari-ojentaja treeni ja siitä laskeudutaankin taas viikon mittaseen lepoon.

Tää viikko on ollu treenien osalta jotenki ihan huippu energinen ja yhtenä aamuna tein aamulenkillä jopa mäki ja porrasjuoksua, kun oli niin ihana ilma ja tuntu, että elämä hymyilee. \o/

Nyt laskeudun sunnuntai-illan viettoon ja katon tippuuko nuo latvat, jos ruiskautan niihin vähän blondia. Tervetuloa kalju!

Suunnitelmia ja haaveilua

Oon huomaamattani alkanu vieroksua nk. oikeita töitä ja selatessani mol:n sivuja, saan pelkästään kylmiä väreitä lukiessani joustamispakosta, täysistä viikko tunneista yms. Ja siihen päälle kuunnellessani ihmisten pidetyistä lomista ja väkisin vääntämisestä. Apua! Miten voin enää ikinä alkaa tehdä mitään sellasta, ku oon ollu kohta 3 vuotta Freelancerina, joka voi tehdä töitä just silloin, kun huvittaa?

Töitä oon katsellut lähinnä siksi, että haluaisin ostaa oman asunnon ja yhteiskunta ei pidä mua nykyisellään todellakaan siinä asemassa, että olisin oikeutettu lainaan, edes kunnon takaajan avustuksella. 

Ja koska päätin, että nyt kun täytyy keskittyä kisaamiseen ja treenata hulluna enkä suostu joustamaan siitä tuumaakaan, on parempi, että freelancerin hommat jatkuu ainakin siihen saakka, että kisataival on taputeltu. Ja asunnon osto hommat saa pysyä haaveissa toistaiseksi.

TOKI mulla on tässä parikin suunnitelmaa miten aion yhdistää kondiittorin taitoni näihin hommiin ja oon sillä saralla tehnyt hieman kyselyitäkin jo. Kunhan vaan tuo koulutus päättyy ja saan tehtyä hiukan koevedoksia niin AVOT. Katsotaan mitä saadaan aikaan. Hahhaha. Siitä voi tulla aika hauskaa!

Kiva väsätä jotai sacherii, ku ei voi maistaa!

Hedelmäkakku hirvitys. Onneks näihin ei oo himo.

PT unelma elää vahvana edelleen ja sitä silmällä pitäen tulinkin ilmoittautuneeksi Fitfarmin Training Campille, jossa treenaillaan ja käydään luennoilla yhden viikonlopun ajan. Ihan huippu juttu! Oon niin laiska etsimään tietoa netistä kaikesta ja muutenkin mulla menee jakeluun paremmin, ku joku kertoo mulle miten ja miksi joku asia tehdään. Ja on hyvä olla etukäteistietoa ennen varsinaista PT koulutusta, ettei ihan ummikkona porhalla koulutukseen, opiskele tietonsa kirjoista ja jakele sitä kirjaviisautta sitten eteenpäin, kun ei itsellä ole mitään konkreettista kokemusta mistään. Ei käy mulle sellainen! Haluan olla, sitten aikanani, sellainen pt, joka puhuu kokemuksella ja tietää mistä puhuu! Ja tietenkään en halua olla enempää enkä vähempää, kuin paras! Hahahha!

En tiedä enkä osaa selittää missä oon killunu vuoskaudet, kun lapsena kävin tosi paljon heppaleireillä ja ihan ympäri suomea. Oman pitäjän tallilla ja leireillä kävin ihan yksinäni..siis ilman ennalta tunnettuja kavereita, tutustuin sitten siellä tyyppeihin. Myös kaikenlaisilla eräleireillä...lähinnä seurakunnan järkkäämillä ja partio touhuissa tuli oltua mukana aktiivisesti.

Ja mietin siis lähinnä sitä, että vuosiin en tuossa aikuisiällä, osannu käydä yhtään missään ilman kavereita. Edes jumpassa tai lenkillä. Ja nyt yht'äkkiä...menen kaikkialle yksinäni ja vieläpä ihan mielellään. Ehkä tuo avoliiton päättyminen, vuosi sitten, sai mut taas itsenäistymään ja tajuamaan sen, että todellakin osaan ja voin tehdä asioita yksinäni ja se voi jopa olla ihan hauskaa.

Siis mullahan on vissiin ihan oma elämä nykyään? Niinkö tässä on päässyt käymään? Kaikenlisäksi taidan olla vielä niin uutuuden viehättynyt siitä, että murisen kaikille, jotka yrittää tunkeutua siihen. Hahhah. 

Näillä jaarituksilla torstai käyntiin ja tänään jumpataan etureisiä. Jospa koitetaan olla hajottamatta selkää reidenjennuksissa ja vähennetään pakkotoistoja. \o

Paluu treenille!

JES!! Vittu JESJESJES!!! Mun selkä on palannut kehään!! Vihdoin! Voi saatana, että meinasin jo ampua itseäni päähän!!

Eilen hummailin, viikonlopun jäljiltä yli väsyneenä ja tympääntyneenä, treenille heti aamuseiskan kieppeillä ja päätin, että nyt on se päivä, ku se normaalipainonen limppu nousee sieltä lattiasta, vaikka se ois mun elämäni viimenen salikäynti.

Ja niin vaan nousi! Ilman kipuja! Oli kyllä ihan huippu treeni ja vieläpä selkä sellainen! Vähän arvoin ensin, että vaihtaisinko kuitenkin vielä selän ja olkapäiden paikkaa tällä viikolla ja antaisin selän levätä vielä tovin, mutta sitte ajattelin, että nyt tai ei koskaan, että ei se enää niin kipeä ole ja tekee vaan hyvää alkaa tehdä sillä nyt kunnolla, ettei siihen jää mitään kuviteltua aristusta, joka alkaa haitata treenaamista sitten jatkossa.

Mittoja lähettelin mun rainerille tiistaiaamuna ja vastaukseksi sain jälleen hyväksyvää postia ja kehotuksen kipittää ens viikolla Fyssarille. JA tiedustellessani onko mun lepo viikko peruttu, ku jouduin nyt puljata tän selkäni kanssa niin ei kuulemma ole, että lepään nyt ja paahdan sitten taas täysillä. Tämähän on harvinaisen selvä juttu!

Pakko kyllä mainita tuosta Fitfarmista sen verran, että niin paljon, kun olen lukenut kyseisestä puljusta ja saanut ihmisiltä negatiivisa viboja niin en ymmärrä miksi? Mä oon saanu sieltä niin täydellistä valmennusta, tsemppausta yms, että en vois olla enempää tyytyväinen.

Tiedän, että jokainen kehu, jonka saan on ansaittu ja jokainen moite on annettu aiheesta. Saan kysymyksiini vastaukset, vaikka ne ois tyhmiäkin ja ainaki mun henk.koht. pt tarttuu jokaseen ongelmaan ja asiaan heti ja hoitaa ne pois päivän järjestyksestä, jos sellasia ilmenee.

Mutta oon kyllä huomannu, että oma asenne on paljolti se joka ratkasee. Kukaan ei holhoa eikä potki sua eteenpäin vaan sun pitää haluta tosissas olla mukana, koska kukaan ei sua pyydä tai anele noudattamaan ohjeita. Vaan sulle annetaan ohjeet, tarkat sellaiset, ja loppu on susta itestä kiinni...teetkö niinku sanotaan vai etkö tee. Ja palaute on sen mukasta. Kaunistelematonta totuutta, josta mä tykkään. Sopii siis mulle, kuin nenä päähän! \o/



Eilen täydensin lisäravinne varastojakin, koska ne oli päässy sen verran ehtymään, että kerranki oli useampi asia yht'aikaa loppu eikä tarvinnu yhtä purkkia kerrallaan kiikuttaa kotiin. Mutta nyt on taas purkkia purnukkaa ja pulveria, joiden kanssa puljata. Jeah!

Tänään aamulla oli jälleen täsmäisku pakaroille ja kyllä on vaan shokeeraavaa syöksyä aamulla ulos tuosta ovesta latari kainalossa ja tietää, että kohta kuolee. 

JES ja pystyin viimein tehdä lantion nostotkin vapailla ja sain unohtaa sen smithin kanssa pelleilyn, kun siinä vaan ei pääse tarpeeksi alas, että tuntumaa ois läheskään niin paljon, kuin mitä vapaalla saa. Tehokas 30min ja mua oksetti. Jouduin ihan aikuisten oikeasti istumaan vähän aikaa ja hakemaan varmuuden vuoksi katseellani roskista.
Pakarat tutisten lyllersin himoille. Ooo....kuinka voi tuska tehdä tyytyväiseksi. Hahha!

Kivaa keskiviikkoa! Elämä alkaa viimein vähä virnistellä täälläkin, ku koko alkuviikon on ollu hermo niin hellänä. \o/