Osaka, Japan

Meidän hotelli oli joku Bussines Hotel Tayo ja niinku tapoihin kuuluu nii vedettiin ensin 15min väärään suuntaan ennenkä tajuttiin tehä uukkari. Ja just ku usko oli loppumas sen suhteen, että onko sekään suunta oikee, oliki hotelli yhtäkkiä heti siinä. Ei oltu ehditty nostella rahaa hotellin maksamiseen ja kysymykseenkään ei tullu, että päästäis huoneen suuntaan ennen rahoja, joten laukut respaan säilytykseen ja saatiin kartta ja ohjeet automaatille. Jeeee!!

N. 15min kävelyn päästä löyty automaatti, Japanilaisten korteille. Ei Visoille. Töppöstä toisen eteen ja edessä päin siintävään kauppakeskukseen, jossa oli ATM....Japanilaisten korteille. MITÄ VITTUA TAAS??!? Ja n. 1,5h etsinnän ja infosta kysymisen jälkeen löydettiin 7 elevenin ATM, josta sai rahaa Visalla ja myös electronilla. Hyvä saatana!

Ristiin rastiin käppäilyn lomassa huomattiin kyllä, että Osaka on ruuan ystävän paikka. Kaikenlaisia kuolaa valuttavia kojuja muoviruoka-annos esimerkkeineen oli joka paikassa. Lääh!! Huoli oman perseen tulevasta tilasta alko olla kohtalaisen suuri. Ja kun saatiin hotelli maksettua ja tukahdutettua pahimmat blogger/face viekkarit, painuttiin vetämään Okonomyakit(eräänlainen munakkaan sukulainen..)sivukujalta löytyneeseen pikku kuppilaan. Oli melkosen taivaallista kaikkine lihoineen ja kastikkeineen. Omnom!!

Päätettiin viettää seuraava päivä vielä Osakaa kierrellen ja uloskirjautumisesta huolimatta kysyä saadaanko jättää laukut respaan säilöön päiväksi, koska Kyotossa päästäis kirjautumaan hotelliin vasta kuudelta illalla, joten ei sinne ollu järkee lähtee heti.. Eikä hullukaan jaksa rehata koko päivää noita rinkkoja pitkin kaupunkia. Onneks reppujen jättö respaan kävi päinsä.

Lähettiin hivuttautumaan ihan ekana Osaka Castlelle, jonka edustalla törmättiin hampaattomaan Japanilaismieheen, jonka luultiin ensin yrittävän myydä jotain tai vähintäänki kusettavan hänen ojentaessa meille origamit ja selittäessä ummet ja lammet Japanin hallituksesta, fukushiman katastrofista, Osaka Castlesta ja kaikkee en edes ymmärtäny. Ihan harmiton heppu kuitenki..päästi meidät etenemään ilman vaatimuksia, vaikka luento ois varmaan jatkunu pidempäänki, jos oltais vaan jääty siihen.

Osaka Castle nähtävyytenä oli kaunis ja ympäristöstäkin sai jokusen kivan kuvan. Kiertely oli btw ilmaistakin, että jos ilmaista tekemistä etsii niin saa sinne reippaan tunnin uhrattua, varmaan enemmänki, jos pitää vaikka piknikin jossain siinä. Hiljaisuuden vallitessa napsittiin kuvia ja pällisteltiin tovi, mutta sitten taas...kameran täyttyessä eri suunnasta otetuista kuvista samasta tönöstä, alko kiintiö olla täynnä ja aika poistua hotellin lähellä olevaan ryönä helvettiin!!

Etsiskeltiin siinä kaikessa rauhssa jotain kivaa ostoskujaa, kun Japanilainen keski-ikänen naislauma hyökkäs meidän kimppuun. En tiedä mitä ihmeitä ne oli, mutta ne oli ihan poskettoman innoissaan meidän näkemisestä. Ne otatti meidän kans yhteiskuvia, tunki meille karkkia kouraan ja kyseli tatuoinneista. Naurettiin ihan kuollaksemme, ku ne muijat oli niin hulvattomia. Jouduttiin tosin vältellä niitä loppuaika, koska sama ilonen kaakatus alko joka kerta, ku osuttiin niiden kans vahingos jonnekin samaan kojuun.

Tottakai sisäinen shoppailijani heräsi juurikin Japanissa, kaikista kalleimmassa matkakohteessa. Vaikka Kiinakin olis ollu täynnä halpaa krääsää. Ja mukaan siis tarttu kaks paitaa ja kengät.....enhän mä muuten niitä kenkiä, mutta kun ne oli vaan alle 5e ja tarviin ne. Hahhah.

Osaka tutustutti mut myös paljon puhuttuun, oikeaan, Japanilaiseen Sushiin ja voin kertoa, että Suomessa kiinalaisen ravintolan noutopöydän tarjoama Sushi on Sushin irvikuva tähän, taivaasta tippuneeseen, Jumalten ruokaan verrattuna!! En aiemmin ollu juurikaan piitannu sushista kokemusteni rajoittuessa juurikin näihin edellä mainittuihin, mutta pakko sanoa, että nyt rakastuin!!

Päivä kulu yllättävän vauhdilla ja alkoki olemaan reppujen haun aika ja ottaa suunta kohti Umedan rautatieasemaa, että saatais aktivoitua JR Passi ja alottaa sen käyttö heti matkasta Kyotoon. Se tietäiski 7pv:n tiukkaa junalla suhailua pitkin Japania, että kortti maksaa jumalauta ittensä takasi!

Fiiliksiä treenitauolta

Viimeksi treenasin 5vko ja 3 päivää sitten. Outoa kyllä vieläkään ei ole tullut mieleenkään, ettenkö palaisi salille kunhan kotiudun. Odotan suorastaan innolla, että pääsen treenieni kimppuun ja saan mahdollisesti sen päämääränki siihen toimintaan. Siis jos ei lasketa sitä perus kunnossa pysymistä ja sixpackin tavottelua. hahhah.

Alku matkasta meinasin hajoilla välillä ihan kunnolla varsinki, ku syömiset oli tosi pahasti poskellaan ja ennen niin vähillä hiilihydraateilla ollu kehoni koki shokki hoitoa, yht'äkkiä pelkäksi hiilihydraatiksi muodostuneesta ruokavaliostani.

Turvotus oli aika massiivista ja olin ihan varma, että nyt musta tuli sitte lopullisesti lihava ja löysä ja uiskentelin jo jossain nostokurkien ja tulevien makuuhaavojen värittämässä tulevaisuudessa, kunnes oli pakko vetää itteensä avokkaalla naamaan.

Päätin tehdä, Japaniin saavuttua, ihan pienen korjauksen ruokailu tapoihin täällä, olematta kuitenkaan liian ankara itelleni. Oon yrittäny pitää huolta ruokailuväleistä, ku välillä ne on venyny 7h mittasiksi ja se on tuplasti liikaa ja ennen kaikkea siitä, että joka päivä tulis syötyä kasviksia ja hyviä rasvoja sisältäviä tuotteita ja vaan yhdellä aterialla riisiä tmv hiilihydraattia. Suklaan mättäminen on jääny myös taka-alalle, kun alkumatkasta vedin sitä ihan huolella.

Ja pakko sanoa, että toi paskojenhiilarien vähentäminen autto ihan heti. Turvotus on poissa enkä usko lihoneeni paria kiloa enempää. Selluliittia on kyllä valitettavasti havaittavissa paikoissa, joissa sitä ei ennen ollu ja mikä ehdottomasti hirveintä, jonka huomasin eilen, mun PYLLY ON ALKANU VALUA!!!!! Kyllä...hipsterin saumaan on alkanu muodostua tupla pakara ja kohta se saakelin kynäki pysyy sielä pakaran alla!!

J on kyllä tässäki asiassa ollu ihan huippu. Ja hokenu, että ihan turhaa stressaan, kun kuitenki asiat on niin nopeesti palautettavissa, kun ruokavalio korjaantuu ja treenit astuu takasi kuvioihin. Tuntuu taakka miljoona kertaa kevyemmältä muutenki, kun tiedän ettei tarvii olla yksin tässä. On joku joka jaksaa kannustaa ja osallistua ihan täysillä sillonki, kun itestä tuntuu, että kaikki on pilalla. Ja oon välillä kyllä vinkunu tilaani puhelimessa, ku mikäki psykopaatti.

Tälläset asiat vaikuttaa pidemmässä juoksussa mieleenki todella sairaalla tavalla. Etenki, kun ite on aikanaan puljannu ruuan, kalorien ja vaa'an kanssa just sillä, ei niin terveellisellä -meiningillä ja tuo treenaaminen yms. sai mut sen suhteen balanssiin niin välillä täälä meinaa mieli järkkyä, mutta tämä Japani päätös ja pari murtunutta puhelua Suomeen sai jonkunlaisen väliaikasen rauhottumisen aikaseksi ja koitan hyväksyä asiat ja olla armollinen itselleni.

Näillä laiskottelu fiiliksillä, stna. Hahhah.

-Roikkupylly

Ferry from Shanghai to Osaka

Holaaaa!! Paatti aamu koitti vihdoin. Ja kuumana niinku Shanghaissa kaikki aamut. Heräiltiin hyvissä ajoin, suihkuun, aamari naamariin ja chek out hotellista. Ferryn oli määrä lähteä metroaseman läheltä Shanghai international cruise terminalista klo 11, mutta Chek in alko tuntia aiemmin, joten lähdettiin hotellilta jo ajoissa, koska jos vanhat merkit pitää paikkansa niin asia ei taas olisi yhtään niin vaivaton. Helppo nakki ja lyhyt matka. Kyllä vain.
 
Käveltyämme harhaan kahdesti ja "lähellä metroasemaa" osottauduttua 3km:n tallusteluksi rinkka selässä ja päiväreppu rinnalla, löydettiin se saatanan terminaali. Klo 9.30. Onneks tuli varattua sitä virhe aikaa. Oltiin vissiin rotu vähemmistö Kiinalaisten seassa, ku meidät laskettiin heti, lipun haun jälkeen, jonon ohi Chek In:n niinku VIP vieraat ja kerranki säästyttiin parveilulta. 

Paattiin astuessa saatiin  vielä käsiin nivaska erilaisia maahantuloselvitys papereita, jotka piti täyttää Japaniin mennessä. Onko kuumetta ja ollaanko koskettu eläimiin tai aiotaanko koskea?? Paljonko on käteistä ja montako yötä meinataan Japanissa viettää ja missä. Jne jne..

 

Ferry oli ihan siisti, ei mikään Vikingline, mutta ei sielä soutaa tarvinnu yhteiseksi hyväksi. Varaamamme Japanilaistyylinen naisten makuu"sali" osottautu n. 25m4 kokoiseksi tilaksi, jossa oli tatami. 16 n.40cm levyistä ja 2cm paksuista patjaa oli aseteltu lattialle. Oltiin siis n. 10 toisilleen vierasta muijaa käytännössä samassa sängyssä 2 päivää. Läheisyys lämmittää ja neliötyynyt.

Meidän maja 48h

Mukavampaa tyynyä saa hakea.

 

Laiva ruokaa

Siihen vielä lisätään se, että suurin osa oli niitä kova äänisiä kiinalaisia, joita ei kiinnostanu kellonaika tai se, että nukkuuko salissa joku tai ei. Puhumattakaan jostain 3 lapsen äidistä, joka oli varmaan ensimmäistä kertaa lasten syntymän jälkeen päässy niiden kans ulos kotoa ja puhumaan muillekin, ku vaan niille. Sen ämmän suu kävi ihan koko ajan. Siis valehtelematta se ei tauonnu hetkeksikään. Uskomatonta.

Laivassahan oli meille kimppapedin matkalaisille yhteinen wc ja suihkutila. Jossa oli ihan ovet paikallaan, että saa jokainen sen, länkkärille ainaki tarpeellisen, toimitus yksityisyyden. Ja pakko sanoa, että vaikka en mikään siveyden sipuli ole ja oon nähny kutakuinki kaiken kummallisen niin olo meni vähä oudoksi Kiinalaisten tätien tehdessä tarpeitaan reteesti ovet auki. Kiinassahan julkisissa käymälöissäkään ei ollu, ku vyötärölle yltävät väliseinät ja reiät lattiassa, mutta luulis, että jos ovi löytyy niin sen käyttötarkotus ois aika selkee. Mutta joo...ei kai se oo niin justiinsa. 

Törmättiin jo terminaalis johonki britti muijaan, joka oli yksin liikentees. Se hengaili meidän kans jonku verran Ferryllä, mutta siirty sitte kahden Ranskalaisen muijan leiriin, ku Suomalainen puhumattomuus tais käydä hermoille tai olla liian tylsää. Oli se sen verran sosiaalinen tapaus, etten ihmettele. Omaa kommunikointia rajotti hienoinen häpeä englannin kielen taidon puutteestani. Ymmärrystä löytyy, mutta puheen tuottamisesta oon suomalaiseen tyyliin niin epävarma, että vaikka tiedän päässäni mitä pitää sanoa, tulee suusta ulos silkkaa paskaa. 

Ferry toiminta oli aika samaa settiä, kun Trans Mongolian junassa. Syötiin, nukuttiin,luettiin ja otettiin kannella aurinkoa. Välis tuli tietty otettua jotain kuviakin. Ja vaikka Kiinalaiset piti niin hyvän huolen metelin pitämisestä, että omien ajatusten kuuleminenki oli välillä vaikeeta niin kyllä sitä taas ehti ajatella niin paljon kaikkee, että alko jo toivoa, ettei enää vähään aikaan ois niin paljoa aikaa ajatella.

Heippa Shanghai!!

Auringon lasku ferryllä.

Oltiin pitkin koko reissua, siis Moskovasta saakka, puhuttu ihan letkeesti suomea keskenämme mitä ja missä vaan, koska ei meidän kieltä kuitenkaan kukaan ymmärrä. Siinä meni laivan käytävilläkin kovaan ääneen naureskellen ne kaikista siveettömimmätkin puheenaiheet ihmiskehon eritteistä ja naisen anatomiasta. Mehän oltii jossain Kiinan ja Japanin välis miljoonan Kiinalaisen kanssa ja parin länkkärin....

Osaka lähestyy

Laivasta poistumisajan koittaessa viimein, oltiin keräännytty rinkkoinemme rykelmään odottamaan laivasta pois pääsyä. Meidän seurana oli britti muija, ne kaks ranskista ja sitte joku länkkäri poika, joka oltiin nähty laivan käytävällä läppärinsä kanssa monesti. Ei hajuakaan mistä se oli. Englannilla seki tuntu pärjäävän.

Päästiin ekojen joukossa laivasta ulos, passin tarkastukseen ja laukkujen tonkimiseen. Oltiin katjan kans laukkuinemme tarkastuspisteellä hyvissä ajoin ennen muuta meidän "seuruetta". Mutta jostain syystä tunnuin olevan ainut kenen piti purkaa, likasia kalsareita myöten, koko fucking rinkka siihen tiskille. Missä läpivalasu??? Ja saadessani vihdoin luvan jatkaa matkaa, odotteli koko rimppala mua jo ulkopuolella.

Pihalla vastaan pöllähti 30 asteen kostea seinämä ja tajusin, että farkut ja skeittarit oli ihan nappi valinta sen 10kg rinkan ja 5kg päivärepun kanssa. Hämäännyin laivan ilmastoinnista. Mutta siis..hitot siitä..viimein OSAKAAAA!!!!!! Jiiihaaaaa!!!!

Satamasta pääsi minibussilla ilmaseksi metroasemalle ja loikittiin koko porukka samaan kyytiin, ku meillä oli sama metrokin vähän aikaa. Iloittiin siinä ääneen, että jes..nyt pääsee kirjottaa blogia ja facebookiin ja seurassamme oleva poika intoutu kyselemään jotain blogista ja samalla mistä ollaan ja tietty kysymykset myös toiste päin.. Tässäpä oltiin jännän äärellä, ku tyypi osottautu supi suomalaiseksi jannuksi Tampereelta. Hahhah. No sinällään, jos meidän jutut laivalla on kantautunu tyypin korviin, en ihmettele miksei oo kinnostanu tulla juttelemaan aiemmin. Rohkea mies silti, ku jätti käyntikorttinsa meille jäädessään omalla asemallaan.
 
Ferry info:

Matka kesti aika tasan 48h. Japanilaistyylisessä kimppa majotuksessa hintaa tuli Y22 000 + satamamaksu 30Y. (169,23e + 3,71e) hintaan sisälty laivalla aamiainen. Ravintola oli auki kolmesti päivässä, jollon sielä oli mahdollisuus ostaa päivän ruoka. Y500-Y550 (yenit ja yuanit molemmat kävi ravintolassa). Muuten se oli kiinni. Duty free shop oli auki kahdesti päivässä ja sieltä sai vaatimattomasti karkkia tai sipsiä, muuten jotain lahjapakkauksia.

Kuumaa ja kylmää vettä oli saatavilla vapaasti laivan aulasta ja samassa paikassa napotti virvoke ja kuppinuudeli automaatit.

Rahaa Ferryllä kulu karkeesti n. Y2000(15,39e)  

High Speed train from Beijing to Shanghai 306km/h

Kun päästiin Pekingin rautatieasemalle (South) iski ymmärrykseen aika selkeesti miks meitä kehotettiin olemaan ainaki tuntia ennen paikalla. Asema oli tolkuttoman suuri, ravintoloineen, myymälöineen ja liukuportaineen, kuin Helsinki Vantaan lentokenttä ainakin. Ja jälleen tuotti pienimuotoisia vaikeuksia keksiä mistä mahdetaan meidän juna löytää. Yllättävää oli, että meidän piti mennä pitkiä liukuportaita ylöspäin, jota kautta päästäis laiturille. Wtf..lentääkö se?

No ei sentään, vaikkei kaukana sillä vauhdilla ollukkaan, vaan meidän piti jonottaa portista lippu ja passitarkastuksen kautta ite laiturille, jonne taas valuttiin portaita alasuuntaan.

Kannatti löysätä sniiduilua ja buukata G3 juna Shanghaihin. Reipas 1100km mukavassa, viileässä ja tilavassa junassa istuen alle 5h oli jo melkoista luksusta. Hintaa moiselle pröystäilylle tuli 553¥ + hostellille palkkio 20¥ eli n.70€. Torkkuen, pelaten ja ihmetellen matka kulu melko jouhevasti ja ennen ilta seiskaa oltiin jo Shanghaissa.

Kiinassa oleminen on ollu yhtä väenpaljoudessa junnaamista missä milloinkin ja taas vyöryttiin massan seassa kohti aseman sisään käyntiä ja etsimään metroa lähelle, varaamaamme, Lujabang Hotelia. Matka suju vaivatta ja hotellikin löyty ilman yhtäkään väärään suuntaan käppäilyä ja sen olis pitäny olla jo merkki siitä, että kaikki ei ole kunnossa. Hahhah. Respaan päästessä kukaan, ei kukaan, puhunut kahta sanaa enempää englantia ja meidän varausta ei ollut olemassakaan. Hieman höpsähtäneen oloinen nuori kiinalaistyttö yritti kommunikoida meidän kanssa puhelimen sanakirjan avulla ja tarjota jonkun Nicholas Johnssonin tmv..varausta. Öööh..miten vaikea on verrata passissa olevan nimen kirjaimia varauksen kirjaimiin. Ei kai Nicholas ja Katja, edes Kiinalaisen silmiin, voi näyttää niin samanlaisilta nimiltä??? Mulla alko jo kärsivällisyys pettää ja heilutin Katjan passia ja yritin artikuloida hitaasti ja selvästi tavuttaen Katjan nimeä. Tyttö vaan tuhahteli ja heilutteli papereita ja pyöri paikallaan.Voi saatana!!

Noh...loppu hyvin kaikki hyvin. Saatiin kuitenkin twin huone samaan hintaan, ku mitä oltiin varattu alunperin JA saatiin myös aamiainen ilmaseksi, joka aamulle, mitä ei meidän käsityksen mukaan pitäny olla.

Ｍｅｉｄａｎ　ｈｏｔｅｌｌｉ

 Saapumis iltana ei jaksettu tehdä mitään sen kummempia. Perus settiä...vähä omien hoodien silmäilyä ja ruokapaikan etsintää. Yhtään kunnon ravintolaa ei sattunu siinä silmään, mutta kadun kulmauksessa oli nainen, joka teki jotain ihanaa paistettu riisi hässäkkää ja toisessa kulmauksessa poika grillas erilaisia vartaita. Kasa riisiä, tofu ja nauta tikut lähti matkaan yhteensä 14¥ (alle 2e). Ja pakko sanoo, et ihan parasta ruokaa. Niistä kahesta tuliki meidän vakkari iltapala paikat. Omnom!!

Ekana aamuna huomattiin, että aamupalaa kannattaa jonotella heti, ku se alkaa eikä puolituntia myöhemmin, jos meinaa saada jotain muutakin, kun violetissä nesteessä lilluvaa riisiä tai vitivalkoista leipää, jossa on vihreitä ja vaaleanpunaisia pilkkuja. Bon appetit. Kiinalaiset kuulu kans tähän Nopeat syövät hitaat -kansaan ja ihan häpeilemättä lappasivat omiin muovi rasioihin mukaan sieltä sitä ilmasta aamaria. Että ihmekös tuo riittämättömyys.

Shangain nähtävyydet oli aika pitkälti isojen mahtavien, ja illalla, upeasti valaistujen pilvenpiirtäjien varassa. Tietysti ykkösenä Pearl Tower. Ekana kokonaisena päivänä siis hoidettiin niiden päivä kuvaus ja tutkittiin vähä Nanjing Roadin ostos vilinää. Ku olisin oikein päästäny itteni valoilleen ois sinne uponnu heittämällä koko matka budjetti, mutta ainut MUST hankinta tältä reissulta on maaaaailman upeimmat korkokengät ja tiedän niiden olevan ne, kun näen ne, joten siihen asti koitan pysyä nahoissani. Shanghai ei niitä mulle tarjonnu.

Ekana päivänä Shanghaissa alko myos melko rankka vesisade ja kadut tulvi ihan hetkessa. Kävi siina mielessä, että tässäko tämä Shanghai nyt sitten on loppu ajan, mutta illalla vesimassat oli jo poissa ja päästiin hotellista ulos.

Koettiin siinä sitten heti illalla, katujen tyhjennyttyä, sangen mielenkiintosia hetkiä hierojalla. Oltiin päätetty ettiä halpa hieronta mesta ja ottaa kunnon hieronnat. Mulla henk. Koht. Oli alaselkä ollu sen ratsastuksen jäljiltä niin paskana, että aivastaessaki meinas lähtee jalat alta ja päivän ensimmäinen vessa käynti meinas jäädä myös päivän mittaseksi sellaseksi, koska ylös nouseminen oli liki mahdotonta.

Niinpä lähdettiin tutkimaan hotellin ympäristöä, joka ei kovin laajaa valikoimaa tarjonnu minkään palvelun suhteen, mutta hieromohan sieltä löyty. Sielä kiinalainen nainen juuri keskittyneesti murjo jonku mies paran jalkapohjia ja saatiin huidottua toiveemme selkä hieronnasta kutakuinki perille. Hinnaksi saatiin 40 ¥/(n.5e)naama, ajasta ei ollu mitään käryä.

Röökiä vetävä keski-ikänen mies johdatti meidät yläkertaan, pimeään huoneeseen, jossa oli kaks kulahtanutta petiä ja roiskeita seinillä. Viereisessä huoneessa pelattiin jotain uhkapeliä. Kieltämättä heräs hienoisia epäilyksiä hieronnan laadusta.......kuka sielä hieroo ja ketä ja MILLÄ??!!?

Turvallisuuden tunnetta ei juuri herättäny mahakas, röökiä imevä, kaljuuntuva, irstaasti hymyilevä setä, joka kohta rullas meidän seuraksi huoneeseen(eri ku se ensimmäinen) ja vaan katteli meitä, imi sitä fucking röökiä ja naureskeli. Välillä selitti jotain Kiinaksi. Aloin olla aika varma, että meidät on myyty jonnekin.

Onnekseni olin väärässä ja irstaan äijän häivyttyä, alakerran täti tuli paikalle. Sain hymyilevästä lärvistä kehotuksen käydä vatsalleni pedille, kaikkine kuteineni ja tehtyäni työtä käskettyä alko muija vatkata mun niskoja, ku mielipuoli. En ollu ihan varma mitä vittua tapahtuu ja ähisinki Katjalle, että toivottavasti kyseessä on joku vartin juttu eikä suinkaan tunnin setti. Muijan yhtäkkiä kavutessa mekkonsa kanssa mun selkään toivoin, että sillä on pikkuhousut jalassa. Noh...jatkuhan sitä polvilla perseen murjomista ja nilkoista kiskomista tosiaan tunnin verran ja Katjaki sai sinä aikana oman hierojan.

Niin outo, ku se setti oliki niin pakko sanoa, että oon päässy pöntöltä ylös sen jälkeen vaivatta.

Muutama tunti vietettiin yhtenä kuumana päivänä keinotekosella Rico Rico Beachillä. Se on vähä niinku baari jonka terassi koostuu hiekkarannasta, joka on raahattu keskelle Shanghaita Huangpu joen varteen. Pikku pulahduksen voi tehdä pienessä altaassa ja aurinkoa ottaa aurinkotuoleissa tai lepposilla "kuningas vuoteilla". Lentopallo verkko on viritettynä ja pari baaritiskiä. Ihan ois ollu lepponen vetää, vaikka snadit päivä jurrit. Sisään pääsy 50¥.

Lämpöä oli kivasti joku 30 astetta ja mulla ei ollu aurinkorasvaa. Ajattelin, että enhän minä nyt pala. Nyt otetaan kunnon rusketus!! Noh...3h makaamisen jälkeen...en voi väittää etten palanu yhtään, mutta en kyllä niin pahasti, ku ois voinu kuvitella. Ainut paikka mihin sattu vähän oli tissien alus ja oikee kylki. Muuten olin säästyny vaurioilta ja saanu komeet rusketusrajat. Sen jälkeen menin kyllä hakemaan aurinkorasvaa. En ajatellu kokeilla onneeni toiste.

Pari päivää ennen meidän lähtöä, Katjan kaverit saapu Shanghaihin ja vietettiin päivä heidän kanssa ryönämarketeilla, josta mun mukaan tarttu violetti raitamekko, ja käytiin syömäs länkkäriruokaa kunnon lihamestassa. Voin kertoa, että olin sen jälkeen 7h ihan umpitäynnä!! En muista millon ois kestäny täpötäys olo niin pitkään. ÖRP! Käppäiltiin kuvailemas vähä lisää pilvenpiirtäjiä ja oleskeltiin vaan lepposasti.

Pakollinen nähtävyys trip tehtiin Yu Gardenille. Kunnon turistirysä taas, mutta olihan sielä kaunista, joskin kyllästyttiin alle tunnissa ja painuttiin yhteen kuvaus paikkaan, johon törmättiin jo meno matkalla, napsimaan meistä parit asustetut fotot. Vitut Yu Gardenista!! Hahhah. Meil oli sivuvaunu mopo!! Otettiin toki, mun sisäisen ämmän tahdosta, myös perinteinen Kiinalainen ämmä kuva, mutta niinku näkyy niin toi mekko istuu mulle niinku Hulkin nyrkki neitsyt perseeseen, että se siitä. Katjan motskari idea oli ehdottomasti parempi.

Yhteen veto Shanghaista

Onhan se upee kaupunki, mutta nähtävyyksien rajoittuessa pääasiassa pilvenpiirtäjiin ja ostoskatuun, näkisin, että enemmän saat kaupungista irti, kun varaat kunnolla massia mukaan, vedät muutaman päivän jurrin ja shoppailet, ku mielipuoli. Harmi, että itellä oli edes vielä 4 viikkoa matkustusta, joka esti moisen toiminnan. Kaiken kaikkiaan tykkäsin, mutta ens tapaamisella otetaan kaikki irti.

Rahan meno Shanghai:

Matkat ja majotukset:
479,95Y (59,94e)

Ruoka, kauppa (järkiostot):
464,90Y (57,57e)

Herkut, kahvi (nk. tarpeeton paska)
80,25Y (9,94e)

Hurvittelut, nähtävyydet:
350Y (43,34e)

yht. 1375,10Y (170,27e)

Liangbang Hotel
Hyvä sijainti lähellä metroa, jolla pääsi näppärästi minne vaan.
Miinuksena, että ite hotellin vieressä ei oikein ollu mitään kivaa katua missä käydä
pyörimässä. Aina piti hiihdellä vähä kauemmas.

Kivat tilavat huoneet, oma kylppäri suihkuineen.
Päivittäin huone siivous.
Kiinalaisten hotelli, kukaan ei puhu englantia.

52€/5yötä/naama aamiainen sisälty.

Nopeahko WiFi, televisio, ilmastointi.

Enemmän plussaa, kun miinusta.