maanantai 25. marraskuuta 2013

Nihkeähkö alku

Noooin on startattu uus ohjelma (siis jo heti viime torstaina) ja ihan helvetin laihoin tuloksin. Empä oo ihan just äsken tuntenu itteeni noin aasiksi mun lempipaikassa. Kannellessani ähisten ja puhisten painoja eessun taassun, poistaen ja lisäten, seisoen minuutti tolkulla tuijottamassa jonku ristitaljan yläosaa ja puhellen itsekseni, että miten se face pull nyt tehtiinkään. Hahhah. Minä joka päämäärätietosesti normaalisti menen osiosta toiseen, hoidan hommani ja lähen kotiin, olinki nyt ihan sormi suussa.

Valmentajan tapaamisessa kaikki oli niin selvää ja "joo joo muistan muistan." no niin hävis kaikki päästä siinä silmän räpäykses, ku astuin töiden jälkeen Fressille. Noin tehotonta ja hietöntä treeniä ei oo ihan äsken kyllä ollu. VAIKKA koitin päästää itseni pälkähästä, koska eka treenihän se vasta oli. Ei se ikuisesti noin mene. Hassua, kun sitä niin pienestä heti tuskastuu itseensä.

Kuitenkin...jos jotain positiivista haluaa huomioida niin kokeepahan hommat taas kivan piristyksen, kun kaikki on uutta. Sitä lähtee salille taas mielenkiinnon ruplatus aivoissa, kun ei tiedä etukäteen minuutilleen miten kauan treenit sinä päivänä kestää eikä muista ja näe silmissään koko treenitoimitusta etukäteen.

Ja lauantaiaamun jalkatreeni pyyhki kyllä totaalisesti torstain itseensä pettymykset pois, koska se vaan meni niiiiiin hyvin. En oo aikoihin kyykänny bulgarialaisella itteeni polvilleen, mutta nyt kyykkäsin, ku ei vaan päässy enää vikalla kunnolla ylös, vaikka miten pusersi. Ai, että sitä tuskaa! Vihaan sitä, mutta rakastan! Jalat vaan on mun juttu!! Tänään sitten luvassa olkapää hommia, jännä nähä mitä tuleman pitää. 

Ja nyt on uus keittiövaakakin jälleen hankittu ja pienet ihanat muovipurnukat, joissa kivasti voin kannella punnittuja eväitä mukanani. \o/

Saanen esitellä..uusi ystäväni.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti