tiistai 6. toukokuuta 2014

Freedom

Pari vähän mörkö päivää takana tästä ikuisesta pään seinään paukuttamisesta, joka ei vaan, kertojen lisääntyessä, tunnu yhtään mukavammalta eikä helpommalta. Samaa paukutusta ja entistä kovempaan tiiliseinään lähinnä. Olen ääliö. Rakastunut sellainen. Vai riippuvainen?

Tänään kuitenkin vääntäydyin aamu kuudelta jälleen aamuaerolle ja todellaki vääntäydyin, koska nihkeä mieli treenaamisen suhteen on edelleen olemassa ja se juontanee juurensa tuosta pään hakkaamisesta, mutta ei sen väliä...raahauduin kuitenkin ulos ja hyvä niin!

Olin kivasti hiessä palatessani kotiin ja tunsin taas tuttua aamuenergiaa ja vetelinkin aamarit naamariin, kävin suihkussa, ehostin lärvin ja suuntasin kaupungille höntsäilemään, ku aurinko karhas mut mörön kuopasta vähä ulos hymyilemään.

Lieköhän taas sitä kuuluisaa aikuistumista vai mitä lie, kun nautin nykyään niin paljo sellasista pienistä jutuista. Höntsäilen just esimerkiksi kauheen mielelläni kaupungilla yksinäni ihan vaan kierrellen kauppoja ja paikkoja ja hypistellen kaikenlaista. Ja nautin suunnattomasti istuskelusta jossain torilla takeaway kahvi näpeissä. Tänäänkin istuin keskustorilla capuccino räpylässä ja vaan nautiskelin säästä.



Hiukan huonot ajatukset kuitenki kalvo pään sisustaa tai ei niin vähänkään huonot vaan tosi mustat, synkät, raivokkaat, lopulliset. Sitten...johtuneeko auringosta vai kahvista vai molemmista...aloin jotenki ajatella, että JUMALAUTA! mitä mä siinä irvistelen.

Ensinnäkin..oon just siinä pisteessä johon halusin JA jos en muistanutkaan homman olevan näin rankkaa niin ainakin nyt muistan JA toinen juttu...mua ei oo kahlittu mihkään. Mun ei oo pakko tehdä mitään mitä en halua eikä olla missään missä en halua. Oon vielä omalla päätäntävallalla varustettu piin kova eukko, joka voi muuttaa mieltään ja vaihtaa suuntaa just sillon, kun huvittaa.

Oumaigaad mikä oivallus! Tuo pieni itsestään selvä asia pelasti koko loppu päivän ja synkeät ajatukset siirty keskustorin roskikseen tyhjän pahvimukini kanssa. Jos tarvitaan muutoksia, niin sitten tehdään muutoksia ja lopetetaan ainakin se märinä. Simple as shit!

Vapaus liittyy olennaisena osana muutenkin tähän hetkeen, koska kouluhan todellakin päätty eilen ja varmaan eka ja vika kerta, ku sen päättyminen herätti pientä harmistusta. Nautin niin olostani kädet taikinassa ja takki suklaassa. Heti alussa homman mielekkyys palasi mieleen ja koko 2kk meni, ku siivillä, vaikka toisinaan illaksi kouluun meneminen olikin vähä raskas ajatus, mutta eikö se aina oo?



Eilen väsäiltiin äitienpäiväkakut kotiin viemisiksi ja tuntien päätteeksi juotiin läksiäiskahvit ja jopa mun täyty tämän kunniaksi ottaa pikku siipale kakkua. 

Kunhan saan syötyä, on aika siirtyä eturepa jumpalle ja alkaa ehkä harkitsemaan pakkaustoimenpiteitä huomenna koittavaa itä-suomen reissua varten.

Selfieitä loppuun olkaa hyvä! Vai onko nää Relfieitä?



Eturepat loistaa leggarienki läpi. Tällästä ei kuulkaa oo ikinä ennen tapahtunu!  Ja on sielä takareijossakin jotain stna! Miun rumista kintuista alkaa sittenkin tulla jotain..nyyh. :') 

Vapauttavaa iltaa kaikille tasapuolisesti!! \o/

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti