Katja saapu Lahteen n. tuntia ennen junan lähtöä ja ehdittiin siinä vähä täydentää vielä ruoka ja herkku varastoja. Loikattiin siis Lahdesta Tolstoihin kohti Moskovaa su 25.8(hyttiemäntä otti tässä kohtaa passit ja liput itselleen ja saatiin ne kyllä melko nopeasti takaisin. Sen lisäksi passit tarkastettiin vielä kahdesti matkan aikana) ja majottauduttiin neljän hengen hyttiin. Hiljaisista toiveistamme huolimatta, suuntasi meidän hyttiä kohti myös Venäläinen mummukka lapsenlapsensa? kanssa. Sen verran massiivinen määrä laukkua, pussukkaa ja nyssykkää alko ilmestyä hyttimme lattialle, että mietittiin ovatko kenties varanneet sen varastoksi, koska alko näyttää siltä, ettei sinne mun, Katjan, meidän tavaroiden ja heidän tavaroiden lisäksi ainakaan ihmisiä enää mahdu yhtäkään. Mutta niin vaan hävis pussukat ja nyssykät penkkien alla oleviin lokeroihin ja mummukka ja muksu asettuivat seuraksemme alapedeille. Meidän rinkoille yms oli sopivasti tilaa yläpetien yhteydessä olevassa "sisäkatto" tilassa.
Sänkyjä ei ollu juuri koolla pilattu. Sain ihan huoletta luopua x asento haaveistani ja alkaa harkita jonkinlaista käsirauta nilkkasolmu patenttia, pysyäkseni yöllä kyydissä..sikäli mikäli uskaltaisin ylipäätään rullata nahkaverhoja silmämunieni suojaksi koko yönä. Sänkyjen leveys oli ehkä 60-70cm ja puolessa välin laverin reunaa pituus suunnassa n. 40cm matkalta saranoilla oleva reunuksen ja kiipeämis avuksi tarkoitetun kahvan yhdistelmä, jonka sai siis taitettua sängyn päälle pois tieltä. Hihiiii. Kauniita ja rauhallisia unia.
Junan kolina ja räminä ja heiluminen piti melko tehokkaasti huolen siitä, että yö oli kuin olikin pelkkää katkonaista unipätkää. Ja varmaan vaikutti myös ylipäätään nukkuminen uusissa olosuhteissa. X asento ja täydellinen hiljaisuus on mun juttu.
Saavuttiin Moskovaan 26.8 08.25 Moskovan aikaa. (7.25 suomen). Ei ku rinkat selkään, päiväreput rinnalle, ruokakassit käteen ja menoksi. Kaks hodaria raivas tilaa laiturilla kohti asemarakennusta. Kuuma oli, kun helvetissä eikä hajua yhtään mistään minne mennä. Irkutskin junaa vartenhan piti vaihtaa Jaroslavin asemalle, jonka väittivät sijaitsevan Leningraditskin kanssa samassa rakennuksessa. No öööööh..EI!! (Ja btw...ilman Katjan Venäjänkielen taitoa en rehellisesti sanottuna tiedä missä oltas...tuskin missään.) N. Tunnin tsombailun ja 10 käännytyksen ja venäläisen huitomisen jälkeen löydettiin asemarakennus ja rinkoille säilytyslokero. Jaroslavin tokassa kerroksessa liukuportaiden takana menee käytävä odotushalliin ja siellä on lokerot. Maksettiin suosiolla yli neljästä tunnista, kun ei tiedetty riittääkö kolme. Neljän tunnin säilytys siis 220 rub eli 110/naama. (Alakerrassa olis myös ollu säilytys passia vastaan, mutta kukaan ei tullut palvelemaan meitä ja eräs pariskunta neuvo meille nuo lokerot.)
Siitä sitten Katjan isän piirtämä kartta apuna metroa metsästämään, koska aikaa ennen Irkutskin junan lähtöä oli reippaasti. Se löytykin suht vaivattomasti ja liityttiin ihmismassa virtaan melko tunkkaiseen onkaloon. Kivoja pylväitä ja koristeita metrotunnelissa. Kulahtaneisuudesta päätellen melkoisen vilkasliikenteinen maanalainen. Punaiselle torille oli siis suuntamme ja punainen linja numero 1 ja neljäs pysäkki. Kaksi yhdensuuntaista lippua yhteensä aavistuksen alle 100rub. (Eli n. 1e/naama/suunta).
Pienen kummastelun jälkeen löydettiin myös Punainen tori, mutta kulttuurinen herääminen tai muut suuret tunteet jäi melko mitään sanomattomiksi torille pystytettyjen festarityyppisten lavojen, aitojen ja katsomoiden johdosta. Jonkin sortin konserttihan sielä siis oli alkamassa tmv. Ja näytti sielä olevan joku ratsastus näytöskin. Päästiin kuitenkin joten kuten kuvaamaan niitä pakollisia juttuja ja kulttuurin nälän jäädessä lähes tyydyttämättä päätimme antaa edes ruumiille ravintoa ja vessa hädän painostamana ilahdutin Katjaa sanomalla kyllä inhoamalleni Mäkkärille.
(Oon Hese ihminen, jos näistä pikaruokaketjuista täytyy valita. 6. Luokalla sain mäkkäristä kelvottoman kanasalaatin ja siitä lähtien oon inhonnu sitä. Kokeilin parantaa kokemustani n. 4 vuotta sitten ja se oli edelleen kelvoton. Joten fuck u mcdonalds!!)
Saatiin syötyä, jonotettua vessaan ja olikin aika alkaa luovimaan takaisin, ettei tuu kiire ja on vielä vähän jousto varaa pikku sähläyksille. Ja postikortit täyty hankkia, koska lupasin mammalle laittaa kortin joka kolkasta.
Metroiltiin siis takaisin samaa reittiä, kuin tultiin ja ajateltiin ostaa kortit asemalta. Tietysti asemalla on turisteja varten mauttomia nähtävyyskortteja niinku kaikkialla. Niinhän sitä luulis. MUTTA eipä vaan ollut asemalla kortin korttia niin yhtään missään! Jostain ryönäkaupasta kysyttiin, mutta vastaukseksi tuli tyly "Ei." eikä mitään muuta. Aikaa oli sen verran, että ehdittiin palata vielä ulos tutkimaan aseman ympäristössä olevia kojuja ja minimarketteja, mutta vedettiin vesiperä niistäkin. Lopulta, yhdestä kojusta, nainen neuvoi meidät postiin, joka sijaitsi samalla kadulla. Iloittiin jo, että saadaankin sieltä merkit samalla ja lähetettyä myös. No...20min jonotuksen jälkeen kuumassa ja tunkkaisessa postitoimistossa, kävi ilmi, ettei heru kortteja sieltäkään...siis WTF?? Ostettiin merkit, painuttiin ulos ja päätettiin luovuttaa, koska aika alko käydä vähiin ja rinkatkin oli vielä levällään aseman lokerossa. Mutta sitten...nenän eteen ilmaantu kirjakauppa, jota ei oltu hoksattu. Päätettiin tarkastaa se vielä pikasesti ja tadaaaaaaa sielä oli kortteja! Vihdoin! Napattiin parit kortit ja kipitettiin kassalle ja sitte kiireen vilkkaa takasin asemalle. Ei näköjään todellakaan pidä pitää mitään asiaa itsestäänselvyytenä, edes mauttomia nähtävyyskortteja. Hahhah.
Hiki, tuska ähellyksellä rinkat ulos kaapista ja hodarimuodostelmaan. Sitten tutkimaan mistä se meidän juna lähtee. Liukuportaat alas ja ulos rakennuksesta ja taulullekin oli viimein ilmestynyt meidän junan kohdalle, n.30 min ennen junan lähtöä, raide 2. Sinne siis.
Ajatukset Moskovasta: No kai se kuuluu yleissivistykseen nähdä, mutta en näe jääneeni juuri mistään häävistä paitsi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti