Ohhoh. Olis varmaan taas parempi vedellä jesarilla naama umpeen, ku asioilla on tapana haukata paskaa sillä sekunnilla, kun erehdyn hehkuttelemaan jotain onnistumisia. Kel' onni on se onnen kätkeköön -sanotaan, mutta minäpä en uhmallanikaan kätke ja huomenna keräilen sitten jälleen pirstaleita..todennäköisesti.
Viime viikkohan oli ihan huippu eikä J:n kanssa saatu yhen yhtä riitaa aikaseksi. Jotenki tuntuu, että nyt ihan oikeasti molemmat koittaa ajatella sitä yhteiseloa toisenkin näkökulmasta ja pakko sanoa, että muutamia ihan yllättäviäkin muutoksia oli J:n suhtautumisessa tiettyihin asioihin tapahtunut enkä voi olla, kuin ylpeä!! Mun Tampereelle paluukin saatiin hoidettua ilman riitoja ja sopu on tallella edelleen, vaikka välimatkaa on n. 400km ja nämä välimatkat on ollu meille normalisti aika vaikeita.
Oon koko ajan tienny, että J:ssä asuu pieni romantikko ja jossain postauksessa selitinki, kuinka joskus ajattelin, etten voi sietää sellasia ylitsepursuavia huomion osoituksia. Mutta J on kyllä pariin otteeseen saanu mut ihan hämilleen ja tuntemaan itteni niin speciaaliksi, että oon ihan sanaton...enkä huonolla tavalla.
Eilen menetin Kukkalähetti -neitsyyden (ja jos jollain heräilee tästä nyt samoja ajatuksia, kuin mulla tätä kirjoittaessani niin ei..en tarkota sillä tavalla), kun mun kotiovelle ilmesty ihka oikea kukkalähetti ruusukimppu kädessä ja kävi ilmi, että välimatkasta huolimatta mua halutaan muistuttaa, että olen todellakin mielessä.
 |
| "Makkis" |
Kyllä tässä tällänen kovanaamakin vaan sulaa ihme hunajaksi ja tuntee ittensä pikku prinsessaksi. ^_^ Paras kiitos Prinssilleni tais olla mun hämmentyny änkytys luuriin, ku en ihan oikeasti saanu sanottua mitään järkevää.
Muutenkin hyvä ajotus tuo kukkapuska, kun äityliini istua napotti mun sohvalla niiden saapuessa. Ei mikään huono anopin voitelu. Hahhah.
Ja tosi sääli, kun mulla ei oo maljakkoa. Mamman mielestä se tarkottaa sitä, että meidän on pakko mennä huomenna Ikeaan. Siis ihan pakko. :D
Sitte siihen lupaamaani kuntotsekkaukseen näin mittausviikon kunniaksi.
 |
Ylempi kuva siis lokakuulta ja alempi kuva tältä päivältä. Samat bikinit. Paino ero kuvien välillä n. 2kg. Pelkäsin, että onkohan mitään muutosta silmin nähden tapahtunu tuosta Taiwanin aikasesta takaprofiilista, mutta onneksi on. Selkä on selkeesti levenny ja reisien pökkelömäisyys muotoutunu parempaan suuntaan. Tossa saamarin hanurissahan on hommaa vielä, vaikka muille jakaa, mutta on sekin mukavasti alkanu muotoutua. Ja muutenkin kroppa tiivistyny enemmän balanssiin, kun yläkuvassa huomaa selkeästi, että minne ne rasvat hakeutuu...suoraa hanuriin ja reisiin, kun taas yläkroppa on siihen nähden sirohko.
Syvempiä kyykkyjä ja syvempiä prässäyksiä vaatii tuo perse. Nämä väli kuvat saa hyvin puhkottua, mahdollisesti alkavaa, tyytyväisyyden kuplaa, jos sellaseen yhtään meinaa ajautua. Hyvä, että tulin ikuistaneeksi tuon hanurini tilan niin tietää taas mitä varten ja miten syvältä kyykätään. Hahhah!
Suunta on kuitenkin oikea ja tässä on hiukan esimerkkiä siitä, että sillä vaa'an lukemalla on häviävän pieni merkitys loppujen lopuksi. Sillä ei ole väliä mitä sinä painat vaan se MIKÄ sinussa painaa!
Oh..ja sain Fressin hierojalta huomiseksi ajan, joten saanen suurempaa jumitusta pois ennen lauantaisia PT päiviä, joten mulla lienee mahdollisuus jalkajumppaan ilman päänsärkyä. Varsinainen runnominen tapahtuu sitten sunnuntaina Jukan hoivissa.
Mikolta sain vastauksen viikon mittoihin, jotta samalla ohjelmalla mennään kerta kroppa rokkaa. Yes Sir! \o/
Ihme fiilistelyt! Nooh..kyllä se tästä vielä suruksi muuttuu, että nauretaan nyt, ku naurattaa! :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti