Vapaus on lähellä (turhia jorinoita ja kuviloita)

Se lähenee kesän vietto Savonlinnassa loppuaan ja vaikka asiat ei sujunu ihan niinku oli suunniteltu niin ei mun kesässä oo ollu mitään vikaa, joskaan nyt ei sen kummempia tapahtumiakaan, mutta ihan mukavaa arkea töiden, treenien ja ystävien merkeissä.

Mietin just, että oonko mä tehny yhtään mitään, mutta kuvista päätellen onhan sitä tullut tehtyä, vaikka ja mitä.

Moni on valittanu tuota kuumuutta, mutta mä oon kyllä, kylmä talvi mielessäni, imeny itteeni joka ikisen auringon pisaran ja vuodattanu mielelläni joka ikisen hikikarpalon liikkumatta tai liikkumalla. Enkä oo kertaakaan valittanu niinku lupasin! Ah. Rakastan kesää vaan NIIIIIN PALJON! Vaikka salillakaan ei oo treenatessa ollu ilman vaihtumisesta tietoakaan ja hikikarpalot on puskenu ulos jokikisestä ihohuokosesta jo ennen ensimmäisen painon nostamista niin silti ei oo tullu mieleenkään jättää menemättä.

Puhumattakaan tuosta loistavasta mahdollisuudesta, ensimmäistä kertaa elämässäni, verhota nämä työnitulokset naurettavan olemattomiin mikroshortseihin ja ulkoiluttaa niitä ilman häpeän häivää! Ihan ekaa kertaa ikinä!! Just because I CAN!

Ja nyt tulee aika jymy paljastus tästä heinäkuusta. Oon nimittäin menny melkein koko kuukauden ilman ruokavaakaa. Unohdin vaakani Seinäjoelle kesäkuun lopussa ja ystävän vaaka ei joutanut olemaan lainassa paria viikkoa pidempään, joten heinäkuun 5. päivästä asti oon vetäny kaiken silmämääräsenä. Joskin nyt, kun sain vaakani takaisin, huomasin, etten oo silmämääräsyydelläni ihan kauheen hakoteillä ollu..puhutaan ihan jokusen gramman heitoista, mutta johan tässä on vuoden päivät puntaroitu, joten kyllä se aika hyvin sietääkin olla hallussa..tuo arviointi. Määrätyt ruuat on siis kyllä syöty, toki jokunen jäätelökin, mutta vain omalla arviolla ja ei tässä nyt näytä hullumpia tapahtuneen. Elossa ollaan ja muuten mittaus päiväkin oli viime lauantaina ja seuraavanlaista oli tapahtunut. (Kesäkuussa otetut mitat suluissa.)

Paino: 61.8kg (61kg)
Vyötärö: 69cm (69cm)
Lantio: 90cm (88cm)
Hauis: 28cm (29.5cm)
Reisi: 55cm (54,5cm)
Rinnanymp(rinnan alta): 80cm (77,5cm)

Paino on helmikuusta noussu tasasen tappavasti 3,5kg ja uskoisin, TOIVOISIN valtaosan olevan lihasta. Kun alotin valmennuksen marraskuussa..painoin 61,5kg. Ihan järettömän siistiä miten oon palannu samoihin painolukemiin, jopa yli ja tunnen itteni niin satakertaa parempivointiseksi ja paremman näköiseksi, kuin silloin.

Lokakuu2013

toukokuulta 2014

(Ainut asia muuten mikä ois voinu tässä helteessä olla kyseenalaista ois diettaaminen. Kyllä lämpimiä ajatuksia oon lähettäny kisadieettiläisten suuntaan. Vaikka rakastankin tätä paahdetta niin onhan se totta, että mehut se vie ja voisinki treenaamisen ja töiden lomassa vaan nukkua ja nukkua ja nukkua!! Saati sitten, jos pitäis vielä elellä jollain yli niukalla ravinnolla, kun nythän mätän hiilareita, kuin mikäkin possu..niin tuottais kyllä aikamoisia vaikeuksia. En epäilekkään.) (Ei oo muuten kuumuus mun ruokahaluja vieny minnekään, mutta mikäs ne nyt veis.)

Duuni kuvioita sen verran, että hakemani paikan arpaonni ei osunu mun kohdalle, joten jatketaan metsästystä. Virittelin heti seuraavat verkot vesille ja katsellaan sitä mukaa sitten miten lähdetään hommaa toteuttamaan, jos jostain kuuluu jotain.

Tämän viikon perjantaina palaan viimein kotiin Tampereelle, joskin haikein mielin, koska muutamia tyyppejä tulee kyllä tosi ikävä. Eikä vähiten mun kärsivällistä vuokraisäntää, joka on haistellu mun seinään tartutettuja pihvinkäryjä(ja haistaa ne varmaan tästä vuoden eteenpäin) ja urhoollisesti kuunnellu mun "Voitko hakee töistä. Sataa vettä." -marinoita langan päässä, vaikka varmasti ois ollu parempaakin tekemistä (ja kiitokset kärsivällisyydestä vaimolleenkin). Ja myös mun huikeempaakin huikeemmat ystävät Maarit ja Virpi, jotka laukkas paikalle uljaan prinssin tavoin, kun päätään seinään hakannut neito oli jälleen pulassa. Päästivät kotiinsa ja vetivät mun kanssa lohdutus jurrit...JÄLLEEN KERRAN. 

Tavallaan tää kaupunki tuntuu kodilta, mutta se kai siinä just onkin. Tää on mun koti, mutta just niin liikaa, ettei täälä voi enää asua, mutta Never say never. ;)

Ja nythän tässä alkaa olla pikku hiljaa aika alkaa suunnitella hiukka tiiviimmin noita kisa-asioita. Mun kisaemo on edelleen luvannu pysyä roolissaan ja tämän näppärän neitosen avustuksella saadaankin monta asiaa hoitoon, joten elokuussa lienee ensimmäisen palaverin aika, mutta kunhan saadaan kalenterit synkroon niin siitä sitten lisää.

Nyt aaa-aaa, että jaksaa viimeset päivät rutistaa dunussa! (Josta lähtö on sekin niin pirun haikeaa, kun asiakaskin tuntuu olevan siitä niin pahoillaan. Nyyh. )