Juhannusaattona kumosin kunnon lastin alkoholia sisuksiini 7kk:n tipattoman jälkeen ja eilen luonnollisesti kyllästin itseni hiilihydraateilla niinku, kunnon darrassa kuuluu. Vaikka mun darra oli enemmän henkisen puolen hommia, kuin niinkään fyysisen.
Juomat oli hyviä, seura laadukasta ja ilta mukava. Mutta olen erittäin vahvasti sitä mieltä, että pärjään tässä elämässä vallan mainiosti ilman alkoholia. En kokenut mitään niin mielettömiä juhlan tunteita, että voisin kuvitella minkään dokaus vaihteen jäävän silmään.
Eilinen todellakin siis oli ihan järkyttävää tankkausta ja ihan pelkkää makaamista. Makasin sohvalla, välillä sängyssä ja tungin riisipiirakoita ja juustoa napaani erittäin häpeämättömästi. Myös jäätelöä, suklaata ja karkkia. Suuhun ei itseasiassa tainnut eksyä mitään proteinipitoista. Uh..shame on me...taas kerran, mutta tuli vaan niin tarpeeseen..etenkin tuo makaaminen.
Tänään lyllerrettyäni sängystä ylös ja tihrustettuani itseäni peilistä hiilihydraattien umpeen muuraamilla silmillä..nappasin kiireesti rakkaat soijalesitiinit kainaloon, kaivoin raejuustot esille ja palasin tutun ja turvallisen puuroaamiaiseni äärelle. Nyt aletaan sulautua takaisin arkeen!!
Tai mun arkeen. Hullun myllyyn ja epämääräiseen sähläämiseen, joka sisältääkin ens viikolla duuneista irtisanoutumista ja ilmeisesti aika vahvan paluun juurille ja heinäkuuksi mutsin nurkkiin. Hahhah. Se se voi olla mielenkiintoista.
Asioiden heittäessä jälleen, tällä kertaa muuten sitten ihan vihoviimeisen kerran, kunnollisen voltin laskeskelin syksyksi hiukan verkkoja vesille ja toivon, että saisin unelmien toteutumiseen hiukka potkua. Väittäisin, että olisin ansainnut sen. Mutta jää nähtäväksi.
Nyt mun aivot ui vielä sen verran pahassa piirakka liisterissä, että pakko jättää syvällisemmät pohdinnat ensi viikkoon. Ja ens viikolla on jotain sanomista taas treenaamisestakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti