sunnuntai 13. tammikuuta 2013

Trans Mongolia meeting

Reissun siirtymisestä, huhtikuulta kesäkuun loppuun, huolimatta aika on mennyt, kuin siivillä ja eilen lähdin viimein tapaamaan tulevaa matkaseuraani ensimmäistä kertaa.

Bongasin yhden näistä tytöistä (tai hän bongasi minut) netistä reppureissu foorumilta kuuluttaessani matkaseuralaisen puutteestani joskus jo syyskuun tienoilla ja sieltä asti ollaan pidetty enemmän tai vähemmän yhteyttä ja suunniteltu matkan mahdollista ajankohtaa. 

Ja nyt viimein tämän kuun alkupuolella saatiin sovittua tämä viikonloppu mahdolliseksi miittailuksi, vaikka sekin meinas haukata paskaa ihmisten ajan ja rahan puutteen vuoksi ja yksi matkailijoistahan sairastu juuri sopivasti, joten häntä en tavannut ollenkaan vielä.

Kahden hengen matkaseurueestahan on siis tällä välin tullut 4 hengen matkaseurue ja perjantaisesta pikku jännäämisestä huolimatta ensitapaaminen lauantaina oli rento ja miellyttävä. Ei kiusallisia hiljaisuuksia, ei tunnetta, että et kuulu kyseisten ihmisten kanssa samalle aaltopituudelle tmv. Harvan juuri tapaamasi tyypin kanssa voit keskustella ensi tapaamisella parisuhteesta paskalla käyntiin, mutta tässä se onnistu ja mikä sairainta...se kaikki tuntui aivan luonnolliselta. Hahhah!

Ja toinen asia mitä arvostin suuresti heti kättelyssä ja mitä yleensä toivonkin ihmisiltä, on suorapuheisuus. Kun kertoo suoraan millainen ihminen on niin säästytään pitkiltä mökötyksiltä ja mieliphalta. Tullaan kuitenkin viettämään kesällä melko tiiviisti 5 viikkoa yhdessä, joten kaikki salattu kyllä tulee paljastumaan ihmisluonteesta varmasti sinä aikana. Mutta ite en ainakaan kokenut tällä tapaamisella, että kyse olis mitenkään vaikeista ihmisistä, joiden kanssa olis mahdoton tulla toimeen, päinvastoin. Tänä aamuna hypätessäni kotiin paluu junaan oli fiilis siis hyvä ja odottava. 


Mitä meetingissä sitten saatiin aikaan?  Vähän budjetin laskentaa, mitä kuluu suunnilleen matkalippuihin viisumeineen, Hieman pohdintoja kunkin maan vierailujen kestosta, etäisyyksien tarkastuksia, hieman pakkauslistan tuumailua ja mahdollisia hankintoja, joita täytyy vielä tehdä ennen matkaa. Mitään kovin valmista ei vielä voitu tehdä, koska viisumitkin on haettavissa vasta vajaa 3kk etukäteen ja junaliput reipasta kuukautta, mutta paljon sellaista tietoa tuli itsellekin, mitä en yksin olisi osannut ottaa huomioon edes.

Hitaasti, mutta varmasti reissu siis lähestyy. Vielä, kun päästään siihen pisteeseen, että kaikki on 100% varmaa niin hyvä.  Lisää kuulumisia suunnitelmien etenemisestä lähempänä. Ei uskalla liikaa mehustella, ettei kaikki leviä käsiin, kun intoilee liikaa..niinku mulle tuppaa käymään. Hah! 

-retkivanukas

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti