torstai 2. lokakuuta 2014

Ne iänikuiset aamu perkeleet!

Ne aamut, kun heräät varta vasten ajoissa, jotta ehdit treenata, syystä taikka toisesta, ennen sian pieremää ja kun ne samat aamut vastustaa niin helkkaristi, että tekis mieli heittää kahvin keitin ikkunasta, paskantaa naapurin mummon postiluukkuun ja kaivautua takasi peiton alle heiluttelemaan keskaria koko maailmalle.




Juuri sellainen aamuhan minulla oli tänään. 5:45 pärähti herätyskello ja ammuin silmät sirrissä puntarille, koska huomasin eilen, että PT raportti on melkein viikon myöhässä ja Mikko ilmotti, että sen aika on sitten tänään. Puoli unessa sähläsin mitat paperille ja ei, kun aamarin valmistukseen.

Asiat voi tuntua suurilta, kun ne tapahtuu putkeen klo 6.00. Kahvinkeitin ei ala tiputtaa kahvia, vaikka se on päällä, pannari taikina onkin liian löysää ja pannukakun kääntäminen on yhtä helvettiä, keittiövaaka alkaa näyttää ihan omiaan ja edes nyrkillä mättäminen ei oikaise sen lukuja eikä kahvia tipu ei lirise, vaikka ravistelet masiinaa, kuin huutavaa vauvaa.

Niinä hetkinä olet onnellinen, että asut yksin. Ettei keittiö vaa'an paikalla ole kenenkään naama eikä kahvin keittimen tilalla oikeasti se vauva.

Tämän aamun punnituksen perusteella siinä on tasan 64kg(ilman vaatteita) lähdössä aamutreenille.
Niin kaikki meni siis aivan putkeen. Aikamoisen tuskastelun jälkeen sain kaiken kuitenkin pelittämään, aamarit kitusiin ja 7.30 olin jo selkä - haukkari treenin kimpussa wolffilla. Se aika vaan ei ole luonnollinen mulle treenata, joten rusetti ylätaljassa jäi toistoja vajaaksi, kun ei vaan ollut voimia..ei vaikka miten yritin. Ja Mikon kehotuksesta otin myös vatsoihin voimapyörä harjoittelun mukaan keskivartalon tuen parantamiseksi ja sillekin perkeleelle olisin voinut näyttää ylimmässä kuvassa olevaa käsimerkkiä...sille voimapyörälle siis. No..kyllä me vielä ystävystytään...mekin.





Voittajana selvisin kuitenkin kaikesta, treenaaminen oli, heikoista voimavaroista huolimatta, tosi jees niinkuin aina ja oli mukava käppäillä kirpeässä syysilmassa Tampereen heräillessä ja tietoisena siitä, että omat treeni velvollisuudet on tältä päivää hoidettu. Ehkäpä iltasella käyn vielä jossain teputtelemassa jos jaksan.

Ja jottei tässä nyt ihan liian mukavalta ala tuntua niin iltapäiväksi on vielä sovittu fyssarikäynti niin katellaan mitä noille etureisille, yläselälle ja forkuille kuuluu. Tämän aamun haukkari treeni ampu forkut taas niin pumppiin, että en osannu sanoa, jotta mitä niille pitäis tehdä. Venyttäminen sattu, paikallaan pitäminen sattu, painelu sattu...ja ne turpos varmaan paksummaksi, ku mun hauis. Nyyh. 

Noh..se oli sellanen aamu tänään. Herääminen ei oo mulle ongelma, päin vastoin. Mutta mitenhän musta sais vielä sellasen aamusosiaalisen, jonka hermojen aamukiihtyvyys, ennen puolta päivää, ei ois nollasta sataan alta 0.3s. Huoh. 

Raportoinnista PT:lle sen verran, että paino oli tosiaan heilahtanu 64kiloon, joka on 5,6kg enemmän, kuin helmikuun lopulla. En edes muista millon oisin painanu näin "paljon"!! (ja sillon, kun niin on ollut, olin pelkkää rasvaa). Yläkropassa ei ollut juuri kasvua tapahtunut 4 viikon takaisesta, mutta lantio oli levennyt taas 3cm viime kertaisesta ja reisi 0,5cm. Edelleen peukut pystyyn, ettei sielä oo pelkkää läskiä tuon vertaa! Ilmankos ne mun ainoat pillifarkutkin ratkes eilen perseestä. On ne pitkään jo natisseetkin siihen malliin.



Kalliiksi tulee tämä "harrastus"! Siirrynkin tästä legginseihin suosiolla. On varaa paisua joka suuntaan. Hahah.
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti