Baikal järvi, Olkhon

Viidentenä aamuna junassa olin jo melko onnellinen tiedosta, että pääsen ihan kohta ulos siitä, lieviä klaustrofobisia oireita aiheuttavasta, putkilosta. Vaikka edessä oli vielä viiden tunnin bussi kyyti Olkhonille, oli tieto kulkuneuvon vaihtumisesta ja edessä häämöttävästä sängystä ja nuudelittomasta ruokavaliosta jo lohduke sinänsä. Ja Katja oli onkinut itselleen tiedon maksullisesta wifistä majapaikassamme, joten mahdollisen yhteyden saaminen ulkomaailmaankin lämmitti mieltä. Tervetuloa blogi päivitykset ja facebook!!

Matka rasitus ja väsymys alko ilmeisesti painaa itse kenenkin mieltä, koska aistin armaassa matkaseuralaisessani erittäin voimakkaita helvetin valloilleen pääsemisen merkkejä. Ja iteki olin sen verran poikki, että päätin sulkea korvat ja silmät, koska jos pitäisin niitä auki olisi helvettien yhteen törmäys väistämätön, vaikka oonkin viime vuosina löytänyt sisäisen viilipyttyni. Ei siis kommunikoitu yhtään enempää, kuin mitä bussin löytämiseksi oli tarpeellista.

Irkutskin asemarakennuksesta ulos ja vasempaan ja sieltä bongattiin muutama mamma keillä oli myös suuntana Olkhon, joten päätettiin jakaa heidän kanssa minivani. Oltiin siis tämä olkhonille lähtevä minibussi katottu netistä jo etukäteen, että mistä ja mihin aikaan, mutta nehän nyt meni miten huvitti. Joku mies sen meille tilas ja siinä missä lähdön piti tapahtua klo 10 niin kaikkine bussiaseman kiertoineen ja odotteluineen päästiin liikkumaan n. 12.20. Siinä oli kans kokemus sinänsä. Umpi täyteen lastattu minibussi (ts. Tilataksi), 4h kestävä matka mutkittelevilla, mäkisillä ja huonokuntosilla teillä hullu venäläinen ratissa, jolla varmaan oli reitistä se 20 vuoden kokemus, mutta joka ei silti, ajelemalla vastaan tulevien kaistalla ja ohittelemalla sorasilla ja mutkasilla osuuksilla, nauttinut mun luottamusta pätkän vertaa. Ja jos kuvittelinkin, että matka lautalle oli paha niin se ei kuitenkaan vetäny mitään vertoja sille pätkälle, joka päästiin nauttimaan tämän kuskin kyydissä vielä itse Olkhonilla. Matka jatkui lautalta vielä n.tunnin verran kylään, jossa meidän majotukset yms. sijaitsi. Koko matka oli ihan pelkkää isoa kivimursketta. Suht uusi minivani tärisi ja paukku niin, että olin kohtalaisen varma sen leviämisestä minä hetkenä hyvänsä. Sisään pöllys hiekka pölyä ihan kunnolla ja vastaan tulevien kaista oli kovassa käytössä. Toivoin todella, että pääsen elävänä perille.

Koko matkan myös vieressäni istui tai nukkui nuori herrasmies, joka ystävällisesti oli päättänyt käyttää mua tyynynä. Poikarukan kellahtaessa mun olkapäätä vasten, päätin antaa sen nukkua siinä, kun ei se niinkään häirinnyt, KUNNES tunsin lämpimän kuolavanan valuvan kättäni ja kylkeäni pitkin. Se vähän häiritsi. Kyllä minivanissa on tunnelmaa. No jos joku asia lohdutti niin maisemat matkalla oli mahtavia ja sain tiristettyä kameralla muutaman huonolaatusen kuvan vanin ikkunasta.

Kuski toimitti meidät Nikita's Guesthouselle, josta oltiin buukattu huone kolmeksi yöksi. Siitähän se pettymysten sarja sitten kiteyttikin koko päivän kireähkön tunnelman melko maailmanloppua enteileviin fiiliksiin. Ensinnäkin meille ei siis luvattukaan WiFiä ollenkaan. Eli tiedossa oli muutama lisäpäivä netittömyyttä, joka tietysti muakin harmitti, koska olin jo kaavaillut sille illalle suihkun raikkaana peittoon kääriytymisen karkkipussin kanssa ja blogin päivittelyä, ehkä myös J:n kanssa siirappilässyttelyä facessa. Mutta ei. Sain luopua näistä haaveista. Suihkukaan ei suinkaan ollut kuvitelmiemme mukaisesti oma vaan pihalla puu koppeihin asennetut puutarhaletkut suihkupäällä. Nice!

Meidän tuvan seinusta

Nikita's

Sanotaanko nätisti, että nämä nk. pettymykset ehkä hienoisesti kiristi siksi päiväksi meidän matkalaisten välejä. Toiselle meistä pettymys oli sen verran suuri, että toisenkin hermot kiristy pelkästään sen takia melko äärimmilleen, joten kommunikointi oli olematonta ja se vähäinenkin lähinnä tiuskimisen ja tuhahtelun tasolla. Ajattelin jo ihan vakavissani, että oonko jälleen menny ihmistuntemuksissani niin pieleen ettei vaan tullakkaan toimeen ollenkaan ja koko reissu on pilalla. Noh...onneksi voinen laittaa nämä omatkin ajatukseni ja tuntemukseni väsymyksen ja alkavan flunssan piikkiin. Ei kaks reissussa rähjääntynyttä ja huonosti nukkunutta matkalaista kai voikaan tulla toimeen ennen kunnon lepoa. Että iltapalan kautta pikku kävelylle ja unta kuulaan. Ite tein vielä tuttavuutta suihkun kanssa, josta yllätyksekseni tulikin lämmintä vettä. Odotin tästä puutarhaletkuhirvityksestä saavani kylmän suihkun niskaani, mutta mitä vielä sehän oli sittenkin melko miellyttävä kokemus.

Suihku. (Kuuma Banja :DD )

Ja kuinka ollakkaan, lauantaina sängyistä kampes edellisen päivän mörrimöykkyjen sijaan ihan sopuisia kansalaisia valmiina aamupalan kautta omatoimiselle saaren tonkimiskierrokselle. Tuuli oli sen verran kova, että kiskottiin tuulipuvut niskaan, auringonpaisteesta huolimatta ja mullakin puhkes yön aikana melko massiivinen flunssa, joka oli oletettavasti junan vaihtelevista lämpötiloista peräisin, joten en kehdannu uhmata shortseissa Baikalin jäätävää tuulta.
Käppäiltiin nyppylälle, josta oli hyvät näkymät järvelle ja kylään ja voin kertoa, että pelkästään ne maisemat oli joka ikisen istutun minuutin ja kärsityn vastoinkäymisen arvoset! Sellasta ei voi nähdä eikä kokea missään muualla! 

Kuvia tuli otettua ihan reippaalla kädellä joka kulmasta. Ja kuvailun lomassa löydettiin kunnon biitsikin saunoineen päivineen, jossa tunnelma oli, kun jossain turistiaurinkoloma kohteessa. Ilmakin alko olla sen verran lämmin, että parin tunnin kuvailusession päätteeksi kipitettiin vaihtamaan bikinit ja palattiin eräjormailuvarustuksesta luopuneina bikinibeibeinä pelipaikoille. Edellisen päivän pettymykset ja vittumaisuudet oli pois pyyhittyjä ja päivä oli kaikenkaikkiaan oikein onnistunu. Otettiin aurinkoa pari tuntia, pulahdettiin Baikalissa, vaikka vesi oli ihan saamarin kylmää ja päästiin jopa vähäksi aikaa saunomaan. Ihan huippua! 

Noh...se Baikalissa pulahtelu flunssan kourissa olikin sitten sitä kuuluisaa, itseään nilkkaan ampumista, koska seuraava yöhän oli taudin ansiosta mitä hirvein! Vaikka hain apteekista venäläisen nenäsumutteen, vedin ibumaxia ja joku apteekissa asioiva ystävällinen mies lahjotti omat c-vitamiininsa mulle niin nukkumisesta ei kertakaikkiaan tullu yhtään mitään. Bepanthenit nenässä, paperitupot sieraimissa ja pitkähianen ja pitkät kalsarit jalassa välillä palellen ja välillä hikoillen yritin selviytyä. Mutta ilmeisesti c-vitamiini alko tehdä taikojaan, koska seuraavana päivänä olo alko helpottaa.
Sunnuntai vietettiin aika samoissa meiningeissä, kun lauantai. Kuvailtiin paikkoja, maattiin pari tuntia rannalla, ilman uimista tosin. Syötiin hyvin, koska meidän majotukseenhan kuulu 3 ateriaa/päivä niin säästettiin ruoka raha ja herkkujakaan ei menny sillä siivolla, ku junaillessa ja illalla oli pakko päästä kuvaamaan järvelle vielä auringonlaskua, joka oli myöskin tosi mahtava. 

Asiakaspalvelu tuntu Nikitalla olevan välillä vähän tympeetä tai respasta sai aina välillä tiuskintaa osakseen, kun jotain kävi kysymässä. Mutta ei kai tuosta muuta pahaa sanottavaa ole. Ulkorakennuksen tyyppinen majoitus oli viileähkö, mutta huoneessa oli kyllä sähköpatteri mitä sai oman maun mukaan käytellä. Pitkä penni säästy hintaan sisältyvien aterioiden johdosta, jotka oli pääasiassa tosi hyviä.
Rahan meno Baikalilla: Nikita's Guesthouse 3 yötä yht. 2210r/naama varausmaksun jälkeen (etukäteen oltiin maksettu 23,78e/naama varausmaksua)
Kyyti irkutsk - olkhon-irkutsk 1200r
Pyykin pesu 1,5kg 225r
Kortit 150r
Sauna 50r
Nuhalääke 269r
Netti 30r (käytiin yhden hipin majas koneella buukkaamas majotus Ulan Batoriin)
Vesi 40r (ennenkä tajuttii, et ruokalassa saa hanasta juotavaa vettä)
Jätskiii 57r
Suklaata 55r
Yht. 4286r eli 107,15€