Karma is a bitch!! On todellaki aika selkeetä, että tämän vuoden perseilyä ei meinata antaa mulle anteeksi ihan hepposin perustein, vaikka voisin väittää, että oon yrittäny korjailla virheitäni, mutta en kai sitten tarpeeksi ripeästi tai jostain saatanastahan mua rangaistaan eikä siinä mitään. Kyllä mä kestän..ompahan taas täältäki sitte kaivauduttu ylös ja toistaiseksi kuitenki terveys on tallella ja työpaikka niin ei kai ne asiat ihan loputtoman hullusti ole.
Niin siinä vaan kävi, että mun ja J:n tiet eros kaikesta yrittämisestä huolimatta. Omalta osaltani olisin ollu valmis aika radikaaleihinki ratkaisuihin saadakseni asiat toimimaan, mutta pakko myöntää, että olis se vaan ollu saatanan kovan työn takana eikä sitte loppujen lopuksi jaksanu taas vääntää ja vakuuttaa yksin. Jos jatkuvasti pitää osottaa luotettavuutensa, selittää jokainen evän liikahdus ja jättää niistä mieluiten 90% liikauttamatta niin ei se ole elämää jota mä haluan tai pystyisin elää ja niin ikään J:n oli mahdotonta kestää mun hullua tarvetta pitää 100 rautaa tulessa yht'aikaa ja ehkä sitä, etten sisimmässäni kuitenkaan ole se prinsessa, joka tarvii saati haluaa miehen puuttuvan jok'ikiseen asiaan.
J todella kiinnitti muhun huomiota (tosin oon aika varma, että musta ei missään vaiheessa ollu kyse vaan hänestä itsestään). Siinä missä mun ja edellisen suhde ei pelittänyt, koska en saanut huomiota, niin nyt sain sitä niin paljo, että sekään ei toiminu ja tällä tarkotan sitä, että Karma is a bitch! (Täs on huomiota niin, että tukehdut stna!!) Ja siis aloin jo kaiholla muistelemaan sitä, kun ketään ei kiinnostanu mitä teen ja kelle kirjotan. Tosi pelottavaa. Missä vitussa se kultanen keskitie lymyää??
Lisäksi kaikkee kiristi myös se, että reissuni jälkeen oon vaan ajelehtinu muiden(J:n) nurkissa vailla kaikkea omaa ja pysyvää. J tarjos omaa kotiaan mun kodiksi mitä arvostan suuresti, mutta ei se mene niin. Tarviin ihan oman paikan, jossa on mun tavarat, mun osoite, mun järjestys ja rutiinit. Haluan mun oman oravanpyörän takasi, jossa on määräysvallassa vain minä!
Nyt on aika vetää syvään henkeä ja laittaa elämä järjestykseen. Välillä meinaa iskee älytön epätoivo kaiken suhteen, koska varsinkin nyt tuntuu, että oon ihan yksin, mutta tiedän, että asiat järjestyy aina tavalla taikka toisella ja parempi tehdäkin tämä taas vaihteeksi yksin niin sitä jaksaa taas jatkaa vahvempana eteenpäin.
Ja käytettyäni viime yön ajatustyöhön ja tajuttuani muutamia älyvapaita asioita, mitä ois pitäny älytä ajoissa, koitan ehkä korjata pari paskaksi laitettua asiaa. Mutta vasta sitten, kun oon ite takasi balanssissa. J:tä lainatakseni "Ennenkä omat asiat on kunnossa, ei oo lupa hämmentää muiden asioita."
Näillä mietteillä tänään.
(Postaan joku päivä tässä vikan osan reissusta..)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti