Reissuamista ja häränpyllyä

Lähinnä siis ympäri tätä rakasta kotimaata on taas saanu hinata vetolaukkua ihan kyllästymiseen asti. Vihaan sitä, mutta tykkään.

Silloin edellisenä perjantaina matkasin Saloon, siitä heti maanantaina Poriin ja Porista palasin keskiviikkoiltana ja torstaina pakkasinkin laukkuni uudestaan ja sujahdin Seinäjoelle. Nyt olen kotona kaikki 3 päivää ja raahaan ahterini Järvenpäähän loppu viikoksi. Ihmekään, että oon vapaa päivinä sohvaan kotiloitunu tekemätön läjä, ku en vaan jaksa tehdä kertakaikkiaan yhtään mitään silloin, kun ei tarvitse. 

Huomenna alkaa sitten se koulukin ja nyt uskallan olla jo innoissani, koska löysin vihdoin tavan päästä ylipäätään koko koululle. Sitä on asustellu täälä vasta niin vähän aikaa, ettei oo oikein käryä noista kulkemisista..etenkin, kun tulee mentyä aina kävellen joka paikkaan, mutta nyt tuo n. 20km matka ei vain taitu töppöstellen. Haha. Mutta onneksi löyty bussi joka  kulkee.

Sokerista puhallettu

Sellasia sitä taas päästään puuhastelemaan. Nuo amis ajoilta. 

Viime viikko oli tosiaan treeni vapaa ja se tuli kyllä ihan tarpeeseen. Pieni kaipuu kyykyille alkoi loppu viikosta olla, mutta nehän saadaan huomenna uppoamaan sitten suoraa kohteeseen etureinotreenin merkeissä, kun on joutunu vähä odotella.
Sain, Matti Myöhäisenä, hieronta-ajankin silloin viime viikon perjantaille ja kyllä oli taas hyvä hieronta. Ihan uskomaton! 45min varasin, mutta hieroja oli sitä mieltä, että jalat on niin jumissa, ettei halua jättää niitä ihan kesken ja hiero mua yli tunnin, vaikka se oli poissa hänen tauosta. Ja siis todellakin HIERO! Se ei ollut mitään nautinnollista hipsuttelua vaan ihan täyttä asiaa koko reilu tunti. Varasin parin viikon päähän jo uuden ajan. Alkavaa penikka vaivaa, joten tarvitaan täsmäiskuja! Vaikka kipuhan oli kohtalaisen sietämätöntä.

Ja niin....tämä elämä kerkes (TAAASTAASTAAS) tässä puolessa viikossa heittää kunnolla häränpyllyä. Oon tullu tehneeksi ratkaisuja, jotka tuntuu oikeilta, MUTTA jotka on silti pelottavia. Ne on isoja. Mikään ei enää ole ollenkaan niin, kuin viime maanantaina kuvittelin.

Toivon vaan, että nämä on nyt niitä asioita, joissa sielä lopussa seisoo se, paljon puhuttu, kiitos. 

Siitä lisää kunhan tiiän taas itekin missä olen ja saan korvien välini järjestykseen.

Tänään selkätreenin merkeissä starttaillaan salirullailut ja mittoja tuli otettua eilen, mutta postailen niistä kunhan armas PT Mikkoni vastaa mun kysymys tulvaan. 

Ei, kun kivaa alkavaa viikkoa ihmiset!