Alakroppa kasvaa hitaasti, mutta varmasti. Reidet sillon alkutaipaleella kutistu 4,5cm/reisi ja nyt niihin on tullut takasin 3cm. Kuin myös lantion kohdalla on tapahtunut levennystä jokusen sentin.
Painon pääsin tarkistamaan tänä aamuna ja viime punnituksesta on tullut lisää 500g. Valmennuksen alussa painoin 61.5kg, josta helmikuuhun mennessä oli tultu alas 58,3kg asti ja siitä lähtien on taas tultu ylöspäin tasasta vauhtia.. paino on siis nyt 60,4kg. Kehon koostumus on ihan toinen, kuin vaakalukema 61,5kg aikoihin. Ja koska oon vetäny himona mulle määrätyt aamuaerobiset ja muutenkin liikun määrättyjen treenien lisäksi paljon, en usko, että painon noususta kovinkaan suuri osa olisi rasvaa, joten uskallan tuulettaa, että kasvusuunta todellakin on lihaksessa! Jei!
facebookin puolellakin hehkuttelin jo miten ekaa kertaa elämässäni oon oikeesti innoissani painon noususta ja mittanauhan lukemien suurentumisesta.
Mutta ennen painon nousuun ja mittanauhan suurentumiseen liittyikin hyvin pöhöttynyt olo ja epätyytyväisyys omaan itseensä. Nyt taas, kun aamuisessa rutikuivassa ja super tiukassa olossa hyppää puntariin suoraa sängystä ja vaaka näyttääkin plussaa..ei olo voi olla, kuin loistava.
 |
| Kahville kaverin kanssa ja sitten olkapää treenille |
Eilinen totaali lepo oli varsinainen totaalilepo, (haistakaa sarkasmia) kun matkustin n. 5h autossa tampereelle, kävelin 1,5km matkan kämpille koko elämä laukuissa (ja kävelin siis vapaaehtoisesti, ku en muistanu, että ne laukut painaa niin vitusti), siivosin taakse jättämäni sikolätin lattiasta kattoon, pesin pyykkiä ja kävin kaupassa. Olipa levännyt olo. Hahhah.
Tänään pinkaisin ihanaan aamuaurinkoon vetämään porrasjuoksu aamulenksut. Meinasin kuolla! 39min, uuden ystäväni, sports trackerin mukaan ja maksimi nopeus 17.6km/h..mutta keskinopeus ei ollut, kuin 5.0km/h..olin niin loppu loppumatkasta, että yllätin itteni suorastaan laahautumasta viimeset metrit.
 |
| kuva täältä |
Tuo sports tracker on kyllä mukava systeemi. Kiva seurata vauhtia, kilometrejä jne.
Tänään olikin vuorossa, aamulenkin lisäksi, olkapäätreenailu. Perjantain treenit on kiva vetää iltasella, kun jostain syystä salilla on silloin kovin hiljaista..paitsi tänään, kun koin kommelluksia.
Ensinnäkin ihan aluksi lähdin kaverin kanssa kahville ja tottakai..5minuuttia ennen ulos astomista alko sataa, kuin Esterin hanneksesta. Eipä siinä mitään..Suomen kesä on melko leuto ja vähä luminen, joten kerros pukeutumista vaan ja matkaan.
Kahvittelut tuli kahviteltua ja erottiin kaiffarin kanssa fressin kulmalla..minä suuntasin treenille ja toinen kotiinsa. Sade oli onneksi jo lakannu, mutta Fressin ovi päätti olla olematta yhteistyökykyinen, vaikka miten päin piiputin korttiani lukijaan ja nyin ovea niin ei..ei ei. Tunsin jo alkavan turhautumisen nostavan päätään, mutta kiitos nykyajan, avasin puhelimen, tarkistin WFC:n aukioloajat ja otin suunnan kohti kotikatuni treenimekkaa.
Ai kauhee...en tiedä minkä kynnyksen oon ite itelleni rakentanu sen paikan suhteen, mutta tunnen aina samanlaista epävarmuutta sinne mennessäni mitä joskus tunsin kaikkia saleja kohtaan. Alemmuuskompleksia ja jotain ihme kärpäsenpaska fiilareita. Hahhah. Näpäytin ittiäni sormille moisten ihme ajatusten johdosta, ostin kerta käynnin ja menin treenaamaan, koska WFC;n ovet sentään aukesivat mulle.
Ulkoilman takia, kosteustaso sisälläkin tuntu olevan ihan omaa luokkaansa, hikoilin, ku sika ja haisin hevosen kuselta jo viiden minuutin soutamisen jälkeen ja huomasin, että wfc:llä treenataan myös perjantai-iltaisin, koska en ollut läheskään yksin. (hauska fiilis muuten siellä..ei yhtään sellanen "kaikki tekee vaan omaa juttuaan." vaan enemmän sellanen yhteisöllinen ja kotoinen. Outoa.)
Olkapäätreeni kuleksi kivasti ja Jyrkiltä sain taas edellisviikolla hyödyllisiä neuvoja, joten yritin ottaa niistä vaaria ja uskoakseni jopa onnistuin. Polte oli sen mukainen ja loppuväsymys.
Ens viikon perjantaina on toimisto tapaaminen Mikon kanssa ja katotaan vissiin treeniohjelmaan jotain muutoksia. Hui jännittää.
Uh..nyt oon taas ihan totaali loppu, haisen edelleen hevosen kuselta ja light jaffa odottaa mua jälkiruokana jääkaapissa. Huomenna takareppanat ja Fressi saa luvan narisutella saranoitaan mulle!
Hyvää yötä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti