lauantai 31. toukokuuta 2014

Aamusärö ja koko päivä pilalla.

Hiljainen aamu, klo 6.00, sängystä ylös kellon soidessa, vaatteet kainaloon ja hiippaillen keittiöön pukemaan, että kanssa ihminen saa jatkaa uniaan rauhassa ja että minä, MINÄ saan palata hiljaiseen asuntoon viettämään yksinäistä aamuani lenkin jälkeen. Toisen vielä nukkuessa, tiedän, että se nukkuu ainakin kahdeksaan, jopa yhdeksään.

Reipas tahtinen, kuitenkin kävellen, suoritettu aamuaerobinen lintujen laulaessa ja tuon oudon valoilmiön, joka tuntuu olleen kateissa viikkoja, keventäessä askellustani.

Hikoilen kivasti ja olo on leppoinen saapuessani "kotiin" n.40min käppäilyn jälkeen. Heitän hupparin, hanskat ja pipon (KYLLÄ..varauduin totuttuihin hytinä aamuihin ja puin pipon ja hanskat..) naulakkoon ja hiippailen jälleen, kuulostellen olenko edelleen yksin hereillä, keittiöön aamupuuron ja kahvin keittoon. Aaaah...Aamut..niin vaan mun juttu. Hiljaista, rauhallista. Vain minä, ajatukset, puuro, blogit ja kahvi. Pari tuntia. Ne vaivaiset pari tuntia ja pari kupillista, jotka tarvitsen, jotta olen valmis ottamaan vastaan mitä ikinä päivä tuokin tullessaan.



Kello lyö kahdeksan. Aamupuuro syöty ja ensimmäinen kuppi kahvia saatu nenän eteen. Katson kelloa ja tiedän, että viimeisiä yksinäisiä hetkiä viedään kunnes jo kohta kuulenkin askelten suunnistavan kohti keittiötä. Tiedän Facebookin olevan hiukan arka aihe keskuudessamme, joten saatuani hyvän huomenen toivotukset ja pusun, sammutan facebookin ja jatkan pelkkien blogien ja kahvini parissa. Vielä hyvän päivän ainekset taskussani.

(Ollaan puhuttu näistä mun aamurutiineista, en edes ymmärrä miksi mun pitää niitä selitellä, mutta olen esittänyt pyynnön turpakiinniblogiaikaakahvinkanssa -aamuista ja selittänyt miksi ne tarvitsen.)

Vessan ovi käy ja kanssa ihminen ilmoittaa "Tänä aamuna en aio kattoa sua tietokoneen ruudun takaa. Nyt se kone pois." Se ilmoittaa sen tiukasti ja käskevästi ja mun ensimmäinen kupillinen kahvia ei ole edes puoliksi juotu. Kuulen päässäni vikaan menneen viulun kirahduksen, joka tuhoaa koko aamuharmonian.



Kanssaihmiselle lienee käynyt selväksi tämän päivän kuluessa, että kun sanoin, että koko päivä voi olla pilalla, jos mun aamurutiinit häiriintyy...niin se ei ollut mikään vitun vitsi. Saapahan nyt NAUTTIA mun seurasta niin kovin, että jää varmasti lähtemättömästi mieleen. :)

Asioista voi neuvotella, asioita voi pyytää, mutta aamulla..ei todellakaan käsketä...Ei ennen niitä kahvikupillisia!

Kivaa lauantaita 

t: Aikuinen Kata 





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti