Norja ja 2500km

Tosiaan syysloma on reilusti jo takanapäin ja niin on myös aivan huikea roadtrip Norjassa. Niin kuin aiemmin kirjoitin niin eurooppa eikä etenkään pohjoismaat ole näytelleet kovinkaan suurta roolia matkusteluni kiinnostuslistalla. Oikeastaan ne eivät ole olleet koko listalla. Mutta ehdottomasti Norja sai mut muuttamaan täysin mieleni. Vaikea käsittää, että noin lähellä on noin upea maa, josta meikäläisellä ei ole ollut pienintäkään hajua!

Koko reissu meni sanalla sanoen niin kuin siellä kuuluisassa Strömsössä eli aivan käsittämättömän hyvin. Ajettuja kilometrejä meidän ikivanhaan Volvon rotteloonkin kertyi n. 2500 ja hän kesti koko reissun täysin mukisematta. Osoittautui mokoma 400€:n hätäostos siis vallan kelpo peliksi.

Matkareitti 

Lähdettiin tiistaina iltalaivalla Turusta Tukholmaan joten oltiin ke aamulla hyvissä ajoin Tukholmassa, josta matka jatkui autolla kohti Norjan Åndalsnesia, josta olin varannut yhden yön majoituksen. Åndalsnes sijaitsi aika keskellä noita matkan varrelle suunniteltuja "must see" kohteita; Trållstigenia, Geirangerin vuonoa ja Atlantic Roadia (atlantic road kyllä karsiutui lopulta pois), joten sinne oli hyvä majoittua. Joskin näiden nähtävyyksien vuoksi sieltä oli hankala löytää kovin halpaa majoitusta. 80€/yö kahdelta hengeltä oli halvin jonka löysin. Loput olivat 100€ ja yli per yö sillä hetkellä.

Ajettiin Åndalsnesin suoraa Tukholmasta, toki välillä pysähdellen. Matka kesti pysähdyksineen n. 13h.

Åndalsnes - "kotikatu"

Åndalsnes oli kiva pieni kaupunki vuorien keskellä ja oli aika hurjaa ajaa sinne illan pimetessä, tällaisena tasaiseen tottuneena suomalaisena, ja nähdä jäätävän korkeiden vuorien tummien hahmojen piirtyvän, ehkä jopa hiukan uhkaavan tuntuisina, ympärillä. Mutta aamulla oli aika ihana herätä auringonpaisteeseen ja nähdä keittiön ikkunasta vuoret samalla, kun hörppi aamukahvia.

Aamukahvit ja nyppylät

Oltiin kyllä ihan turreina jo alkumatkasta. Niskat jäykkänä naamat kohti taivasta, kun ihmettelee vuoren nyppylöitä monta sataa kilometria niin vähemmästäkin saa päänsärkyä. Ja kunnon aasialaisina pysähdeltiin milloin levikkeelle ja milloin keskelle tietä kuvaamaan milloin mitäkin jännää. Puhumattakaan kaupassa käymisestä. Mun on hankala hillitä intoa, kun pääsen ihmettelemään kaikenlaisia kummallisen näköisiä ruokatarvikkeita.

Trollstigen

Torstaiaamuna pakattiin kamat ja lähdettiin ensimmäisenä suunnistamaan Trollstigeniin, jonne siis Åndalsnesista piti olla 30km, mutta koska vuodenaika oli ilmeisesti sellainen, että normaalisti tämä lyhin reitti on siihen aikaan jo suljettu, jouduttiin kiertää 150km, että päästiin perille. Perillä kyllä huomattiin, että tämä lyhyempi reitti olisi sittenkin ollut vielä auki, mutta google maps ei vain ollut tästä tietoinen. Noh..kevyet 3h (kyllä 3h, koska Norjassa kaikki vie tuplasti enempi aikaa, kuin muualla) ylimääräistä ajoa, mutta onneksi maisemat teki siitä sen arvoista. (ja tämän pidentyneen matka-ajan vuoksi siis Atlantic road jäi välistä)

Maisemat oli matkalla aika kohdallaan koko ajan

Trollstigen oli aivan huikea paikka. Ehkä hieman toki liian kaupalliseksi nähtävyydeksi tusattu kohde rakennettuine näköalatasanteineen, kahviloineen ja putiikkeineen (jotka kylläkin olivat näin kauden ulkopuolella suljettuja), mutta ehdottomasti näkemisen arvoinen silti. Luultiin tuota Trollstigenin,ylempänä kuvassakin näkyvää, vuoristoreittiä hurjaksi, mutta oikeastaan tuo ei ollut juuri mitään verrattuna niihin mitä päästiin(jouduttiin) lopulta ajelemaan.

Geirangerfjord

Trollstigenista lähdettiinkin sitten ajelemaan kohti Geirangerin vuonoa, josta ajateltiin, että päästään kätevästi lähtemään etelään päin kohti Haugesundia saman päivän aikana. "Kätevä" ei lopulta osoittautunut sanaksi, jota tulisi tästä reitistä ja ideasta käyttää.

Lautalla Geirangerin

Matkalla Geirangerin sattui myös yllättävä lauttamatka. Yhtäkkiä vaan matka tyssäsi lautalle ja oli aika mukava ekstempore matkan katkaisu tällainen lautalla ylitys. Norjassa, kun nuo lautat olivat vielä melko hulppeita vempeleitä, joissa oli mahdollisuus päästä sisätiloihin istumaan, löytyi kahviot ja kaikki. Ja pääsi myös ylös kannele katselemaan maisemia.

Geirangerin vuono sijaitsi todellakin syvällä keskellä korkealle kohoavia vuoria. Mietittiinkin, että sellaisessa paikassa asuminen vois jo tuottaa melkoisen klaustrofobisia fiiliksiä. Oltiin niin montussa, kuin ihminen voi olla. Ajettiin alas vuonon pohjalle samanlaista tietä, kuin Trollstigen, mutta huomattavasti jyrkempää.

Laskeutumista

Geiranger oli upea! Ajeltiin pientä hiekkatietä pienen vaellusreitin alkupäähän ja kiipparoitiin kalliolle mistä nähtiin koko kylä ja vuono. Siellä luonto tuntui jotenkin olevan juuri sellaisenaan, kuin se on. Vaikka kylän hotelleista saattoi päätellä, että siellä käy kesällä melkoinen turisti kuhina, mutta nyt oli mukavan rauhallista.

Sitten alkoikin meidän matkan hurjin osuus, josta ei onneksi tiedetty lähtiessä vielä mitään.

Päätettiin siis jatkaa kohti etelää palaamatta lautalla lähtöpisteeseen, joka oli aivan helvetin huono ajatus. Nousu vuonolta ylös pitkin vuoren seinämillä kulkevia mutkaisia pikkuteitä päivänvalossa oli jo jännittävää sinänsä, mutta alkumatka meni kuitenkin mukavasti. Oli suhteellisen kuivaa ja leppoista ja ilmeisestikin tämän turvallisuuden tunteen rohkaisemana päätettiin ajaa Bergeniin asti sen yön aikana. Oikeastaan heti, kun olin varannut majoituksen Bergenistä alkoi melko piinallinen tieosuus, jossa kuolemanpelko oli vahvasti läsnä koko 2h, jonka se kesti.

Matkalla oli myös vuodenaikoja joka lähtöön

Korkeimmillaan noustiin autolla 1300m, oli pilkkopimeää ja lunta pyrytti vaakatasossa. Tie oli yhden kaistan levyinen, paikka paikoin ei kaiteita ja kummallakin puolen tietä näkyi vain mustaa. Ainut mikä vähän lohdutti oli tiessä näkyvät renkaan jäljet, joka osoitti, että edellä meni joku muukin eikä oltu aivan yksin. Oltiin niin korkealla, että siellä oli isoja sähkölinja tolppia, joiden välistä välillä pujoteltiin. Välillä tie vei meitä neulansilmä mutkia pitkin alaspäin vain, jotta voitaisiin taas nousta tuplasti ylöspäin samanlaisia mutkia. Ei katuvaloja, ei ihmisiä, ei mitään. 30-40km/h siinä edettiin kielet melkoisen keskellä suuta lumipyryssä. Helpotus oli aika voimakas, kun laskeuduttiin viimein lopullisesti alas ovre Årdal nimiseen kaupunkiin ja sen jälkeen matka oli kohtalaisen tasaista tai niin tasaista, kun Norjassa voi olla. Onneksi laitettiin ennen Norjaan lähtöä nastat alle.

Bergen

Joskus kahden jälkeen yöllä saavuttiin viimein Bergeniin, jossa oli tarkoitus vaan nukkua ja jatkaa seuraavana päivänä matkaa kohti Haugesundia. Tarkoituksena oli piipahtaa vielä Trollstunga nimisellä nähtävyydellä Oddassa, mutta alkoi sen verran nähtävyys juoksentelu painaa allekirjoittanutta, että päätettiin ajaa suoraan aampäivästä Haugseundin, jotta ehtisi vähän lepäilläkin.

Pikaisella vilkaisulla myös Bergenistä jäi kiva fiilis. Bergen ei ollut enää niin isojen vuorien ympäröimä mikä oli itseasiassa oikein kiva. Kaupunki oli iso, mutta kuitenkin viihtyisän oloinen. Keskusta ei ollut mikään jäätävän sykkeen keskus vaan jotenkin idyllinen nupulakivikatuineen. Ja siellä oli Starbucks(mikä siis tärkeintä. Hah.).

Haugesund

Haugesundin saavuttiin perjantaina iltapäivällä. Bergenistä matkaa oli joku 140km, mutta matka-aika sitten taas ihan oma lukunsa eli n. 3h. Haugesundista olin varannut jälleen airbnb majoituksen kahdeksi yöksi ja hyvin huokeaan 30€/2hlö/yö hintaan saatiin omaan käyttöömme kalustettu kaksio aivan keskustan ja jäähallin tuntumasta. Ei paha. 

Cupcakehouse

Haugesund oli myös mukava isopieni kaupunki meren äärellä, jossa oli mukavan idyllinen keskusta kävelykatuineen ja mataline rakennuksineen + tietysti huikea satamakatu, jonka varrella oli ravintoloita. Vaikka ilmeisestikään Haugesund ei Norjalaisten keskuudessa nauti kovinkaan suurta suosiota.

Koko Norja oli siitä hauska maa, että ihmisillä tuntui olevan kaikki viimeisen päälle. Vaikka ajeltiin missä vuoristossa tai kaupungissa niin talot ja pihat näyttivät joka paikassa viimeisen päälle puunatuilta. Ihan, kuin kaikki talot olisi rakennettu tai vähintäänkin maalattu ja kiillotettu eilen. Jopa yhden talon piha-aita kiilsi niin kovasti, että olisin voinut peilata lärviäni siinä. Missään ei repsottanut mitään ryönää eikä edes maalaistalot rönsyilleet julkisivuista. Ainut mikä herätti kysymyksiä oli heinäpellot talojen katoilla. Voiko se olla kovin terveellistä?

Wtf Norjalaiset? Kuvan kaltaisia tönöjä sattui matkalle paljon. Pellot katolla. Miksi?

Haugesundissa rentouduttiin lähinnä se perjantai eikä tehty oikein mitään järkevää, mikä oli 3 päivän reissaamisen jälkeen ihan mukavaa. Käytiin vähän keskustassa syömässä ja kävelemässä, mutta muuten viihdyttiin ilta kämpillä. Lauantaina käytiin view pointilla, josta nähtiin koko Haugesund ylhäältä käsin ja illalla oli odotettu Haugesund Seagullsien jääkiekkopeli, jossa miehen veli pelaa ja hän oli meille sinne liputkin hankkinut. Myöhemmin käytiin vielä porukalla keskustassa pyörähtämässä yksillä ennen aamuöistä kotiin lähtöä.

Haugesund ishall

Sunnuntaina n.klo 5.00 aamulla startattiinkin sitten auto kohti Tukholmaa ja matka oli kotimatkaa vaille valmis. Liian nopeasti meni viikko ja Norjassa olisi mielellään viettänyt pidemmänkin ajan. Bergenissä ja Haugesundissa erityisesti. Tykästyin kaupunkeihin kovasti.

Norjan hintatasosta sitten sananen, koska se kuitenkin kiinnostaa.

Näin Suomalaiselle se ei tuntunut kovinkaan paljon kalliimmalta. Ulkona syöminen ja juominen toki ON huomattavastikin kalliimpaa. Esim. käytiin normi kebabilasta pizza ja kana caesar salaatti ja pizza oli 14€ ja salaatti 14,90€. Käytiin yksillä ja esim. Corona maksoi baarissa n. 8-9€ ja kaupassa n.4€. Alkoholi ja ulkona syöminen siis maksaa. Kaupassa taas normaalit ruoat ja elintarvikkeet eivät merkittävästi eronneet Suomen hinnoista. Bensa taas oli suurimmaksi osaksi hiukan halvempaa (1.41-1,45€/l), vaikka ei muuttuvin hinnoin olekaan kauhean vertailukelpoinen.

En voi, kuin suositella Norjassa käymistä. Oli aivan huikea kokemus! 

Norja taisi jopa muuttaa mun mielen työharjoitteluun lähdöstä. Veikkaan, etten
lähdekään Aasiaan asti.  

Roadtrip Norjaan

Kroonistuneen matkakuumeen tässä vaivattua vuosikausia, pääsen vihdoin ja viimein Australian jälkeen sitä hieman lääkitsemään.

Ehkä pohjoismaat eikä eurooppa ylipäätään ole viime vuosina ollut meikäläisen matkakohteiden listan kärkipäässä tai oikeastaan edes koko listalla, mutta koska miehen veli päätti ampaista Norjan perukoille jääkiekkoa pelaamaan, ilmaantui tässä sangen hyvä syy suunnitella "pieni" Norjan kiertoajelu.

Alkuperäinen suunnitelmahan oli lentää Haugesundin, olla siellä pari päivää ja lentää takaisin, mutta sellainenhan ei vanhalle kunnon reppureissaajalle sovi ensinkään vaan täytyyhän Norjassa jotain nähdäkin. Ja kerran tässä nyt ollaan Turkuun muutettu ja tästä kätevästi pääsee laivalla auton kanssa yli Ruotsiin niin suunnittelin myös "pienen ja kätevän" 1500km:n kiertotien matkalle kohti Norjan Haugesundia. Ah..siinä se vm. -95 Volvon ja parisuhteen kestävyys punnitaan.

Tarkoituksena olisi siis ajella Tukholmasta Norjan länsirannikolle The Atlantic Roadille ja piipahtaa samalla katsastamassa Geirangerinvuono ja Trollstigen eli Peikonpolku, joka mutkittelee 11 neulansilmä mutkan kautta 1800m korkeuteen ja sisältää 9% nousun (Lainaus blogista Vuosi Vuonojenmaassa).

Trollstigen kuva

The Atlantic Road kuva

Geirangerinvuono kuva

Aika huikeet maisemat! Tosin me kun matkataan vasta lokakuun puolivälin tienoilla niin noin vihreää ja tyyntä ei saata olla, mutta uskon, että maisemat eivät jätä kylmäksi siltikään. Tosin sää sitä vastoin saattaa jättää.

Ja viimeisenä eikä suinkaan vähäisimpänä, vaan matkamme pääkohteena tietenkin Haugesund, jonne mennään moikkaamaan miehen veljeä ja kannustamaan kiekkokatsomoon. Ja näin vesistöjä rakastavana, Haugesund vaikuttaa todellakin vierailun arvoiselta kaupungilta ja pikaisen tutkailun jälkeen sieltäkin löytyy halukkaalle, vaikka mitä nähtävää.

Haugesund, Smedasundet Guest Harbour

Majoituksia ei olla vielä hommattu. Ebookersin kautta katselin kohteita läheltä trollstigeniä ja geirangeria, mutta ainakin yksi kohde laittoi jo talveksi pillit pussiin ja availee vasta keväällä uudelleen, joten vaikea sanoa onko siellä minkälaisia majoitus mahdollisuuksia näin "kauden" ulkopuolella. Haugesundissa taas näytti olevan tarjolla melko huokeaa airbnb majoitusta ja uskon meidän siellä päässä hyödyntävän niitä. (Teltta mukaan. Haha. )


Mutta näillä fiilistelyillä syyslomaa odotellen. Jännä nähdä onko kelien puolesta mahdollisuus toteuttaa mitään edellä mainituista vai saako paahtaa suoraa Haugesundin.  

Avoin AMK - Bioanalytiikan polkuopinnot

Kun päätin hakea opiskelemaan Bioanalytiikkaa, oli koko alasta hyvin vähän tietoa missään noin niinkuin henkilökohtaisiin kokemuksiin pohjautuen. Kaikki tieto löytyi koulujen tai Bioanalyytikkoliiton sivuilta. Ja kun polkuopiskelu tuli sitten ajankohtaiseksi niin eipä siitäkään mitään ihmisten henkilökohtaisia kokemuksia löytynyt mistään. Sen tiedon varassa olin mitä oppilaitoksen sivut tarjosivat ja niinkuin tässä vuoden aikana on käynyt selväksi, sekin tieto on ollut hyvin eläväistä.

Mitä polkuopiskelu sitten tarkoittaa?

Avoimen polkuopinnot ovat väylä päästä sisään Ammattikorkeakouluun opiskelemaan haluamaasi alaa, jos varsinaisissa pääsykokeissa ei kertakaikkiaan lykästä. Jos siis haluamasi ala tarjoaa polkuopinto mahdollisuuden. Kaikilla aloilla se ei ole mahdollista, mutta esim. Sosiaali- ja terveysalalta löytyy näitä mahdollisuuksia jonkin verran, mm. Sairaanhoitajat, Fysioterapeutit, Bioanalyytikot(nämä ne mihin itse olen perehtynyt. Vaihtoehtoja on paljon muitakin.).

Polkuopinnot ovat siis tietyn tutkinnon ensimmäisen vuoden opintokokonaisuus. Avoimessahan voi opiskella myös yksittäisi kursseja sieltä täältä, mutta polkuopinnot sisältävät koko ensimmäisen vuoden opinnot tutkinnosta, johon opiskelija aikoo erillishaussa hakeutua.

Polkuopiskelijoille tarjotaan yleensä tietyn verran paikkoja. Esim. viime vuonna Turku tarjosi Bioanalyytikoille 8 paikkaa, Metropolia 7 ja TAMK 2. Sisään otetaan ilmoittautumisjärjestyksessä, joten nopeat syövät hitaat tässä taistossa. Etukäteen tietysti ilmoitetaan milloin ilmoittautuminen alkaa ja mihin kellonaikaan, sitten vain sormea liipaisimelle ja koska tämä haku alkaa monessa koulussa yht'aikaa kannattaa miettiä tarkkaan mihin ilmoittautumiseen sen aikansa käyttää, koska koulut tosiaan ottavat eri määrän polkuopiskelijoita sisään JA hinta lukukaudelle on myös jokaisella koululla omansa.

Polkuopiskelijat opiskelevat normaalisti tutkinto-opiskelijoiden mukana ensimmäisen vuoden opinnot, mutta polkuopiskelijat maksavat lukukausimaksut itse, mitkä esim. Turussa olivat yhteensä 400€ koko vuosi syksystä kevääseen. Polkuopiskelija ei ole oikeutettu Kelan opintotukeen eikä opintolainaan. (Mutta jos olet esim. töistä opintovapaalla saatat saada aikuisopintotukea TAI saatat onnistua neuvottelemaan työvoimatoimiston kanssa omaehtoisen opiskelun tuen. Itse en sopinut kumpaankaan kategoriaan, joten kävin töissä.)

Turussa ainakaan polkuopiskelijat eivät saa opiskelijahintaista lounasta koulussa. Emme myöskään ole oikeutettuja opiskelijahintaisiin matkoihin(bussiliput, junaliput). Tänä vuonna emme olleet oikeutettuja myöskään Campus Sportin halpoihin liikuntapalveluihin, mutta siihen tuli nyt keväällä muutos, joten ensi vuoden polkuopiskelijat saavat nämä palvelut käyttöönsä. 

Aluksi oli myös niin, että Bioanalytiikan polkuopiskelijoilla ei ollut oikeutta ensimmäisenä vuotena työharjoitteluun, mutta siihenkin onneksi tuli tänä vuonna muutos ja päästiin ilmeisesti ensimmäisinä (Turussa) tämän alan polkuopiskelijoina työharjoitteluun tutkinto-opiskelijoiden kanssa, joka kyllä vieräytti ison kiven sydämeltä jatkoa ajatellen.


Miten tutkinto-opiskleijaksi?

Tutkinto-opiskelija on siis se tyyppi, joka on tullut pääsykokeissa valituksi ja valmistuu aikanaan tutkintoon. Avoimen opinnoista ei voi valmistua tutkintoon, joten polkuopinto-oikeus kestää ainoastaan vuoden, johon voit anoa 6kk lisäaikaa, mutta se on maksimi. Joten viimeistään 1,5 vuoden sisällä on jollain ilveellä raivattava tiensä tutkinto-opiskelijaksi ja tähän lääkkeenä on Erillishaku. Erillishaku(tai väylähaku, millä sitä kukin kutsuu) on polkuopiskelijoille tarkoitettu haku, joka järjestetään keväällä ja syksyllä yhteishaun jälkeen. Ja se haetko syksyn vai kevään erillishaussa riippuu aivan täysin alastasi ja milloin olet polkuopinnot aloittanut, vuoden alussa vai syksyllä. Esim. Bioanalyytikoille erillishaku on ollut nyt keväällä 2.-16.5.2019, koska me aloitettiin elokuussa.

Voidaksesi hakea erillishaussa on siihen olemassa ehtoja. Jotta et voisi vallan ilmoittautua avoimeen AMK:n ja lusmuilla tietäsi ilmaiseksi tutkinto-opiskelijaksi tulee sinun suorittaa tietty määrä opintopisteitä ja saavuttaa tietty keskiarvo erillishaun loppuun mennessä tullaksesi valituksi tutkinto-opiskelijaksi. Nämä kriteerit sitten lienevät ala ja koulukohtaisia.

Turussa on ollut ainakin siitä kiva, että jokaiselle polkuopiskelijalle on varattu myös paikka toiselle vuodelle eli kun polkuopiskelijoita otettiin 8 niin myös 8 otetaan erillishausta sisään, kaikki jotka täyttää vaaditut kriteerit. Aina on tietysti se teoreettinen mahdollisuus, että jostain toisesta koulusta hakee polkuopiskelija myös meille, mutta en tiedä lopulta tapahtuuko sitä, että joku opiskelisi esim. ensimmäisen vuoden opinnot Tampereella ja hakisi kuitenkin ykkösvaihtoehtona Turkuun tutkinto-opiskelijaksi. Tällaisessa tilanteessa kai voisi syntyä jonkinlainen kilpailuasetelma, mutta sitten näissä painaa aina mm. suoritetut opinnot, jotka kuitenkin joka koulussa menee aina hieman eri järjestyksessä, eri laajuudella jne.



Siinä pieni infopläjäys polkuopinnoista, jollekin joka näitä miettii.

Erillishakua odotellessa!

Melko säälittävää tämä meikäläisen blogin kirjoittelukin nykyään. Kerran kuukaudessa saa jotain aikaiseksi, jos saa ja tuntuu, että kun aloittaa kirjoittamaan jotakin niin se oma tatsi on ihan kateissa.

Johtunee varmaan osittain tästä, ilmeisesti pikkuhiljaa hiipivästä dementiasta. Viimeisen vuoden aikana on ollu pää niiiiiin täynnä kaikkea muistettavaa, että oikeasti unohtelen ihan typeriä asioita koko ajan. Esim. otan autonavaimet laukusta päästäkseni autoon, mutta laitankin ne ajatuksissani laukkuun takaisin(ja niinkun tiiätte naisten käsilaukut..niistä on niin helppo löytää kaikkea) ja kun pääsen autolle ihmettelen minne avaimet on hävinnyt ja tyhjennän koko laukun paniikissa kadulle. Ja muutenkin jätän ja tungen tavaroita ihme paikkoihin sellasessa kummallisessa sumussa ja unohdan ihan sekunneissa minne ne oon jättäny ja laittanu ja taas pengon ja kollaan paikkoja turhautuneena, kun en muista enkä löydä.

Jännän äärellä ollaan siis, kaikin tavoin. Jos ei joku vielä tiennyt niin opiskelen Bioanalytiikka ja koska en ole niin älykäs, että olisin loistanut pääsykokeissa opiskelupaikan saamisen verran niin kyttäsin elokuun alussa itselleni polkuopiskelupaikan ja suoritan ensimmäisen vuoden opintoni avoimen AMK:n opiskelijana, joka tarkoittaa käytännössä sitä, että opiskelen täysin normaalisti tutkinto-opiskelijoiden mukana, mutta maksan vain kaiken itse enkä ole oikeutettu minkäänlaisiin opiskelija etuihin(mikä on kyllä erittäin huvittavaa, että oikeasti maksan useamman satasen siitä, että saan opiskella ja en ole oikeutettu edes opiskelijahintaiseen lounaaseen koulussa. EDES!) Ja täytyy hakea nyt keväällä erillishaussa tutkinto-opiskelijaksi, koska avoimen puolen opinnot eivät ole tutkintoon johtavia koulutuksia, joten täytyy olla tutkinto-opiskelija voidakseen valmistua. JA avoimen polkuopiskeluoikeutta on muutenkin saatavilla vain ensimmäinen vuosi + mahdollinen anottu 6kk lisäaika. Joten olisi hyvin suotavaa saada toukokuun jälkeen se varsinainen opiskelupaikka ja oikeus näihin runsaisiin Kelan etuuksiin. HAHHAH. 

Eli erillishaku alkaa 2.5 ja päättyy 16.5 ja tieto siitä miten opiskelupaikan kanssa kävi saadaan sitten kesäkuun puolessa välissä. Kriteerit ovat väh. 35 suoritettua opintopistettä(ensimmäisen vuoden opintoja) ja väh. 1,5 keskiarvo. Ja nämä kriteerit on oikein hyvin jo täytetty, mutta jos hakijoita olisi enemmän, kuin vapaita paikkoja, joita on 8 ja joudutaan käyttää keskiarvovertailua niin siinä tapauksessa sisäänpääsy ei todellakaan ole varmaa. Silti haluan uskoa, että tämä niskalimassa raataminen palkitaan! 

Tällä hetkellä olen työharjoittelussa, johon muuten siihenkään ei pitänyt avoimen opiskelijana päästä, mutta kivasti siihenkin tuli muutos 3 viikkoa ennen harjoittelun alkua ja oli huikeeta alkaa setviä harjoittelupaikkaa ja kaikkea muuta siihen liittyvää tuolla varoajalla, kun muut olivat aloittaneet setvimisen jo ennen joulua ja valinneet paikatkin jo. Onneksi jäljellä oli vielä sopiva ja kiva paikka ja kaikki selvisi ennen harjoittelun alkua, vaikka tiukille se veti ja onneksi tämä oikeus tuli nyt meille avoimen opiskelijoillekin. Kerkesinkin aika monet kerrat ihmetellä sitä, että miksi meitä ei huolita harjoitteluun, vaikka opiskellaan täysin samat asiat, kuin tutkinto-opiskelijatkin. 

Mutta sellasta. Ensimmäinen vuosi on menny ihan hujauksessa ja opiskelu on ollut kaiken kaikkiaan kyllä tosi jees. Vaikka on ollut asioita, jotka on saanu verenpaineen välillä hakkaamaan tapissa, niin itse ala kiinnostaa koko ajan enemmän ja enemmän ja tuntuu siltä, että oikealla tiellä ollaan. Lähinnä nuo ärsytykset liittyy ehkä vatkaavaan opetuksen tasoon ja koska ärsyynnyn turhasta paskasta, siis sellasesta joka ei liity mihkään asiaan tai ei vastaa asioita mitä tullaan esim. käytännön työssä kohtaamaan niin sellasten vatvominen ottaa pannuun. Mutta avaudun niistä joskus ihan omassa postauksessa. 

Nyt oikein mukavaa pääsiäistä jokaiselle! 

Ihania vauvahaaveita

Eipä sitä ihminen tässä enää nuorru ja valitettavasti aika alkaa tiettyjen asioiden suunittelun kohdalla huveta vuosi vuodelta, kuin fazerin sininen päivän aikana namikaapista.

Lapsena sain lahjaksi nukkevauvan (ristin sen muuten nukkevauvaksi..mikä mielikuvitus. Ei voi, kuin ihailla.) ja rattaat. Käytin rattaita hiekan kuskaamiseen leikkimökkiin. Ja nukella en tainnut leikkiä ikinä yht'ainutta leikkiä. Siihen kiteytyy aika hyvin kaikki se, millainen olen lasten kanssa. En tunne oloani kotoisaksi. En osaa lässyttää ja lulluttaa niille mini-ihmisille. Ja vaikka olenkin sanavalmiina nuorena naisena tunnettu, niin nämä kääpiöt saa mut ihan hiljaiseksi, jopa NUKKEvauva.

Vaikka pitkään olin sitä mieltä, että lapset vaan ei oo mun juttu ja biologinen kellokin taisi olla rikki jo asennusvaiheessa, niin silti muutama vuosi takaperin tulin siihen tulokseen, että ehkä kuitenkin, sopivan ja vastuuntuntoisen kumppanin löytyessä (ilmeisesti oletin, ettei sitä löydy koskaan..toisin kävi.), se ei olisi ihan täysin poissuljettu vaihtoehto, että pyöräyttäisi jonkun pikku perkeleen, joka on velvoitettu kuuntelemaan päivästä toiseen mun lonkkakipuja sitten, kun olen vanha ja katkeroitunut hoivakodin muistisairas asukas. Ja juu tiedän..lapsia ei tehdä vaan niitä saadaan. Ja kun tätä ikää alkaa olla ja melkoisia hulabaloo vuosia takana niin kuka tietää, ehkä en edes voi saada lapsia. (ja tämän mainion aloituksen perusteella ehkä joku lukemaan uskaltautunut jo toivookin, että voisi olla parempi niin..haha)

Etsin todellakin googlesta kuvia hakusanoilla "Funny vomiting baby".
kuva: https://theoatmeal.com/comics/

En ole ikinä kokenut mitään vaaleapunaista hattara-ajatusta lasten saamisesta. Että voi, kun se olisi ihanaa ja täydentäisi meidän parisuhdetta niin ihanasti. Vitut. Päinvastoin. Mietin kauhuissani miten me selvittäisiin siitä. Mietin valmiiksi keinoja pitää parisuhde kasassa vauvavuoden ja sen jälkeen, mietin miten kestän loppuelämäni sitä menettämisen pelkoa (jota tunnen nyt jo kaikkia kohtaan), pelkään sitä, että mitä jos inhoaisinkin lastani heti kättelyssä, itsekkäästi pelkään sitä, että joudun tungetuksi johonkin suopermamma muottiin missä mun odotetaan olevan himassa kunnon kotiäitinä vähintään 3 vuotta, käyvän mammakerhoissa ja puhuvan pelkän Minni-Alisan kakan koostumuksesta. Pelkään että saan vammaisen lapsen, pelkään että saan kusipäisen lapsen, josta tulee narkkari, alkoholisti ja rikollinen, vaikka käyttäisin kaikki taianomaiset hyvän ihmisen kasvatusmetodit JA pelkään synnytystä! Voi pojat, pelkään, että repeän niskasta napaan enkä ole koskaan enää pidätyskykyinen...mistään ruumiinaukosta.

"Kaikki nuo unohtuu, kun saat sen ihanan nyytin rinnalle"- sanotaan. Mutta on myös todella paljon mahdollista, että ei unohdu.

Vaikka suurin osa ihmisistä, jotka tunnen ja joilla on lapsia, pitää lapsista ja ovat kuin tehtyjä äiti ja isi - ihmisiä niin silti en jotenkin usko olevani yksin näiden liian realististen ajatusteni(pelkojeni) kanssa. En voi olla.

Opiskelija täällä hei!

Oi, että kun olis mukava kirjoittaa jotenkin informatiivinen postaus näistä AMK opinnoista, mutta totuushan on se, että jäljellä on alle 2kk täyspainosta opiskelua tälle vuotta (toki huhti- ja toukokuukin, mutta viime lukujärjestys tsekkauksen mukaan kumpaankin kuukauteen mahtuu ruhtinaalliset 4pv koulua..mitenhän jaksan? ) ja vieläkin olen vähä, että mitähän v*ttua tässä on tapahtunut.

Jollain ihmeen kaupalla olen kaapinut kasaan opintopisteet kaikista ensimmäisen vuoden kursseista, joita on tähän mennessä ollut, ja tusannut kalenteriin pari ylimääräistäkin kurssia sen pelossa, että pisteet ei riitä erillishakuun. (16.5 mennessä täytyy olla koossa 35op ja vähintään 1,5ka, että voi hakea tutkinto-opiskelijaksi...laskujeni mukaan mulla on toukokuussa kasassa 63op..noiden ylimääräisten kurssien kanssa. Saatoin panikoida turhaan...hah.)

Itselleni totutulla keskiverto opiskelijan roolilla ollaan vedetty niinkuin asiaan kuuluu eli kolmosen reunoja hätyytellen. Ruotsista tempaisin kakkosen eka yrittämällä, vaikka edellisistä ruotsin opinnoista oli n. 15 vuotta. Eihän kukaan nyt kakkosella juhli...paitsi minä. Minä juhlin. Rehellisesti..yllätin itseni jo sillä, että läpäisin koko kurssin ilman uusintaa. Itseasiassa olen yllättynyt kokolailla siitä miten smoothisti olen luistellut kurssista toiseen, vaikka välillä olen tuntenut hukkuvani tehtävä määriin ja löytänyt itseni miettimästä enemmän, kuin kerran tai kaksi, että missä ihmeen välissä valmistaudun tenttiin, kun kaikki deadlinet ovat päällekäin. 

Lisäksi mun ymmärrystä on koeteltu enemmän, kuin kerran. Niin monia asia opetuksen tasossa ja sen järjestämisessä menee meikäläiseltä yli hilseen. Jaksan ihmetellä miten korkeakoulutasolla opetuksen taso voi olla niin epätasaista ja miten toiset opettajat ovat paljon laiskempia opettamaan, kuin toiset. Toiset vetoaa opetushallituksen uusiin määräyksiin ja toiset kykenee silti opettamaan hyvin niistä ns. määräyksistä huolimatta. Tiedän, että ihmisillä on eri tapoja oppia, mutta jos ei ole koskaan kuullut solun aineenvaihdunnasta niin on aika hankala oppia sitä, jos sulle sanotaan vaan KVG ja tervetuloa tenttiin. Koita siinä sitten selvittää sitruunahappokierto ja mikä vaihe on tumassa ja mikä mitokondriossa, kun tietoa on aikalailla internet pullollaan. Minä kun tarvitsen jonkun tuomaan luokan eteen palan ratakiskoa ja muotoilemaan sen perkeleen solun aineenvaihduntoineen siitä. Noin niinkuin esimerkkinä. Sitten kun vielä hermopäätteet palaa turhaan paskaan todella nopeasti, enkä osaa olla hiljaa niin siinä ollaan sitten. 

Mutta kaiken kaikkiaan opiskelu on kyllä ollut pääasiassa mukavaa. Yllättävää kyllä. Kouluun tulee mentyä suhteellisen mielellään ja vaikka kotona opiskeluun itsensä suostuttelu tuottaa vielä hankaluuksia (Esim. alat päivittää melkein kuollutta blogia, kun tarvitsisi tehdä ryhmätöitä. Myös imuri on kädessä useammin, kuin ennen opiskelujen aloittamista.)niin silti olen saanut aina tehtävät palautettua ajallaan.

Opiskelijabailannut olen niin vähän, että hävettää. Keltanokkabileet joskus syyskuussa ja opiskelijaristeily GOOM nyt tammikuussa. Siinä ainoat, joihin olen ottanut osaa. En kyllä tajua miten kukaan, joka juo torstaina (jolloin on opiskelijabileet) pääsee kouluun perjantaina, jos sellaista on. Tai tajuan, mutta täytyisi olla 20v ei 31v. Olin GOOM:ssa yhden päivän ja vaikka bileet osaltani loppuivat maanantaina, olin torstainakin vielä ihan kuollut.

Täti valmiina GOOM:lle. 

Ja olen siis vieläkin, koska keho ei selvästikään kestänyt viime viikonlopun rypemistä ja iski vielä mukavan lenssun päälle. Pitäähän sitä kerran vuodessa sairastaa.

Sellaista tämä opiskelijaelämä täällä. Kiireistä, mutta ehdottomasti kiinnostavaa. Aijaijai. Ja arvatkaa mitä...heräsin siihen todellisuuteen tuossa muutama päivä sitten, että vaihtoon pääsee 1,5v päästä, jos haluaa, pääsee, pystyy! Täytynee armaan avopuolison kanssa rupatella asiasta tovi, jos toinenkin, mutta yllättääkö, jos sanon, että olen ehdottoman kiinnostunut?