Onko miehen syy, jos vaimo rupsahtaa?

Oon tavannu paljon ihmisiä, jotka ovat syystä tai toisesta tyytymättömiä kumppaninsa ulkoiseen olemukseen ja pettyneitä toisen viitsimättömyyteen panostaa ulkonäköönsä. Kun se vaimo ei enää meikkaa eikä pukeudu kivasti eikä urheilekkaan enää.

Pääsääntöisestihän omasta ulkonäöstä huolehditaan itseään varten ja jokainen määrittelee itse sen mikä on sopivasti vai onko tarpeellista huolehtia ollenkaan.

Oman kokemuksen syvällä rintaäänellä haluan tuoda tähän asiaan naisen näkökulman siitä mistä se "halu panostaa" kumppania varten kumpuaa.

Mulla on tähän kaksi hyvin erilaista suhde-esimerkkiä, joissa huomasin käyttäytyväni TÄYSIN eritavoin.

Suhde numero 1. Kesti melkein 4 vuotta. 
Oon aina tykänny meikkailusta eikä se oo ollu mitään pakko pullaa. Mutta tuon suhteen aikoihin meikkailin oikeastaan vaan viikonloppuisin, jos lähdettiin jonnekin liikenteeseen ja kaikenlaiset ajatukset makuuhuone pukeutumisen suhteen oli tosi vieraita. Mieskään ei ollu sitä sorttia, joka ois liiemmin jaellu ylistyssanoja tai saanu mua tuntemaan itseäni mitenkään erityiseksi. Päinvastoin...hän lähinnä kulutti aikaansa mahani tökkimiseen ja vieraiden naisten tissien kuolaamiseen.
En siis dissaa häntä, koska sanoin aina, ettei se häiritse. Eikä se tavallaan häirinnytkään, mutta ei se varsinaisesti innostanut ikinä yrittämään edes nimenomaan hänen takiaan mitään suurempaa panostusta, edes alussa. Meikkasin, jos huvitti, itseni vuoksi.  Joskus jos oltiin pitkään erossa, saatoin saada tekstiviestin ennen kohtaamista, että voinko pukeutua stay upeihin tmv ja toteutin pyynnön mielelläni. Mutta tosiaan vain pyydettäessä.

Suhde numero 2. Kesti alle vuoden
Hullaannuin ensinnäkin ihan sillä sekunnilla, kun tapasin kyseisen ihmisen ja sain sen palavan himoitsevan katseen, jota en ollut saanut vuosiin. JA se ei jäänyt vaan siihen. Joka ikinen päivä hän muisti kertoa miten hyvältä näytän ja eritellä ne parhaat kohdat. Joka ikinen kerta, kun nähtiin sain sen saman himoitsevan katseen, kuin ensimmäisellä keralla ja epäuskoisen pään pudistuksen, josta tiesin, että edelleen hän piti näkemästään. Ja joka ikinen kerta halusin näyttää juuri niin täydelliseltä ja vain häntä varten. Koska tiesin, että kolmen tunninkaan puunaaminen peilin edessä ei menisi ikinä hukkaan. En ikinä jäisi ilman sitä katsetta. En jäänyt lopulta ilman sitä katsetta edes meikittä aamuisin, tukka pystyssä tai hikisenä ja punaisena kuntosalilla. Sain sen katseen ollessani alasti, verkkareissa, pikkuhoususilteni...ihan miten vaan ja tiesin, että näytän täydelliseltä hänen silmissään. Tästä johtuen hänen ei ikinä tarvinnut pyytää minulta panostusta. Panostin erittäin mielelläni, kulutin jopa aikaa ja ajatuksia siihen, kun mietin mitä ehkä puen päälle häntä varten ja hioin alusvaatevalintoja, jota en ollut ikinä aiemmin kuvitellutkaan tekeväni. Ja saatoin tehdä näin ihan vaan sillä välin, kun hän oli käymässä kaupassa keskellä viikkoa.
Kuin myös toistepäin...minua saatto odottaa kynttilät, siivottu asunto ja viimeisen päälle puunattu mies tullessani jostain, eikä mitään sen kummallisempaa ohjelmaa, kuin suunnitelma siitä, että saan maata sohvalla siliteltävänä eikä tarvii laittaa rikkaa ristiin.
Eikä kertaakaan, ei yhden yhtä kertaa käynyt niin, että hän olisi kuulteni kehunut ketään toista naista, vaikka itselläni on tapana kehua ääneen kauniita naisia. Ei edes yhtään myötäilyä.

Hyvin siis erilaiset suhteet ja hyvin erilaiset miesten käyttäytymistavat, joilla on suora seuras minun haluun panostaa ulkonäkööni suhteen vuoksi vapaaehtoisesti.

Voiko siis vaimon rupsahtamisesta syyttääkkin miestä? Onko niin, että suomalaisen perusjörrikän puhumattomuus ja pussaamattomuus tappaa naisen halun nähdä vaivaa ulkoisen olemuksensa eteen kotioloissa. Miksi vaivautua, ku toinen ei kuitenkaan sano mitään..jos edes huomaa? Miksi itsekään tehdä mitään, kun toinen makaa vain verkkareissa sohvalla eikä laita rikkaa ristiin minkään asian suhteen? 

Siitä seuraakin päättymätön oravanpyörä siihen asti, kunnes ymmärretään, että panostamattomuuden syyt ovat alunperin panostamattomuudessa. Vaimo ei panosta, koska mies ei panosta ja mies ei jaksa panostaa, kun ei tuo kulahtanut vaimokaan.

Kukapa nainen ei kehuista tykkäisi ja vaikka itsekin sorrun vähättelemään itseäni kuullessani jotain positiivista, tuo se silti aina ehdottomasti lisä buustia suhteeseen ja vauhdittaa halua kaivaa ne parhaat alusvaatteet laatikosta ja sujahtaa niihin, miehen hipaistessa aamuisella ohikulkumatkalla vyötäröä ja kuiskuttaessa korvaan, kuinka seksikkäältä näytän juuri sillä hetkellä.

Ja tiedän, että parisuhteeseen liittyy miljoona muutakin asiaa, mutta halusin tarttua tähän nimenomaiseen pinnalliseen ulkonäkökysymykseen, kun se nimenomainen asia sattui tässä juuri kohdalle ja pisti miettimään.