Silipastaampa hiukka aiheen vierestä, kun omaan elämään on liittynyt viimeaikoina vahvasti sinkkuelämä ja parisuhdeasioiden pohtiminen.
Oon kirjottanu ja pohtinu tätä aihetta koko eilisen päivän ja siinä välillä sattui soittamaan ystäväkin, jonka kanssa oltiin samojen asioiden äärellä joku tunti.
Onhan tässä jo tätä ikää, ei ehkä henkisesti niinkään paljon, mutta numerollisesti sen verran, että iso osa oman ikäisistä tutuista on naimisissa, kintussa räpistelee vähintäänkin pari etäisesti ihmiseltä näyttävää nilkkakuulaa, tallissa nököttää farmariauto ja takapihalla haukkuu kultainen noutaja. Eikä siinä kai ole mitään vikaa.
 |
| Kuva täältä |
Mutta pitäisikö tästä tällaisen, mummon mielestä, vanhan piian saada paniikki kohtaus? Kolmekymmentä kolkuttelee ovella!! Biologinen kello ei tikitä, ei raksuta!! Pesänrakennus vietti loistaa poissaolollaan. Kaikilla muilla on vuosia kestänyt kestotilaus ja tilauslahjat päälle ja itseä kiinnostaa lähinnä irtonumerot ilman oheiskrääsää. Voi jumalan pyssyt. Mutta kun ei ole edes sitä paniikkia, jota olen havainnut ympärilläni, muilla samassa jamassa, olevilla.
"Pakko löytää joku, koska niin vaan kuuluu olla! Parisuhde normaalilla ihmisellä ja perheen suunnittelu käynnissä!!" -paniikki! Sinkoillaan tuskissaan pitkin seiniä ja etsimällä etsitään sitä pesän rakennus kaveria, koska niin vaan kuuluu tehdä!
Allekirjoittaneesta väkisin etsiminen tuntuu niin...no väkisin etsimiseltä. Tavataan jotain tuikituntemattomia jonkun kahvin äärellä ja koitetaan pitää nk. työhaastattelu. Onko ajokorttia, entä työpaikka, jos ei niin miksei. Tykkääkö lapsista, vihaako koiria ja onko laktoosintoleranssia? Lempi elokuva ja paras jääkiekkojoukkue? Onko rikosrekisteriä, entä luottotiedot kunnossa? Jätä cv tuohon pinoon ja sperma näyte tuohon tai munasolut tuohon.Koska ei kai tässä nyt kukaan lisääntymis kelvotonta tai työtöntä ala treffailemaan..eihän? Rakkaudesta viis kunhan parisuhde täyttää elämälle asetetut tavoitteet? Ne, että tehdään 2 lasta ennenkä täytetään 30 ja ostetaan talo. Koska kaikki muutkin ja on muuten hiton tyhmää käydä juhlissa, jos on ainut sinkku, kun olis niin hiton kiva osallistua jonkun kanssa tappeluun toissapäiväisestä tiskivuorosta tai 4 viikon päänsärystä johtuvasta seksittömyydestä.
Ei. Tälle romantikolle(en ole kyynistynyt, vaikka siltä kuulostaa), uskokaa tai älkää oon oikeesti aika vaahtokarkki, on ihan sama mitä vaatimuksia kukakin yrittää tuputtaa niin en todellakaan jaksa repiä pelihousujani sen takia, että PITÄISI muka jotakin. Näihin asioihin ei vaan mikään järkeily minusta sovi, ja edelleen, oon ihan toivoton tunne ihminen ja sen takia aina pulassa. Ihmissuhteissa ja kaikessa. Hahhah.
Ja tämän sekavan sepustuksen pointti oli se, että en ymmärrä sitä järjetöntä paniikkia. Ei kait se unelmien prinssi/prinsessa sillä löydy. Paniikki ei edesauta, ku helvetin pahoja ylilyöntejä ja kohta on käsissä paska kestotilaus, jonka peruuttaminen maksaa mansikoita.
Näillä pohdinnoilla tänään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti