Tässä teille ensimmäinen Katan ruusunpunainen Bikini Fitness oksennus!
En oo oikein osannu hehkutella asiaa sen kummemmin, kun sitä kuntotsekkausta ei oltu tehty, eikä kisa-ajankohtaa määritelty. Kaikki on tuntunu niin kaukaselta. Ei mulla oo ollu mitään sen kummempaa ajatusta koko asiasta..mulla ei oo edes sitä suurta idolia ja innoittajaa aikasempien kisaajien joukossa tai siis ketään sellasta "nimeä", jota ihailisin..niinkun monella tuntuu olevan päässä miljoona menestyjää, jotka latoa tiskiin kysyttäessä.
Ainut kenet tiedän on Anna Virmajoki..ja tietysti...onhan hän tosiaan meidän Anna, joten päivän selvää, että kannustusjoukoissa seisotaan niinkun kenen tahansa suomalaisen kuuluu.
Arnold Classic kisan tuloksia tonkasin sen verran silloin, että tykästyin kakkoseksi, Bikinissä, tulleen fysiikkaan. (En kuollaksenikaan muista tytön nimeä..enkä jaksa etsiä.) Ehkä Suomen kriteereihin liian jämäkässä kunnossa, mutta musta just loistava.
Oikeastaan, ihminen kenen blogi sai mut miettimään kisaamista vakavasti, oli Bikini Fitness Aku, jonka blogiin törmäsin hänen kisamatkansa alkutaipaleella ja jota luen edelleen. Vaikkei kaikki mennyt silloin suunitelmien mukaan hänen osaltaan niin se oli kuitenkin niin tavallisen ihmisen kisatekstiä, ilman sitä pelkkää glamouria mitä monet muut hehkuttaa, että se teki vaikutuksen ja sai mut oikeesti ajattelemaan, että miksei kisat voisi olla mahdollisia mullekin ja halusin myös tietää, että voisko se just mulle olla helpompaa? Miten mun pää kestäis sen meiningin?
Ja siitähän tässä nyt sitten koitetaan ottaa selvää.
Tällä hetkellä rakastan treenaamista, ruokavaliota (makuuni haaveista huolimatta), juomattomuutta, aamulenkkejä..kaikkea! Salille lähtö ei vielä oo mulle mikään pakko vaan se on osa mun päivää ja se tapahtuu ajattelematta. On päivän selvää, että aston ovesta ulos ja menen treenaamaan.
Hauskasti yks ystävä sano viikko takaperin "Mitä sä enää rääkkäät ittees. Ne kisathan on vasta vuoden päästä??" Niin...Mitäs mä tässä nyt enää. Ei, ku pizzalle! Hahhah. Hauskasti ne ihmiset vieläkin luulee, et tää on mulle jotain pakollista kärsimystä.
Nooo..kuitenkin..lupasin pientä ruusunpunaa ja Bikineihin kuuluvaa ämmä hehkutusta..joten....tosiaan..ekat posetreenit varattu! Tuleva kisaemo CHECK! Tuleva kisalook CHECK!
Kisaemoksi pyysin ihanaa Annukkaa, jolle alunperin delegoin jo mun tukan ja meikin, mutta koska tyllerö ymmärtää itekin treenailun päälle ja uskon, että Annukka pystyy pitää mun hermot läjässä puhumattakaan hänessä asuvasta pikku perfectionistista, joka takaa sen, että mulla on varmasti maailman täydellisin letti, meikki ja virheettömin kisaväri, ku astelen lavalle.
Koska johan me suunniteltiin peitevärien ja meikkien yms..hommien palaveri viikonloppuJA ..hahhaha!! Montako niitä saadaan mahtumaan yhteen vuoteen? (miettikää muuten, että kohta ylitetään se kohta, kun ei ole enää vuottakaan aikaa) Mitenköhän paljo mä tästä vielä ämmäännyn. Voi ei!
Myös pieniä sponsori puheita on tuossa ollut, mutta niistä lisää sitten, kun tajuan niiden päälle jotain.
Sellasta tälle aamulle.
Huomenna yritän laskeutua viikonlopun viettoon ja painelen jälleen itäiseen suomeen moikkaamaan ystävää ja ystäviä. Edessä on rentouttava mökkiviikonloppu kera ryhmärämän.
Johan edellisistä menoista on vierähtänyt pari kk, joten joutaa napata aivot narikkaan niin jaksaa taas jatkaa salin ja kodin välisen uran syventämistä ens viikolla.
Vesi linjalla toki mennään ja ruokavaliota kunnioittaen. Onneks mulla on niin hienoja ystäviä, että niiden seuraa jaksaa miten päin vaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti