Armottomuus

Voi morkkis ja vitutus ja tää treenaamisen sairaus.

Eilen oli tarkotus mennä etureisitreenille, kaikki salikamppeet oli duunissa mukana ja ruuatkin sillä periaatteella väsätty, että salille mennään, MUTTA jotenki alko kiukuttaa heti aamusta, kun tuntu taas, että töissä ei mikään luistanu puhumattakaan siitä, että palelin ihan koko päivän luita ja ytimiä myöten ja makasin vaan patterin vieressä yksinäisessä nurkassa filtti korvilla.

Epätavallinen kuvotuksen tunnekin vaivas ja välillä olin varma, että laatta lentää komeesti ihan minä hetkenä tahansa ja tuntu, että oon niiiiiin poikki, niin totaalisen poikki, ettei tosikaan ja samalla, kun koin kuvotusta tuntu kuitenkin, että kuolen nälkään ja edessä oleva rahka-ateria ennen treeniä ei mitenkään riitä ja ylös noustessakin tuntu, että taju lähtee.

N-A-R-I N-A-R-I!!

Aloin ajatella, että onko se treenille lähteminen sittenkään viisas ajatus, jos kipittäisin himaan, nukkuisin hyvin ja keräisin voimia tehdäkseni seuraavana päivänä uusilla voimilla paremman treenin. Ja munhan oli tästäkin asiasta konsultoitava J:tä, koska ihan tosissani mietin, että onko mun olo niin huono, etten muka voi treenata, että yritänkö kuitenki kusettaa itteeni. (J on siis treenaillu varmaan yli 10 vuotta ja onki ollu mun konsultti ja apu aika monessa asiassa..)
Saatuani J:ltä hyväksyttävän synninpäästön perusteluineen, päätin armahtaa itseni ja suunnata duunin jälkeen kotiin.

Sairaintahan tässä on se, että tarvitsin ylipäätään sen synninpäästön. Ja kotonakin vielä mietin, että onko se olo nyt sellanen, että salin välistä jättäminen oli ok. Näin silmissäni jo kuvia koko kropan löpsähtämisestä ja tutkin oikeasti peilin edessä, että joko vatsalihakset lakkaa näkymästä. COME ON BITCH!!! 

Toisaalta on hyvä, että oon ankara itelleni enkä vaan oikeuta omin lupineni kaikenmaailman lusmuumista, mutta on se välillä vitun raskasta, ku pitäis aina olla kysymäs lupaa lepoon. Pitäis vaan muistaa, että kroppa on se jota pitää kuunnella, jos se sanoo, että nyt levätään niin sitte niin tehdään. Ei valmentaja tai kaverit tiedä väsyttääkö sun kroppaa vai ei. Vain sinä itse tiedät, vaikka tällasena vanhana, itselleen, valehtelijana omaan arvostelukykyyn onki kovin vaikee luottaa. Vähä niinku parisuhde, jossa luottamus on hävinny. 

Eikä tässä vielä kaikki!! Huoh. Siis mähän söin ennen nukkumaan käymistä vielä yhden skyr:n. Vaikkei se todellakaan kuulunu ohjeeseen. Mulla oli NIIIIIIN nälkä. Siis ihan oikeasti..mun maha huusi, ku syötävä, vaikka olin vetäny paria tuntia aiemmin ohjeiden mukaisen lämpimän aterian. En tiedä johtuisko se siitä, että 4h ateriavälit on mulle auttamattomasti liian pitkiä ja sinne asti venyessään, vaikka söiskin heti 4h kohdalla, jälkiseuraamukset on sitten nämä. Koska mun pinnahan alkaa kiristyä ihan välittömästi 3h kohdalla jolloin ruuan pitäis olla jo menossa ääntä kohti vauhdilla.
Mut en vaan tajua mistä nää tälläset nälät nyt tulee, kun luulis kehon jo tottuneen, ku tätä on takana nyt kuitenki 7 viikkoa. Vai onko kaikkine treeneineen ja kalorivaihteluineen kroppa koko ajan sellasessa polttotilassa, että se alkaa vaatia enempi poltettavaa?

Sitten vielä noihin mittoihin, joita lähettelin sunnuntaina. 

Valmentajalta tuli maili, että hyvin toimii ohjelma vieläkin, mutta katotaan ens tapaamisella, jos tehdään jotain pieniä muutoksia. Eli siis viikon päästä perjantaina. Jännä nähdä mitä sitten tapahtuu. Sillon olis myös jälleen yhteistreenien aika ja taidan valkata vuorostaan takareidet siihen rääkkiin. Voisimpa veistellä arkkua jo valmiiksi. Hahhah.

Näin on synnit tunnustettu heti torstaiaamun ratoksi ja nyt lärvi kuntoon ja kohta duunia kohden! Todellaki toivon energisempää päivää, itseni lisäksi, kaikile muillekin!! :)