Jotenki sitä välillä osaa olla toisia ihmisiä kohtaan melko raskas pala purtavaksi. Etenki niitä läheisimpiä. Oonki yrittäny nyt löytää jonku sellasen seesteisen tilan itsestäni, että en ottais asioita niin vakavasti. Osaisin hyväksyä sen, että mun valinnat on mun valintoja ja täytyy itse seistä niiden takana, koska kukaan muu siellä ei seiso.
Ja valintoihinhan liittyy ainaki tämän hetkinen sisälläni asuva epäsosiaalinen mörrimöykky, joka on päättäny kääriytyä omiin puuhiinsa ylhäisessä yksinäisyydessä ilman yhteyttä ulkomaailmaan. Ja se kai jurpii eniten, että mies mennä viipottaa yöt läpeensä kaupungilla niinku iteki tein sen ikäsenä(ihan, ku olisin joku ikäloppu) ja ite vaan meen töihin, salille, kotiin, töihin, salille, kotiin......ja tässä just tullaan siihen, että itehän oon valinnu sen meiningin. Voisin heittää hanskat tiskiin ja kääntää ryypyn päälle, MUTTA siinä taas tullaan siihen arvojärjestyksen muuttumiseen...kun ei vaan enää pysty. Jollain on oltava jonkinlaiset langat käsissä tässä normaalissakin arjessa, että pakolliset asiat tulee hoidettua. Tiedän miten paskaksi elämän voi saada vetämällä sen ryypyn päälle ja jättämällä kaikki levälleen. Hauskaahan se toki on..aikansa. Harmi vaan, että se jälkipuinti ei ole niin mukavaa, koska kyllä mulla on välillä ikävä kunnon viikon sairaita sekoilu putkia ja totaalista "hälläväliä" -meininkiä. Mutta toisaalta taas en yhtään ikävöi sitä ikuista riesaa rahasta ja miettimistä käytänkö ainoat 4 euroani tupakka askiin vai johonkin syötävään.
Se on nyt siis se asia mihin haluaisin joogata, mietiskellä..tai mitä vaan shaibaa, että voisin käsittää sen, että ei mun elämän laatu oo yhtään sen paskempaa, vaikka en joka paikassa ja tapahtumassa ookkaan enää mukana.
Ilmeisesti tää kuukauden projekti on samalla ollu jonkinlainen matka oman pään sisälle, ku on ollu aikaa ja energiaa miettiä millanen ihminen sitä onkaan. Kaikki löydökset ei ehkä oo niin miellyttäviä, mutta onko ne kellään? Ja toisaalta taas, vois kai sitä synkempiäkin piirteitä ihmisestä löytyä.
Näillä pohdinnoilla tänään. Seuraavaksi päivitän tänne projektin loppu huipennuksen, joka tapahtuu huomenna kehonkoostumusmittauksen merkeissä, että onko se rasva palanu vai eikö se ole?!?
-RV
Ja valintoihinhan liittyy ainaki tämän hetkinen sisälläni asuva epäsosiaalinen mörrimöykky, joka on päättäny kääriytyä omiin puuhiinsa ylhäisessä yksinäisyydessä ilman yhteyttä ulkomaailmaan. Ja se kai jurpii eniten, että mies mennä viipottaa yöt läpeensä kaupungilla niinku iteki tein sen ikäsenä(ihan, ku olisin joku ikäloppu) ja ite vaan meen töihin, salille, kotiin, töihin, salille, kotiin......ja tässä just tullaan siihen, että itehän oon valinnu sen meiningin. Voisin heittää hanskat tiskiin ja kääntää ryypyn päälle, MUTTA siinä taas tullaan siihen arvojärjestyksen muuttumiseen...kun ei vaan enää pysty. Jollain on oltava jonkinlaiset langat käsissä tässä normaalissakin arjessa, että pakolliset asiat tulee hoidettua. Tiedän miten paskaksi elämän voi saada vetämällä sen ryypyn päälle ja jättämällä kaikki levälleen. Hauskaahan se toki on..aikansa. Harmi vaan, että se jälkipuinti ei ole niin mukavaa, koska kyllä mulla on välillä ikävä kunnon viikon sairaita sekoilu putkia ja totaalista "hälläväliä" -meininkiä. Mutta toisaalta taas en yhtään ikävöi sitä ikuista riesaa rahasta ja miettimistä käytänkö ainoat 4 euroani tupakka askiin vai johonkin syötävään.
Se on nyt siis se asia mihin haluaisin joogata, mietiskellä..tai mitä vaan shaibaa, että voisin käsittää sen, että ei mun elämän laatu oo yhtään sen paskempaa, vaikka en joka paikassa ja tapahtumassa ookkaan enää mukana.
Ilmeisesti tää kuukauden projekti on samalla ollu jonkinlainen matka oman pään sisälle, ku on ollu aikaa ja energiaa miettiä millanen ihminen sitä onkaan. Kaikki löydökset ei ehkä oo niin miellyttäviä, mutta onko ne kellään? Ja toisaalta taas, vois kai sitä synkempiäkin piirteitä ihmisestä löytyä.
Näillä pohdinnoilla tänään. Seuraavaksi päivitän tänne projektin loppu huipennuksen, joka tapahtuu huomenna kehonkoostumusmittauksen merkeissä, että onko se rasva palanu vai eikö se ole?!?
-RV
Mä niin samastun noihin sun aatoksiin omat tekemiset vs. muiden tekemiset ja siis oikeastaan vaan ja ainoastaan sen poikaystävän tekemiset.
VastaaPoistaKun ite oon kans kauhee kotihiiri ja juuri tällainen "kunnon tyttö", jonka on pakko suorittaa kaikki käsillä olevat tehtävät ennenkuin voi aatellakkaan mitään mukavaa tekemistä. Ja siis 99% ajasta oon tyytyväinen siihen, että oon tällainen ihminen. Saa homamt tehtyä eikä tartte kusi sukassa ihmetellä miks elämä on päin vittuja ja jos rellestäisin niin se morkkis olis NIIIIN valtava, että alkais kunniamurha olemaan lähellä oman olon helpotukseks.
Sit kun toinen ilman huolen häivää menee ja tekee kaikkee kivaa niin sitä jotenkin tulee kauheen mustasukkaiseksi ja kateelliseksi. Ei kenenkään ihmisen vuoksi vaan luultavastikin yksinkertaisesti ajan ja huolettomuuden takia. Kun toisella on kivaa ja itsellä ei (vaikka tietää ettei mukana meneminen olisi myöskään itsestä kivaa). JA mulla on tapana näissä tilanteissa yrittää kääntää asia niin, että saisin sen toisen potemaan huonoa omatuntoa omista tekemisistään ja oikein kiillotan omaa hyvyyden sädekehää ihan vaan niinkin luuserimaisesta syystä kuin että en haluaisi olla pekkaa pahempi. lol.
Ja kuten kirjotit, se ei oo iteltä pois vaikka muilla on kivaa. Silti sitä saa välillä sellasia synkkyyskohtauksia joiden aikana tuntee olevansa jotenkin vammanen ja silloin on pakko yrittää saada muut tuntemaan itsensä vielä huonommaksi kuin itse.
Että kyllä on mun mielestä hyvinkin tärkeetä saada se oma visio kirkkaaksi, mitä haluaa tehä, mitä tykkää tehä ja millaisia juttuja sitten on parempi välttää. ja antaa toiselle osapuolelle saman mahdollisuuden omiin päätöksiin ja kunnioittaa niitä (vaikka se oliskin niin perkeleen vaikeeta! :D)
Joo toi sädekehän kiillottelu on ihan tuttua! Ja perkeleellisistä vaikeuksista huolimatta oon onnistunu nielemään pettymyksiä ja hymyilemään toisen menoille. Ajattelen, et kyllä mäki vielä joskus niille keskiviikko känneille kerkeen ilman huolta huomisesta. Ja joka paikkaan vaan ei voi eikä tarvii revetä.
PoistaKiitos. Sait mut tuntemaan itteni ihan inhimilliseksi ihmiseksi. Niinku sanoit niin välis olo on tosi vammanen ja sitä miettii, et "Mikä VITTU sua vaivaa nainen????!?!??". Mut kaikesta voi oppia. :)