sunnuntai 31. elokuuta 2014

#Kutsumua

Vaikka ei ole pitkä aika siitä, kun kirjoitin ihmisten käyttäytymisestä toisiaan kohtaan. Haluan silti, kiusattuna ja kiusaajana, kantaa korteni kekoon tässä tärkeässä asiassa.

Huora, läski, ruma, tyhmä, lellipentu, outo, hörökorva, rillikäärme, kierosilmä, äpärä, lutka..jamitänäitänyton. Yksin jättämistä, tönimistä...jopa hakkaamista toisissa tapauksissa.




Ala-aste aika oli itselle aika raskasta. Tai en tiedä raskasta...sen verran napakasti oon osannu käytellä sanaista arkkuani, että kukaan ei ole ainakaan näennäisesti saanu poljettua mua tai sulkeutumaan. Tai en antanut niille sitä iloa.

Mutta ymmärrän nyt, että kakki näin vanhemmalla iällä koetut ulkonäkökriisit, syömishäiriöt ja epäluulot ihmisiä kohtaan, juontavat juurensa sieltä. Sieltä, kun luokka"kaverit" luuli, että se jatkuva piinaaminen on ihan ok. Ja kai se oli ok, kun olin niin vahva. En näyttänyt, että se ois jotenkin erityisemmin kolissu, joten en tiedä ajatteliko kukaan edes kiusaavansa minua vai oliko vaan luonnollista jo sanoa ohikulkiessaan "läski" tai muistaa varoittaa penkin mahdollisesta hajoamisesta istuessani ja suoranaisesti vittuilla ihan kaikesta mitä sanoin tai tein, vaikka kolisihan se. Kolisi niin paljon, että jouduin taantumaan samalle tasolle saadakseni huomion edes hetkeksi kohdistettua pois itsestäni ja tästä päästiin siihen osioon, jossa syyllistyin samaan paskaan, jota itse sain osakseni.

Eikä sitäkään voi mitenkään puollustella. Tein väärin. Muistan sen ja olen pyrkinyt kasvamaan toisenlaiseksi. Teen jatkuvasti töitä sen eteen, että olisin suvaitsevaisempi, avoimempi, hyväksyvämpi, välittömämpi ja nöyrempi. Että pystyisin aina asettamaan itseni siihen toisen ihmisen asemaan ja miettimään, että miten itse kokisin asiat siinä tilanteessa ja millaista käytöstä haluaisin saada osakseni.

Pahinta on ehkä se, että ihmiset, jotka silloin teki mun olosta melko ikävää..eivät muista sitä enää itse tänä päivänä. Minäpä muistan. Jokaisen heistä jotka olivat siihen osallisena. Kaikki yksin jättämiset, haukkumiset...ihan kaiken. Se on pelottavaa miten tarkasti muistankin. Ja JOS taas EI muista...niin miten ikinä voi ottaa opiksi ja kasvaa sen käytöksen yli. Niimpä. Ei mitenkään. Tuleeko entisistä koulukiusaajista niitä selän takana paskaa lätiseviä työpaikka kiusaajia? Onko se se porukka joka unohti? Jotka ei tiedä, että se uhri ei unohda koskaan? Tai eivät välitä?

Lapset ovat julmia toisilleen. Eikä se julmuus pääty, jos siitä ei puhuta. Jos se vaan painetaan villasella ja leikitään, ettei sitä ole. 

Lapselle sanat on vaan sanoja ja hiekka vain hiekkaa, jota voi heitellä minne mielii ja kenen naamalle tahansa. Jos kukaan ei selitä mitä siitä voi seurata ja miksi ja mitä ne sanat tarkoittavat ja mitä se hiekka silmissä saa aikaan niin eikö niiden viljely turruta ajan myötä ja enää aikuisena niillä sanoilla tai teoilla ei ole sitäkään vähää merkitystä, mutta silti aikuisena niistä sanoista ja teoista on otettava vastuu ja silloin ollaan pulassa.

Ei ole oikein, että vähätellään ja hyssytellään. KAIKELLA, joka sanotaan tai tehdään toiselle mielen pahoittamis tarkoituksessa ON merkitystä ja ON väärin. Ei ole olemassa mitään lieventäviä asianhaaroja. Ja ne asiat TÄYTYY jokaisen vanhemman lapsilleen selittää, kuin myös ESIMERKILLÄÄN osoittaa.

Voi, kun yhteistuumin saataisiin kiusaaminen vähentymään..eikä tilastollisesti siksi, että se menee piiloon vaan niin, että se oikeasti LOPPUU.

Muistettaisiin isot ja pienet, että ollaan kaikki samalla viivalla. Ja koitettais muistuttaa niitä kanssaihmisiä, joilta se meinaa unohtua.

Näillä ajatuksilla tänään. Huomenna hiukan viikonloppu kaakatusta. 

Välitetäänhän toisistamme. <3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti