Kerkesin ottaa erittäin pikasen kosketuksen Thaimaahan. Ja lentomatkakin sinne oli taas yhtä...noh..ei niin miellyttävää toimintaa...jo senki takia, että kyseessä oli joku tärisevä ja rämisevä Air Macau varustettuna henkilökunnalla joka näytti siltä, ettei vois vähempää kiinnostaa ja lentokin oli myöhässä. Siinä missä stressatiin jo sitä, että ehditäänkö vaihtolennolle Macaussa, oli sieläkin päässä lento myöhässä ihan reilusti. Kiire vaihtui siis kärsimättömään odotteluun ja portti bongailuun.
Mulla ei ollu tietenkää mitään käypää valuuttaakaan, joten en voinu viihdyttää itseäni syömällä jotain käsittmätöntä paskaa. MUTTA onnen kantamoiseksemme lentoyhtiö tarjos ilmaset ruokalipukkeet aikataulun kusemisen johdosta, joten päästiin lappaamaan noutopöydästä, minusta ihan, kelpo sapuskaa.
Hitaasti, mutta varmasti aika mateli siihen pisteeseen, että päästiin viimein jatkamaan Bangkokiin. Ymmärrän kyllä täysin miten ison osan lentomukavuudesta ja turvallisuuden tunteesta lentoemännät tekee. Väkisinki, ku näkee naama norsunvitulla kulkevaa lössiä, sitä alkaa ajatella, että jos näitä ei kiinnosta tämä osio lennosta tuon vertaa niin onkohan lentoyhtiössä muillakaan osa-alueilla (kuten huollossa, lennonjohdossa, ohjaamossa) asiastaan kiinnostunutta porukkaa?? Skitso mieli taas ylianalysoi. Joka tapauksessa kolmanneksi viimeinen lentoni vei, kuin vei sekin turvallisesti perille.
Sen verran oltiin myöhässä, että jouduttiin miettimään hotelli asiaakin taas, että ehditäänkö sinnekään oikeeseen aikaan, mutta Bangkokissa aikavyöhyke koki jälleen sen verran muutosta, että saatiin tunti lisää aikaa ja näin ollen kerettiin hotellille kuitenkin hyvin.
Oli taas matkustettu koko päivä, joten sen kummempia ei keretty enää hommailla. Puhelu J:n kanssa, koska ei oltu voitu puhua koko viikkoon, kun olin Taipeissa ja korvat täynnä siirappia kävin siis unille.
Aamulla lähdettiin syömään ja vähä kiertelemään Khao Shania. Hohhoij. Päivä oli siis omistettu viimesten ropojen tuhlailulle erittäin vahvasti.
 |
| Jumalille evästä. Ne tykkää näemmä limusta. |
Aamulla siis vietettiin pari tuntia kierrellen ja hypistellen vaatteita, mutta päätettiin sitten vetäytyä hotellimme (katto)uima-altaalle tekemään välikuolemaa pahimman kuumuuden ohi ja palata illalla takaisin.
 |
| Ihana välikuolema |
 |
| Näkymä katolta |
Illalla siis raahauduttiin takas mestoille ja pistin loppu roposeni haisemaan. Uuden käsimatkatavaranki tarvitsin lentokoneeseen, koska rinkka natisi jo liitoksistaan ja rinkan mukana keikkuva 15l päiväreppu ei todellakaa ollu riittävä enää mun paisuneelle matkatavara määrälle. Ylläri.
Käytiin myös ottamas tunnin hieronnat ja ite otin lisäksi joku naama neulauksen ja kulmien siistimisen..olihan se seuraavana päivänä yritettävä näyttää ihmiseltä, ku oli Suomeen paluu edessä.
Yhdet bisset siinä jossain pubikassa vielä livemusiikkia kuunnellen naamariin, viimenen puhelu J:lle ja Bangkok alko mun osalta olla siinä.
 |
| Khao Shan |
 |
Harmitti vähän kun visiitti Bangkokiin oli niin lyhyt. Mua ois todellaki huvittanu olla sieläkin edes viikko. Eipä sitä oikein mitään kummallista ehtinyt nähdä, mutta jäi sellanen mukava käry, että pakko palata vielä pidemmäksi ajaksi.
Varasin itelleni päivällä jo seuraavaksi aamuksi klo 4.00 minibussikyydin lentokentälle. Taksi ois tullu maksamaan n. 600 bahtia, mutta minibussi teki ainoastaan 120 bahtia. Ei hullummin. Lentokentälle oli kuitenki ihan jonku verran matkaa hotellilta.
Lennon oli määrä lähteä klo 9.00 Suvarnabhumin lentokentältä kohti Ruotsia. Tunnin yöunien jälkeen pakkasin siis kamat ja hyvästelin viimein Katjan ja Juuson ja loikkasin omaan minibussiini heidän suunnatessa omallaan toiselle kentälle. 7,5 viikon tutkimusmatka oli siis ohi ja kotimatka virallisesti alkanut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti