Tällä aiheella on hyvä alottaa vuoden ensimmäinen postaus, kun kaikki lupaukset paremmasta kunnosta ja hoikemmasta vuodesta on lyöty ilmoille monien ihmisten taholta.
Mutta miten pysyä lupauksessa? Miten pitää motivaatio yllä? Näitä kysymyksiä tulee mulle harva se päivä, joten minäpä kerron muutaman, itsestään selvän asian ylipäätään asennoitumisesta koko projektiin.
1. Unohda paasto!
Ehkä suurin virhe minkä jokainen alkava laihduttaja/elämäntaparemontoija tekee on se, että luullaan, että syömättömyydellä laihtuu. Noh..sehän vaan ei pidä paikkaansa. Et syö --> aineenvaihdunta kuolee --> se vähä mitä syöt epämääräisinä aikoina varastoituu kaikki kroppaan ts. et laihdu.
MUISTAKAA syödä vähän, mutta usein. n. viidesti päivässä 2-4h välein on hyvä nyrkkisääntö.
2. Oikotietä onneen ei ole
Oon sitä mieltä, että kaikki maailman pussikeitto ja patukka dietit vois työntää suoraan sinne ja syvälle, jonne aurinko ei paistele.
Kenen motivaatio tai hermo kestää sitä, että syöt jotain saman makuista pussi puuroa kolmesti päivässä ja edessä siintää ajatus, että sitä täytyy jatkaa viikko tolkulla? Siinä ei pysy mieli, järki saati vatsa tyytyväisenä ja jos et jo parin päivän kuluttua löydä itseäsi karkkipussilta niin viimeistään kuurin jälkeen ahmit itsesi hengiltä.
Miksi siis altistaisit itsesi totaali repasahdukselle tälläsillä älyttömyyksillä, kun voit yksinkertaisilla muutoksilla pitää itsesi kylläisenä, mieliteot kurissa ja voida paremmin. Kaikille, joille tuottaa hankaluuksia sorvailla itse ruokavaliota, suosittelen lämpimästi pohjaksi Jutan gofatgo dieettiä pysyvään elämäntaparemonttiin.
3. Älä ahnehdi
Jos olet tähän asti viettänyt kaiken aikasi sohvan kulmassa ja liikuntaa muodostuu vaan auton ja ulko-oven välisen matkan verran niin ihan suotta kuvittelet, että jaksat tai olet kiinnostunut vetämään yhtäkkiä, vuoden vaihtuessa, neljä aamuaerobista viikossa ja käymään kuntosalilla tmv. liikuntahommissa viidesti viikossa. Ei ei ei. Tälläseen itsensä yliarviointiin saa kaadettua hyvänkin remonttistartin.
En väitä, etteikö se auto olisi hyvä vaihtaa kävelyyn, jos mahdollista ja ottaa ne portaat hissin sijaan + käydä lisäksi jossain varsinaisesti liikkumassa, mutta koska asia numero 1 on se, että keittiössä homma toimii niin, jos kiinnostus liikuntaan on tässä vaiheessa 0 niin sitten se on. Laita keittiössä asiat järjestykseen ja uskon, että olon kohentuessa se kiinnostus liikkumiseenkin kasvaa ja kun näin tapahtuu niin etsi rohkeasti sitä omaa juttua. Ei sen tarvii olla kuntosali ja bodypumppi. Pelaa vaikka squashia, jos siltä tuntuu.
Puhun nyt entisen liikunnan vihaajan suulla. ("On ihan tyhmää juosta jossain metsässä ilman päämäärää" -Kata :'D)
4. Ole rehellinen, älä selittele
Se, että ei ole aikaa, on paska puhetta. Piste. Vaikka sinulla olisi työ, lapset, ruuan laitto ja postin jakaminen niin löydäthän silti aikaa kahvin juomiselle ja facebookile, kenties myös tv:n katselulle.
Jos taas kesken projektin tuntuu siltä, että et kerta kaikkiaan jaksa lähteä kävelylle tai syödä rahkaa niin sitten et jaksa. Myönnä itsellesi, että nyt laiskottaa ja ole laiska! MUTTA älä oikeuta sitä itseltäsi selitysten kera vaan todella MYÖNNÄ itsellesi, että se johtuu laiskottelun halusta, siitä että sinua ei huvita. Käy myös mielessäsi läpi mihin yhden päivän laiskottelu johtaa. Johtaako se energisempään oloon seuraavana päivänä vai unohtuuko sen myötä hiljalleen koko projekti ja luisut takaisin vanhoihin tapoihin? Ja ole rehellinen itsellesi. Pysähdy TODELLA miettimään tätä asiaa äläkä vaan päätä jäädä sinne sohvan kulmaan. Itselle valehtelun polku on epäonnistumisen polku.
5. Halua ja tee itsellesi!!!!
Ehkä kaikista tärkeintä!! SINUN täytyy HALUTA elämäntapamuutosta ITSESI vuoksi. Ei siksi, että kaikki muutkin tekee niin, ei siksi, että on muotia olla niin fucking energinen ja fitness! Kun haluat, osaat myös motivoida itseäsi oikein ja linjassa on helppo pysyä. Yleensä suositellaan aloittamaan tällaisia projekteja ystävän kanssa. Minä taas suosittelen aloittamaan yksin. Siinä missä ystävä voi olla paras tuki ja motivaattori, voi se olla myös vaarallisin kompastuskivi. Ystävän lipsuessa on helpompaa itsekin antaa periksi mieliteoille, kun on rikoskumppani. "Nooh....Kerta Annelikin jättää jumpan välistä ja ottaa suklaakakkua...."
Millä minä sitten motivoin itseäni?
Joskus on niitä päiviä, kun on tieto, että treenille on mentävä, vaikka mikä olisi. Silti sohvan kutsu on voimakas ja halu sen uumeniin jäämisestä, salilla rehkimisen sijaan, mieletön. Päässä pyörii tuhat ajatusta, millä verukkeella voisin jättää treenit tänään välistä? Ja keksinkin monta hyvää tekosyytä, joilla voisin näppärästä huiputtaa itseäni.
Näinä hetkinä alan piinata itseäni edessä olevalla morkkiksella. Tiedän, että se tulee ja tiedän miltä se tuntuu. Etenkin, kun siihen liittyy ajatus koko projektin tuhoutumisesta. Tiedän myös miten tyytyväinen olen, kun tällaisina lusmutuntupäivinä kuitenkin raahaudun sinne treenille. Olo on miljoona kertaa parempi, kuin koko päivänä. Lisäksi saatan lukaista pätkän jotain hyvää treeniblogia ja katsoa mahdollisesti jakson jotain dieetti ohjelmaa. Ja näin olen yleensä valmis heittämään latarin huppuun ja laukkaamaan treenille eikä se lähteminen tunnu enää yhtään niin vastenmieliseltä, kuin ehkä tunti aiemmin.
Onnistumisen täyteistä vuotta kaikille! Muistakaa, että tärkeintä on voida olla onnellinen rehellisesti omana itsenään! :)
Mutta miten pysyä lupauksessa? Miten pitää motivaatio yllä? Näitä kysymyksiä tulee mulle harva se päivä, joten minäpä kerron muutaman, itsestään selvän asian ylipäätään asennoitumisesta koko projektiin.
1. Unohda paasto!
Ehkä suurin virhe minkä jokainen alkava laihduttaja/elämäntaparemontoija tekee on se, että luullaan, että syömättömyydellä laihtuu. Noh..sehän vaan ei pidä paikkaansa. Et syö --> aineenvaihdunta kuolee --> se vähä mitä syöt epämääräisinä aikoina varastoituu kaikki kroppaan ts. et laihdu.
MUISTAKAA syödä vähän, mutta usein. n. viidesti päivässä 2-4h välein on hyvä nyrkkisääntö.
2. Oikotietä onneen ei ole
Oon sitä mieltä, että kaikki maailman pussikeitto ja patukka dietit vois työntää suoraan sinne ja syvälle, jonne aurinko ei paistele.
Kenen motivaatio tai hermo kestää sitä, että syöt jotain saman makuista pussi puuroa kolmesti päivässä ja edessä siintää ajatus, että sitä täytyy jatkaa viikko tolkulla? Siinä ei pysy mieli, järki saati vatsa tyytyväisenä ja jos et jo parin päivän kuluttua löydä itseäsi karkkipussilta niin viimeistään kuurin jälkeen ahmit itsesi hengiltä.
Miksi siis altistaisit itsesi totaali repasahdukselle tälläsillä älyttömyyksillä, kun voit yksinkertaisilla muutoksilla pitää itsesi kylläisenä, mieliteot kurissa ja voida paremmin. Kaikille, joille tuottaa hankaluuksia sorvailla itse ruokavaliota, suosittelen lämpimästi pohjaksi Jutan gofatgo dieettiä pysyvään elämäntaparemonttiin.
3. Älä ahnehdi
Jos olet tähän asti viettänyt kaiken aikasi sohvan kulmassa ja liikuntaa muodostuu vaan auton ja ulko-oven välisen matkan verran niin ihan suotta kuvittelet, että jaksat tai olet kiinnostunut vetämään yhtäkkiä, vuoden vaihtuessa, neljä aamuaerobista viikossa ja käymään kuntosalilla tmv. liikuntahommissa viidesti viikossa. Ei ei ei. Tälläseen itsensä yliarviointiin saa kaadettua hyvänkin remonttistartin.
En väitä, etteikö se auto olisi hyvä vaihtaa kävelyyn, jos mahdollista ja ottaa ne portaat hissin sijaan + käydä lisäksi jossain varsinaisesti liikkumassa, mutta koska asia numero 1 on se, että keittiössä homma toimii niin, jos kiinnostus liikuntaan on tässä vaiheessa 0 niin sitten se on. Laita keittiössä asiat järjestykseen ja uskon, että olon kohentuessa se kiinnostus liikkumiseenkin kasvaa ja kun näin tapahtuu niin etsi rohkeasti sitä omaa juttua. Ei sen tarvii olla kuntosali ja bodypumppi. Pelaa vaikka squashia, jos siltä tuntuu.
Puhun nyt entisen liikunnan vihaajan suulla. ("On ihan tyhmää juosta jossain metsässä ilman päämäärää" -Kata :'D)
4. Ole rehellinen, älä selittele
Se, että ei ole aikaa, on paska puhetta. Piste. Vaikka sinulla olisi työ, lapset, ruuan laitto ja postin jakaminen niin löydäthän silti aikaa kahvin juomiselle ja facebookile, kenties myös tv:n katselulle.
Jos taas kesken projektin tuntuu siltä, että et kerta kaikkiaan jaksa lähteä kävelylle tai syödä rahkaa niin sitten et jaksa. Myönnä itsellesi, että nyt laiskottaa ja ole laiska! MUTTA älä oikeuta sitä itseltäsi selitysten kera vaan todella MYÖNNÄ itsellesi, että se johtuu laiskottelun halusta, siitä että sinua ei huvita. Käy myös mielessäsi läpi mihin yhden päivän laiskottelu johtaa. Johtaako se energisempään oloon seuraavana päivänä vai unohtuuko sen myötä hiljalleen koko projekti ja luisut takaisin vanhoihin tapoihin? Ja ole rehellinen itsellesi. Pysähdy TODELLA miettimään tätä asiaa äläkä vaan päätä jäädä sinne sohvan kulmaan. Itselle valehtelun polku on epäonnistumisen polku.
5. Halua ja tee itsellesi!!!!
Ehkä kaikista tärkeintä!! SINUN täytyy HALUTA elämäntapamuutosta ITSESI vuoksi. Ei siksi, että kaikki muutkin tekee niin, ei siksi, että on muotia olla niin fucking energinen ja fitness! Kun haluat, osaat myös motivoida itseäsi oikein ja linjassa on helppo pysyä. Yleensä suositellaan aloittamaan tällaisia projekteja ystävän kanssa. Minä taas suosittelen aloittamaan yksin. Siinä missä ystävä voi olla paras tuki ja motivaattori, voi se olla myös vaarallisin kompastuskivi. Ystävän lipsuessa on helpompaa itsekin antaa periksi mieliteoille, kun on rikoskumppani. "Nooh....Kerta Annelikin jättää jumpan välistä ja ottaa suklaakakkua...."
Millä minä sitten motivoin itseäni?
Joskus on niitä päiviä, kun on tieto, että treenille on mentävä, vaikka mikä olisi. Silti sohvan kutsu on voimakas ja halu sen uumeniin jäämisestä, salilla rehkimisen sijaan, mieletön. Päässä pyörii tuhat ajatusta, millä verukkeella voisin jättää treenit tänään välistä? Ja keksinkin monta hyvää tekosyytä, joilla voisin näppärästä huiputtaa itseäni.
Näinä hetkinä alan piinata itseäni edessä olevalla morkkiksella. Tiedän, että se tulee ja tiedän miltä se tuntuu. Etenkin, kun siihen liittyy ajatus koko projektin tuhoutumisesta. Tiedän myös miten tyytyväinen olen, kun tällaisina lusmutuntupäivinä kuitenkin raahaudun sinne treenille. Olo on miljoona kertaa parempi, kuin koko päivänä. Lisäksi saatan lukaista pätkän jotain hyvää treeniblogia ja katsoa mahdollisesti jakson jotain dieetti ohjelmaa. Ja näin olen yleensä valmis heittämään latarin huppuun ja laukkaamaan treenille eikä se lähteminen tunnu enää yhtään niin vastenmieliseltä, kuin ehkä tunti aiemmin.
Onnistumisen täyteistä vuotta kaikille! Muistakaa, että tärkeintä on voida olla onnellinen rehellisesti omana itsenään! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti