Aluksi, kun änkesin pukuhuoneeseen niiden tsiljoonan muun pimatsun kanssa, olin aika varma, että jos en kohta saa paniikkikohtausta niin en milloinkaan. Ihan jäätävä ryysis ja olo oli vaan sellanen, että ei saatana..mä haluan kotiin. Etenkin, kun koko päivä oli kokonaisuudessaan ollu muutenkin vaikea ja olin kuluttanu sen lähinnä sohvan kulmassa poraamiseen siihen saakka.
Joku ystävällinen neitokainen kuitenkin tyhjensi mulle siinä rytäkässä kaappinsa, ku sitä siinä tuskastellen haeskelin ja nakkasin kamani sinne ja änkeydyin ulos pukkarista. Alko helpottaa.
Päätin jättää takareinot välistä, koska selkäkipu ei edelleenkään osottanu hellittämisen merkkejä ja kysyttäessä tunkasin itteni käsiryhmään suosiolla. Ja hyvä niin, koska veikkailen, että takareino ryhmään ei muutenkaan päässeet kaikki halukkaat.
Tehokas tunti tuli väännettyä ojentajien ja haabersonien kimpussa ja voin tälleen maanantaina kertoa, että on menny treeni perille!
Siellä se kirkkaimmalla punasella tukalla varustettu handutreenari heiluu.
Pt päiviltä sai kyllä hyviä vinkkejä ja vilpitöntä kannustusta. Mikä oli täysin päinvastaista, kun mitä odotin. Kaikki ihmiset oli niin ystävällisiä ja vilpittömän avoimia, että oli oikeesti tosi mukavaa ja viihdyin hyvin. (ja odotin siis kaikenlaisia hirveyksiä, koska muhun on muuttanu asumaan joku ihmisvihaaja, jolla on hirveet ennakkoluulot kaikkia kohtaan....mutta ei huolta..häätötoimet on aloitettu)
Pt Mikkoanikin morjestin pois lähtiessäni ja tulin maininneeksi pahemmaksi äityneen selkä ongelman niin samantien asia otettiin käsittelyyn ja varmistettiin, että saan kunnon ohjeet miten toimin sen kanssa. Ja nyt kokeillaan siis voltarenilla ja kevyellä liikunnalla ja jos ei ala muutamassa päivässä hellittää niin sitten yhteys Fyssariin. Jonkin asteinen revähdys on vissiin ensimmäinen ajatus, joten pitäis ihan näillä ohjeilla saada aisoihin.
Niimpä eilen päätin kokeilla tehdä omatoimisen takareisi treenin, mutta vaan hiton paljo kevyemmin ja jättää esim. kyykkäämisen ja sumovedon kokonaan pois siltä erää.
Skitsotin itteeni jo 3h ennen treenille lähtöä siitä miten perseestä on vetää paska treeni ja kuinka ei varmaan tule edes hiki ja miten vitun vammasta lähteä treenaamaan, kun ei voi tehdä kunnolla jnejnejne. Tietenkin. Että ei enempää eikä vähempää, kun se 100kg joka laitteeseen ja paikat paskaksi. Että mustakin on tullu ääliö!!
Totuushan on se, että päätöksistäni huolimatta päätin kokeilla leveää kyykkyä, kuin myös sumovetoa, mutta tangon sijaan kahvakuulalla kevyesti ja korokkeelta. Ja kappas kappas. Painoja vähensin n. puolella aikasempiin verrattuna, mutta lisäsin toistoja. Tein pitkiä sarjoja, varmistin, että ne menee kunnolla perille ja keskivartalon pito on koko ajan paikallaan ja kuuntelin selkää. Ja TADAAAAA! Mulle tuli jopa hiki ja sain tuntumaa takaosastoonkin, kun jouduin keskittyä paljo aiempaa enemmän kunnon puristuksiin ja ite suorituksiin, ettei VAAAN selkä löpsähdä.
Salilta lähtiessä fiilis oli siis mitä mainioin eikä yhtään niin mörkö, kuin sinne mennessä.
Niin vaan pitää sattua jotain ennenkä menee asioiden oikea laita perille. Onneks selkä on nyt alkanu tuntua jo paremmalta hiukan. Ei niin paljon enää vihlovaa kipua, joten TOIVON HARTAASTI, että ensi viikolla, mieluiten tietty jo loppu viikosta, voin palata normaaliin treeni meininkiin.
Nyt onkin jo maanantai startattu aamuaeroilla ja niin huippu auringon paiste tuolla, että halkean! Ihanaa! ^_^
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti