torstai 27. helmikuuta 2014

Sian verta ja hikeä

Noooin.....se tiistai-iltahan meni juuri niinkuin halusin, mutta koska olen ärsyttävä ihmisperse..ei siitä vielä sen enempää. Hahahha.

Ja lupaamistani duunikuvioista sen verran, että mun asennevammanen hermo petti jälleen kerran ja lähdin kävelemään. Olin päättänyt jatkaa nykyisiä duunejani vähintäänkin kesään saakka ts. tehdä sovitut vuorot, MUTTA..ei..ei..ei..ei! Vähän niin, että tiedän mitä teen, olen hyvä siinä mitä teen ja ystävääni ja kollegaani lainatakseni "Hyvä! Me ei tarvita ketään neuvomaan miten nämä asiat hoidetaan!" Yep! I agree! Puhumattakaan siitä, että jos nk. pomona on nainen, joka ei kykene keskustelemaan kasvotusten asioista, on tilanne aika mahdoton. Mulla valitettavasti on aina ja ikuisesti sanottavaa kaikesta, joka hiukankaan vaikuttaa epämääräseltä tai epätoimivalta eikä mulle vaan käy, että ne ohitetaan olan kohautuksella. Sillä tavalla musta saa aika vittumaisen työntekijän. En nuole nyt, enkä tule koskaan nuolemaan, kenenkään persettä vain siksi, että kauluksessa lukee "toimitusjohtaja" tai "omistaja" tmv.

JA nyt on nimittäin aikaa hoitaa se koulu; pääsin sinne kondiittorin täydennyskoulutukseen. JA treenata just siihen kellonaikaan, kuin itse haluan + juoda kahviakin niin paljon, kuin sielu sietää ja vatsa kestää. Jännä kyllä...ei huoleta juuri nyt mikään ollenkaan.

Keskiviikkona sitten olin lupautunut ystävälle kuvauksiin kaveriksi ja kuvaukset oli tällaset horror tyyppiset teurastus meiningit, jossa mun, kuinkas nyt muutenkaan, tehtävänä oli olla teurastettavan roolissa.
Aluksi vähä mietin, että mitähän niistäkin tulee, kun tollaset kuvaukset on mulle täysin vieraita, jossa pitäis koittaa vetää jotain roolia samalla ja näytellä alkutilanteesta lähtien loppuun asti samalla, kun kuvaaja räppää kuvia. Mutta ohjeistus oli niin loistava, että mulla oli ihan sairaan hauskaa, vaikka kuvaus tehtiin ihan jääkylmässä, hylätyssä tehtaassa ja mulla ei saanu olla rihman kiertämää päällä. 
Puhumattakaan, että aitoa teurasmeininkiä luotiin pullollisella jäistä sianverta, jota ronskisti kopistelin suuhuni ja purskauttelin rinnuksille, ku kaveri piteli fiskarsia kaulalla. Oh my god!! Onko sairasta tykätä sellasesta?? 




Kuvausten jälkeen
Täytynee laittaa jotain siistiä kuvamateriaalia kunhan saan muokattuna parhaita paloja, kun nyt on pari loppu kuvaa, joissa näkyy aikalailla kaikki ja uskon, ettei se ole täällä ihmisten kiinnostuksen kärkipäässä. 

Tänään oli jälleen Pt:n kanssa yhteistreenit. Ja päätin jälleen, että käytetään se takareiskojen runnomiseen, koska alakroppa on mun heikkous ja Pt:n kanssa niistä saa vaan tsiljoonasti enempi irti, kuin yksin, joten kaikki hyöty sinne mikä irti lähtee ja lähtihän se!!! Treeni aika oli jo klo 9.00 aamulla, mutta tuntu, että energiaa riitti hulluna ja pystyin vastaamaan mielestäni mainiosti trainerini "mielenvikasuuteen" (ja siis pidän siitä mielenvikaisuudesta..:D). Odotampa vaan ylihuomista, kun en taas istu...ollenkaan.

Oli muutenkin taas ihan älyttömän mieltä ylentävää saada kehuja kehityksestä ja suoraa palautetta siitä, kuinka kroppa on selkeesti muuttunu ja kuinka se näkyy hienosti. Ihan siis loistavaa kuulla, kun sitä on itselleen niin kriittinen ja tulee aina mietittyä, että teenkö tarpeeksi, kehitynkö tarpeeksi, onko kaikki asiat niinku pitää?? Ja kysyttiin myös, että oonko jaksanu treenata yms..niin on ihan mahtavaa voida vastata, että "Todellaki!! Ei mitään ongelmia, päinvastoin!!".

Ylitin oman ahdistus kynnyksenkin ja ilmottauduin Pt päiville maaliskuussa. Ihmismassathan ahdistaa ja oon aina pitäny treeniä mun omana yksityisenä harrastuksena, jossa en halua, että kukaan roikkuu, tuijottaa tai kellottaa mun menemistä ja tekemistä...etenkään laumoittain. Mutta ajattelin, että kerta asun nyt vieraassa kaupungissa, ilman järin hääviä sosiaalistaverkostoa, miksi en karistaisi erakon huppua harteiltani ja lähtisi muiden "kaltaisteni" sekaan haistelemaan fiiliksiä. Jos kävis, vaikka niin hyvä tuuri, että tutustuis uusiin ihmisiin..ja jos nyt ei niin hyvää tuuria niin ainakin vähä jotain uutta näihin tuttuihin kuvioihin.

Saapa nähdä. 



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti