tiistai 12. elokuuta 2014

Särkänniemi, ulkotreenit ja elämä hymyilee.

Ompahan takana varsinainen hullunmylly, mutta ehdottomasti hyvällä tavalla.

Perjantaina ystävä, jonka kanssa näkemisväli venyy luvattoman usein puoleen vuoteen, joskus väliä on ollut jopa 3 vuotta, mutta jonka kanssa jutun taso ja määrä jatkuu aina muuttumattomana siitä mihin se on edellisellä kerralla jäänyt, tuli viikonlopuksi kyläilemään kääpiö kopionsa kanssa ja luvassa oli tietenkin lauantaille vähän kauppoja ja kääpiölle Särkänniemeä.


Melkosen normaalia. Törmäilyautot! Ketkähän oli lopulta eniten innoissaan.

Sanoin lapselle, että velliperse, jos ei uskalla Troicaan. Ja lopulta puristin ite vaunua, ku henkeni hädässä ja lupasin, etten enää koskaan palaa kyseiseen laitteeseen.



Klo 11.00 poistuttiin mun kotoa kaupungille ja takaisin palattiin, Särkkiksen kautta klo 20.00. Siinä oli vanhoille varsinainen päivärykäsy, mutta lapsesta se ei tuntunu energia hiipuvan. Mietin, että mistä ihmeestä sitä riittää, mutta ei kai ne muistot omasta lapsuudestakaan niin kaukana ole, jotta jaksohan sitä 7 vuotiaana vetää hattaraa, puhua tauotta, loikkia ja hyppelehtiä, vaikka ois millanen päivä takana. Ja yllättävää kyllä. Kävelyä tuli valehtelematta varmaan joku 10km ja kääpiö ei kitissyt siitä asiasta kertaakaan.



Kaupoilla on toisinaan hauska raahata sovituskoppiin vaatteita, joita ei ikinä muuten sovittaisi tai edes aikoisi ostaa, ja testailla ihan vaan huvin vuoksi. Oon tämmönen aika perus pukeutuja. Farkut ja toppi -tyyppi. Ja vanhan ammatin "varjo"puolena ehkä jäänyt päälle sellanen "vähemmän on enemmän" -tyyppinen meininki ja koska nykyään on toisinaan ne vatsapalatkin näkyvissä niin ei mua oo haitannu heinäkuun helteillä vetää microshortseissa vatsa paljaana tuola ihmisten ilmoilla, kun ensimmäistä kertaa elämässäni oon, jopa itseni mielestä, niin kehdannut tehdä.

Yllä oleva asukokonaisuus siis yllätti itsenikin, kun naureskellen kiskoin sitä päälle, että "Täältä tulee Kata Konservatiivinen! NOOOOT! Hahhah!" mutta helkkari. Eihän se näyttänytkään hassummalta enkä yhtään niin kuorosta karanneelta, kun asian silmissäni etukäteen näin. Aloin itseasiassa himoita tuota paitaa ja joudun ehkä palaamaan rikospaikalle. Toinen ystävä tosin ilmaisi asian jotenkin hauskasti näin, että "Kiva valeasu. Todellisuus paljastuu heti, kun sanainen arkku aukeaa." Mitä lie tuollakin tarkoittaa. Hahhah.

Lauantaina oltiin kaiken tämän jälkeen ystäväni kanssa melkosen loppu, etenkin, kun saatiin päivän päätteeksi kokattua ruuat kitusiin imi sänky aika tehokkaasti syövereihinsä. Kääpiökin sammu sohvalle pienen kikkailun jälkeen suhteellisen sopuisasti. Ite nakkasin kellon herättämään klo 8.00, koska sunnuntaina klo 10.00 oli sovittu porrastreenit teamin tyttöjen kanssa Pyynikille ja arvelin tempasta aamarin kitusiin ennen sitä ja keräillä hieman itseäni, koska jännitti.

Jännitti niin, että heräsin neljältä aamuyöllä ja pyörin kuuteen asti, jolloin onneksi sain uudestaan unta ja vedettyä sinne kasiin saakka. Tosi raskasta moinen jännitys. Aamulla, ennen lähtöä, mielessä kävi pikainen "En mene!" ajatus, mutta heivasin sen sitä myöten syrjään ihan samontein. Mietin, että ei ne ihmiset nyt järin kaukana voi mun ajatusmaailmasta olla kerta kuitenkin saman lajin parissa puuhaillaan.

Ja niinhän se oli. Pelko ja jännitys oli ihan täysin turhaa. Mun lisäksi paikalla oli 3 muuta typyä ja juttua riitti ihan alkumetreiltä asti. Oletetun n. 1h sijaan saatiin treenaamiseen ja lätisemiseen kulumaan 2h ja siis kyllä me treenattiin ihan niin, että tuntu. Tais siinä joku jalkapalloilu porukkakin todeta meidän viimesten "kyykkyloikkien portaat ylös" -vetojen jälkeen, että "Kovan näkönen treeni teillä!!" Ja kyllä se siltä tuntukin. Reidet ja pakarat oli ihan pumpissa, sydän hakkas ja hiki virtas! En voi muuta sanoa, kuin että näin ensi vaikutelmalta..hauskoja ja kovia mimmejä!

Ja outoa myöntää, mutta tykkäsin treenata yhdessä. Vaikka lätistiin paljon kaikkea niin silti palauttelut ei venyny vaan lähdettiin tekemään uutta kierrosta ja jatkettiin juttua seuraavalla palauttelulla.

Voi se vanha koirakin näemmä tottua uusiin tilanteisiin ja jopa pitää niistä.

Kaiken kaikkiaan ihan huippu viikonloppu takana. Ja on niin mielettömän hyvä fiilis, etten voi muuta sanoa! Uh. Tällä hetkellä taas tuntuu, että asiat on aika kivalla mallilla. 

Ei, kun huippua alkavaa viikkoa muillekin! 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti