maanantai 26. toukokuuta 2014

Mikälie kesäahdistus

Menneisyys vituttaa ja tulevaisuus ahdistaa vai miten se J osuvasti joskus kuvaili ja täs on nyt parin päivän aikana iskeytyny otsalohkoon erittäin vahvasti, että mitä moinen tarkottaa.

Erittäin paljon nääntää ja haluaisin vaan kaivautua peiton alle ja näivettyä näkymättömiin. Oon ahdistellu ja masennellu oman pääni sisällä niin voimakkaasti, että tänään haukuin itteni siitäkin, etten oo käyny salilla muka päivä kausiin, vaikka eilinen oli ainut päivä, kun en käynyt ja tänään olen menossa niinku kuuluukin. Mitä ihmettä??

Ruokailuissakaan ei ole ollut mitään vikaa ja silti tunnen itteni maailman paskimmaksi laiskamadoksi ja jo valmiiksi suureksi epäsonnistujaksi. Huoh. Nämä ittensä dissaamiskaudet on niin huippuja. Olen paska. Piste.

Ja mikä muutos edelliseen postaukseen, jossa olin kaikkeen niin helvetin tyytyväinen. Ja oon toki edelleenkin..kaikkeen muuhun paitsi itseeni. Oumaigaad, että voi ihmisen mieli olla vuoristorataa.

Olihan se viikonloppu joka tapauksessa huippu. Ystävä toi kaipaamani piristystä siksi hetkeksi ja meillä oli niin lystiä ja niin paljon puhuttavaa, että Virpin äänikin hävisi jonnekin ja sunnuntaina ei voitu kovinkaan montaa sanaa enää vaihtaa, kun toisesta ei vaan lähtenyt enää pihinää kummempaa. Hahah. 


Aamulenkille menossa la klo 6.00. Pirteetä ja reipasta.


Lenkkeilyn, treenaamisen ja kaupungilla hummailun merkeissä mentiin. Aurinkoakin tuli otettua ihan kunnolla ja alkaa vaikuttaa siltä, että jopa mulla on mahdollisuus saada tänä kesänä rusketus. Ehkä.

Eipä tässä taas sen ihmeempää kerrottavaa ole. Tai olis varmaan paljoki narisemisen aihetta, mutta jospa koittais, vaikka tehdä jotain niiden asioiden muuttamiseksi, jotka vituttaa ja jättäis sen narisemisen vähemmälle, kun se ei kuitenkaan ratkase mitään.

Että parempaa alkavaa viikkoa teille muille.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti