maanantai 9. kesäkuuta 2014

Tukkajuttuja.

Viikon viides aamuaerobinen vedetty. Se oli rangaistus viime viikolla yhden aamukäppäilyn väliin jäämisestä. En edes muista miksi se jäi välistä, mutta nyt velka maksettu. (Sports trackerin mukaan; 4,5km ajassa 28min ja keskinopeus 9.5km/h. Välis kyllä viuhdoinki niin, että melkein kintuissani sekosin ja ton matkan suorittamiseen on yleensä menny joku 35min. )

Ja ai jumalauta!! Ne salin ovet! Ei eilenkään ja kaikenlisäksi olin niin myöhään liikkeellä, etten ehtinyt wolfillekaan enää!! Siis SUUNNITELTU salitreeni jäi tekemättä KOKONAAN!! Miten tyhjä olo, mikä paniikki!! Olin ihan hukassa, että mitäs nyt! Ihan totaali down!! Kävin mielessäni kaikenlaisia varavaihtoehtoja takareisijumpalle ilman salia, mutta eihän sellasta vaan ole, joka ois hyväksyttävä korvike. Uskomatonta! Pyörin vaan täälä kotona ja se aivojen raksutus kuulu varmaan naapuriin asti, mutta eih....ei auttanu, ku lysähtää sohvankulmaan, tehdä banaaniprode pannari ja kattoa puolenvuoden superdieettiä. Sehän on ihan suora seuraus ja ehdottomasti kaikista paras tapa toimia. ONNEKSI..en lähteny Makuuniin, vaikka myönnän miettineeni 15 minuuttia moisen vastarintaliikkeen suorittamista näiden pettymysten edessä, mutta..minä 1 makuuni 0 prodepannarit 2! Ja tänä aamuna taputin itseäni selkään. Hyvä minä!

Eilen heti aamusta, ku tsuumailin itteeni peilistä, alko niin jumalattomasti nyppimään tuo mun ripulin värinen, muka punainen hirvitys letti jonka joka päiväseen värjäämiseen oon ihan lopen kyllästyny puhumattakaan noista mun haperoista, tippuilevista latvoista, jotka estää minkään sortin blondauksen ainakaan seuraavaan vuoteen, päätin, että tapahtupa tolle pehkolle mitä tahansa niin nyt saa punanen väri kyytiä!!

Siispä Sokokseen ja ettimään jotain tummanruskeeta värishampoota, koska myöskään mun latvoilla ei oo toivoakaan selviytyä yhdestäkään ammoniakki pommista. Tosin olin jo ihan varma lopputuloksen kaoottisuudesta, koska en luota niihin väripesuihin pätkääkään, mutta sen hetkinen tukka oli siinä pisteessä, että mikä tahansa katastrofi ois silti parempi, kuin se.




Ostin, en muista merkkiä, jonkun 8e:n kevytvärin, jonka pitäis kestää 28 pesua ja hutkin sen heti kotiin päästyäni päähäni ja vedin vielä muovipussin perään, että varmasti imeytyy jokanen epätoivonen tippa noihin haituviin!

Yleensä oon aika huoleton ollu hiusten värjäämisen suhteen. Siinä missä joku miettii vuoden uskaltaako laittaa ruskeita raitoja niin mä oon vaihtanu mustasta blondiin ja siitä punapääksi kolmesti. Mutta nyt pelotti. Ensinnäkin se, että katkeeko hiukset lisää. Ne on ton punapäisyys projektin aikana kärsiny enemmän, ku koskaan ennen..ikinä ei oo ollu NÄIN huonossa kunnossa. Ja toinen asia, että jos se väri vaan ei tartu tasaisesti ja lopputuloksena on entistä ripulimpi sekametelisoppa.





Mutta ei! Loppu hyvin kaikki hyvin! Ja nuo ystävältä saadut/lainatut klipsipidennyksetkin uppos tonne sekaan mitä parhaiten! Thankgod! Kaikki hyvin! Ja on varmaan kolmatta kertaa turha pyytää, että joku sanois ens kerralla, ku JÄLLEEN punasentukan himo yllättää, että se ei ole hyvä ajatus?

Nyt oon sitte lähempänä sellasta kelpaavaa bikini beibeäkin. Selväksihän tuli tuossa viimesen parin kuukauden aikana, että punanen ei oo se edustustukka sielä lavalla. Vaikka..ens kevääseen mennessä mä nyt oon ehtiny kyllästyä tähänkin viidesti, joten..kaljuksi vaan ja peruukki kauppaan.

Mulla oli tossa illalla, nukkumaan käydessä, päässä joku hieno aihe, josta oli ajatuksena kirjottaa ja pohdinkin sitä vielä pitkään ja mietin, että täytyis laittaa ylös, koska unohdan sen aamuun mennessä. Empä jaksanut laittaa ylös, joten tässä ollaan..en muista yhtään mikä se aihe oli. Hahhah. Varsin mielenkiinoinen aihepiiri siis ilmisesti.

Tänään pidän huolen, että pääsen treenaamaan ja illalla painelenkin jälleen Savonlinnaan ja huomiset kuulumiset tuleekin sitten sieltä. Ja minkä laatuiset niin se selviääkin huomenna. Hih.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti