maanantai 12. elokuuta 2013

Naamioitu mahdollisuus

Sitähän oltas sitte tasan kahden viikon päästä tähän aikaan Moskovassa odottamassa Irkutskiin lähtevää junaa. Jes!!! Ja visatkin ovat vihdoin saapuneet tai saapuhan ne "jo" viikko sitten. (kannattaa siis ajoissa laittaa hakemukset vetämään...meillä meni yli kk saada kaikki kolme) \o/

Voi ei!! Ja mä oon niiiin ällösöpösiirappiruusuhunaja valuu perseestä rakastunu, että ällötän itteenikin!! hahhah!! Ihminen, jonka face tökkäys tammikuussa käänsi mun koko elämän ihan nurin niskoin, on uskoakseni vihdoin asettunut mun elämään jäädäkseen. Ei varmaan kenenkään suhde oo ikinä alkanu näin vaikeesti. Meillä on tässä 7kk:n aikana ollu 3 vuoden kriisi ja 7 vuoden kriisi. Ollaan erottu jo kerran ja samainen ihminen on sanonu mulle sen jälkeen n. 4 kertaa, ettei meistä voi tulla mitään. Mutta minäpä tiesin, että tulee ja pakko tossa on olla sitä jotain, koska en todellakaan roiku näin sinnikkäästi kenessäkään, joka edes kerran toivottaa mut suoraa sanoen vittuun elämästään.

Tulihan tuossa kyllä perseiltyä ja kylvettyä epävarmuutta ja hämmennystä ja on varmaan ollu tosi raskasta seurata sitä sivusta ja koittaa samalla kelata, että mitähän mä mahdan haluta ja kannattaako musta haluta mitään, jos haluaa samalla säilyttää oman mielenterveytensä. No onneksi asiat järjesty...ja hauskinta tässä on se, että jos en olisi hylännyt työpaikkaani ja joutunut kodittomaksi niin me ei oltais varmaan ikinä vietetty tuota tarpeellista viikkoa yhdessä ja saatu välejämme uudelleen kuntoon, joten paska sade niskaan ei ollutkaan paska sade vaan mahdollisuus.

ihhhih <3

Oliskohan täs nyt tarpeeksi vaaleenpunasia laseja ja ihmissuhde siirappia, jospa seuraavaksi ihan oikeesti päästäis niihin matka asioihin. :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti