sunnuntai 3. marraskuuta 2019

Norja ja 2500km


Tosiaan syysloma on reilusti jo takanapäin ja niin on myös aivan huikea roadtrip Norjassa. Niin kuin aiemmin kirjoitin niin eurooppa eikä etenkään pohjoismaat ole näytelleet kovinkaan suurta roolia matkusteluni kiinnostuslistalla. Oikeastaan ne eivät ole olleet koko listalla. Mutta ehdottomasti Norja sai mut muuttamaan täysin mieleni. Vaikea käsittää, että noin lähellä on noin upea maa, josta meikäläisellä ei ole ollut pienintäkään hajua!

Koko reissu meni sanalla sanoen niin kuin siellä kuuluisassa Strömsössä eli aivan käsittämättömän hyvin. Ajettuja kilometrejä meidän ikivanhaan Volvon rotteloonkin kertyi n. 2500 ja hän kesti koko reissun täysin mukisematta. Osoittautui mokoma 400€:n hätäostos siis vallan kelpo peliksi.


Matkareitti 


Lähdettiin tiistaina iltalaivalla Turusta Tukholmaan joten oltiin ke aamulla hyvissä ajoin Tukholmassa, josta matka jatkui autolla kohti Norjan Åndalsnesia, josta olin varannut yhden yön majoituksen. Åndalsnes sijaitsi aika keskellä noita matkan varrelle suunniteltuja "must see" kohteita; Trållstigenia, Geirangerin vuonoa ja Atlantic Roadia (atlantic road kyllä karsiutui lopulta pois), joten sinne oli hyvä majoittua. Joskin näiden nähtävyyksien vuoksi sieltä oli hankala löytää kovin halpaa majoitusta. 80€/yö kahdelta hengeltä oli halvin jonka löysin. Loput olivat 100€ ja yli per yö sillä hetkellä.

Ajettiin Åndalsnesin suoraa Tukholmasta, toki välillä pysähdellen. Matka kesti pysähdyksineen n. 13h.

Åndalsnes - "kotikatu"
Åndalsnes oli kiva pieni kaupunki vuorien keskellä ja oli aika hurjaa ajaa sinne illan pimetessä, tällaisena tasaiseen tottuneena suomalaisena, ja nähdä jäätävän korkeiden vuorien tummien hahmojen piirtyvän, ehkä jopa hiukan uhkaavan tuntuisina, ympärillä. Mutta aamulla oli aika ihana herätä auringonpaisteeseen ja nähdä keittiön ikkunasta vuoret samalla, kun hörppi aamukahvia.

Aamukahvit ja nyppylät

Oltiin kyllä ihan turreina jo alkumatkasta. Niskat jäykkänä naamat kohti taivasta, kun ihmettelee vuoren nyppylöitä monta sataa kilometria niin vähemmästäkin saa päänsärkyä. Ja kunnon aasialaisina pysähdeltiin milloin levikkeelle ja milloin keskelle tietä kuvaamaan milloin mitäkin jännää. Puhumattakaan kaupassa käymisestä. Mun on hankala hillitä intoa, kun pääsen ihmettelemään kaikenlaisia kummallisen näköisiä ruokatarvikkeita.

Trollstigen

Torstaiaamuna pakattiin kamat ja lähdettiin ensimmäisenä suunnistamaan Trollstigeniin, jonne siis Åndalsnesista piti olla 30km, mutta koska vuodenaika oli ilmeisesti sellainen, että normaalisti tämä lyhin reitti on siihen aikaan jo suljettu, jouduttiin kiertää 150km, että päästiin perille. Perillä kyllä huomattiin, että tämä lyhyempi reitti olisi sittenkin ollut vielä auki, mutta google maps ei vain ollut tästä tietoinen. Noh..kevyet 3h (kyllä 3h, koska Norjassa kaikki vie tuplasti enempi aikaa, kuin muualla) ylimääräistä ajoa, mutta onneksi maisemat teki siitä sen arvoista. (ja tämän pidentyneen matka-ajan vuoksi siis Atlantic road jäi välistä)

Maisemat oli matkalla aika kohdallaan koko ajan
Trollstigen oli aivan huikea paikka. Ehkä hieman toki liian kaupalliseksi nähtävyydeksi tusattu kohde rakennettuine näköalatasanteineen, kahviloineen ja putiikkeineen (jotka kylläkin olivat näin kauden ulkopuolella suljettuja), mutta ehdottomasti näkemisen arvoinen silti. Luultiin tuota Trollstigenin,ylempänä kuvassakin näkyvää, vuoristoreittiä hurjaksi, mutta oikeastaan tuo ei ollut juuri mitään verrattuna niihin mitä päästiin(jouduttiin) lopulta ajelemaan.

Geirangerfjord
Trollstigenista lähdettiinkin sitten ajelemaan kohti Geirangerin vuonoa, josta ajateltiin, että päästään kätevästi lähtemään etelään päin kohti Haugesundia saman päivän aikana. "Kätevä" ei lopulta osoittautunut sanaksi, jota tulisi tästä reitistä ja ideasta käyttää.

Lautalla Geirangerin
Matkalla Geirangerin sattui myös yllättävä lauttamatka. Yhtäkkiä vaan matka tyssäsi lautalle ja oli aika mukava ekstempore matkan katkaisu tällainen lautalla ylitys. Norjassa, kun nuo lautat olivat vielä melko hulppeita vempeleitä, joissa oli mahdollisuus päästä sisätiloihin istumaan, löytyi kahviot ja kaikki. Ja pääsi myös ylös kannele katselemaan maisemia.

Geirangerin vuono sijaitsi todellakin syvällä keskellä korkealle kohoavia vuoria. Mietittiinkin, että sellaisessa paikassa asuminen vois jo tuottaa melkoisen klaustrofobisia fiiliksiä. Oltiin niin montussa, kuin ihminen voi olla. Ajettiin alas vuonon pohjalle samanlaista tietä, kuin Trollstigen, mutta huomattavasti jyrkempää.

Laskeutumista

Geiranger oli upea! Ajeltiin pientä hiekkatietä pienen vaellusreitin alkupäähän ja kiipparoitiin kalliolle mistä nähtiin koko kylä ja vuono. Siellä luonto tuntui jotenkin olevan juuri sellaisenaan, kuin se on. Vaikka kylän hotelleista saattoi päätellä, että siellä käy kesällä melkoinen turisti kuhina, mutta nyt oli mukavan rauhallista.

Sitten alkoikin meidän matkan hurjin osuus, josta ei onneksi tiedetty lähtiessä vielä mitään.

Päätettiin siis jatkaa kohti etelää palaamatta lautalla lähtöpisteeseen, joka oli aivan helvetin huono ajatus. Nousu vuonolta ylös pitkin vuoren seinämillä kulkevia mutkaisia pikkuteitä päivänvalossa oli jo jännittävää sinänsä, mutta alkumatka meni kuitenkin mukavasti. Oli suhteellisen kuivaa ja leppoista ja ilmeisestikin tämän turvallisuuden tunteen rohkaisemana päätettiin ajaa Bergeniin asti sen yön aikana. Oikeastaan heti, kun olin varannut majoituksen Bergenistä alkoi melko piinallinen tieosuus, jossa kuolemanpelko oli vahvasti läsnä koko 2h, jonka se kesti.

Matkalla oli myös vuodenaikoja joka lähtöön


Korkeimmillaan noustiin autolla 1300m, oli pilkkopimeää ja lunta pyrytti vaakatasossa. Tie oli yhden kaistan levyinen, paikka paikoin ei kaiteita ja kummallakin puolen tietä näkyi vain mustaa. Ainut mikä vähän lohdutti oli tiessä näkyvät renkaan jäljet, joka osoitti, että edellä meni joku muukin eikä oltu aivan yksin. Oltiin niin korkealla, että siellä oli isoja sähkölinja tolppia, joiden välistä välillä pujoteltiin. Välillä tie vei meitä neulansilmä mutkia pitkin alaspäin vain, jotta voitaisiin taas nousta tuplasti ylöspäin samanlaisia mutkia. Ei katuvaloja, ei ihmisiä, ei mitään. 30-40km/h siinä edettiin kielet melkoisen keskellä suuta lumipyryssä. Helpotus oli aika voimakas, kun laskeuduttiin viimein lopullisesti alas ovre Årdal nimiseen kaupunkiin ja sen jälkeen matka oli kohtalaisen tasaista tai niin tasaista, kun Norjassa voi olla. Onneksi laitettiin ennen Norjaan lähtöä nastat alle.

Bergen


Joskus kahden jälkeen yöllä saavuttiin viimein Bergeniin, jossa oli tarkoitus vaan nukkua ja jatkaa seuraavana päivänä matkaa kohti Haugesundia. Tarkoituksena oli piipahtaa vielä Trollstunga nimisellä nähtävyydellä Oddassa, mutta alkoi sen verran nähtävyys juoksentelu painaa allekirjoittanutta, että päätettiin ajaa suoraan aampäivästä Haugseundin, jotta ehtisi vähän lepäilläkin.


Pikaisella vilkaisulla myös Bergenistä jäi kiva fiilis. Bergen ei ollut enää niin isojen vuorien ympäröimä mikä oli itseasiassa oikein kiva. Kaupunki oli iso, mutta kuitenkin viihtyisän oloinen. Keskusta ei ollut mikään jäätävän sykkeen keskus vaan jotenkin idyllinen nupulakivikatuineen. Ja siellä oli Starbucks(mikä siis tärkeintä. Hah.).

Haugesund


Haugesundin saavuttiin perjantaina iltapäivällä. Bergenistä matkaa oli joku 140km, mutta matka-aika sitten taas ihan oma lukunsa eli n. 3h. Haugesundista olin varannut jälleen airbnb majoituksen kahdeksi yöksi ja hyvin huokeaan 30€/2hlö/yö hintaan saatiin omaan käyttöömme kalustettu kaksio aivan keskustan ja jäähallin tuntumasta. Ei paha. 


Cupcakehouse

Haugesund oli myös mukava isopieni kaupunki meren äärellä, jossa oli mukavan idyllinen keskusta kävelykatuineen ja mataline rakennuksineen + tietysti huikea satamakatu, jonka varrella oli ravintoloita. Vaikka ilmeisestikään Haugesund ei Norjalaisten keskuudessa nauti kovinkaan suurta suosiota.

K
oko Norja oli siitä hauska maa, että ihmisillä tuntui olevan kaikki viimeisen päälle. Vaikka ajeltiin missä vuoristossa tai kaupungissa niin talot ja pihat näyttivät joka paikassa viimeisen päälle puunatuilta. Ihan, kuin kaikki talot olisi rakennettu tai vähintäänkin maalattu ja kiillotettu eilen. Jopa yhden talon piha-aita kiilsi niin kovasti, että olisin voinut peilata lärviäni siinä. Missään ei repsottanut mitään ryönää eikä edes maalaistalot rönsyilleet julkisivuista. Ainut mikä herätti kysymyksiä oli heinäpellot talojen katoilla. Voiko se olla kovin terveellistä?


Wtf Norjalaiset? Kuvan kaltaisia tönöjä sattui matkalle paljon. Pellot katolla. Miksi?


Haugesundissa rentouduttiin lähinnä se perjantai eikä tehty oikein mitään järkevää, mikä oli 3 päivän reissaamisen jälkeen ihan mukavaa. Käytiin vähän keskustassa syömässä ja kävelemässä, mutta muuten viihdyttiin ilta kämpillä. Lauantaina käytiin view pointilla, josta nähtiin koko Haugesund ylhäältä käsin ja illalla oli odotettu Haugesund Seagullsien jääkiekkopeli, jossa miehen veli pelaa ja hän oli meille sinne liputkin hankkinut. Myöhemmin käytiin vielä porukalla keskustassa pyörähtämässä yksillä ennen aamuöistä kotiin lähtöä.


Haugesund ishall

Sunnuntaina n.klo 5.00 aamulla startattiinkin sitten auto kohti Tukholmaa ja matka oli kotimatkaa vaille valmis. Liian nopeasti meni viikko ja Norjassa olisi mielellään viettänyt pidemmänkin ajan. Bergenissä ja Haugesundissa erityisesti. Tykästyin kaupunkeihin kovasti.

Norjan hintatasosta sitten sananen, koska se kuitenkin kiinnostaa.

Näin Suomalaiselle se ei tuntunut kovinkaan paljon kalliimmalta. Ulkona syöminen ja juominen toki ON huomattavastikin kalliimpaa. Esim. käytiin normi kebabilasta pizza ja kana caesar salaatti ja pizza oli 14€ ja salaatti 14,90€. Käytiin yksillä ja esim. Corona maksoi baarissa n. 8-9€ ja kaupassa n.4€. Alkoholi ja ulkona syöminen siis maksaa. Kaupassa taas normaalit ruoat ja elintarvikkeet eivät merkittävästi eronneet Suomen hinnoista. Bensa taas oli suurimmaksi osaksi hiukan halvempaa (1.41-1,45€/l), vaikka ei muuttuvin hinnoin olekaan kauhean vertailukelpoinen.

En voi, kuin suositella Norjassa käymistä. Oli aivan huikea kokemus! 

Norja taisi jopa muuttaa mun mielen työharjoitteluun lähdöstä. Veikkaan, etten
lähdekään Aasiaan asti.  




2 kommenttia:

  1. Olipas hyvä reissuraportti! Aika jännä noi peltokatot. Tahdon tietää, että miksi noin? 😄

    VastaaPoista