tiistai 3. joulukuuta 2013

Hullun myllyn viikko 48

Aaaah..muuttaminen.(jonka takia siis päivityksetkin ovat viipyneet) Tuo mieltä ylentävä hyötyliikunnan muoto, joka saa hermot poksahtamaan nopeempaa, ku supersetti hack-kyykkyjä.

Lauantaina oli määrä muuttaa ja viime viikko oli kaikinpuolin kiireinen muutenki, joten pakkauspuuhat jäi vähä heikkoihin asetelmiin. Alkuviikosta pyörähdin eksän luona tekemäs jotain roinavuoren kasaamista eteiseen, mutta siihen se sitte oikeestaan jäikin, koska tietysti ystävien tapaaminen meni tällästen sivuseikkojen, kuten muutto, edelle. Hahhah.

Tähtityttö kuvaukset oli myös viime viikon tiistaina Helsingissä ja kuva (joka muuten tullee olemaan ehkä maailman hirvein, koska mut pakotettiin hymyilemään niin, että hampaat näkyy..eksää lainaten "Oh FUCK!!" Hahhah.) ilmestyy helmikuun ekalla viikolla seiskassa + tietysti se epämukava ja nolo videohaastis. Oh my lord! Noh...kokemus oli kuitenkin ihan hauska ja kukapa tyttö ei nauttis siitä, että tukan ja meikin tekee kerrankin joku muu, kuin itse JA nythän mulla ei ollu sitä perinteistä viikonlopun jälkeistä pöhöäkään, joten kroppa saattaa edes olla vähän edukseen. Vaikka en hehkuta sitäkään nyt liikaa, koska musta otetut kuvat vaan ei onnistu ikinä. Piste.

Maanantaista keskiviikkoon olin siis Järvenpäässä ystävän luona turisemassa paskaa ja keskiviikkona otin jälleen suunnaksi Tampereen ja tyhjän asuntoni, jossa olin vakaasti päättänyt jo yöpyä. Oli sielä onneksi Siperiaan hankkimani fleece makuupussi ja patjan virkaahan toimitti toppatakki. Tähän voinen sanoa nyt, että "Siperia opettaa!". Yö oli kohtalaisen kamala. Yksinäisyyden tunne korostui kylmässä ja kaikuvassa asunnossa maatessani kovalla laminaatilla. Siinä sitä tuli mietittyä, että tästä vaan ei päästä enää, kuin ylöspäin. 

Erittäin paskasti nukutun yön jälkeen, torstaiaamuna pakkasin jälleen kimpsut ja kampsut ja otin suunnaksi Porin ja sielä odottavan uudelle haisevan parin päivän työkeikan. Aloin olla ihan kuitti ja hermoja kiristi niin kovaa. En olisi yhtään enää jaksanu rampata, mutta niin vaan täyty ja Porihan oli paikkana ihan huippu, huippuine ihmisineen, että se sentään vähä piristi. Ja tuli sitä tietysti Porin päässä käytyä kuntosalillakin, joka nyt ei ollu mun tarpeisiin ehkä kyllin kattava, mutta kyllä mä reiteni kipeeksi sain.

Perjantaina jälleen Tampereelle viimeiseksi yöksi kovalle lattialle ja sitten aamusalin jälkeen, ystävän korvaamattomalla avustuksella, hakemaan kamoja Lahdesta. Voi olin niiiiin onnellinen. VIHDOIN!! Tanko, sänky, töllö!! Mitä luksusta!! Oma OSOITE!! Mä oon taas olemassa tämän yhteiskunnan silmissä. Hahhhah. 

Me kaks muijaa suoritettiin kamojen kanto kärriin n. tunnissa..3.kerros ei hissiä. Hurautettiin Tampereelle, purettiin kuorma 4. kerrokseen..onneks oli hissi..PAITSI..käytiin myös hakemassa siinä hötäkässä mun uus (käytetty) sohva, jonka varasin alkuviikosta, joka oliki kokoluokassaan sitä kaliiperia, ettei se mahtunu hissiin. Niimpä me näppärät ämmät, ystäväni voimanaisena etenkin, kannettiin se kierreportaita kahdestaan sinne stnan 4. kerrokseen. Meinasin repiä peliverkkarit ihan tyystin, mutta saatiin, kuin saatiinkin se vaan ylös asti, mutta kyllä me oltiin loppu!! Silti vaan, kamat vähä näennäisesti omille paikoilleen, ykköset ylle ja yöhön. 

Oli aika testata pään kestävyyttä selvinpäin baarissa viikonloppuna. Vichy linjalla ystäväiseni ryystäessä tyytyväisenä jos jonkunlaista herkku juomaa. Kieltämättä olo oli vähän orpo ja joukkoon kuulumaton, mutta en usko, että tulevaisuudessa ois mahdotonta kyetä sopeutumaan selvinpäin baarissa oloon. Ei ahdistanu niin paljo, ku ois voinu olettaa. Ilta meni istuskellessa ja jutellessa. Oltiin niin loppu ettei oikein lähteny muutenkaan sen enempää se meininki, vaikka melkein pilkkuun jaksettiinkin olla. Ja J:kin on sen verran lujaa vielä mielessä toivonkipinänä, ettei tuo miestarjonnan tuijottelukaan huvittanut pätkääkään.

Tyytväisenä kyllä kömmittiin sängyn pohjalle, takas MINUN KOTIIN pästyämme, ja ei tarvinnu vissiin kummankaan juuri unta kysellä.

Ihan siis hullu viikko takana ja alan todella toivoa, että tää tästä jo kohta rauhottuu. NYT, kun on virallisesti koti, haluan mun oravanpyörän takasi! Kiitos nam!!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti