keskiviikko 2. huhtikuuta 2014

Paluu treenille!

JES!! Vittu JESJESJES!!! Mun selkä on palannut kehään!! Vihdoin! Voi saatana, että meinasin jo ampua itseäni päähän!!

Eilen hummailin, viikonlopun jäljiltä yli väsyneenä ja tympääntyneenä, treenille heti aamuseiskan kieppeillä ja päätin, että nyt on se päivä, ku se normaalipainonen limppu nousee sieltä lattiasta, vaikka se ois mun elämäni viimenen salikäynti.

Ja niin vaan nousi! Ilman kipuja! Oli kyllä ihan huippu treeni ja vieläpä selkä sellainen! Vähän arvoin ensin, että vaihtaisinko kuitenkin vielä selän ja olkapäiden paikkaa tällä viikolla ja antaisin selän levätä vielä tovin, mutta sitte ajattelin, että nyt tai ei koskaan, että ei se enää niin kipeä ole ja tekee vaan hyvää alkaa tehdä sillä nyt kunnolla, ettei siihen jää mitään kuviteltua aristusta, joka alkaa haitata treenaamista sitten jatkossa.

Mittoja lähettelin mun rainerille tiistaiaamuna ja vastaukseksi sain jälleen hyväksyvää postia ja kehotuksen kipittää ens viikolla Fyssarille. JA tiedustellessani onko mun lepo viikko peruttu, ku jouduin nyt puljata tän selkäni kanssa niin ei kuulemma ole, että lepään nyt ja paahdan sitten taas täysillä. Tämähän on harvinaisen selvä juttu!

Pakko kyllä mainita tuosta Fitfarmista sen verran, että niin paljon, kun olen lukenut kyseisestä puljusta ja saanut ihmisiltä negatiivisa viboja niin en ymmärrä miksi? Mä oon saanu sieltä niin täydellistä valmennusta, tsemppausta yms, että en vois olla enempää tyytyväinen.

Tiedän, että jokainen kehu, jonka saan on ansaittu ja jokainen moite on annettu aiheesta. Saan kysymyksiini vastaukset, vaikka ne ois tyhmiäkin ja ainaki mun henk.koht. pt tarttuu jokaseen ongelmaan ja asiaan heti ja hoitaa ne pois päivän järjestyksestä, jos sellasia ilmenee.

Mutta oon kyllä huomannu, että oma asenne on paljolti se joka ratkasee. Kukaan ei holhoa eikä potki sua eteenpäin vaan sun pitää haluta tosissas olla mukana, koska kukaan ei sua pyydä tai anele noudattamaan ohjeita. Vaan sulle annetaan ohjeet, tarkat sellaiset, ja loppu on susta itestä kiinni...teetkö niinku sanotaan vai etkö tee. Ja palaute on sen mukasta. Kaunistelematonta totuutta, josta mä tykkään. Sopii siis mulle, kuin nenä päähän! \o/



Eilen täydensin lisäravinne varastojakin, koska ne oli päässy sen verran ehtymään, että kerranki oli useampi asia yht'aikaa loppu eikä tarvinnu yhtä purkkia kerrallaan kiikuttaa kotiin. Mutta nyt on taas purkkia purnukkaa ja pulveria, joiden kanssa puljata. Jeah!




Tänään aamulla oli jälleen täsmäisku pakaroille ja kyllä on vaan shokeeraavaa syöksyä aamulla ulos tuosta ovesta latari kainalossa ja tietää, että kohta kuolee. 

JES ja pystyin viimein tehdä lantion nostotkin vapailla ja sain unohtaa sen smithin kanssa pelleilyn, kun siinä vaan ei pääse tarpeeksi alas, että tuntumaa ois läheskään niin paljon, kuin mitä vapaalla saa. Tehokas 30min ja mua oksetti. Jouduin ihan aikuisten oikeasti istumaan vähän aikaa ja hakemaan varmuuden vuoksi katseellani roskista.
Pakarat tutisten lyllersin himoille. Ooo....kuinka voi tuska tehdä tyytyväiseksi. Hahha!

Kivaa keskiviikkoa! Elämä alkaa viimein vähä virnistellä täälläkin, ku koko alkuviikon on ollu hermo niin hellänä. \o/

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti