maanantai 12. toukokuuta 2014

Flunssan nitistystä ja niskajumia

Vaikka ohjeistin J:tä viime tapaamisella mun häiriintymättömien aamujen tärkeydestä ja pakollisesta tarpeesta saada kaks tuntia täysin hiljaista tietokoneaikaa kahvikupin kanssa JA vaikka J on pyyntöni huomaavaisesti toteuttanutkin niin ei tämä kirjottelu oikein meinaa sujua samanlaisella innolla, kuin kotona ollessa, joten siitä tämä blogihiljaisuus.

Treenien osalta tuo viime viikko on ollu aika kamala. Selkä on niin viimestä päivää jumissa, että tosiaan ennen jokaista treeniä oon joutunu vetää buranan naamaan, ettei ala massiivinen päänsärky heti kärkeen ja tunnen tälläkin hetkellä jomottavan poltteen koko yläselässä ja hartioissa.

J hieroi keskiviikkona melko pitkään tuota selkää ja saikin sen verran jotain aikaseksi, että torstaina en joutunu olkapäätreenille ottaa buranaa, mutta kyllä perjantaina sai taas takarepa jumppaan heittää napin huuleen, kun kyykyissä jo alko vasenta ohimolohkoa jyskyttää.

Fyssarille on laitettu mailia, mutta juuri äsken vasta, joten Matti Myöhäinen saa taas varmaan nuolla näppejään.

Onneksi nyt on kevennetty viikko ja aluksi meinasin, että tekisin tosiaan sitä kevytä treeniä niin taidampa kuitenkin hankkia sen hieronnan, venytellä ja käydä ehkä solkussa ja unohtaa sen treenailun.

Muuten viikko onkin ollu ihana ja onnistunut.


Perjantaina ulkoilin ystävien kanssa. Etkot oli hauskat enkä käsittänytkään, että juomapelin sivusta seuraaminen voi tuottaa suurempaa mielihyvää ja hupia, kuin siihen osallistuminen. Hahhah. 
Ensimmäinen baari tuotti hiukka ahdistusta ja joukkoon kuulumattomuuden tunnetta, luonnollisesti, kun se juomapeli oli jo osanottajilleen tehnyt tepposet, joten hyvästelin porukan jo hiukka ennen puoltayötä ja vääntäydyin treffeille nukkumatin kanssa.


Naikkoset etkoilla

Lauantaina käytiin vetämässä aamusella treenit ja illalla oli luvassa vähän ravintolaa ja jäätelöä töllön ääressä. Pienimuotoinen cheatmeal siis. Vaikka sain tuosta jäätelöstä ihan tolkuttoman ruokakrapulan. (Rockyroad Ingman creamy..oh my lord!! miten hyvää!!) Hikosin koko yön, ku pieni sika ja aamulla oli ihan kumma olo. Mun herkku toleranssi on näköjään laskenu. :D


Aurajuusto etanat alkupalaksi! NAM! Ja naudanpihvileipä.


Muistin taas sunnuntai aamuna miks pullaantuminen on niin helppoa. Ei jumankauta. Kello soi 7.00 ja viikon viimenen aamuaero edessä. Hiestä märkänä, edellisen päivän ruokavalio poikkeamasta. Silmät muurautunu umpeen ilmeisesti ravintola ruuan poikkeavasta suolan määrästä ja sormet niinku nippu kyrpiä kehon vastustaessa moista leväperäisyyttää pakkaamalla kostoksi nestettä joka raajaan ja kehon ulokkeeseen.

Se nanosekunnin pikanen "En lähde lenkille" -ajatus karistettuna mielestä, keräsin vaatepinoni ja lyllersin keittiöön pukemaan. Uusi, tällä kertaa n. 5 sekunnin mittainen "En vitussa lähde minnekään!" -ajatuksen jo hieman vaivalloisempi päästä karistus, tajutessani pihalla tulevan vettä, kuin esterin perseestä, puin kengät jalkaan ja suuntasin aamusateeseen.

Sade oli kohtalaisen siedettävää, onneksi muuten lämpimässä aamussa, Riihisaareen saakka.......eli siis juuri siihen kohtaan mistä on pisin matka takaisin "kotiin". Sillonhan ne taivaan palkeet vasta aukes ja vettä alko sataa sellasella voimalla, että kastumisen välttäminen oli täysin mahdotonta. Itsepintasesti vetelin lenkin viimestä askelta myöten loppuun ja samalla temmolla, kuin aina. Oishan se voinu ystävällisempikin aamun avaus olla, mutta kai siitä edellisen illan jätskimähöilystä piti jotenki rankasta, että meni kyllä jakeluun. Kiitos vain.

Onneks nykyään aamulenkit on jo niin osa rutiinia, että niile lähteminen on normaalisti jopa mukavaa ja jos joskus tuntuukin ettei oo niin osaa motivoida ittensä joka tapauksessa sinne ulos.






Jaaaa...iltapäivällä alko pahaenteinen aivastelu ja nenän vuotaminen. Olin ihan varma, että nyt nimittäin iski taudin kuvatus ja vasta aamulla juhlin ääneen, kuinka viimeksi olin kipeänä elokuussa Siperiassa. Helvetillistä kyytiä c-vitamiini naamariin, sauna päälle jonka perään kuuma finrexin huppuun ja tadaaaa!! Nitistystoimenpiteet suoritettu onnistuneesti! Minä en aio olla kipeä! Piste!

Tänään moikkailemaan ystävää ja jos koittais saada jotain tolkkua tähän elämän menoon. Kenties kesäksi jotain työnkuvatusta tai muuta. Oon ihan liian kauan työskennelly itseni kanssa niin on vähä vaikeeta päästä alkuun. Katsotaan mitä saadaan aikaseksi.

Mukavaa alkavaa viikkoa. :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti