Lauantaina tuli paukattua poikain kanssa katselemaan Savonlinna Power EVENTiä, kun armas valmentajani sattui samaan kaupunkiin nykimään limppua lattiasta.
Olikin oikein yllättävän mukavaa seurata noita touhuja ja viihdyin vallan mainiosti sen viitisen tuntia, joka siellä vietettiin. Aurinko helli ja isot raudat liikku.(On kyllä vaikeeta sulloa tähän pieneen päähän miten helvetin paljon on joku 300kg!! Ihan käsittämättömiä määriä!! ) Ja kaupan tekijäisenä sain viettää aikaa ystävän kanssa, jota tulee harvoin nähtyä, mutta jutun taso ja määrä se on aina vakio. :D
 |
| Laverilla oli eksyny pikku titityyt pesässään sen hulinan keskelle. Toivottavasti tiput säily ehjänä ja emo on löytäny ne. :( |
 |
| Suomen ennätys rauta ilmassa |
Naisiakin oli muutama vetämässä ja yks tais tempasta 200kg tai ihan vähän alle. En muista nyt täysin tarkkaan. Valmentajahan se raapasi suomen ennätyksen 315kg. \o/ Tiiämpähän, että jos päätän vaihtaa lajia niin ei tarvii vaihtaa valmentajaa. Hahhah. Ja tällä leväperäisyydellä alkas olla aika selvää, että saan ihan just vaihtaa tosiaan tuohon voimailuun, jos tää perseily ei lopu.
Testosteronin kyllästämä ilmapiiri, porottava aurinko, kunnon rocki ja sairasloma. Voi voi voi. Siinä oli aikamoinen livetysliuska valmiina uppiniskaselle turmion tielle ja niinhän siinä kävi, jotta joudun tehdä lähikuppilaan vetoomuksen tanssitangon poistamisesta sen tanssilattialta ja ens kerralla ehkä harkita bikinibeibeilyn hyödyntämistä tosielämässä ja liimata olematon hamoseni persauksiin kiinni. Tai vaihtoehtoisesti nöyrästi pyytää ystäviltäni, että jos olen sellaisssa tilassa niin eivät jättäisi minua yksin...hetkeksikään.
Että vanha kunnon Katahan se tuli ulos kuorestaan, kun pikkusen oluella avitti. Noh..onni onnettomuudessa, että sinälläänhän tuossa ei ollut mitään erikoista tai normaalista poikkeavaa enkä minä itsestäni niin ole huolissani, mutta on aika ikävää pakottaa muut ihmiset katselemaan sellaista meininkiä. Etenkin, kun se homma ei varmaankaan ole näyttänyt samalta, kuin olen ehkä pääni sisällä kuvitellut. Etenkään se niskoilleen jysähtäminen pää edellä sieltä tangosta. Tekevälle sattuu ja sitä tulee toisinaan oltua aika ehtiväinen neiti.
Syytän tästä kaikesta sairaslomaa, koska mähän olisin treenannut koko viikonlopun, jos olisin pystynyt ja siis ollut myös töissä. Ja siis olihan tuo olut nyt lihasten rentoutumista ajatellen helvetin paljo parempi ratkasu, kun se että olisin alkanu jotain lääkkeitä popsimaan. Eikö niin? No juu.. ei.
Otetaampa uus yritys sille kurille ja nuhteelle. Tänään katsotaan josko tuo selkä antais treenailla. Vähä siihen vielä jomottaa ylös noustessa, mutta jospa unohdan nyt sen prässäilyn ja katon pystynkö tehä selän ja hauikset. Koska suurin syy tuohon kipuun on pakarat ja reidet, joten jospa antaisin niiden nyt olla.
Ja nyt jos koittaisin siivota tämän ällöttävän majani viikonlopun jäljiltä. Eilen en luonnollisestikaan tehnyt muuta, kuin maannut pahalle haisevana, kuola ja meikit poskilla ja yritin säilyä hengissä. Pitkästäaikaa jomotti jopa ohimoa ja pystyasennossa oleminen ei ollut kummoinen vaihtoehto.
Uusi viikko ja uudet kujeet, että ei kun niitä kohti! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti