No Pain, No Gain

Pakkohan niitä painoja oli lisäillä ohjelmaan jo toissa viikolla, alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen ja jälleen kerran lähes kivuttomaksi muodostuneesta salitreenailusta saatiin sopivan tuskallista ja märkää(ja todellakin MÄRKÄÄ) puuhaa. Ja kunnon sykkeellä, kun painaa ohjelmaa läpi kunnon vastuksella, tuntee antavansa joka kerta itestään 110%!! Ja niin sen pitää ollakin! 

Ohan sitä vielä hommia

Jonkun pitäis joskus ottaa videolle mun salitoimitus alusta loppuun. Miten nollataululta näytän, kun suljen ihan kokonaan ympäröivän maailman ulkopuolelle ja siellä on vain minä, suoritus ja se fiilis, MAHTAVAA!!  Kun poistun pukuhuoneeseen, treenin jälkeen, tavallaan havahdun takas maanpinnalle ja ikään kuin aivotoiminta palautuu. (hahhah. Se vähäinen mikä mulla on..). Jännää. ( Ehkäpä ehkäpä..salainen haaveeni fitness tai bikinifitness kisoihin treenaamisesta toteutuu lähi vuosina. Sen verran intohimoiseksi menny tää harrastus.. :)  ) 

Mutta kyllä se veri valuu, treeni hommissa, joskus perseen ja reisien sijaan sielustakin. Kun itelle on välillä niin vaikee luopua asioista ja mun sosiaalinen elämä on yks sellanen minkä oon heittäny romukoppaan jo aikoja sitten. Eihän sen tarvis olla niin, mutta en vaan jaksa enää töiden ja salin päälle heilua missään ja viikonloputkin on alkanu mennä siihen, että välis vituttaa ihan, jos on luvannu lähtee ulos. Sitähän vois tietenkin koittaa hellittää tässäkin asiassa. Eikä olla aina niin kirjaimellisesti "kaikki tai ei mitään" -ihminen.

Vaan niinhän se on, että vain antamalla kaiken voit saada kaiken!!

(Ensimmäistä kertaa elämässäni voin muuten väittää olevani, siinä kuuluisassa, rantakunnossa!)

Mutta nyt, aamu supanderit<3 naamariin ja duuniin valmistautumista!