torstai 5. kesäkuuta 2014

Paluu asiaan


Hikinen, kusen hajuinen ja hengenvaarallisesti BIKINIfitness urheileva ämmän lärpytin ilmottautuu aamupalan äärestä tappavan persejumpan jäljiltä!! HUHHUH! Totta..hengenvaarallista tosiaan. Tuntu nimittäin kyllä, että oli hengen lähtö lähellä, ku pakotin pakara paran suoriutumaan viimesistä pakarapotkuista.


Muutamat viime postaukset on vähä sivunnu tätä blogin alkuperästä aihetta ja tää on lähinnä muuttunu mun nillitys kanavaksi, joka polttaa reikiä omillekin verkkokalvoille niitä lukiessa. Yritetääs siis suunnata meininki oikeille raiteille.

Viime viikon romahduksesta ja "mäenjaksatreenataeikävittukiinnostamikään" -olotilat on ihan totaalista historiaa ollu sen koommin, ku avauduin pt:lle asiasta ja tänä aamunakin ilosesti rullasin, ennen kuutta, fillarilla tuon yli 3km:n matkan salille suorittamaan hommiani ja ihan loisto fiiliksillä. Ei mitään probleemia.

Treenit on muutenki kulkenu huippu hyvin. Fyssarilta saamien neuvojen ja gymlogista ja Jyrkiltä saatujen putkirullaus suositusten ansiosta oon saanu takareisille ja perseellekin ihan toisenlaista tuntumaa.

yritin saada jotain venyttelyä tuon itseni kuvaamisen lisäksi aikaseksi.

Nyt oon tehny viitenä päivänä 5 salitreeniä ja 2 aamuaerobista. (sillä vaan, että huomenna saattais olla oikeutus totaalilevolle!!) Ja aamuaerobisille oon ottanu mukaan porrasjuoksutkin toisina aamuina. Ekoja kertoja tehdessä tuntu, että ei jaksa yhtään askelmaa ottaa yhtään ripeemmällä temmolla ilman, että kuolee. Mutta pikku hiljaa alkaa vissiin kunto kehittyä, vaikka en joka aerobisella teekkään sykkeen nostatuksia, tuntuu kuitenkin joka kerta, niin tehdessä siltä, että jaksaa enemmän hengästymättä.

Muutenkin on ilo huomata miten lihasvoima kasvaa. Muistan esimerkiksi, kun tulin Aasian reissultani suomeen lokakuussa ja tehtiin J:n kanssa salilla kyykkyjä smithissä, kuinka häthätää jaksoin kyykätä 30kg. Nyt joku 30kg menee ihan välipalana ja lämmittelynä. 
Ja eniten ehkä ilostuttaa romanialainen mave, jota joskus 2011 vuoden lopulla, salitaipaleeni ihan alussa, yritin tehdä pelkällä 20kg:n tangolla, kun se oli laitettu mun saliohjelmaan ja inhosin sitä perkelettä! Ai että miten inhosin!! En ikinä jaksanu tehdä sitä kunnolla ja se perkeleen tankokin paino niin paljon..NYYH! Lopulta se poistettiin mun ohjelmasta, kun sanoin, että vihaan sitä.

NYT..rom.mave 80kg eikä ota yhtään päähän tehdä. \o/ Kehittyminen on niin parasta motivaatiota, kuin olla ja pystyy!

Tosin tällä hetkellä inhokkilistan kärjessä on sumoveto, joka saa kyllä poistua mun ohjelmasta. En osaa tehdä sitä..en, vaikka miten yritän, ettei tanko töppää polviin ja saisin perseeseen dippaus asennon..niin ei!! Eieieieiieei!! Se ei onnistu ja sillä huojumisella ja sähläämisellä on aivan sama teenkö sitä vai en, koska se ei tunnu, kun korkeintaan ärsyyntymisestä pullistuvassa ohimosuonessa!

Aaah...ja nyt, hehkuttamalla hieman näitä mun ruokavalio eväitä, jotka ei missään tapauksessa voi olla hyviä vaan silkkaa paskaa, jonka herkulliseksi väittäminen on itsensä kusetusta, lusikoin (vaikka ei pitäisi) hieman tuota soppaa, jonka sai aikaiseksi tämä tickleyourfancy -blogi kirjoitus. Mutta ensin sitä hehkutusta tuosta alla olevasta vehkeestä.....



..blenderistä! Oijoijoi. Mun rahkan syöntiin on siltä istumalta, kun tuo rantautui tämän katon alle, tullut ihan uusia ulottuvuuksia! Jopa kestosuosikki SKYR on poistunut väliaikaisesti keskuudestamme. Jäiset mansikat, mehukeitto, rahka, loraus rasvatonta maitoa ja ripaus steviaa! MMMmmmMMMM..MMMMMMM!!!! Sopivan paksuksi jätetty koostumus ja taivaan ovet aukenevat!! OHMYGOD!! Voisin juoda sitä jumalten nektaria loputtomasti (eilen kyllä mietin, että voisinko juhannuksena lirauttaa sinne lisäksi hiukan kossua..tekiskö se dokaamisesta terveellisempää?? rahkaa kossulla??)!!  Välipalalla, edellä mainittujen lisäksi (ei kossua), määrätyt cashewt ja ripaus vaniljan makuista whey 100 niin aaaargh!! En kestä!! Niin HYVÄÄÄÄ!! 

Ja tästä päästään siihen ed. mainittuun blogitekstiin, johon en alunperin meinannu ottaa kantaa, koska noh..aihe on musta vaan niin kulahtanu. Mutta muutama asia kärvensi verkkokalvojani niin pakko sanoa sananen.

Bikini fitness on vaarallista, perseestä ja vaan bimbojen hommaa. Karjamarkkinat ja sitä rataa. Ja kyllä hävettää käydä salilla ja urheilla, kun on nyt tuo fitness ILMIÖ. (uh..kyllä..kärjistän tarkoituksella) Hmmmmm. Hävettää? Ihmistä, joka ei kilpaile..eikä edes halua eikä aio..hävettää oma treenaaminen ja treeni halut ovat kadonneet?? Öh. Oonko mä aasi, jos se minusta kertoo enemmän siitä kyseisestä ihmisestä, kuin fitness ilmiöstä?

Miten huono itsetunto pitää olla, jos ilmiön ulkopuolella oleminen tuottaa noin suurta tuskaa? Mitä VÄLIÄ sillä on mihin MUUT ihmiset sinut lokeroi, jos itse tiedät oman lokerosi ja olet siihen totaalisen tyytyväinen?

Tätä fitness touhua, etenkin bikini, parjataan niin joka tuutissa, että jos MINÄ en olisi tyytyväinen ja 110% varma valitsemastani polusta ja omasta tekemisestäni..niin johan minä olisin tässä häpeissäni heittänyt hanskat naulaan, kerta tämä laji saa nyt niin suurta vihaa osakseen ja minutkin on lokeroitu ja tullaan lokeroimaan  bimboksi, bikinibeibeksi, joka postaa belfieitä ja selfieitä ja kuvaa ruoka-annoksia ja hehkuttaa treenaamisen ihanuuttaa ja parsakaalin herkullisuutta ja on muuten vaan ärsyttävä wannabetreenaaja, joka haluaa näytellä persettä. MUTTA tässäpä se ero onkin...JOS EN OLISI 110% varma ja tyytyväinen valintoihini, mutta kun olen. Että ei vaan hävetä yhtään. 

Sillä ei ole mitään väliä mitä kukakin tekee, kunhan on tyytyväinen siihen mitä tekee. Minulta ei ole pois niiden ihmisten toiminta, jotka eivät kisaa. Minulta ei ole pois edes se, jos joku ei treenaa lainkaan.

Eihän täälä tarvitse iloita vieraiden ihmisten puuhasteluista ja hehkuttaa, kuinka onnellisia ollaan kaikkien niiden puolesta, jotka ovat tunkeutuneet sisälle tähän fitness ilmiöön. Mutta yhtä älytöntä, tai musta ois ainaki suurta omien energiavarastojen tuhlaamista, yhtään sen kummemmin, ärsyyntyä, tuntea häpeää tai kyseenalaistaa itseään ja omaa puuhaansa..muiden ihmisten(vieraiden sellaisten) tekemisten tai tavoitteiden vuoksi.

Edelleen musta on super surullista se miten kovasti ihmiset antaa merkityksettömien asioiden vaikuttaa omaan elämän laatuunsa.


rakastamani veden äärellä maanantaina tunnelmoimassa. On täälä Savonlinnassa jotain hyvääkin.  ;)




Huippua keskiviikkoa!! =)



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti