Sian verta ja hikeä

Noooin.....se tiistai-iltahan meni juuri niinkuin halusin, mutta koska olen ärsyttävä ihmisperse..ei siitä vielä sen enempää. Hahahha.

Ja lupaamistani duunikuvioista sen verran, että mun asennevammanen hermo petti jälleen kerran ja lähdin kävelemään. Olin päättänyt jatkaa nykyisiä duunejani vähintäänkin kesään saakka ts. tehdä sovitut vuorot, MUTTA..ei..ei..ei..ei! Vähän niin, että tiedän mitä teen, olen hyvä siinä mitä teen ja ystävääni ja kollegaani lainatakseni "Hyvä! Me ei tarvita ketään neuvomaan miten nämä asiat hoidetaan!" Yep! I agree! Puhumattakaan siitä, että jos nk. pomona on nainen, joka ei kykene keskustelemaan kasvotusten asioista, on tilanne aika mahdoton. Mulla valitettavasti on aina ja ikuisesti sanottavaa kaikesta, joka hiukankaan vaikuttaa epämääräseltä tai epätoimivalta eikä mulle vaan käy, että ne ohitetaan olan kohautuksella. Sillä tavalla musta saa aika vittumaisen työntekijän. En nuole nyt, enkä tule koskaan nuolemaan, kenenkään persettä vain siksi, että kauluksessa lukee "toimitusjohtaja" tai "omistaja" tmv.

JA nyt on nimittäin aikaa hoitaa se koulu; pääsin sinne kondiittorin täydennyskoulutukseen. JA treenata just siihen kellonaikaan, kuin itse haluan + juoda kahviakin niin paljon, kuin sielu sietää ja vatsa kestää. Jännä kyllä...ei huoleta juuri nyt mikään ollenkaan.

Keskiviikkona sitten olin lupautunut ystävälle kuvauksiin kaveriksi ja kuvaukset oli tällaset horror tyyppiset teurastus meiningit, jossa mun, kuinkas nyt muutenkaan, tehtävänä oli olla teurastettavan roolissa.
Aluksi vähä mietin, että mitähän niistäkin tulee, kun tollaset kuvaukset on mulle täysin vieraita, jossa pitäis koittaa vetää jotain roolia samalla ja näytellä alkutilanteesta lähtien loppuun asti samalla, kun kuvaaja räppää kuvia. Mutta ohjeistus oli niin loistava, että mulla oli ihan sairaan hauskaa, vaikka kuvaus tehtiin ihan jääkylmässä, hylätyssä tehtaassa ja mulla ei saanu olla rihman kiertämää päällä. 
Puhumattakaan, että aitoa teurasmeininkiä luotiin pullollisella jäistä sianverta, jota ronskisti kopistelin suuhuni ja purskauttelin rinnuksille, ku kaveri piteli fiskarsia kaulalla. Oh my god!! Onko sairasta tykätä sellasesta?? 

Kuvausten jälkeen

Täytynee laittaa jotain siistiä kuvamateriaalia kunhan saan muokattuna parhaita paloja, kun nyt on pari loppu kuvaa, joissa näkyy aikalailla kaikki ja uskon, ettei se ole täällä ihmisten kiinnostuksen kärkipäässä. 

Tänään oli jälleen Pt:n kanssa yhteistreenit. Ja päätin jälleen, että käytetään se takareiskojen runnomiseen, koska alakroppa on mun heikkous ja Pt:n kanssa niistä saa vaan tsiljoonasti enempi irti, kuin yksin, joten kaikki hyöty sinne mikä irti lähtee ja lähtihän se!!! Treeni aika oli jo klo 9.00 aamulla, mutta tuntu, että energiaa riitti hulluna ja pystyin vastaamaan mielestäni mainiosti trainerini "mielenvikasuuteen" (ja siis pidän siitä mielenvikaisuudesta..:D). Odotampa vaan ylihuomista, kun en taas istu...ollenkaan.

Oli muutenkin taas ihan älyttömän mieltä ylentävää saada kehuja kehityksestä ja suoraa palautetta siitä, kuinka kroppa on selkeesti muuttunu ja kuinka se näkyy hienosti. Ihan siis loistavaa kuulla, kun sitä on itselleen niin kriittinen ja tulee aina mietittyä, että teenkö tarpeeksi, kehitynkö tarpeeksi, onko kaikki asiat niinku pitää?? Ja kysyttiin myös, että oonko jaksanu treenata yms..niin on ihan mahtavaa voida vastata, että "Todellaki!! Ei mitään ongelmia, päinvastoin!!".

Ylitin oman ahdistus kynnyksenkin ja ilmottauduin Pt päiville maaliskuussa. Ihmismassathan ahdistaa ja oon aina pitäny treeniä mun omana yksityisenä harrastuksena, jossa en halua, että kukaan roikkuu, tuijottaa tai kellottaa mun menemistä ja tekemistä...etenkään laumoittain. Mutta ajattelin, että kerta asun nyt vieraassa kaupungissa, ilman järin hääviä sosiaalistaverkostoa, miksi en karistaisi erakon huppua harteiltani ja lähtisi muiden "kaltaisteni" sekaan haistelemaan fiiliksiä. Jos kävis, vaikka niin hyvä tuuri, että tutustuis uusiin ihmisiin..ja jos nyt ei niin hyvää tuuria niin ainakin vähä jotain uutta näihin tuttuihin kuvioihin.

Saapa nähdä. 

Tankkauspäivä

Huhhuh. Sepäs oli kaikkea sitä mitä en uskonut etukäteen todeksi. 

Syöminen ei oo ikinä ollu mulle vaikeaa, päinvastoin...liiankin helppoa ja mieluisaa puuhaa ja sen takia varmaan läpi ollaankin käyty, jos jonkunlaista vääntöä sen asian osalta elämän aikana.

Siinä missä muille tuli jo pentuna paha olo parista palasta suklaata, niin mulla edes pari levyllistä ei tuottanu mitään ongelmaa. Samoin tavallisten ruoka-aikojen kanssa. Muistan, kun kävin tutustumassa kouluun ennen ekaluokan alkua ja tarjolla oli lihapiirakoita. Kaikki muut tytöt pyyti puolikkaan, minä otin ja söin puolitoista.

Ja ruokahalu on pysyny aikuisikään saakka yhtä hyvänä. Ärsyynnyn suunnattomasti, jos näen jonkun jättävän lautaselle jonkun puolikkaan perunan tai haarukallisen pihviä. Ihan, ku sellaset pikku tirat ei enää mahtuis. Ruuan jättäminen tavan vuoksi on ihan sanoin kuvailemattoman raivostuttavaa. Ja ylipäätään kaikki närppiminen ja sörkkiminen...jumalauta!! Ruoka naamaan, ku meillä on etuoikeus sitä saada vaivatta!!! Hahhah!

No se siitä...tankkauspäivään.

Siis juuri edellä mainituista syistä ajattelin, että se on mulle ihan pala kakkua ja saatan olla jopa tyytyväinen, ku saan tunkea pitkästäaikaa hiilaria huppuun ja suoda itelleni vähä karkkiakin. (sen tein puhtaasti omin lupineni).

Oli kyllä niin vaikee valita, että ei tosikaan!! Tämän lisäksi meni 2,5 riviä uutta domino marabouta!!
Siinä oliki päivän kaikki ruokalistan ohimenevät jutut. Oon yllättyny miten aisoissa pysyin.

Osa tankkauspäivän ostoksista

Ruoka hommahan toimi siten, että päivän aikana tuli vetää 6 ateriaa, jotka sisältää pelkkiä hiilareita. Lihaa ei ollu lupa syödä koko päivänä. Ainoastaan hedelmiä, pastaa, riisikakkuja, riisihiutalepuuroa, mansikkahilloa, jätskiä ja LEIPÄÄÄÄÄ, oli merkattu ohjeistukseen.

Riisikakuista ostin juustoversion. Olivatpa muuten hyviä! Ja aamuinen riisihiutale puuro, joka piti keittää kevytmaitoon ja jota oli ihan ÄLYTÖN satsi (melken kolme kertaa suurempi, ku mun normi aamupuuro), oli hilloineen päivineen niin hyvää, että jäin sitä nyt hiukan kaipaamaan. Ja kuvassa vielä välipalaan kuuluva ämpärillinen hedelmää. Hedelmätkin maistu hyvälle pitkästäaikaa, vaikka en oo ollenkaan hedelmä ihminen.

Ja pastaa ja leipää ja pastaa ja leipää!!! Lähdin aamupäivällä Lahteen moikkaamaan ystävää ja oltiin sovittu, että käydään Rossossa syömässä, jossa mulla on helpompi noudattaa tankkauspäivän listaa. Siispä tilasin kasvislistalta pastaa tomaattikastikkeessa ja jollain mantelipapupyöryköillä. Yllättävää kyllä. Oli ihan sikahyvää tuokin, MUTTA siihen mennessä olin vetänyt jo 4 pelkän hiilarin täyteistä ateriaa ja aloin olla melko kovassa ähkyssä. Leipääkin oli uponnut tuohon mennessä jo 7 siivua...(kiva shokki kropalle, joka ei muutenkaan oo saanu leipää lähes ollenkaan vuoteen.) ja Rossosta lähdettäessä olin niin umpi täynnä, etten edes muista millon viimeks olisin ollu niin niin niin överi ähkyssä. 

Ah...ja sitten treenaamaan. Voi pojat. 2h syömisestä ja meinasin vieläkin oksentaa. Olo oli niin tukala, niin täynnä, etten tienny miten päin olisin. Jos tiedätte sen olon, kun krapulassa syö syö ja syö ja vaikka ois miten täynnä niin silti vaan tunkee suuhunsa kaikkea mikä maistuu hyvältä. Noh..olo oli juurikin sellanen. Vatsarutistukset onnistu hienosti, kun karvan verran oksennusta tirahti suuhun, joka puristuksella. Ja muthan ois sillä mun laajenevalla pötsillä ajettu varmaan mielellään mammajumpan puolelle muutenkin.

Mutta hyvin kyllä kulki treeni, että energiaa ja voimaa riitti. Jännä. Hahhah.

Eikä tässä vielä kaikki!! Olihan siinä edessä odotettu jäätelön vetäminen, joka nyt ei enää kuulostanu ollenkaan niin hauskalta, kun alunperin. Suoritinkin sen homman vaan pikaisesti kyytiä odotellessa juna-asemalla ja se oli nimenomaan sitä...pakollinen suoritus, joka ei ollut enää yhtään hauska tai odotettu tai herkullinen. Että tiedoksi vaan kaikille, jotka kyseli, että oliko ihana tankkauspäivä...juu ei ollut. ÖRP!!! 

Siispä. Söin ihan kaiken mitä mun listaan oli merkitty ja pakko myöntää, että kävihän se työstä. Vielä, kun miettii, että joskus sitä ihan oikeasti eli, lähes joka päivä, tuossa hiilaripöhössä, jatkuvassa ähkyssä, nesteen täyttämissä nakkisormissa ja väsymyksessä. (koko päivän nimittäin väsytti..olisin voinu nukahtaa minne tahansa koko ajan) Huhhuh. 

Olin niin onnellinen, ku sain maanantai aamuna keitellä tutut kaurapuurot ja tietää, ettei tarvii ahtaa. VAIKKA koko maanantaina ei ollu yhtään nälkä missään vaiheessa. Tuttu, huutava, aamunälkäkin oli kateissa. 

Kuva masusta aamulla ennen tankkauksen aloitusta, illalla ennen nukkumaan menoa ja maanantai aamuna. Tankki todellaki täynnä. Hahhaha..:D

Ja pakko sanoa, että en todellakaan ihmettele miten se ruokavalion muuttaminen ja liikunnan alottaminen on niin vaikeaa tollasesta hiilarikoomasta. Vaikka olo on muuten kohtalaisen normaali eikä turvotusta enää oo sunnuntain jäljiltä...niin huvitusta ei kyllä löydy. Normaalisti aamulenkille lähtö sujuu kohtalaisen kevyesti, silmät ristissä ja järki jäässä toki, mutta töppönen nousee ongelmitta, mutta tänä aamuna tuntu, että keho on, ku mitäki liisteriä ja Pyynikin jalkakäytävät valeltu jollain epoxilla. Sama oli eilisen selkätreenin kanssa. Limppu nousi kyllä, mutta eteneminen oli jotenki ilotonta ja liisteriä. Hrrrrr..kamalaa!!

Mutta nyt...etureinoille runtua salilla ja sitten sormet ja varpaat ristiin, että mun ilta menee niinkuin haluan. Buahhahaha!! 

Kivaa päivää kaikille!  

Kenties en sittenkään ihan kelvoton.

Heräsimpä tässä jälleen miettimään ihmissuhdeasioita, kun viime vuosi oli sillä saralla melkosta myrskyä ja sain osakseni niin suurta kaltoinkohtelua, arvostamattomuutta ja halveksuntaa, että kuka tahansa, hiukankaan heikompi, ihminen olisi moisessa käsittelyssä tullu hulluksi, eikä olisi todellakaan pitäny itseään enää minään.
Onneksi itse tiedostin koko ajan, etten toiminut millään tavalla väärin ja aivopesu ei tuottanut tulosta, vaikka kyyneliä valutin enemmän, kuin koko elämäni aikana yhteensä. 

On vaan niin käsittämätöntä, että ihminen, josta välität, silittää vasemmalla kädellä poskea ja sanoo rakastavansa ja samalla vetää oikealla nyrkillä turpaan ja halveksii. Kuvainnollisesti tietenkin.
Oon vieläki hiukan pihalla siitä, mitä hittoa oikein tapahtu, mutta onneksi se kaikki on nyt jätetty taakse. En vihaa ketään, en tunne katkeruutta ja ajatukset on jo pelkästään hyväntahtoisia.

Entäs sitten? Selvisin hengissä juu. Tiedän paikkani ja arvoni. Ja tänään ajattelin, että en oo itkeny yli kuukauteen ja oon nauranu, ihan älyttömästi. En edes muistanu, että näin paljon voi nauraa tai ON LUPA nauraa. (Ystävä taiski sanoa puhelimessa, että nauran taas niinkuin ennen. En edes tajunnu silloin, että olin lakannu nauramasta.) 
Tapasin, ihan pari hassua päivää sitten erään ihmisen...enkä oo yhtään varma miksi me tavattiin ylipäätään, mutta nyt oon tosi tyytyväinen, että tavattiin. Ja siis kysymys on siitä, että oon omasta mielestäni LIIAN tyytyväinen...LIIAN pian. Tai olin sitä mieltä...tai olen...tai en tiedä...............

Taasko starttaan niin kovalla vauhdilla, että ajan päin tiiliseinää ihan välittömästi? Entä, jos en kelpaa tällekään tälläsenä vaan kohta on pöytä täynnä ehtoja ja vaatimuksia? Entä, jos on taas niin kova vauhti, että ite tympäännyn kyytiin ja hyppään tai toinen tympääntyy? Niin..ENTÄ JOS?

Samainen ystävä, kuin edellä..sanoi myös, kun sanoin pelkojani ääneen, että "Haudassa ehdit jarrutella!!". Tottahan se perkele on. Ei ihmissuhteiden paskaa haukkaaminen oo ennenkään mua tappanu. Jos ajelen päin sitä seinää nii eihän siinä muuta, ku taas keräillä roippeet ja palata takasi tien päälle. Eihän yks totaalinen vuoden mittanen fiasko saa lupaa enää vaikuttaa enempää mun elämään. 

Mistä lähtien olen muka antanu muiden tekemisten vaikuttaa itseeni niin paljon, että jättäisin tekemättä, tuntematta tai elämättä sen takia mitä joku on joskus tehnyt? Niin. En mistään lähtien!

Ja yks asia, jonka kuulin ja joka ei varmaan, kävi miten kävi, ikinä häviä mun mielestä: "Määrittelen ihmisen sen itsensä perusteella, en sen mitä se tekee työkseen."  Niin. Totta tosiaan. Joku voi ajatella noinkin.

Tällästä tänään. Huomenna on luvassa tai maanantaina..varmaan pienoista raporttia tankkauspäivästä ja työkuviot pistettiin taas ihan uuteen uskoon, joten siitäkin avautumista luvassa.

Sokerihiiren kuolema?

Luin tuossa eräästä blogista tankkauspäivästä ja tämä tapahtuma oli toteutettu myös kuvin. Ohessa oli myös selostus siitä miten telkkaria katsellessa ei ollut uponnut, kuin pari hassua palaa tummaasuklaata ja kuorrutetut pähkinätkin oli joutunut jo ahtaa väkisin sisuksiin. 

Nauratti. Niin varmaan. Kunhan kirjottaa, ettei muka enää yhtään uppoa herkut, kun niitä saa ja ei sokerista voi mitenkään tulla huono olo. Ei se vaan ole mahdollista. Ite ainakin aion vetää niin tolkuttomat sokeriöyskyt heti, kun se vaan on mahdollista, että oksat pois.

Niimpä niimpä. No..tästä päästään siihen Mannisen banaani-toffee vanukkaaseen, joka oli eilen testissä. Ja kyllä...olihan se hyvää ja olin niin onnellinen, kun kaapaisin sitä suuhuni ja tunsin miten ihanan makeaa se on, MUTTA se kulhollinen, loppua kohden, alko tuntua niiiiiin ällömakealta ja jälkeenkin päin jäi vielä sellanen outo ÖRP fiilis siitä kaikesta makeudesta mitä olin juuri työntänyt kitusiini, että heräs ihan pelko, että voiko nyt tosiaan olla niin, että en pystykkään enää tunkemaan samalla tavalla esim. karkkia naamaan tai vetämään litran mudcake jäätelöä yksinäni huppuun yhdeltä istumalta TAI järsimään kokonaista suklaalevyä vain kuorien välillä paperia tieltä, alusta loppuun yhdellä kertaa? Siis wtf?

Manninen..joka näyttää vauvan puglulta, mutta maistuu ihan hyvälle, jos tykkää makeasta!!

Mutta en vielä hätäänny. Voihan se olla niin, että mun kroppa hylkii vaan keinotekoista makeutta ja kunnon sokeri on edelleen tervetullutta tavaraa samassa mittakaavassa, kuin aiemminkin. hahha!! Jää nähtäväksi onko se sisäinen sokerihiiri kuollut vai vieläkö se sätkii??

Ja sitten asiaan; viime sunnuntain mittausrapsa PT:lle. Saimpas paluu postissa tiedotteen tulevana sunnuntaina järjestettävästä tankkauspäivästä ja kysyessäni mahdollisuutta suorittaa se esim. syömällä kilo makuunin irtokarkkeja, sain viileähkön vastauksen, jossa evättiin moiset haaveet. Yllättävää. Ja ohjeet luvattiin toimittaa lopummasta viikkoa. Jännä nähdä mitä sämpylää ja extra makaronia tungen lopulta turpaani.

Valitettavasti joudun ehkä kapinoimaan ja haukkaamaan palan jotain suklaata, jos sitä ei erikseen ohjeessa ole. Kärsin syvistä vieroitusoireista, jotka on pahemmat, kuin tupakkaa lopettaessani koskaan!

Haluan myös ransakalaisia ja BBQ kastiketta! Sipulirenkaita! Guacamolea! Suklaakakkua! Juustokakkua! Sushia! Kiinalaista! Lettuja! Pannukakkua! Jäätelöä! Jappia! Muffinseja! AURAJUUSTOA! Ja kyllä..olen tietoinen, ettei tankkauspäivä tarkoita moista vapaasti mättämistä, mutta saan kai haaveilla...edes vähän. -.-

Noh..tuli mitä hyvänsä niin toistaiseksi odotan melko innolla tankkausta, vaikka tiedänkin, että mulla tulee olemaan vatsa sekaisin ja maanantaina sellaset hiilarisilmät, että oksat pois, mutta se varmistaa sen, että pysyn taas vähän aikaa tyytyväisenä ruokavalioni kanssa, kun verestän muistia siitä miten kauheelta hiilaripöhö tuntuu! Ku nyt olemus on ollu pelkästään ihanan kevyt ja piukka. (paitsi sillon yks sunnuntai)

Sitten sananen Mutant Mayhemistä. Sangen toimivaa juu. Ja makuna apple oli oikein hyvä. Mutta älkää hyvät ihmiset ottako sitä seitsemältä illalla. Treenihän kulki ihan hitokseen täydellisesti! Huolestuin vasta, kun touhotin kotiin tappavalta treeniltä ja pistin koko keittiön järjestykseen ja lopulta makasin edelleen 02.30 silmät teelautasen kokosina sängyssä valveilla ja sydän hakkas tuhatta ja sataa. Ehkä puolitan annoksen tai alan käymään aamusin treenillä. Mutta tommonen valvominen ei käy laatuunsa!

Aamulla vääntäydyinkin 6.30 reippaalle aamulenkille ja tänään onneksi sali vapaa. Veikkailen, että jos vaan pystyn olla ottamatta päikkäreitä, ens yönä uni maistuu. Tai olis todellaki parempi!

Univelat ulosotossa

Nyt on sitte venytetty ilmeisesti kyllin pitkälle unen vähyyden kanssa ja on tullut maksun aika. 

Tänä aamuna, toista kertaa lyhyen ajan sisällä, olin sammuttanu kellon ja jatkanu tyytyväisenä unosia ja heräsin kello kuuden sijaan 8.27. SAATANA!!
Mulle ei koskaan, ei koskaan käy niin! Nousen aina HETI, kun kello soi, koska tiedän, etten muuten pääse ylös. Nyt en edes muista sammuttaneeni kelloa, enkä edellisellä kerrallakaan omannu mitään mielikuvia moisesta epähyväksyttävästä toiminnasta!!

Eikä siinä mitään..työthän alkaa vasta klo 10, mutta aamulenkki olis kuulunu tähän aamuun, kuin myös eväät oli täysin punnitsematta ja valmistamatta + suihku ja meikkaus. Noh..onneksi oon kerkeäväinen nainen, myös aamuisin, kun sille päälle satun ja ei kun ruuat höyrykeittimeen, aamari naamariin, pikasuihku ja meikkauksen säästin duunipaikalle. 

Tää tapettiin uppoava, ei minkään näköinen, meikitön aamunaama

Keittiöhän se jäi siihen kuntoon, että kiirusta oli. Yleensä pidän huolen,
että se jää tiptop kuntoon, että illalla on kivempi tulla kotiin ja alkaa hääräämään siellä taas.

Koneella en ehtinyt istuskella ja kahvinkin jouduin heittää vaan häthätää huppuun ja painella ovesta ulos. Hiukka raskaita mulle tommoset aamut, kun tarviin sen oman rauhottumishetken. Rauhassa aamupalaa koneen ääressä, pari kuppia kahvia ja sitten aletaan vasta toimia. Siksi herään aamulenkki aamuina 4h ennen duunia ja lenkkivapaina 3h ennen. Joidenki mielestä se on älytöntä, mutta mulle NIIIIIIIIIN elinehto!

Kerkesin kuitenkin vielä hakea lisäravinne pakettini postistakin matkalla töihin, koska asiat tärkeysjärjestykseen!! 

Otin testiin Mutant Mayhem latarin..saa nähdä miten röpöttää. Oon ainaki kuullu pelkkää hyvää ja sokeriakaan ei ollu, toisin, ku siinä Intensityssä, joka muuten oli kyllä ihan hyvää minusta.

Ja Mannisen proteini pudding toffee-banaani. Kukaan ei oo oikein tuntunu tykkäävän mistään noista vanukkaista. Oli kyseessä sitten Fastin tai minkä tahansa vanukkaat. mutta ite ainaki tykkäsin minttusuklaasta ja en muutenkaa oo todellakaan mikään nirso niin päätin kaikella uhalla kokeilla tuota Mannista. Saapa nähdä. Se on kuitenki nyt sitten ihan hillitöntä kuraa. hahhah. Mutta protskua oli ainaki vähä enempi, kuin Fastissa, jos ei mitään muuta.

pika meikki.

Joo. Tää vaan on nyt sitte sellanen päivä, että naama näyttää petolinnun perseeltä, vaikka sille tekis mitä ja noi tummat silmänaluset näkyy Rovaniemelle asti! Mutta ei voi mitään. Välis se on tällästä. 

Illalla etureinojen jumppausta tiedossa, hyvä siis, että sain sen latarin. Eilen oli selkä päivä ja raahauduin niin puoliunessa salille, että olis ollu joku piriste enemmän, ku poikaa. Sain kuitenki väännettyä ihan hyvän treenin loppujen lopuksi ja selkään hyvää tuntumaa, jopa poltetta, joka on ollu aina vähä haastavaa toteuttaa.

Kivaa päivää kaikille! Täälä jatketaan aamushokista toipumista. -_-

3 viikon etappi, mitä minulla on?

Taas on 3 viikon etappi käsissä ja mittoja ja paino otettu ja lähetetty PT:n tarkasteltavaksi. Huomattavasti paremmat lähtökohdat moiselle toiminnalle oli tällä kertaa, kuin viimeksi, jolloin turvotus ja vitutus varjosti moisia touhuja.

Suluissa kolme viikkoa sitten otetut mitat..

Paino: 58,3 (59kg)

Vyötärö: 66cm (66cm)

Lantio: 85cm (88,5cm)

Hauis: 27 cm (27cm)

Reisi: 52cm (52,5cm)

Rinnan ymp. :88,5cm (87cm)

Perse se jatkaa pienentymistä vauhdilla ja oon ihan huippu tyytyväinen siihen. Nyt on tasan -10cm 3kk aikana lantio kaventunut! Ja kyllä sen huomaa kaikista farkuista yms, jotka istuu nykyään ihan täydellisesti eikä mistään välistä pursua mitään.

Haban kasvatus on osottautunu jotenki vaikeaksi hommaksi ja manasinkin tänään kaverille miten viikko tolkulla sahaan samoilla painoilla enkä vaan millään jaksa nostaa painavampaa...eikä se saakelin haba kasva! Jännä miten nyt vasta kiinnittää siihenki asiaan huomiota, että miten vaikeeta se onkaan.

No..se siitä posettelusta taas tältä erää. Vielä on työtä, mutta on sitä saatu paljo sellasta aikaan mitä en olisi ikinä ikinä ikinä uskonu.

Josta päästäänkin aasin siltana asiaan, jota aloin miettiä, kun oon viimesen vuorokauden kuunnellu ja lukenu erään ihmisen kehuja ja ylistyksiä itsestäni korvat punasena. Ketäpä nyt haittais toki kuunnella ylistyssanoja itsestään ja nk. upeudestaan, mutta se on vaan jotenkin.....outoa. Se saa hämmennyksiin. 

Ite on niin vaikea nähdä aina niitä kaikkia tuloksia tai saavutuksia siinä mittakaavassa, jossa joku muu ne näkee. Enhän mä omasta mielestäni oo sen kummempi Kata, ku mikä oon aina ollu..ehkä hieman pienempi ja itsevarmempi, mutta en milloinkaan unohda sitä mistä tähän on tultu. Ja niinhän sen pitää mennäkin.

Mietin tänään, että oikeastaan, vaikka välillä on tämän elämän varrella ollu ihan hemmetin vaikeeta ja kertakaikkiaan toivotonta. Välillä on tuntunu, että elämä on yhtä hiton selviytymistä millon mistäkin ja pelkkää vääntämistä niin silti...oon ehkä maailman onnekkain, että ne asiat on menny just niinku ne on menny. Ettei mitään oo kannettu nenän eteen niinku Manulle illallinen vaan kaiken eteen on joutunu tekemään töitä. 

Ehkä se on saanu aikaan sen, että tänään tunsin silkkaa kiitollisuutta siitä missä pisteessä nyt ollaan. Kuinka onnekas olen, että kaikki perusasiat on kunnossa. Mitään valittamisen tai murheen aihetta ei ole ja on paljon ihmisiä, jotka olis onnellisia, jos niillä olis edes puolet siitä mitä mulla on. Koti, perhe, työ, ystävät, terveys, harrastukset,vapaa-aikaa ja mahdollisuudet tehdä ja saavuttaa just sitä mitä ite haluaa.

Ihan liian vähän ihmiset muistaa olla kiitollisia tästä hetkestä tai menneistä opetuksista. Aina halutaan jotain huomenna tai ens viikolla. Koko ajan pitää saada jotain lisää ja enemmän. Mikään ei riitä eikä tunnu miltään. Kun joskus muistettais kaikki pysähtyä ihan sekunniksi ja miettiä mitä kaikkea on JO käsissä ja miten mahtavaa se on. Ja muistettais nauttia ja arvostaa niitä asioita ennenkä ne viedään meiltä pois.

Näihin ajatuksiin..toivotan hyvää yötä. <3

Viikko kuulumisia

Niin hienosti kumosin keskiviikkona kahvit tietokoneen päälle eikä h ja g kirjain toimi ollenkaan, joten olen joutunut tukahduttaa kirjoitus intoni, jota olis kyllä piisannu. Ärsyttävää.

Pientä raportaasia siis ennen huomisia mittauksia.

Viikko on treenien osalta menny tosi putkeen tähän saakka ja on tuntunu, että tulosta tulee vaan lisää ja lisää ja jaksaa vääntää. Paljo on tehny varmaan 3 viikon vapaat töistä (paitsi ke), kun on ollut oikeasti aikaa panostaa ja on jaksanut, vaikka maanantai hillumisen takia olikin kankea.

Keskiviikkona tein tosiaan pikaisen työkeikan Hämeenlinnassa ja koska piti tsombailla taas yötä myöten, oli torstai pyhitetty lepopäiväksi lenkkien ja salien osalta ja sain "poikamiesboksini" siivottua JA rakkaan tanssitankoni takasi paikalleen, joten meidän tauolla ollut harjoitteluputki käynnistetään jälleen! Ihanaa! Tankotanssi on niin parasta!

Tankotanssi auttaa myös ruskettumaan....mustelma kerrallaan

Viikonloppu vierähtää täällä Seinäjoella kummityttöä paimentaessa. En ole mikään varsinaisen lapsirakas ihminen. Ahdistun lasten seurassa ja siinä missä muut naiset kokee jonkun äidinvaiston esiin astumisen ja haluaa lulluttaa, keinuttaa ja lääppiä kaikki maailman kuolaturvat pilalle, tulee mulle sellanen "Viekää se pois. En halua koskea siihen!!" -efecti. 
Mutta tuo kummityttö on sellanen iso poikkeus elämässäni ja yllätyksekseni häntä jopa aika ajoin ikävöin, tapaamisvälien venyessä. Ja tais uutiset hänen maailmaan tulostakin jo kirvottaa onnen kyyneleet tämän ämmän silmäkulmiin.  
Mutta ei pelkoa, ei todellakaan oo alkanu mikään biologisen kellon tikitys ja kaikki muut maailman lapset aiheuttaa mussa edelleen pakokauhua. Hahhah.

 

5 min ilman valvovaa silmää.

Aika vekkuli tuo neiti, kun sille päälle sattuu. 

Tänään sitten viikon viimeinen treeni kera vanhan luokkakaverin. Se ois takareiskojen ja vatsojen vuoro. Eilen tein poikkeuksellisesti rinta-haukkari-ojentajan, koska aamu oli hiton kiireinen. Juna lähti 12.00 ja sitä ennen piti hoitaa aamuaerot, syödä kahdesti ja treenata, joten sitä oltiin klo 6.00 tikkana harppomassa aamulenkillä ja 9.00 jo soutulaitteessa lämppäämässä.

Huomenna sitten niitä mittoja jälleen. Siihen asti...kivaa viikonlopun jatkoa!


 

Ihan mahtava päivä!

Pakkohan se on hehkuttaa, ku oon saanu ryömittyä mörrimöykkymäisistä synkkyys syövereistä päivän valoon!

Viime yöhän oli ihan kamala. Mua väsytti jo klo 21.00, mutta jouduin ootella iltapala-aikaa ja loppujen lopuksi ei nahkaverhot olleet rullautuneet silmämunien suojaksi vielä klo 00.13 ja 8.00 oli klo herättämässä aamulenkille lähtöä varten. 
Ei hajuakaan kauanko pyörin, mutta kellon pärähtäessä soimaan ja silmäpussien roikkumisesta päätellen, en ollu nukkunu montaakaan tuntia, mutta pomppasin ylös, vaatteisiin ja painuin ovesta pihalle aika massiivisen vitutuksen saattelemana.

Lämmin keli ja reipas tahtinen askellus laannutti hermoja kuitenki hiljalleen ja kotiin palatessa olinki jo ihan erilaisella fiiliksellä. Oikeastaan aika hyvällä ja ajatus salille menemisestä ja etureisitreenin suorittamisesta tuntu ihan loistavalta. Fiilikset alko siis todellaki kääntyä ihan päinvastasiksi, ku edellisenä päivänä.

Ja koska ei ollu kiire minnekään, söin rauhassa aamupalan ja seuraavankin aterian, tilasin fitnesstukusta uudenlaista lataria testiin(mullahan oli se intensity, joka oli musta ihan toimivaa, mutta sisälsi aika paljon sokeria..), mannisen banaani-toffee puddingia ja kasan vitamiineja. Tukivyö tarttis hankkia, koska mavet ainakin alkaa tuntua jo keskivartalossa melko ikäviltä, mutta täytynee käydä jostain ihan paikan päältä kyselemässä suosituksia jne.

Yhden jälkeen lähdin kipittelemään treenille ja vaikka latari oli loppu, oli energiaa yllättäen niin paljo, että ois voinu kuvitella, että oon vetäny yliannostuksen sitä. Polkasin crossilla käyntiin lämmittelyt 10 min aika kovalla tahdilla hiki pintaan ja sitte treenisetti käyntiin seuraavanlaisesti.

smith koroke kapea 4x10 (50,50,50 ja 55kg + tanko)

Reiden ojennus 4x10x45kg

Super: prässi kapea 3x12(100,110,110kg)

smith kapea 3x12 (30,30,40kg +tanko)

Bulgarialaiset kp. 3x15x30kg(ja siis 15/jalka)

ja vatsoja 8 sarjaa Abdomcrunch 4x15x32,5kg ja Ab coacher 4x20x10kg

Bulgarialaiset meinas taas tappaa, kun viimeksi en pystyny tehdä niitä vikana vaan tein ne muistaakseni tokana, kun kaikki muut oli varattuna, joten tottakai jaksoin tehdä ne 30kg...tänään, kun pohjalla oli jo kaikki tuo muu tempominen niin meinasin ehkä hiukan kuolla, mutta eihän tässä nyt ainakaan vähentämään ruveta. Hah!

Treeni oli kertakaikkiaan mitä mainioin!! Huojuin ulos salista, koska reisiin koski niiiiin kovin ja ne oli ihan hyytelöä. Ja huomas kyllä, etten ollu vetäny lataria, koska jo reisiojennuksien jälkeen tuntu, että reidet on ihan hullut pölkyt ja ettei niillä voi todellakaan juntata prässiä enää mihkään suuntaan, mutta ajattelin, että onhan sielä salissa pari ihmistä, että kai ne tulee auttamaan, jos näyttää siltä, että jään prässin väliin, mutta en jääny..elävänä ollaan...nipinnapin. Hahhah.

Salin jälkeen pyyhälsin life myymälään (unohdin mun juomapullon vissiin sinne .:'( ) täydentämään sinkki varastoa ja tarttuipa tahmaiseen tassuuni sokeritonta tummaa suklaata, jota oli ihan pakko ottaa maistiaiseksi, vaikka epäilen ettei sekään ole sallittujen aineiden listalla, mutta sallittakoon minulle välipalavanukkaan yhteydessä maistella pari palaa...joohan...? (meni kyllä jo..hihhih)

Olipas muuten ihan hyvää. Mansikka paloja sisällä.

NIIN JA....lidlissä oli Skyr uutuutta. Ananas skyriä! Ostin heti kokeiluun pari purkkia. Tänä iltana selviää mitä se sanoo. Voi olla hyvääkin!

Sunnuntaina saatte sitten taas ihastella mun berberiä ja puolialastonta kehoa, koska on mittaus ja punnituspäivä, joten raporttia ja vertailua luvassa, vaikka siis eihän tämä viikon viimeinen postaus ennen sitä ole.

Ah..ja nyt alkaa olla päiväkahveen aika. Mukavaa loppupäivää kaikille!! 

Laukaus omaan nilkkaan

NIIIN....Kyllä vaan alkaa nämä viikonloppu huminat olla sellasta itseään nilkkaan ampumista, että ihan just yhtä viisasta. Kärsin tänään niin kovasti, kun heräsin 13h yöunilta pää juntturassa ja tiedossa oli, että se on paiskottava salilla tuplatreeni, koska sunnuntaina olin vaan niin lopen uupunut, että en jaksanut todellakaan raahautua salille vaan yhdeksältä sänkyyn.
Ei sitä yhtään turhaan korosteta unen tärkeyttä ja ku muutenki oon vetäny paskoilla yöunilla jo kuukausi kaupalla niin on todellakin älyvapaata kuvitella, että koko viikonlopun aikana riittää, kun nukkuu 6h ja vielä älyvapaampaa kuvitella, että jaksaa niiden jälkeen suoraa treenaamaan! Joo ei jaksa!
Eikä tosiaan meinnannu tänäänkään olla haluja lähtee tosta ovesta ulos.

Se hyvä puoli tässä on, että en oo syöny ohi listan. Korkeintaan oon vetäny jotain fastin vanukasta tai protskupatukan ylimääräsenä, kun on jääny joku ruokailu tapahtumatta, että pysyis proteinin saanti kuitenki kunnossa. Ei muruakaan herkkuja tai väärää ruokaa.

Perjantain laivareissullekin punnasin ja valmistin kaikki eväät mukaan minigrippusseihin. Tosin...lauantain ruokailu meni silti perseelleen, koska en saanu mun sen päivän ruokaa minnekään kylmään(ja kävin kyselemässä infosta mahdollisuutta saada jonnekin heidän tiloihin kylmään ne niin ei..-.-) eikä ajatus vuorokauden lämpimässä hytissä pyörineestä pihvistä oikein kuulostanu turvalliselta syötävältä. Tarviin sen stnan kylmän ruokarepun ja äkkiä!

Tää on sitä omistautumista

Onneks seuraavat hippalot on vasta maaliskuun lopulla, joten sinne asti voinen rauhassa treenata ja pysyä taas tyytyväisenä ja tylsänä kotihiirenä(paitsi ens vklp kummitytön vahtimista Seinäjoella, mut sitä ei lasketa), koska onhan se hiton raskastakin lähtee reissuun, ku se pitää aina niin tarkkaan suunnitella. Treeni mahdollisuudet, ruuat, vp:t ihan kaikki. Siksipä hyvin vähän huvittaa käydä missään kauempana, mutta välillä on repästävä, ettei ihan pää leviä täälä yksinään.

Noh..tänään siis tein rinta-hauis-ojentaja + selkä. Nämä olis ollu kaks erillistä päivää, mutta päätin tehdä ne tänään putkeen, jottei treenirytmi kärsi JA koska olin käytökselläni ansainnut kunnon katumusharjotukset. Ekan setin aikana olin ihan varma, että kuolen, mutta selän pieksemisen alkaessa tuntukin jo paljo helpommalta ja sain sen tehtyä ihan kunnialla loppuun. Hiukka painoja ja toistojakin tuli lisäiltyä ihan vaan vittuiluna itselleni. JA jaksan vaan juhlia niitä vetoremmejä. Tän päivän selkähommissa ne oli ihan ykköstä!!

Eipä siinä muuta sitten. Viikonloppu oli kuitenkin IHAN PARAS IHAN PARHAIDEN ihmisten kanssa ja en vaihtais sekuntiakaan pois, vaikka jouduinki sen takia itseäni hieman rankaista. Pari kuvaa meidän koko joukkueesta! <3

Huomenna aamuaerot, etureiskat ja vatsat! Ja toivottavasti miljoonasti enempi energiaa!

Salia ja tähtityttöilyä

Alku viikon treenit onki pyyhkiny oikein mukavasti. Tiistainen selkätreeni uppos suoraan kohteeseen lisäpainojen merkeissä ja eilinen etureiska treeni oli myös hyvä, tosin olis ollu parempikin, jos ei jotkut ois vallannu kaikkia smithejä ja pitäny 5min taukoja istumalla tangon alla. Oli vähä hankala pitää draivi yllä, mutta kyllä silti sain kirvotettua tuskan parahduksia huuliltani viimesissä toistoissa ja bulgarialaiseen oli hieno mättää lisää painoa. Ai, että vihaan sitä ja itseäni. Hahhah.

Tiistaina oli mainitsemani kunnon hieronta ja pakko sanoa, että ehdottomasti ihan paras ja asiantuntevin hieronta mitä oon ikinä saanu. Sain kunnon käsittelyn tuolle mun olkapäällekin ja hyvät ohjeet miten sen saa pidettyä auki. Alaselän jäykkyys helpotti ihan heti, ku rusikoitiin vähä pakaroita ja voi pojat, että ne olikin jumissa. Siis muhun koski ihan koko sen tunnin mitä mua vatkattiin. Mutta hyvä homma. Nyt on paikat auki..vähän aikaa. Ja viimein tiedän eron hyvän ja huonon hieronnan välillä.

Vaikka viikon levon ja viikonlopun hillumisen jäljiltä olin aika hakattu ja kiinnostus kaikkeen nolla, sai tiistain aamuaerot mut taas liikkeelle ja potkas motivaatiopiikin perseeseen. Salille meno on ollu taas ihan huippua ja saanu olon niiin tyytyväiseksi. Tänään siis olkapäät ja nyt onki 4 pv:n treeni putki päällä, koska huomenna on laivalle meno ja veikkaan, ettei lauantaina oo ekana treenit mielessä, joten säästän sen vp:ksi.

Olis joskus kiva, kun olis lisäillä jotaki treeni kuvia, mutta emmä vaan käsitä miten kellään on aikaa treenin ohessa ottaa jotain kuvia ilman, että hyvät sykkeet menee vituiksi. Pitäis palkata vissiin joku ammattilainen juoksemaan mun peräs salilla kamera kourassa. Hahahhah!!

Tällä viikolla, johtuen siis varmaan just tosta viikonlopun laiminlyönnistä, mun on tehny sikana mieli herkkuja. Suklaata ja niitä hiton irttareita.(vaikka luulin jo selättäneeni ne himot, kun en edes muista miltä karkki maistuu.)

Päätin siis kokeilla näitä hassuja tee makuja ja ostin strawberry cupcake teetä. Ihan hyvää joo, mutta pakko ostaa myös makeutusaine, että saan kaiken irti! Sokerihiiri, kun olen. 

Ja sitten...voi ei. Nyt sitä napotetaan Seiskan tähtityttönä. Kuinka kamala on kattoa noita kuvia, jotka on otettu 26.11, jolloin valmennusta oli takana vajaa viikko. Kuinka paljon paskemmassa kunnossa oon noissa kuvissa, kuin nyt ja kuinka kamalat hiukset mulla on, kun "mustasta punaseksi" -projekti on käynnissä. Voi voi voi!! :'D  

Kuva: Timo Korhonen

Noh..ehkä joskus saan lisäillä niitä tikimpiä ammattilaisen ottamia kuvia vielä. Näihin tunnelmiin tältä erää.

Kehonhuolto viikko

Kehonhuolto viikko tuli kyllä käytettyä erittäin kokonaisvaltaisesti hyödyksi, vaikkakin viikonloppu tais imeä energia varastot melko nolliin.

Kaks käyntiä hierojalla, jooga tunti, aamulenkit, nukkuminen, shoppailu ja biletys. Siitä oli mun viikko tehty. Ihan mahtavaa! 

Joogaa kävin kokeilemassa ihan vain, koska rauhottuminen näinä viikkoina on ollu tosi vaikeeta ja nukkuminen sitä myöten, niinku oon useassa postauksessa maininnut, vaikeaa.

Ensimmäinen ajatus tunnin alussa oli aika perinteinen "vittu mitä paskaa..loppuis jo". Ja rauhattomuudelleni ominaiseen tyyliin mielessä kävi sata asiaa mitä sen turhan heilumisen sijaan voisin kotona tehdä. Kuitenkin ohjaajan rauhallinen ääni ja taustalla pulpattava rauhallinen musiikki sai munki mielen jotenki sen tunnin aikana niin rennoksi, että loppu renotutuksen aikana vaivuin ihan johonki unenomaiseen horrokseen ja kotiin mennessä tuntu tosi kevyeltä. Eli..pitäis vaan olla kärsivällinen ja koittaa muistaa ottaa sellasta rauhottumisaikaa itelleen eikä koko aika säätää jotain. 

Testasin myös Tampereen urheiluhieroja koulun urheiluhierontaa ja mulle sattu ainakin ihan napakka otteinen hieroja ja tuntu, että selkä ja jalat aukes ihan kivasti. Tänään kuitenkin luvassa vielä kalvojen käsittelyä ammattilaisen ottein.

Ja viikonloppu sitten, joka kestikin lauantain sijasta sunnuntaihin......

Vaikka alkoholin nauttimiselta taas säästyttiin, aiheutti venähtänyt viikonloppu (mun piti tulla lauantaina kiltisti kotiin) sen, että lauantaina jäi melkein kaikki vaaditut ruuat syömättä. Söin kaks proteini patukkaa. Virheenä melkein isompi, kuin, että olisin syönyt ohi listan, koska siitä lähtien on vaivannu jatkuva nälkä, vaikka oon syöny ohjeiden mukaan ja sunnuntaina yritin jopa vähä mättää ekstra proteinia ja tasottaa laiminlyöntiä.

Ja hienoista univelkaakin sain aikaseksi ja sunnuntain ja maanantain välisenä yönä vetelin komeat 14h unta kaaliin. Onneksi eilen oli vielä lepopäivä. Oli moisen nukkumisen jälkeen kyllä aivot ja keho sen sortin liisteriä, että kauppaan lähteminenkin tuntu melkoselta saavutukselta. Mutta vihdoin haaveilemani, sängystä sohvalle ja sohvalta sänkyyn -päivä toteutui. En oo aikoihin ollu noin laiska!

Mutta ihana viikonloppu kaiken kaikkiaan. Rakastan mun ihmisiä ja niiden kanssa vietetty aika on parasta mentaalivalmennusta ikinä! <3

Näin...jälleen paluu sorvin ääreen aamuaeron merkeissä ja kohta nykäsen selkä jumpalle ennen hierojaa, koska oletettavasti on turha treenailla enää myöhemmin hierojan jälkeen. Ihan kiva kyllä, koska se tarkottaa, että ennen puoltapäivää on kaikki velvollisuudet hanskassa ja loppupäivän saan taas vaan maata. Hahhah.