torstai 19. joulukuuta 2013

Taas askel lähempänä ämmän kuolemaa

Niin sitä ollaan ihan virallisesti sen kahdenkympin huonommassa päässä ja lähempänä uusia vuosikymmeniä. Synttärit meni rauhallisissa merkeissä töitä tehden ja koska sali ja lenkki vapaa sattu juuri sille päivälle..ehdin töiden jälkeen käydä jopa ihan oikeissa kaupoissa, vaikka lompakon kannalta olis ollu parempi, ku olisin kipittäny kotiin. 

Juhlistin siis synttäreitä edistämällä hiusten värjäysprojektiani ja ostamalla jääkaapin täyteen ruokaa.(ts.kahden päivän eväät..hahhah)



7 vuoden aikainen musta pois ja punaista tilalle kiitos. Vaatinee vaan muutaman poiston.



JA..voi ei!! Pakko tunnustaa. SÖIN VAHINGOSSA Skyr:n, jossa on sokeria!!! En tajunnu, ettei ne kaikki oo makeutusaineella makeutettuja ja olin ihan onneni kukkuloilla, kun löysin kaupasta mansikan ja en sitten ymmärtäny tutkia ravintoarvoja ennenkö oli liian myöhäistä. Vähä mulla on morkkis! Opittiimpahan taas uutta. Ravintoarvot syyniin, AINA! Se oli kyllä niin hyvää, että olishan hälytyskellojen pitäny soida jo siinä.


Skyr helvetistä! -.-


Ihana kirjottaa tälläsestä tavallisesta meiningistä, kun elämä alkaa olla pikkuhiljaa kondiksessa. En tiedä, jos joku muu olis käyny läpi tämän mun vuoteni, olisko tullu aikoja sitten mieleen tehdä itsemurha. On tää ollu vaan niin rankka, etten ihan taas muista millon, ennen tätä, ois ollu noin vaikeeta noin pitkään.
Mutta nyt alkaa tuntua, että ihan tosissaan helpottaa. On koti, raha-asiat alkaa olla kunnossa, ihmissuhde sopat purkitettu ja pakastettu, töitä piisaa ja henki kulkee. Melkein voisin väittää, että Love my life again!

Sain paljon apua ja tukea ihmisiltä, joiden sitä ei olisi tarvinnut antaa ja paljon jäi saamatta ihmisiltä, joiden olisi olettanut sitä antavan ja joilta olisi sitä kipeästi tarvinnut, mutta tämä taas määrittelee sen ketkä ovat niitä todellisia ihmisiä ympärillä ja kullan arvoisia. Keiden seurassa vahvistuu, koska tietää, että ne auttaa sua kantamaan taakkaa eikä suinkaan mätä lisää paskaa niskaan. 

Kaikki vuoden aikana tapahtunut oli pitkälti itse aiheutettua, että se evännee multa valitusoikeuden, mutta se kaikki on nyt toivottavasti takana päin ja tiedän, että siinä missä ite sain mojovan, vuoden mittasen, oppitunnin..en ollut ainut sillä mun järjestämällä opetusjaksolla ja oppi on menny perille muuhunkin suuntaan. Ei mitään niin pahaa, ettei jotain hyvääkin.

Otan riemusta kiljuen vuoden 2014 vastaan parin viikon päästä, kiitos!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti